Karjalan kieli da kul'tuuru Tuuksel

Minä olen Karjalaspäi. Karjal on suuri tazavaldu. Sen piälinnu on Petroskoi. Minä iče elän Anuksen piiris Tuuksen hierus. Tuuksen hieru on vahnu tozi karjalaine hieru. Hierun luondo on kaunis, täs on Tuuksen jogi, mečät, pellot. Hierus eläy 1400 rahvastu, kaikin enimyölleh ollah karjalazet. Tuuksel kehittyy muatalohus. Tuuksel on äijy lastu, hyö kävväh päivykodih da školah. Hierus on čoma keskiškola.

Jo 12 vuottu minä ruan Tuuksen školas karjalan kielen opastajannu. Karjalan školis äijän ruatah karjalan kielen da kultuuran elvyttämizekse da kehittämizekse. Meijängi škola ruadau "Lapsien sotsiualukazvatus progressivizien Karjalan da Anuksen piirin rahvahan perindölöin pohjal" - programmua myö. Toizen, kolmanden, nelländen da seiččemenden kluasan lapset opastutah karjalan kieleh, vie ollah Karjalan histourien, Karjalan kultuuran, kodialovehentiijon urokat. Olen sidä mieldy, gu lapset tiettäs parembi karjalan kieldy da kultuurua, gu vai urokkoi olis enämbi. Paičči urokkoi školas ruatah kerhot: folklourujoukko "Koivuine" da etnokultuurine kerho. Kezäl järjestämmö etnokultuurizen leirin. Minä tahtozin sanella omas ruavos, folklourujoukos "Koivuine" da etnokultuurizes leiris.

Folklourujoukol "Koivuine" on jo 6 vuottu. Kerhos lapset harjavutah karjalan kieleh, perindöllizih taboih da neroloih. Lapset kižatah, plässitäh, opastutah karjalan kielizih pajoloih, runoloih, suarnoih. Joga vuottu järjestämmö pruazniekkoi da illaččuloi. Ezimerkikse, školas oli järjestetty karjalan kielen suarnu-festivuali. Lapset ozutettih karjalan kielel suarnoi "Lašku tytär", "Zirkalo", "Reboi da kurgi", "Viizas soldattu". Školas järjestimmö illačut : "Minun Karjal", "Meil gostat tuldih", "Myö ajammo, ajammo, ajammo...".
Lapset joga vuottu yhtytäh piiris da tazavallas piettylöih karjalan kielen runoloin da paikkannimilöin kilboih da ollah parahien joukos.

Jo kolme vuottu meil ruadau etnokul'tuurine kezäleiri "Karjal". Leirin piämiäry on: tiijustua parembi karjalazien kultuurua, perindölöi, opastua karjalan kieldy, pajoloi, runoloi, hyvin huogavuo.

Joga leirin päivy sai oman nimen, ezimerkikse: Karjalazien kižat, Karjalazien syömizet, Kaunis Karjalan luondo. Leiris kävyimmö muzeiloih Anukseh da meijän školamuzeih. Anuksen muzein ruadajat saneltih kui enne piettih karjalazet svuadboi. Školamuzeis tiijustimmo mittumih sobih karjalazet šuorivuttih enne vahnas.

Leiris myö tutkiimmo kodirannan paikannimilöi. Gostih kučuimmo naizii. Čuajun juvves hyö saneltih mittuine enne oli meijän hieru. Kävyimmö pagizuttamah hierun vahnemban polven rahvastu. Sen jälles lapset kirjutettih ruavon "Tuuksi - vahnu hieru", piirustettih vahnan Tuuksen hieruloin shieman. Enne Tuuksel oli 23 piendy hieruu.

Karjalan kultuurua myö näimmö omil silmil, ajelimmo Kižin suarele, Dvorčan kyläh, Kivač -koskele. Omin silmin anuksen Suuri Selgy- kyläs lapset suadih nähtä tozi karjalazet taloit, kylyt, kaivot. Tädä ekskursiedu piettih Anuksen rahvahallizen muzein ruadajat. Hyö kižattih lapsienke karjalazien kižoih. Suures Selläs opastettih luadie tytti-varoi. Niidy luajittih enne gu ristikanzua ei virtytettäs.
Leiris oli karjalazien syömizen päivy. Lapset iče keitettih karjalazien syömisty, pastettih šipainiekoi. Yhten leiripäivän nimi oli "Karjalazet suarnat". Lapset ozutettih suarnat karjalan kielel. Joga päivy leiris plässimmö karjalan kadrillii da kižaimmo.
Il'l'an päivänny oli pruazniekku Olonka-joven rannal. Sie kižaimmo, pajatimmo, sanelimmo runoloi karjalakse. Mittuine on kaunis Karjalan luondo! Leiris ajelimmo Luadogujärvele, Valpahaljärvele, sie olimmo huondekses ehtässäh.

Leiris lapset hyvin huogavuttih da suadih uuttu tieduo. Jälgipäivänny kirjutettih nengoman runon:

  Luageris meijän hyvä on olla,
  Kaikil on dieluo, kaikil on hommua,
  Karjalan kieli - ylen on čoma,
  Ainos on mielel, ainos on kielel.
  Luageriaigaine terväh jo lendi,
  Kodvakse kaikil roih hyviä mieldy.

Kai tämä ruado on ylen mielenkiinittäi lapsile. Lapset hyväl mielel kävväh kerhoh da leirih, tahtotah enämbi tiediä karjalan rahvahan elaijas da opastua karjalan kieldy. Kerho- da leiriruado ylen äijäl avvutetah hengellizesti kehittiä lapsii, kazvattua heidy oman muan tavoin, kielen suvaičijinnu, oman rahvahan kunnivoičijinnu.

Irina Fomina