Terveh myös koivĭkko valgei.
Tuuli vai kohizou tiä.
Hoikkazii oksazii kalduau,
painutah net minun piäl.
Uuttu mi koivustu kazvcoi,
nostah net taivahahpäi.
Kai tĭä on oma da armas,
sydänmeh ijäkse jäi.
Seizotah koivuzet suoriet,
valgiem on niis minun mual.
Tiä meni aigaine  nuori,
kazvoimmo myö teijän al.
En musta kohtastu mostu,
kus ollus parem gu tiä.
Ei ole muailmas tostu nurmie,
kuh painazin piän.
Koivuzet, koivuzet valgiet,
seizokkua iellehgi mäil.
Heinikös minungi jälgi,
oksazii silitän käil.
Anna nikonzu  ei loppei
koivuloin pajoine  mual.
Anna ei hävie se troppu,
kudai on koivuloin al.