A.S. Puškin
Skuaska Tsuari Saltanasta, 
hänen pojasta, kuuluižasta bohatterista
Kn'az' Gvidon Saltanovičista i 
čomasta tsarevnasta jouččenesta
Kiändäi: ?
(tekstu suadu Yougilpäi)

Kolme neiduo istuttih
Ikkun viers kezrättih.
"Kuiba oizin tsuarin naine", - 
Sanoi čikko enzimmäine,
Suuret piirut luadizin,
Kogo mieron kuččuzin".
"Kuiba oizin tsuarin naine", - 
Sanoi čikko keskimmäine, -
Kudozin mie kangahan
Suorittaizin rahvahan".
"Kuiba oizin tsuarin naine", - 
Sanoi čikko nuorembaine, -
Saizin pojan tobijan 
Tsuarilla bohatïr'an".

Sen kuin sanou karahutti,
Ken lie ovie kričahutti,
Tuli tsuari svetliččah
Polgi jallan gorniččah.
Hän kuin aina illemalla
Juoksi ikkunojen alla.
Nuorembaizen sanoine
Oli tsuarin mieline. 
"Terveh ruskie neičykkäine, -
Sanoi, - ole tsuarin naine:
Mulla bohatteri sua 
Ennen kuuda okt'abr'ua.
A työ, čomat neičykkäizet,
Kuldakassat, kukkapäizet:
Čikon kera suorikkua,
Tsuarin kera matakkua.
Tulgah yksi kudojaksi,
Toine keiton luadijaksi". 

Ovi sinčoh avattih
Tsuari luokse oijettih.
Tsuari piätoksen kuin pani,
Illalla jo venčah mäni.
Siidä luadi tsar' Saltan
Ylen suuren svuad'buan.
Oldih gost'at hyvänmoizet,
Pandih sijat puhovoizet,
Viedih nuoret kravattih,
Muata yksin suatettih.
Kudoja on siännyksissä,
Keittaja on suutuksissa;
Zaviduijah molemmat
Čikon ozua nuoremman.

Tsuarin mučoi iččie näyttäy,
Sanua annettuadah täyttäy,
Enziyöstä kohtuudui, 
Silloin voinu sattavui,
Tsuari voinal suoritessa,
Hevon sel'gäh istuessa,
Käski mučoill' parembah
Beregoija iččiedäh. 

Voinalla kuin tsuari siellä
Vojuiččou da vijibyy vielä,
Syndyy koissa tobia
Poiga niinkuiin arššina. 
Tsuarin naine lasta čiäliy,
Niinkuin linnun poigua žiäliy. 
Viestinviejan suorittau,
Tsuarin luokse toimittau. 

Tol'ko svat'ja Babarihha,
Kudoja da povarihha,
Tsuarin naista vihatah,
Viestinvieja tavatah. 
Työtäh viestinvieja toine,
Kirjutetah sana moine:
"Sai nyt akkas elävän:
Eioo poiga, tyttöhän,
Eioo šlöttö, ei eiga hiiri - 
Milie pahaččaine zvieri".

Tsuari viestin suaduhuo,
Pahan sanan tulduhuo.
Käsköy viestintuojan ottua,
Ambuo libo ordeh nostua;
Vainkuin lauhtu vähäizen
Andoi käskyn semmoizen:
"Štobi suudie oigiasti,
Jiädäh eloh tuloh' asti". 
Toi nyt tuoja tuomizen 
Tsuarin kiästä kirjazen. 
Kudoja da povarihha,
Svuat'ju-akka Babarihha
Viestintuoja kučuttih,
Humalpiähä juotettih. 
Ajalla, kuin pajuo huuzi,
Pandih sumčah viesti uuzi;
Viestintuoja näget ei,
Nengomoizen viestin vei:
"Tsuari käsköy bojuaroilla 
Ei ni midä zualivoija;
Ottua sualis mučoinen,
Suattua mereh, karvoineh
Midäbä hyö sillä voidih;
Tuldih tsuarin huonehih,
Tsuarin naizen kamarih.
Ob'javittih tsuaren  tahto;
Mučoill' pojan kera lähtö. 
Sidä käsky luvettih,
Tsuarin naine otettih. 
Puččih čokattih da luodih 
Miss' on meri - Okean -
Muga käski tsar' Saltan. 

Tähdet taivahalla loistau,
Uallot meren piällä loiskau,
Tuuli tuuččua liikuttau,
Piendä puččie kulettau,
Siämessä - kuin leskinaine,
Itköy, tuužiu tsuarin naine. 
Pučis' poiga tobenou,
Joga čuassu suurenou. 
Proidi päivä, tuužiu naine,
Virkau poiga pikkaraine:
"Oi sie, armas ualdoine!
Olet vällä kuldaine! 
Minne tahdot - sinne vieret,
Meren kivilöjä hierot,
Puret meren randazie,
Liikuttelet laivazie,
Siehän voizit miät-gi piästiä,
Henget kuolemasta siästiä",
Kuuli ualdo sanan sen,
Heitti mualla puččizen.
Kandoi randah hil'l'akazeh,
Suattoi mualla terembäizeh. 
Muamo pojan kera pois 
Nytten iäreh lähtie vois. 
Tol'ko ken hiät pindehesta - 
Piästäy poiges puččezesta? 
Nouzi poiga polvillah,
Pöngittäydyi jaloillah,
Iče virki "Pikkaraine 
Luadie pidäs ikkunaine" 
Siidä ruttoh punaldui,
Pučči kerras huaroudui. 

Muamo poajn kera nägi: 
Tuli vastah korgie mägi
Alla meri avauduu,
Ylähänä kazvau puu. 
Virki poiga: "Illalline 
Olis tarvis oivalline".
Tembai poiga oksazen,
Luadi jouhen kiukkuzen. 
Otti oman ristirihman,
Luadi siidä jouhen rihman.
Otti oksan tammizen,
Luadi nuolen tulizen. 
Siidä läksi meren randah
Suamah midä meččä andau.

Rubei randah tulemah,
Kuuli sieldä vongunnan.
Nägöy: Eioo meri tyyni,
Merellä on loiva tuuli. 
Haukka piäldä ualdoen 
Tahtou ottua jouččenen. 
Joučen tahtou piässä karguh,
Siibie lyöy i kovin parguu... 
Haukka kynnet kobristau,
Verin'okan suoristau.
Silloin jouhi vahutti,
Nuolen kaglah kavahutti;
Haukka mereh kuperdui,
Tsuarin poiga ihastui.
Ei vähällä kuollut haukka;
Kyhgeh ruanittu ruanittu on raukka,
Hänen lässä joučen uit,
Varua ei, i kaččou, kuin
Vähitellen siivet vaibuu,
Haukka meren pohjah painuu,
Joučen tsuarin pojalla
Virkau ihmis iänellä:
"Oi sie kallis piästäjäine,
Tsuarin poiga mahtavaine,
Älä tuuž' kuin minun täh 
Jäittä ilman syömistä. 
Sudrah jai kuin mereh nuoli,
Tämä huoli ei oo huoli". 
Jällest' maksan mielelläin
Parahalla ruavoillain:
Olit piästiä jouččenen,
Piästit nuoren neidozen. 
Nuolen haukkah ojennit
Tiedoniekan surmazit.
Sinuo mustan iän kai;
Minut vedest' löyvät ain'. 
Nytten kiännöy jälelläh,
Mäne viere maguamah". 

Lendi joučen valgeipäine,
Tsuarin poiga, tsuarin naine 
Kogo päivä hypättih,
Nälgäizinä uinottih. 
Poiga havaičču kuin yöllä,
Oli čuudo nähtävyöllä:
Nouzi edeh mahtava
Linna suuri, uhkuva;
Seinät piäldä hammastettu,
Boinitsoilla varustettu. 
Korgealla kubuzet,
Kirikköjen ristizet. 
Arvai poiga tämän ruavon;
Nosti maguamasta muamon,
Enzin muamo pöllästyi,
Siidä terväh ihastui.
Muamo pojan kera astuu
Tiedä myö - ei jälga kastu!
Suorah linnah matatah,
Kaikki kellot zvonitah. 
Juoksiu heillä rahvas vastah,
Papit sluaviu tsuarin lasta,
Slugat vuatteis' valgozis',
Vastuau heidä edezis'.
Kaikki poigua pozdravl'aijah,
Tsuarin pojaks' veličaijah,
Šuapka kn'ažnoi annetah,
Pruavijaksi valitah. 
Andoi muamo pojan oman
Suaren pruavijaksi čoman.
Hän nyt siellä gluavnoi on,
Otti nimeks' - kn'az' Gvidon.

Tuulou tuuli tuuhamoine,
Matkuau laiva suurenmoine,
Vijiah laivua ualdozet,
Kuletetah puriehet;
Paistah kaikki laivamiehet,
Diivujasseh torgumiehet,
Tuttavalla suarella,
Rodih čuudo merellä.
Nouzi linna kuldapäine,
Randah, - luja zastuavaine,
Puškat mualda ammutah,
Korablia kučutah.
Mualla vierahat kuin nostih,
Kn'az' Gvidon hiät kuččui gostih;
Syöttäy, juottau, gostittau,
Torgovtsoija pagauttau:
"Millä gost'at torguičetta,
Kunne laivua kyyvičettä?"
Sihi gost'at vastatah:
"Käimmä loitos muailmah,
Torguičemma sokoloilla,
Mustanahka reboloilla.
Nyt on puutti jällelläh,
Merda myöte kohallah,
Suuren siiričči Bujanan
Muaha kuuluizan Saltanan".
Sihi kn'az'a virki näin:
"Lystie lykkyö kodih päin,
Meren poikki okeanan,
Muaha kuuluizan Saltanan
Viegiä miulda poklonat,
Saltanalla sanomat".
Kn'az' Gvidon jäi pahal mielun,
Kaččou jal'geh, laivan pielih;
Piällä laivan ualdozen
Nägöy čoman jouččenen.
"Terveh armas piästäjäine,
Miks' on mieli pahallaine?
Mi on sattut mielellä?".
Virki joučen hänellä.
Vastau kn'az'a alla mielun;
Hänen rindua paha nielöy,
Kuin ei piäze lähtemäh,
Omua tuattuo nägemäh.
Joučen virki "Sego huoli,
Että tahdot kodinpuoleh?
Mäne lennä ruttozeh
Luain siusta čakkazen".
Siidä joučen ualdoloilla,
Räpytteli siibilöillä,
Huiski vettä siivilläh,
Kastoi kn'az'a kogonah.
Muutui kn'az'a čakkazeksi,
Tuli ihan pikkuzeksi,
Läksi siidä lendänmäh,
Laivua mereld' tabuamah. 
Lendi päivän, lendi kaksi,
Mäni laivah, alemmaksi. 

Sumiu tuuli vesseläh,
Kandau laiva teriembäh,
Suaren siiričči Bujanan
Muaha kuuluizan Saltanan.
Iessä mua jo mustottau,
Loittozena kuusottau.
Mualla vierahat kuin nostih,
Tsar' Saltan hiät kuččui gostih.
Gostien kera oigeni,
Dvorčah pieni čakkani,
Nägöy hän kuin bohatoissa,
Tsar' Saltan on paluatoissa.
Kuldazella prestolall'
Istuu tsuari venčan all'
Tol'ko mavot povarihha,
Kudoja da Babarihha
Tsuarin rinnal istutah,
Tsuarin silmih kačotah. 
Syöttäy tsuari piirahalla,
Siidä virkau vierahalla:
"Oi työ gost'at, vierahat,
Jarmankoilda matkuajat,
Ongo siellä elos moine,
Libo čuudo suurenmoine?"
Sihi gost'at vastatah,
Kuulumizet sanotah:
"On siel' elos hyvänmoine
Da vie čuudo sezemmoine:
Oli ennen nimetön
Meri-suari eloton;
Kazvat suarella ei muuda,
Vainkuin yksi pieni duuba. 
Nyt on suari muuttunut;
Linna suareh kazvanut.
Ollah sadut vihandaizet
Kiriköt on kuldapäizet,
Siellä pruaviu kn'az' Gvidon,
Käski sanou tervehyön".
Se on Saltanasta diivo;
Sanou "Elänen kuin vielä,
Lähten suarda kaččomah,
Kn'az'an luokse gostimah".
Tol'ko mavot povarihha,
Kudoja da Babarihha 
Tsuarie kodih piätetäh,
Lähtemästä kielletäh.
"Ongo tuo niin suuri kumma,
Što on suarell' valdakunda?"
Povarihha alottau,
Toista sil'miä lipsauttau.
"On vie čuudo parmbaine,
Kuuzen all' on oravaine
Oravaine pajattau,
Orieškoilla murottau.
Orieškat ei ole nuoret:
Kazvau piällä kuldaluoret,
Siämess' ollah kivyzet,
Izumrudnoi juadrazet".
Se on Saltanalla diivo.
Čakkani vain hill'ah hiivou...
Siidä hyppäi kohallah 
Tädin sil'mäh oigiah. 
Povarihha huamistaudui,
Musteni da huaristaudui.
Slugat, svuat'ja, sizäret,
Juostah niinkuin äbäret:
"Suagua kiini kehnon mado!
Mihi čakkane se kado?!"
Lenzi poga ikkunah,
Meren pokki suarelah.

Tuli tuassen kn'az'a randah,
Kaččou kunne sil'mä kandau:
Piällä loivien ualdoen
Nägöy valgien jouččenen.
"Terveh armas piästäjäine
Miks' on kačče pahallaine?
Mi on siulla mielellä?"
Virki joučen hänellä.
Vastuau kn'az'a alla mielin:
"Kaihon tuska rindua nielöy:
Mistä čuudon löydäzin,
Omah linnah suattazin.
Eioo čuudo pikkaraine 
Kuuzen all' on oravaine
Oravaine pajattau,
Orieškoida murottau.
Orieškat ei ole nuoret,
Kazvau piällä kuldakuoret,
Izumrudnoit juadrazet...
Vain-go ollah sudrazet?"
Sihi valgie jučen vastuau:
"Rahvas siddä oigein huastau:
Oravaizen tijan mie;
Ei se ruado hätkie vie.
Lienöy siulla oravaine,
Vastaukseksi ystäväine".
Siidä kn'az'a ihastui,
Suorah kodih ojestui:
Vain kuin tuli pihamalla,
Nägi suuren kuuzen alla:
Oravaine pajattau,
Orieškoida murottau.
Orieškat ei ole nuoret,
Kazvau piällä kuldakuoret,
Juadrat värčih azettau,
Pl'aššiu da vie pajattau,
Värčine täydeh roite:
"Vo sadu-li, v ogorode" -
Ällistäydy kn'az' Gvidon
Sanou: "Diivo hyvä on!
Anna lykky jumalaine 
Jouččenella samallaine" - 
Oravalla kn'az' Gvidon
Luadi koin hrustal'noin
Pani viereh karaulan 
Da vie piällä esaulan;
Orieškoen lugijan,
Dohodoen kaččojan.

Tuulou tuuli tuuhamoine,
Matkuau laiva suurenmoine,
Vijiah laivua ualdozet,
Kuletetah puriehet;
Tulou laiva suaren kohtah,
Suaren kohtah, linnan kohtah,
Puuškat mualda ammutah,
Korablia kučutah.
Mualla vierahat kuin nostih,
Kn'az' Gvidon hiät kuččui gostih;
Syöttäy, juottau, gostittau,
Torgovtsoija pagauttau:
"Millä gost'at torguičetta,
Kunne laivua kyyvičettä?"
Sihi gost'at vastatah:
"Käimmä loitos muailmah,
Torguičemma hebozilla,
Donskoloilla oriehilla.  
Nyt on puutti jällelläh,
Merda myöte kohallah,
Suuren siiričči Bujanan
Muaha kuuluizan Saltanan".
Sihi kn'az'a virki näin:
"Hyvie lykkyö kodih päin,
Meren poikki okeanan,
Muaha kuuluizan Saltanan
Viegiä miulda poklonat,
Saltanalla sanomat".

Siidä gost'at prodtiuvuttih,
Ielleh matkah ojestuttih.
Tuli kn'az'a randah kuin,
Nägi valgie jouččen uit.
Sanou kn'az'a: " Kaihon vuoksi 
Tahtou mieli tuaton luokse"
Tuassen kn'az'an vedellä,
Kastoi joučen siibillä.
Kn'az'a muuttui käbäzksi.
Tuli ihan pikkuzeksi 
Läksi siidä lendämäh,
Piäzi laivah istumah. 

Sumiu tuuli vesseläh,
Kandau laiva teriembäh,
Suaren siiričči Bujanan
Muaha kuuluizan Saltanan.
Iessä mua jo mustottau,
Loittozena kuusottau.
Mualla vierahat kuin nostih,
Tsar' Saltan hiät kuččui gostih.
Gostien kera oigeni,
Dvorčah pieni kärbäni,
Nägöy hän kuin bohatoissa,
Tsar' Saltan on paluatoissa.
Venčan alla, prestolall',
Paha mieli očan all'.
Kudoja da Babarrihha
Kolmas - viärä povarihha,
Tsuarin vierell' istutah,
Niinkuin žuabat kačotah.
Syöttäy tsuari piirahalla,
Siidä virkau vierahalla:
"Oi työ gost'at, vierahat,
Jarmankoilda matkuajat,
Ongo siellä elos moine,
Libo čuudo suurenmoine?"
Sihi gost'at vastatah,
Kuulumizet sanotah:
"On siel' elos hyvänmoine
Da vie čuudo sezemmoine:
Keski merell' suari on,
Suarel linna verreton.
Siell' on sadut vihandaizet,
Kiriköt on kuldapäizet.
Kazvau kuuzi mačtovoi,
All' on talo hrustal'noi:
Siellä eläy oravaine,
Zateinikka pikkaraine,
Oravaine pajattau,
Orieškoida murottau,
Orieškat ei ole nuoret,
Kazvau piällä kuldakuoret.
Siämess' on čapčazet,
Izumrudnoit juadrazet.
Oravaista hyvin pietäh,
Čotta orieškoilla vietäh
Kaččou peräh jessaul,
Ottau voiska: "Na kra-ul!"
Pannah kuoret ahjon alla,
Liennäh den'gat muailmalla.
Vijiah juadrat sundukkah,
Kiven alla rundukkah.
Eläy rahvas bohattana,
Pertit ovat palattana.
Siellä pruavi kn'az' Gvidon;
Käski sanuo tervehyön".
Se on Saltanalta diivo,
Sanou "Elänen kuin vielä,
Mänen suarda kaččomah,
kn'az'an luona gostimah".
Tol'ko svuat'ja Babarihha,
Kudoja da povarihha,
Tsuarie kodih piätetäh,
Lähtemästä kielletäh,
Kudoja ei malta tirpua,
Tsuarin luona iče virkau:
"Jo on kumma kuuluva;
Kuuzen alla orava.
Keräy kuoret tukkuloihe,
Izumruudit värčiloihe.
Ei oo tovet tuomizet 
Muuten sidä pagizet!
On vie čuudo čomembaine,
Meren poikki parembaine:
Rubieu meri tuultomah,
Tyyni aivan liikkumah.
Siidä randa-uallokolla,
Nouzou kolmekymmend' kolme
Tulista bohatïrya,
Raudasovis' liikkujua.
Kaikki ollah suurenmoizet,
Velikuanat udaloizet.
Niin ies' kuin kuudamo
Matkuau diedo Černomor.
Se on kačo paras kumma,
Kaikkien nägemyksien summa".
Gost'at umnoit istutah,
Povarihhan kačotah.
Se on Saltanalla diivo.
A Gvidon vain hull'ah hiivou.
Siidä ylös pujahtau,
Tädin sil'mäh čujahtau;
Tädi pahoin luimistaudui,
Voikahti ja huaristaudui.
Kaikki möistäh "Otakkua!
Kehnon mado duavikkua!
Tuossa on! - ja kaikki nägi
Kärbäni kuin loukkoh mäni,
Ikkunasta punaldui,
Omah linnah ojestui.

Tuli tuassen kn'az'a randah,
Kaččou kunne sil'mä kandau:
Piällä loivien ualdoen
Nägöy valgien jouččenen.
"Terveh armas piästäjäine
Miks' on kačče pahallaine?
Mi on siulla mielellä?"
Virki joučen hänellä.
Vastuau kn'az'a alla mielin:
"Kaihon tuska rindua nielöy:
Kuin en čuudo löydänyt,
Omah linnah suattanut".
"Mib' on siulla löyvettävä,
Omah linnah suatettava?"
"Rubieu meri tuultomah,
Tyyni aivan liikkumah.
Siidä randa-uallokolla,
Nouzou kolmekymmend' kolme
Tulista bohatïrya,
Raudasovis' liikkujua.
Kaikki ollah suurenmoizet,
Velikuanat udaloizet.
Niin ies' kuin kuudamo
Matkuau diedo Černomor".
Vastuau joučen kn'az'azella:
"Segö huoli rinnan alla?
Älä tuuži kn'az'a sie,
Čuudon moizen löyvän mie.
Bohatterit udualoizet 
Ollah veikot rodijimoizet 
Mäne kodih terembäh,
Veikkoloja vuottamah".
Hyväl mielel kn'az'a sieldä
Läksi kodih, nägi tieldä;
Rubei meri tuulomah,
Tyyni aivan liikkumah.
Siidä randa-uallokoilla
Nouzi kolmekymmend' kolme
Tulista bohatïrya,
Raudasovis' liikkujua.
Tullah miehet kolonnassa:
Joukon iessä astumassa 
Kuustau niinkuin kuudamo
Iče diedo Černomor.
Kn'az' Gvidon nyt juoksu vastah
Vierahilla, niin vain jaksau.
Tullah rahvas rannalla...
Sanou diedo kn'az'alla:
"Työndi meijat joučenlindu,
Keräi miestä parahindu:
Käski linnua vardeimah,
Dozorana olemah.
Meijan miehet tästä asti
Joka päivä jatkuvasti
Käyväh merest' nouzemah
Teijan linna vardeimah. 
Myö tuas terväh nägevymmä,
Nytten mereh heittäyvymmä:
Koskou vozduh ryndähih".
Kaikki kodih lähtettih. 

Tuulou tuuli tuuhamoine,
Matkuau laiva suurenmoine,
Vijiah laivua ualdozet,
Kuletetah puriehet;
Suaren korgian peräčči,
Linnan tobijan nenäčči.
Puuškat mualda ammutah,
Korablia kučutah.
Mualla vierahat kuin nostih,
Kn'az' Gvidon hiät kuččui gostih
Syöttäy, juottau, gostittau
Da vie heidä paguattau:
"Millä, gost'at, torguičetta,
Kunne laiva kyyvičettä?"
Sihi gost'at vastatah 
"Käimmä loitos muailamah,
Torguičemma bulatoilla,
Puhtahilla hobieloilla,
Nyt on puutti jällelläh,
Meidä myöte kohallah,
Suaren siiričči Bujanan
Muaha kuuluizan Saltanan"
Sihi kn'az'a virki näin:
"Lystie lykkyö kodih päin,
Meren poikki okeanan
Muaha kuuluizan Saltanan.
Viegiä miulda poklonat
Saltanalla sanomat". 

Tuassen gost'at prostivuttih.
Ielleh matkah ojestuttih
Tuli kn'az'a randah kuin
Siellä valgie joučen uit
Sanou kn'az'a "Kaihon vuoksi
Tahtou mieli tuaton luoksi".
Tuassen joučen siibillä
Kastoi kn'az'an vedellä.
Tuli hänest' ambiaine,
Ylen pieni pörrinäine.
Läksi siidä lendämäh,
Laivua merel tabuamah.
Lendi päivän, lendi kaksi,
Piäzi laivah alemmaksi. 

Sumiu tuuli vesseläh,
Kandau laiva teriämbäh
Suaren siiričči Bujanan
Muaha kuuluizan Saltanan,
Iessä mua jo mustottau,
Loittozena kuusottau
Mualla vierahat kuin nostih,
Tsar' Saltan hiät kuččui gostih.
Gostien kera oigeni
Dvorčah tsuarin poigani.
Nägöy hän kuin bohatoissa
Tsar' Saltan on paluatoissa;
Venčan alla, prestolall'.
Paha mieli oččan all'.
Kudoja da povarihha,
Svuat'ja akka Babarihha
Tsuarin vierel istutah
Nel'l'al sil'mäl kačotah.
Tsuari syöttäy piirahalla.
Siidä virkau vierahalla:
"Oi työ gost'at, vierahat,
Jarmankoilda matkuajat,
Ongo siellä elos moine
Libo čudo suurenmoine?"
Sihi gost'at vastatah,
Kuulumizet sanotah:
"On siell' elos hyvänmoine
Da vie čuudo suurenmoine:
Suares linna verraton
Siellä rahvase ei niä vaivua,
Heil on čuudo joga päivä:
Rubieu meri tuulomah,
Tyyni aivan liikkumah,
Siidä randa-ualokoilla
Nouzou kolmekymmend' kolme
Tulista bohatïrya,
Raudasovis' liikkujua.
Tullah miehet kolonnassa:
Joukon iessä astumassa 
Kuustau niinkuin kuudamo
Iče diedo Černomor.
Siidä dielo jagau miehet,
Suattau parittaizin tiehe,
Siidä suarda vardoimah,
Dozorana olemah. 
Löyvy kaččojua ei toista,
Vardeiččija sezenmoista.
Siellä praviu kn'az' Gvidon
Käski sanou tervehyön" - 
Se on Saltanalla diivo
Sanou: "Elänen kuin vielä,
Lähden surda kaččomah,
Kn'az'an luona gostimah".
Kudoja da povarihha 
Iänet ollah. Babarihha
Iče rubieu sanomah,
Sidä diivuo nagramah:
"Rahvas muga merest' nostah,
Siidä töllistelläh jossain,
Midä tuos' on nähtäviä?
Libo muuda paistavua?
On vie diivo parembaine,
Tiedäy rahvas tuonnembaine,
Meren poikki čuudo on:
Tsuarin neido verraton.
Hänen piästä päivä paistau,
Kuuhut oččazelda kuustau,
Yöllä muada valgazou,
Očas tähti ruskenou.
Iče liikku mahtavana,
Keveästi niin kuin kana,
A kuin konza pagizou,
Toivot oja surizou.
Se voi sanuo spravedlivo,
Vot on missä, vasta diivo".
Gost'at stolas' istutah,
Barbarihhah kačotah.
On se Saltanasta diivo.
Ambiaine hil'l'ah hiivou.
Eigä oččua žualivoi,
Oman ämmän rodijimoin,
Pyöriy ihan nenän kohtal'
Groziu buabuškallah omal',
Siidä nenäst' purazou,
Nenäh pahka ruskonou.
Nouzi suuri möly tuassen;
"Auta jumal, Auta spuassu!
Ambiaine tavakkua,
Kehnon madon duavikkua!"
Slugat kal'l'utah da juostah;
"Ambiaine oven suussa!"
Poiga ukseh punaldui,
Omah linnah ojestui.

Tuli tuasseh kn'az'a randah,
Kaččou kunne sil'mä kandau;
Piällä loivien ualdoen
Nägi valgien jouččenen. 
"Terveh, armas piästäjäine
Miks' on mieli pahallaine? 
Mi on sulla mielellä - 
Virki joučen hänellä.
Vastai kn'az'a joučenella:
Tuska miun on sydämellä,
Naijah rahvas - kačon mie,
"Igävä on brihan tie".
Kembä siull' on mielitietty,
Käzikana kazvatettu?"
"Paistah, - muailmassa on,
Tsuaren tyttö verraton.
Hänen piästä päivä paistau,
Kuuhut oččazelda kuustau,
Yöllä muada valgazou,
Očas tähti ruskonou.
Iče liikku mahtavana
Keveästi niinkuin kana;
A kuin konza pagizou
Toivot oja surizou".
Kn'az'a varevudui kovin:
"Ollougo se kaikki tozi?"
Paino valgie joučen piän,
Duumaiči da sanoi näin:
"Tyttö nengoine on linnas,
Mučoi vain ei ole kinnas:
Ei sua kiästä nyhtätä,
Vyöhyön alla syvätä. 
Vain mie annan siulla neuvon,
Muista rešši tämä dielo;
Ajattele putilleh
Štob' et tulis pahoilleh.,,
Rubei kn'az'a božiudumah,
Jouččenella moliudumah,
Čto hän rešši putilleh
Eigä tule pahoilleh;
Čto on valmis tytön jälgeh,
Vaikka pal'l'ahaizin jalloin
Ymbär' muada juoksemah,
Meren poikki soudamah. 
Piäzi huogaus jouččenelda.
"Miksi ečit loittozelda?
Oza - sanoi - lässä lie!
Tsarevna se olen mie!"
Siidä joučen siibilöillä
Nouzi iäreh ualdoloida.
Taivahalda kohallah
Laskevudui nurmella.
Pyöristäydyi, čomendaudui,
Tsarevnaksi ozuttaudui.
Piähyt muada valgazou,
Očas tähti ruskonou.
Iče liikku mahtavana
Keveästi niinkuin kana;
A kuin konza pagizou
Toivot oja surizou.
Sebiäy kn'az'a andilasta,
Armastelou tsarevnasta.
Kodih hänen kulettau,
Muamon luokse toimittau.
Iče langie polvizillah,
Muamon edeh nägyvillä.
Sanou - löyvin neidozen,
Ičelleni kanazen.
Anna meillä razrešen'ja,
Lapsilles' blahosloven'ja,
Luba yhtes' elämäh,
Neuvo sovus olemah".
Muamo blahoslovi kiällä,
Mahni obrazalla piällä,
Täyttyi aivan kyynelih,
Andoi luvan naimizih.
Siidä kn'a'za venčah kävi,
Neidon kera yhteh mäni,
Rubei eluo luadimah,
Ližävystä vuottamah.

Tuulou tuuli tuuhamoine,
Matkuau laiva suurenmoine,
Vijiah laivua ualdozet,
Kuletetah puriehet;
Suaren korgian peräčči,
Linnan tobijan nenäčči.
Puuškat mualda ammutah,
Korablia kučutah.
Mualla vierahat kuin nostih,
Kn'az' Gvidon hiät kuččui gostih
Syöttäy, juottau, gostittau
Torgovtsoija pagauttau:
"Millä, gost'at, torguičetta,
Kunne laiva kyyvičettä?"
Sihi gost'at vastatah 
"Käimmä loitos muailamah,
Torguičimma jarmankoilla,
Kielletuilla tavaroilla,
Nyt on puutti jällelläh,
Meidä myöte kohallah,
Suaren siiričči Bujanan
Muaha kuuluizan Saltanan"
Sihi kn'az'a virki näin:
"Lystie lykkyö kodih päin,
Meren poikki okeanan
Muaha kuuluizan Saltanan.
Se nyt velä muistakkua,
Saltanalla sanokkua:
Miksi hän ei tänne jouvu,
Vaikka oli lähtö touhu?
Viegiä moizet sanomat,
Gvidonalda poklonat.
Nyt ei lähte laivan peräh
Kodih jäi hän naizen kera...

Sumiu tuuli vesseläh,
Kandau laiva teriämbäh
Suaren siiričči Bujanan
Muaha kuuluizan Saltanan,
Iessä mua jo mustottau,
Loittozena kuusottau
Mualla vierahat kuin nostih,
Tsar' Saltan hiät kuččui gostih.
Nähtäh gost'at: prestolall'
Istuu tsuari venčan all'.
Tol'ko mavot povarihha,
Kudoja da Babarihha
Tsuarin rinnal istutah
Nell'al sil'mäll' kačotah. 
Tsuari syöttäy piirahalla.
Siidä virkau vierahalla:
"Oi työ gost'at, vierahat,
Jarmankoilda matkuajat,
Ongo siellä elos moine
Libo čudo suurenmoine?"
Sihi gost'at vastatah,
Kuulumizet sanotah:
"On siell' elos hyvänmoine
Segä čuudo sezenmoine;
Meren sell'al' suari on.
Suares linna verraton:
Siell' on sadut vihandaizet,
Kiriköt on kuldapäizet.
Kazvau kuuzi mačtovoi,
All' on talo hrustal'noi:
Siellä eläy oravaine,
Zateinikka pikkaraine,
Oravaine pajattau,
Orieškoida murottau,
Orieškat ei ole nuoret,
Kazvau piällä kuldakuoret.
Siämes ollah kivyzet
Izumrudnoit juadrazet.
On vie čuudo toizenlaine,
Nouzou meri vuahtopäine,
Rubei meri tuulomah,
Tyyni aivan liikkumah.
Siidä randa-uallokoilla
Nouzi kolmekymmend' kolme
Tulista bohatïrya,
Raudasovis' liikkujua.
Tullah miehet kolonnassa:
Joukon iessä astumassa 
Kuustau niinkuin kuudamo
Iče diedo Černomor.
Löyvy kaččojua ei toista,
Vardeiččijua sezenmoista,
Čuudo vielä eräs on:
Kn'az'an naine verraton,
Hänen piästä päivä paistau,
Kuuhut oččazelda kuustau,
Yöllä muada valgazou,
Očas tähti ruskonou.
Kn'az' Gvidon nyt siellä pruaviu,
Händä rahvas oigein sluaviu,
Työndi siulla tervehyöt,
Oli ihan siändynyt,
Kuin et poikkie kaččomassa
Hänen luona gostimassa". 

Piätti tsuari matkustua.
Käski flotat varustua.
Kudoja da povarihha,
Svuat'ja akka Babarihha
Tsuarie kodih piätetäh,
Lähtemästä kielletäh.
Vain ei kuule heidä tsuari;
Vastuau akkoloilla vuari;
"Olengo mie tsuari, vain
Äbärehgö pikkarain"?
Iče matkah syyhäl'däydyi,
Suorah ukseh punaldaudui.

Alla ikkunan Gvidon
Istuu ihan iänetön.
Nägöy hän on meri tyyni,
Eigä liiku loiva tuuli... 
Taivon rannas' pikkuzet
Näyttäyvyttih laivazet;
Meren poikki okeanan
Matkau flotta tsar' Saltanan.

Hyppäi sidä kn'az' Gvidon,
Ečči - missä muamo on!
Sanoi "Kačo muamozeni,
Kuule armas mučozeni;
Läkkiä randah kaččomah,
Tuattuo vastah ottamah".
Tulou flotta lähemmäksi,
Muuttuu kn'az'a vesseläksi,
Tsuari truban natroviu,
Suaren kohtal navediu. 
Hänen kera povarihha,
Kudoja da Babarihha
Čuipisetell'ah, pyöritäh,
Uudeh linnah kačotah.
Suadih iäni puškiloihe,
Zvonu suuri kelloloihe. 
Kn'az'a gostie pagauttau,
Tsuarin kättä puristau.
Tsuarin kera povarihha,
Kudoja da Babarihha
Kn'az'an luokse astutah,
Hänen dvortsah matkatah. 

Tuldih gost'at kril'čakolla,
Nähtih kolmekymmend' kolme
Veräjällä saldattua,
Uudaloida moloččua.
Ollah kaikki yhtenmoizet,
Velikuanat suurenmoizet,
Iessä niinkuin kuudamo
Seizou diedo Černomor.
Tuli tsuari pihamualla,
Nägi suuren kuuzen alla
Oravaine pajattau,
Orieškoida murottau.
Panou kuoret tukkuloihe,
Izumruudat värčilöihe.
Kuuzen alla piha on, - 
Zirkaloine verraton. 
Viell' on čuudo čomembaine;
Gostien iessä - kn'az'un naine;
Piästä päivä valgenou,
Očas tähti ruskonou.
Iče liikku mahtavana
Keveästi niinkuin kana;
A kuin konza pagizou
Toivot oja surizou.
Emindimiä omaista
Suattau minnä rannasta,
Kaččou tsuari - "Mi nyt tuli?
Ongo tämä kaikki uni?"
Rubei tsuari itkemäh,
Omua naista sebiämäh... 
Sebiäy poigua, sebiäy naista,
Sebiäy nuorda neveskäistä,
Siidä stolah istuttih,
Piirut suuret luaittih,
Tol'ko zmija povarihha
Kudoja da Babarihha
Sinčoin čuppuh čoigettih,
Odva heiet löyvettih,
Jälgeh kaikki tunnustettih,
Sanottih da voivottettih. 
Tsuari suuren sčuastin täh
Piästi heiet suuvasta.
Proidi päivä vesselässä,
Tsuari uinoi humalassa. 
Siellä miuda juotettih,
Odva uussat kastuttih.
 
Alguperäine viešši Petroskoi 1938