Imperfektu (Mennyhaigu)

Imperfektu merkiččöy teguo, kudai on tapahtunnuh mennyöh aigah.

Lapset lähtiettih školah puolikaheksa. Urokat loppiettihes kahten čuasun aigua. Lapset tuldih kodih, syödih murgin da mendih kodvazekse pihale. Huogavon jälgeh hyö luajittih kodiruavot. Illal lapset oldih konsertas. Imperfektan tunnus on -i, paičči monikon kolmandes persounas -tti, -ti, -di: sanoi-n, toi-t, pezi, toi-mmo, sanoi-tto, sanotti-h, pesti-h, tuodi-h.

Taivutammo verbit: andua (anna-, anda-), syvvä (syö-), torata (torua-, torat-), pestä (peze-, pes-):

y.l	annoi-n	söi-n	torai-n	pezi-n
y.2	annoi-t	söi-t	torai-t	pezi-t
y.3	andoi	söi	torai	pezi
m.l	annoi-mmo	söi-mmö	torai-mmo	pezi-mmö
m.2	annoi-tto	söi-ttö	torai-tto	pezi-ttö
m.3	annetti-h	syödi-h	toratti-h	pezti-h

Yksivardalohizet verbit imperfektas

Imperfektan tunnuksen i:n iel leksiekallizen vardalon loppuvokali puaksuh muuttuu (vaihteleh libo häviey). Vardalon loppuvokalit -a, -ä, -e da loppudiftongat muututah imperfektan tunnuksen i:n iel. Vardalon loppuvokalit -i, -u, -y, -o ei muututa imperfektan tunnuksen i:n iel. A ku paista tarkembah, ga on olemas 4 siändyö.

Vardalon loppuvokali -a.

Vardalon loppuvokali -a vaihteleh o:nke (a-o) vaiku kaksitavuhizis verbilöis, kudamis enzimäzes tavus on lyhyt vokali -a libo diftongu -ua, -au:

jatkua (jatka-): jatko-i-n, jatko-i, jatko-i-mmo; 
kandua (kanna-, kanda-): kanno-i-n, kando-i, kanno-i-mmo; 
muattua (muata-, muata-): muato-i-n, muatto-i, muato-i-mmo;
auttua (auta-, autta-): auto-i-n, autto-i, auto-i-mmo;
Monikon 3:ndes persounas nämmä verbit ollah: 
jatketti-h, kannetti-h, muatetti-h, autetti-h.

Kaikis toizis verbilöis vardalon loppuvokali -a häviey (a-ø) imperfektan tunnuksen i:n iel:

pergua (perra-, perga-): perro-i-n, pergo-i, perro-i-mmo;
virkua (virka-): virko-i-n, virko-i, virko-i-mmo.;
sordua (sorra-, sorda-): sorr-i-n, sord-i, sorr-i-mmo.
mustua (musta-): must-i-n, must-i, must-i-mmo;
muuttua (muuta-, muutta-): muut-i-n, muutt-i, muut-i-mmo.
Monikon 3:ndes persounas nämmä verbit ollah:
perretti-h, virketti-h, sorretti-h, mustetti-h, muutetti-h.

Vardalon loppuvokalit -ä, -e hävitäh (ä-ø, e-ø) imperfektan tunnuksen i:n iel:

hiihtiä (hiihtä-): hiiht-i-n, hiiht-i, hiiht-i-mmö;
pyydiä (pyvvä-, pyydä-): pyvv-i-n, pyyd-i, pyvv-i-mmö;
löydiä (lövvä-, löydä-): lövv-i-n, löyd-i lövv-i-mmö;
kieldiä (kiellä-, kieldä-): kiell-i-n, kield-i, kiell-i-mmö;
täpyttiä (täpytä-, täpyttä-): täpyt-i-n, täpytt-i, täpyt-i-mmö. 
Monikon 3:ndes persounas nämmä verbit ollah: 
hiihtetti-h, pyvvetti-h, lövvetti-h, kielletti-h, tätypetti-h.

koskie (koske-): kosk-i-n, kosk-i, kosk-i-mmo;
kytkie (kytke-): kytk-i-n, kytk-i; kytk-i-mmö;
loppie (lope-, loppe-): lop-i-n, lopp-i, lop-i-mmo;
kylbie (kylve-, kylbe-): kylv-i-n, kylb-i, kylv-i-mmö;
Monikon 3:ndes persounas nämmä verbit ollah:
koskietti-h, kytkietti-h, loppietti-h, kylbietti-h.

Vardalon loppuvokalit -i, - u, -y, -o ei muututa imperfektan tunnuksen i:n iel.

nyhtie (nyhti-): nyhti-i-n, nyhti-i, nyhti-i-mmö;
potkie (potki-): potki-i-in, potki-i, potki-i-mmo; 
matkie (matki-): matki-i-n, matki-i, matki-i-mmo;
oppie (opi-, oppi-): opi-i-n, opi-i, opi-i-mmo; 
riiččie (riiči-, riičči-): riiči-i-n, riiči-i, riiči-i-mmo. 
Monikon 3:ndes persounas nämmä verbit ollah:
nyhtitti-h, potkitti-h, matkitti-h, opitti-h, riičitti-h.

viruo (viru-): viru-i-n, viru-i, viru-i-mmo;
kuččuo (kuču- kučču-): kuču-i-n, kuču-i, kuču-i-mmo;
lekkuo (leku-, lekku-): leku-i-n, leku-i, leku-i-mmo;
röngyö (röngy-): röngy-i-n, röngy-i, röngy-i-mmö;
läikkyö (läiky- läikky-): läiky-i-n, läiky-i, läiky-i-mmö;
syttyö (syty-, sytty-): syty-i-n,  syty-i,  syty-i-mmö.
Monikon 3:ndes persounas nämmä verbit ollah:
virutti-h, kučutti-h, lekutti-h, röngytti-h, läikytti-h, sytytti-h.

hieruo (hiero-): hiero-i-n, hiero-i, hiero-i-mmo;
tahtuo (tahto-): tahto-i-n, tahto-i, tahto-i-mmo;
niegluo (nieglo-): nieglo-i-n, nieglo-i, nieglo-i-mmo;
kuduo (kuvo- kudo-): kuvo-i-n, kudo-i, kuvo-i-mmo;
Monikon 3:ndes persounas nämmä verbit ollah:
hierotti-h, tahtotti-h, nieglotti-h, kuvotti-h.

Vardalon loppudiftongas häviey enzimäine komponentu imperfektan tunnuksen i:n iel:

suaja (sua-): sa-i-n, sa-i, sa-i-mmo; suadi-h
jiäjä (jiä-): jä-i-n, jä-i, jä-i-mmö; jiädi-h
tuvva (tuo-): to-i-n, to-i, to-i-mmo; tuodi-h
luvva (luo-): lo-i-n, lo-i, lo-i-mmo; luodi-h
myvvä (myö-): mö-i-n, mö-i, mö-i-mmö; myödi-h
lyvvä (lyö-): lö-i-n, lö-i, lö-i-mmö; lyödi-h

Kaksivardalohizet verbit imperfektas

Kaksivardalohizis verbilöis imperfektan tunnus -i liittyy vokalivardaloh. Vokalivardaluo on kahtu luaduu:
a) diftongu-loppuhine: katkata (katkua-, katkat-)
b) -e-loppuhine: tulla (tule-, tul-).

On kaksi yleisty siändyö:
1) leksiekallizen vardalon loppudiftongas häviey yksi komponentu imperfektan tunnuksen -i:n iel, toizin sanojen, se diftongu vaihteleh yksinäzen vokalinke; ua-a, iä-ä', ie-e, ie-i.
2) leksiekallizen vardalon loppuvokali -e häviey imperfektan tunnuksen -i:n iel: toizin sanojen, tapahtuu vokalivaihtelu e-\o.

Ezimerkit. ua-a

verrata (verdua-, verrat-): verda-i-n, verda-i, verda-i-mmo; verratti-h
muata (magua-, muat-): maga-i-n, maga-i, maga-i-mmo; muatti-h

iä-ä

hyllätä (hylgiä-, hyllät-): hylgä-i-mmö, hylgä-i, hylgä-i-mmö; hyllätti-h
nyhtätä (nyhtiä-, nyhtät-): nyhtä-i-n, nyhtä-i, nyhtä-i-mmö; nyhtätti-h

ie-e

ruveta (rubie-, ruvet-): rube-i-n, rube-i, rube-i-mmo; ruvetti-h
langeta (langie, langet-): lange-i-n, lange-i, lange-i-mmo; langetti-h

ie-i

šuorita (šuorie-), šuorit-): šuori-i-n, šuori-i, šuori-i-mmo; šuoritti-h
revitä (rebie-, revit-): rebi-i-n, rebi-i, rebi-i-mmö; revitti-h

e-ø

hoiketa (hoikkene-, hoiket-): hoikken-i-n, hoikkeni-, hoikken-i-mmo; hoiketti-h
pitketä (pitkene- pitket-): pitken-i-n, pitken-i, pitken-i-mmö; pitketti-h
tarita (tariče-, taričče-): tarič-i-n, taričč-i, tarič-i-mmo; taritti-h
häiritä (häiriče-, häiričče-): häirič-i-n, häiričč-i, häirič-i-mmö; häiritti-h
juosta (juokse-, juos-): juoks-i-n, juoks-i, juoks-i-mmo; juosti-h
paista (pagize-, pais-): pagiz-i-n, pagiz-i, pagiz-i-mmo; paisti-h
tulla (tule-, tul-): tul-i-n, tul-i, tuli-i-mmo; tuldi-h
mennä (mene-, men-): men-i-n, men-i, men-i-mmö; mendi-h

Imperfektan kieldomuodo

Imperfektan kieldomuodo roih kieldosanas ei, kudai taibuu persounis da luvus. Yksikön da monikon 3:ndes persounas käytetäh yhty samua muoduo ei. Piäverbii käytetäh aktiivan II partisiipas monikon 3. persounas passiivan II partisiipas. Taivutammo verbit kaččuo, kirjuttua, kirjuttua, nähtä, katkata, imperfektan kieldomuvvos.

y.1   en     kaččonuh  kirjutannuh  nähnyh  katkannuh
y.2   et     kaččonuh  kirjutannuh  nähnyh  katkannuh
y.3   ei     kaččonuh  kirjutannuh  nähnyh  katkannuh
m.1   emmo   kaččonuh  kirjutannuh  nähnyh  katkannuh
m.2   etto   kaččonuh  kirjutannuh  nähnyh  katkannuh
m.3   ei     kačottu   kirjutettu   nähty   katkattu

Olla-verbi

Olla-verbi taibuu omah luaduh:

y.l	olin	en olluh
y.2	olit	et olluh
y.3	oli	ei olluh
m.l	olimmo	emmo olluh
m.2	olitto	ettö olluh
m.3	oldih	ei oldu

Imperfektan käyttö

Imperfektua käytetäh, konzu ilmoitetah:

tapahtunnuttu teguo libo šeikkua: Myö egläi olimmo kinos. Mulloi meijän luokku puaksumbah kävyi teatrah. Brihačču ligi sen kniigan loppuh suate. Tänä sygyzyn hätken oldih lämmät päivät. Hyö viettih lapset kezäkse kyläh.
teguo libo šeikkua, kudai on olluh enne.
Hyö elettih suures linnas. Ennevahnas kaikkii lapsii ristittih. Karjalazis kylis pihat oldih hyvin kabrastetut. Peldoloi enne kynnettih adroil. Meijän kyly seizoi ihan järven rannal. Se brihačču kazvoi buaban da died'oinke.