M.A. Smirnova

LUVENDA KNIJGA

Nelläs čuasti

Načalnojn školan nellännellä klassalla

utverdi Karel'skojn ASSR narkomprosa

Karel'skoj Gosudarstvennoj Izdatel'stva

Petrozavodska – 1938

Koodavus:
а=a  б=b  в=v  г=g  д=d  е=e  ё=jo  ж=ž  з=z  и=i  й=j  к=k  л=l  
м=m  н=n  о=o  п=p  р=r  с=s  т=t  у=u   ф=f  х=h  ц=ts ч=č  ш=š  
щ=šč ъ='' ы=ì  ь='  э=è  ю=ju я=ja ä=ä   ö=ö  ÿ=y 

Oglavlenija

Rahvahan sočinitut virret i suarnat.

Moniè sadojda vuoziè rovusta roduh kir'juttamatta saneldìh näjdä suarnojda. Èj ollut sillojn karièlazilla omua kir'jutus kièl'dä. Da i kir'jah liène-go ken maltanut. Sillojn äjja oli složittu virziè, no vähä ken nyt nijdä tièdäv. Muvtuttìh uslovijat, ruvettìh složimah i pajattamah uvziè virzilöjdä, i vanhat virret unohtuttìh.

Äjjat ihmizet sanotah: vanhojsta virzilöjstä èj ole hädiä. Ajga on männä nijllä kalmah vanhan èlännän ke. Täh luaduh èj sua duvmajja. Vanhat virret ozutetah nuorizolla, kujn èlettih ènnen. Hyö avtetah opastumah kir'jutus kièleh. Ne opastetah nuorizuo vihuamah vanhua èländiä i vièlä luembah ruadamah, stroiessa uvtta, sotsialističeskojda èländiä.

Myö tässä knijgassa annamma monen virtä, monen suarnua, äjjan posloviččua. Kajkki nämä myö sijojtamma yhteh kohtah sen täh, čto kajkissa nijssä on yksi mièli. Virret ylen hyvin ozutetah nuoren najzen perehessä èländiä. Kajkesta èndizestä jugièstä èlännästä "suvrin dolja langej minnjan hardejlla, hän perehessä oli jal'gimäjne ravkka ristikanza. Perehessä händä jogahine vuardi, a vastah häi vajn kuvndeli i tirpi. Tsuarin i kirikön zakonat èj piästetty händä pahasta èlännästä.

Suarnojssa on lujah pletitty yhteh tozi i keksindä. Kajken ijan papit, kulakat i muvt muaniteldìh i ruatatettìh kevhiè. Sen ajjan suarnat ozutetah kevhän tojvotukset sih ajgah näh, konza kevhä vojttav bohatan. I nyt, konza nämä tojvotukset lièttih toveksi, nijn nijen značenija èj piènennyt. Nijdä pidäv opastuo sih varojn, čtobì ni konza èj kiännyttiä sidä vanhua èländiä, konza složittìh näjdä suarnojda i virzilöjdä.

Ajvojn, ajvojn kalinane kukkiv.

Kyzynnät.

Ruavot.

Mužikka i herra.

Sen jal'geh kučuttìh hejdä suvdoh. Sud'jat uvažajdìh herrua i tahtottìh suvdiè mužikkua, kujn tahtoj herra. Sud'jat sanotah:
– Midä työ, herra, hänen ke tahtotta luadiè?
Herra sanoj:
– Da miè ka midä duvmajčen: Kujn mivlla oli hyvä kojra, mivlla se oli ylen kallis, mivn kajkkiè imenijua i mivda vardejčči, nijn miè tahton, čtobì hän mivlla olis kojrana, nijn že èläjs dvoralla i ihmizen paginojlla èj ruohkis ni midä pajsta, a havkkujs kojran iänellä i vardejččis mivn imenijua i mivda. A miè hänen suoritan lämbimembäh i käsken händä syöttiä hyvin, kujn i omua armasta kojrua syötin hyvin. A hän, čtobì yölöjdä èj maguajs i ynnäh yöt havkkujs i mivn imenijua vardejččis.

Sudjat oldìh soglasnojt, a mužikka èj ruohkinut ni midä vastah sanuo.

Ka i rubej mužikka èlämäh herran dvoralla, havkkumah kojran luaduh. Mužikka havkkuj hyvin, yölöjdä èj muannut, hyppeli kajkkiè dvorua myöten, a rigeneh herran ikkunan alla vièlä ènämmäl'di havkkuj. Herra oli dovol'noj "kojralla". I prikazìvajčči herra:
– Syöttiä "kojrua" hyväzesti!

Nijn mužikka havkkuj puolen vuotta ili ènämmän, tuttavojččièči vorièn ke i voriè opastav:
– Tulgua pimižèllä yöllä zaberimah herralda kallehiè èlolojda, miè tejllä verejat avuan, i työ èl'giä varakkua, hotja miè i äjjal'di rubièn havkkumah: vajn otakkua teriämbi, da ajakkua vesselembäh, a jal'geh työ èttä i mivda obidah jatä.

Nijn vorat i luaittìh. A "kojra" tänä yönä "vièlä ènämmäl'di havkkuj, kajkkiè dvorua myöten juoksendeli daže herralla muata èj andanut: nijn lujah havkkuj. Herra i duvmajčči: "Hyvin kojra havkkuv. Pidäv käskiè vièlä paremmin syöttiä händä.

A konza huomneksella slugat novstìh i nähtih – kladovojssa lukku on murennettu, èlot vièdy, doložittìh hyö herralla. A herra äjjal'di kojran piällä tuskevduj, čto hän èj vardejnnut herran èlolojda, i andoj kojran" piällä suvdoh.

Ka i kučuttìh sud'jat suvdoh herran i "kojran". Herra i sanoj:
– Ka "kojra" mivn dvorah laski vorat.
A sud'jat kyzytäh:
– A midä, herra, yöllä ved' hän havkkuj?
Herra vastuav:
– Äjjal'di havkkuj, daže muata èj andanut: miè duvmajčin käskiè syöttiä händä vièlä paremmin.
A sud'jat sanotah:
– Näet-go, herra, sinä yönä "kojra" äjjal'di havkkuj. A työ, herra, olizitta vojnut työndiä pihalla kedä ni olgah slugista kaččomah, midä nijn äjjal'di "kojra" havkkuv. Hänellä ved' paista on kièlletty.
Sud'jat sanotah:
– Myö duvmajčemma, čto "kojra" on ojgiè.

Herra oli ylen äjjal'di siändynyt mužikan piällä. A èndiziè pravojda myöten herra vojčči istuttua krest'janinua tyrmäh i suvvotta. Herra i duvmajččov:
– Miè iče vièn hänen i istutan tyrmäh ičèn sil'missä.

Ka herra i lähti suattamah tädä mužikkua, a tyrmäh suaten pidi ajua virstua vijzikymmendä. I pidi hejllä ajua illalla pimièssä mečässä. Herra iče oh'jaj. Mužikka i dogadi ičen ièssä tuvlella murretun kučzen juvrineh. Juvret yläh päjn novstuot. Nägi hän tämän juvrikan i sih momentah že keksil'di ičelläh hyviä. Kerrassa rivhtualdi oh'jaksista i ravahti: – Tpru, tpru, tpru!
Herra äjjal'di pöllästyj:
– Mi-ba rodih?
Mužikka pöllästynyöllä iänellä i sanov.
– Batjuška herra, batjuška herra, kačahta vajn, kačahta: Kondiè taga jallojlla sejzov.
Sillojn i herra dogadi. Herra ylen äjjal'di pöllästyj. Herra kijrähtäv:
– Davaj jarilleh päjn kiännä! Davaj jarilleh päjn kiännä!
A Mužikka sanov:
– Herra, herra, èj sua: kondiè nägöv, čto myö varuamma. Häi sejčas miät fattiv i mur'jov.
Herra sanov:
– Midä-ba mejllä ruadua? Midä-ba mejllä ruadua?
Mužikka i sanov:
– Herra, hän ylen äjjallä varuav kojrièn havkundua.
Herra i ravahti:
– Havku, tämän mojne, tuon mojne!
Mužikka i sanov:
– Miè jo havkkuo èn malta, i iändä mivlla èj ole. – A iče herrua pöllättäv.
– Herra, herra, kondiè lähenöv.
Herra nägöv, čto èt midä rua, i iče zavodi havkkuo kojran luaduh. Mužikka sanov:
– Pidäv, herra, ènämmäl'di havkkuo.
Herra vièlä ènämmäl'di rubej havkkumah. Mužikka sanov:
– Kondiè varajav, myöstyv tagaperin.
Herra väzyj havkkuo i sanov:
– Da havku, siè, tämän mojne, tuon mojne!
A mužikka zavodi havkkuo:
– "Gam, gam!"
Ni kujn èj mäne havkunda hänellä i sanov mužikka:
– Herra, herra, kondiè lähenöv lähemmäksi!
Nijn herra kajken yön i havkkuj. I herra kajken iänen oman kavotti, – èj voj havkkuo.
Rubej valguomah. Mužikka i sanov:
– Herra, tämä èj ole kondiè.
– Mi ba sie on?
– Da närièn murdi tuvli. Ne juvret i törrötetäh yläh päjn. – Ah, siè ved' tièzit, čto tämä èj ole kondiè?
Herra i sanoj:
– Ah, siè tämän mojne, tuon mojne! Miè sivda vièlä ènämmäl'di morin tyrmässä.
– Midä tahto luai, herra. Siè herra olet – kojra, potomu čto siè kajken yön kojrièn luaduh havkujt.
Herra vièlä ènämmäl'di tuskevduj. Mužikka sanov:
– A miè maltojn havkkuo vièlä paremmin sivda. Vajn èn tahtonut, a miè tahtojn, čtobì siè havkkuzit kajken yön. Nyt miè kajkilla sanelen, čto herra mivlla kajken kojrana havkkuj! Se miè hänen zastuavin havkkumah!
Herra vièlä ènämmäl'di tuskevduj mužikan piällä. Herralla èj himottanut sidä, čtobì mužikka kajkilla sanelis. Herra kujn ni pöllätteli mužikkua, a mužikka sanov:
– Midä tahto, herra, luai, yksikaj sanelen.
Herra nägöv – aziè on paha, i sanov mužikalla:
– Midä sivlla andua, čtobì siè èt sanelis ni kellä?
A mužikka sanov:
– Prosti mivda i èlä istuta tjur'mäh, da vièlä podari lehmä hyvä, da kaksi värččiè vehniä, i anna miè koissa èlän. Miè sivda, herra, rubièn blagodarimah i kijttämäh i kajkilla rubièn sanelemah: "Èj, herra kojran luaduh èj havkkunut!"

Kyzynnät.

Ruado pluanua myöten.

Pappi i mužikka.

Tuli huomnes, novstìh ajvojn. Pappi i sanov papad'jalla:
– Anna vaj, mejllä, muatuška, syvvä, myö lähtemmä pellolla hejniä nijtttämäh.

Papad'ja keräj syömizen. Istuočettìh hyö kahten i syödih ylen hyvin. Pappi i sanov kazakalla.
– Davaj, myö i murginojčemma yhtätièdä i rubièmma lebiäčemättä nijttämäh puoleh päjväh suaten.
– Kujn tejllä on hyvä, buatjuška, požaluj i murginojčemma.
– Anna, muatuška murgina stolalla, – käski pappi papad'jalla.

Hän andoj hejllä i murginan. Hyö luzikkazin, tojzin nävkättih – i kylläzet. Pappi sanov kazakalla:
– Davaj, yhteh palah i lovnan syöllämmä i rubièmma nijttämäh ildazeh suaten.
– Kujn tejllä hyvä on, buatjuška, lovnat, – ka lovnastamma.

Papad'ja andoj lovnallizen stolalla. Hyö tuas särvällettih luzikkazin, tojzin – i kylläzet.
– Yhteh palah, päjväne, – sanov pappi kazakalla, – davaj i illastamma i yön olemma nijtyllä, huomena ajvojmbah ruavolla kergièmmä.
– Davaj, buatjuška.
Papad'ja andoj hejllä ildazen. Hyö särvällettih kerdua kaksi i novstìh stolasta. Kazakka rivhtaj oman armjakan i kerävdyj pojs.
– Kunne siè? – kyzyv pappi.
– Kujn kunne. Iče työ tijjattä, buatjuška, čto ildazen jalgeh pidäv muata ruveta.

Lähti sarajh i magaj sièlä päjvän i yön yhteh palah. Sijdä ajjasta suaten pappi loppi kazakan syötännän yhteh palah zavtrakalla, murginalla, lovnalla i ildazella.

Kyzynnät.

Rebo i kondiè.

Ruadolojn loppehuo, sygyzyllä, tuldìh Lukkih sulahazet i kyzytäh priduanojda: Venčalla ajossa morzièmella da sulahazella jalgojda kattua kondièn nahka, sulahazella hukan nahkasta turki, a morzièmella čtobì olis bokon nahkasta uvzi turki, sulahazen muamolla janiksen nahkasta od'juala, a tuatolla mägrän nahkasta kindahat, da oravan nahkasta pajda. – Mujten i mièhellä èmmä ota, – sanov koziččija.

Rubej Lukki äjjal'di itkemäh. Mièhellä himottav, a priduanojda äjjan kyzytäh. Kajkki tuaton èlot myö, nijn tämän verdua priduanojda èj sua kerätä.

Kaččov Mokki kujn itköv Lukki i sanov muamolla da tuatolla:
– Mivlla èj sua ènämbi tirpua kajkkiè pahutta, min näjn miè Lukista. Anna mänöv mièhellä.
– Mokkizeni, emiän päjväne, midä pahutta luadi Lukki sivlla? – kyzyv muamoh.
– Ka midä, – sanov vastah Mokki, – oman čikon Lukin tuačči miè ni spokojua èn näe. Vuvvessa kaksi kerdua pertiè pezöv, kaksi kerdua kivguada pyvhkiv, joga pyvhkinnän i pezennän tuačči pidäv mivlla lähtetellä. Lugièkkua äjja-go kerdua kajkkièdah ijan aloh mivlla pidäv lähtetellä kivgualda, kajkki štanilojsta hänen tuačči kuluttìh.

Tuskevduj muamo näjstä sanojsta Mokin piällä i sanov:
– Tièllä sivlla on Lukki, nijn mäne meččäh meččujčemah, sua priduanojda i siè piäzet spokojh i tyttö piäzöv mièhellä.
– Huomena lähten, – sanov Mokki i kiändyj tojzella kyllellä.

Ajvojn huomneksella novzi Mokki, suorièči, otti kirvehen i lähti meččäh.

Tuli pimièh meččäh, luadi pertizen i lähti tuomah kivguah varojn kiviè ojasta. Keräj kivet, tuli kivilöjn ke pertizeh, a pertizessä kondiè maguav i omah pertih Mokkiè èj laske. Mokki i sanov: – Ved' tämän pertin miè luaijn?
A kondiè vastah:
– Tämä on mivn perti, miè sijdä i èlämäh rubièn.

Istuoči Mokki kandozella i itköv. Tuli oravane i kyzyv:
– Midä, Mokkizeni, itket?
– Orava rukka, kujn mivlla èj itkiè? Luaijn miè pertin. Tuli kondiè i omah pertih èlämäh èj laske. Midä nyt mivlla ruadua?
– Vuota kodvane, – miè kučun kolmekymmendä kolme oravua, omua velliè, tuomma kondièlla gostinčaksi, kolmekymmendä kolme orièhua, annamma hänellä i laskov sivn omah pertih èlämäh.

Tuldìh kolmekymmendä kolme oravua, tuodìh kolmekymmendä kolme orièhua i mändih pertih kondièn luo.

Kondiè orièhat söj, oravat tappoj, nahkazet nyl'gi, nuoražeh riputti i kujvah pani.

Tuas istuv Mokki kandozella i itköv. Tuli janiksjut, korviè lijkuttav i kyzyj Mokilda:
– Midä, Mokki, itket?
– Kujn-ba mivlla èj itkiè, janis rukka? Luaijn pertin. Tuli Kondiè, da omah pertih i èlämäh èj laske. Midä mivlla nyt ruadua?
– Vuota kodvane, – sanov janiksjut, – miè lähen kučun omat ristivellet. On hyviä pagizijua miän velliè, hujguamma kondièn, laskov sivn omah pertih.

Tuli kaksikymmendä nellä janistä, mändih kajkki kondièn luo paginalla. Kondiè hejllä i pajsta èj andanut: kajkki hiät tappoj, nahkazet nyl'gi, lihat söj, a nahkazet pejdi i kujvah pani.

Tuas istuv Mokki kandozella i itköv. Tuli hukka i kyzyv hänel'da jarièlla iänellä:
– Midä, Mokki, itket?
– Kujn mivlla hukka rukka, èj itkiè? Luaijn pertin, a kondiè tuli i mivda omasta pertistä ajoj.
– Èlä tuvži, – sanov hukka, – miè hänen ajan. Miè olen vägevin mečässä.

– Aettìh kondièda oravat, aettìh janikset a ajua èj vojdu. Kajkki hiät kondiè söj, a nahkazet kujvaj. I sivlla, hukka rukka, èj sua ajua.
– A nijn hän nahkaziè kujvuav, èluo siästäv? Nägyv lah'jua siästäv, vuottav, čtobì midä parembua vejzit hänellä, sillojn i lähtöv. On mivlla ruokossa bokon nahkaziè varustettu. Jatettih mivlla bokkozet nahkaziè lečinnästä. Lečijn miè vähäzin. Tulov èbävojvane bokko. Miè hänen spruavitan, a häi passiboksi mivlla i jattäv nahkazen. Tuon miè kymmenen nahkua kondièlla, häi i laskov sivn kodizeh.

Toj hukka bokkolojn nahkat, mäni kondièn luo, a kondiè bokkolojn nahkat otti, ičel'dä hukalda turkin piäl'dä hejtti, a lihat ikkunasta viskaj.

Istuv Mokki kannolla i tuas abièsti itköv. Tuli rebo i kyzyv:
– Midä-siè, Mokki, itket?
Sanoj Mokki mintäh hän itköv i vièlä ènämmäl'di abevduj.

A rebo pöngäj oven pihalda päjn i rubej kangella pergamah sejniè:
Kondiè pöllästyj, hypähti oveh, a ovi pöngätty. Rubej ikkunah tungièčemah, da sih tartuj i kuoli.

Mäni Mokki pertih, a sièlä kajkki priduanojt kondiè varustanut. Oravojn nahkua, janiksièn nahkua, bokkolojn nahkua i yksi hukan nahka. Mokki i sanov revolla:
– Valljasta hebone, da veja nämä nahkazet sizärellä Lukilla, anna mänöv mièhellä, a miè tiälä i èlämäh rubièn, ni ken èj mešajče.

Kyzynnät.

Ruado.

I.A. Krìlov

Kägi i kukko.

Mintäh riähkiä varuamatta, ägièh.
Kägi kukkuo kijttäv, –
Sentäh, ku häi kijttäv kägiè.

Kyzynnät.

A.S. Puškin (1799–1837)

Aleksandr Sergeevič Puškin on genia1'noj veniäläne poétta, éli männyöllä vuozisadalla. Hänen provizvedenijat oldìh sillozen ajjan parahilla pisateljojlla obraztsana. I nygözet miän pisateljat opastutah Puškinasta.

Hän oli dvorjanina i pomešikka, hänellä oli krestnojlojda i hän vladejčči imenijojda. Dvorjanojn keskessä hän oli kajkkié obrazovannojmbi miès.

Kuda kumbazissa proizvedenijojssa Puškin vìstupajčči tsuarin vluastié vastah i ozutti nijssä proizvedehijojssa krestjanojn jugiedä eländiä krepostnojn pravan ajgah.

Rohkejsta miélilöjstä, kumbazié kir'jutti stihotvorenijojssa, tsuari Puškinan työndi stolitsasta. Äjjan vuotta Puškin oli ssìlkassa. Ssìlkassa hän kir'jutti stihotvorejonijan "Uznik".

Puškin suvajčči suarnojda, kuvndeli nijdä omasta njanjasta Arina Rodionovnasta i čomaluaduzesti nijdä kir'jutti. Näjh suarnojh kuvluj i suarna "Pappih i hänen kazakkah, Baldah näh".

Surmah suaten Puškin oli politsijan nadzoran alla. Puškin éli kajkkiédah 33 vuotta. 1837 vuodena hänen tappoj duelilla yksi znatnoj ofitsera Dantes.

Suarna pappih i hänen kazakkah Baldah näh.

II

Èläv Balda papin koissa,
Iče maguav olgilojssa,
Syöv nellästä,
Ruadav sejččemestä;
Valguondah suaten kajkki huoldav,
Hebozen valljastav, peldozen kyndäv,
Lämmittäv kivguan, ostav, varustav.
Jajčän pajstav da iče i kuorittav.
Papad'ja Baldua kijttelöv,
Papin tytär Baldah näh huolehteličov,
Papin pojga tataksi kuččuv;
Kuašan kejttäv, lasta kaččov
Baldua èj suvajče vajn pappi,
Baldua èj armastele vajn pappi,
Tuagièh duvmajččov:
Maksanda ajga lähenöv:
Pappi èj syö, èj juo, yölöjdä èj magua:
Papilla očča plajgav ènnen ajgua.
Ka hän papad'jalla sanov:
"Midä mivlla ruadua lienöv?"
Keksija mièli on akojn,
Kajkkeh vijzahuoh valmis on.
Papad'ja sanov: spiästä tästä vojt,
Hot' ylen suvren siè kumman tojt.
Pane Balda sen mojzilla azejlla,
Midä èj luadis ni mimmojzilla käzillä.
Baldan työnnät palkatta,
I očča liènöv plukkuamatta."
Lièni papilla èliä vesselembi;
Kaččuo Baldah on äjiä rohkièmbi.
Ravizov pappi od'jualan alda:
"Tule vaj tänne, mivn ruadaja Balda.
Tojvotettìh kehnot maksua
Mivlla veduo surmah suaten
Parembua èj pidäjs dohodua,
Kujn vevon keriändä pohodua.
Syö vajn siè omuadas herneh rokkua
Da mäne kehnolojlda vedo koppua."

III

Balda papin ke èj kijstänyt.
Meren rannalla čijhistyen,
Rubej nuorasta punomah,
Da nuoran njokkua meressä kastamah.
Vanha kehno novzi meren alda:
– Midä tässä ruat, siè Balda?
– Ka nuorazella tahton merdä rupittua,
da kajkkiè tiän kehnolojn roduo riputtua
Vanha kehno ylen gorevduj
– Mintäh mejllä sen mojne morinda?
– Kujn mintäh? Èttä nalogua maksanut,
Ynnäh unohtitta oman srokan;
Mejllä liènöv äjja nagruo,
Tejllä ènämbi sidä itkuo.
– Baldane meren rupitannanke vuottele,
Terväh sivlla vevon mi annan.
Ka vajn sivn luoh vunukan työnnän.
– Tämän miè sormesta ymbäri pyörähytän.
Skočahti veestä työnnetty kehnone,
Njavgahti kujn kazin pojgane:
– Terveh, mužikkane Balda,
Mittyne pidäv vedo meren alda?
Vedoh näh ijan èj ole kuvldu,
Èj ollut kehnolojlla tämän mojsta huolda.
Nu ota vedo, da vajn riädivyhyö,
Miän obšestvan prigovoran, kir'juttahuo:
Čtobì gorja kajkilla unohtua:
Ken bojkomba hypätä maltav,
Se i vevon dengana ottav;
Sillä ajgua sièlä i värčin varustetah.
Balda hitrojldi nagrav:
– Kehnone i tässä kavottav,
Missä tejllä, pojjat työ pahaččazet,
Mivn, ičen Balšan ke, da kijstäèin?
Èka työnettih supostatan!
Lasken miè tiän ke nuoremman bratanan!
Ruttoh lähti meččäh Balda,
Fatti kaksi janistä tuh'jon alda.
Balda meren luoh kopittav,
Meren luona händä kehnone vuottav.
Varusti Balda janiksen hyppiämäh;
– Kargajallat i siè miän sojtandah;
Siè kehnone mièletöjn,
Mivn ke kijstämäh vièlä olet väetöjn,
Iče miè venyttiäčen sellin,
A hyppiämäh lasken nuoremman vellen.
Yksi, kaksi, kolme, tavota!
Miè sivsta i veduo èn ota.
Meren randua myöten kehnone hyppiäv,
Meččiä myöten janis kodih kettäv.
Hyppäj kehnone ymbäri meren,
Ojendi kièlen, hièraldi hien,
Ynnäh huamistuj, hengittäv, särizov,
Baldalla kijstosta mänettiä varuav.
Kaččov, a Balda vellistä silittäv,
Luaskovojlla sanojlla janistä armastav:
– naverno äjjal'di vajvujt siè päjväne,
Lebiäče mivn ke armas harmuane.
Kehnone hölmistyj,
Ynnäh tyvnistyj,
Händiä liččuav,
Pièneh velleh
Vingalleh kaččov.
Kehnone sanov Baldalla säristen:
– Balda, siè vuota, miè veduo vasten kävelen.
Lähti dièdon luoh, sanov: – kumma!
Balda hyppäj bojkombah mivda.
Vanha kehno duvmajččov gorevduen;
A Balda luadi sen mojzen šumun,
čto meri tahtoj muvržin kiändyö,
Aldolojlla rannojsta plajskyv.
Novzi kehno: – Hejtä siè ozorukset,
Tuomma sivlla kajkki myö velgazet.
Kuvle vajn: näet siè tädä pualikkua?
Luondah varojn pala mittua
Ken èdemmä pualikan luov,
Sillä i vevon tojne tuov.
Midä? Varajat kädyziè svihniè?
A vuottelet mintäh? – Da tahton trähniè
Pil'vyöh sivn dubinua,
A sijdä kergièn tejllä ägièdä andua.
Pöllästyj kehnone, dièdon luoh hyppiäv;
Baldan vojttuo dièdolla mättäv.
A Balda meren luona tuas humizov,
Tuas nuorazen ke kehnolojlla groziv.
Novzi kehnone: – hyl'giä siè hulpettua.
Sen mojžzen vevon annamma, min tahtot ottua...
– Vuota, – sanov Balda, –
Èlä sevota čerjodalda.
Zaduačan annan kaččoessa tiän vägiè,
Kehnon èläillä lièv äjja ägiè.
– Näet siè pellossa sijvojda hevosta?
Tahtot siè ičellä jattiä veduo;
Nijn sel'gäh nosta hebone tuo,
I kanna puoli virstua:
Kannat – vedo sivn,
Èt kanna – vedo mivn.
Ravkkane kehnone
Hebozen alla mäni,
Kajken vägyön pani.
Čihkav, ohkav,
Hebuo nostav.
Nosti hevon
Harpualdi kaksičči,
Kolmannella langej i vačasta fattièči.
A Balda hänellä: – Olet siè gluvppaziè,
Nu kunne sivlla mivn ke kijstäzin.
Käzillä hevosta èt vojnut tašiè,
Vièn raččahalla i èn duvmaj kastuo.
Istuoči Balda hebozella sel'gäh,
Virstan ajav, vajn pölyö novzov.
Pöllästyj kehnone, dièdon luoh hyppiäv.
Itkièn sanov: – Balda tuas vojttav.
Èvle midä ruadua,
Pidäv vedo maksua.
Balda vevon ke värčin otti,
Papin kodih vesselästi kopitti.

IV

Astuv Balda, ryvähtelöv.
Dogadi Baldan pappi – kačahtelov.
Papad'ja pappiè pejttäv,
Pappi varajannasta särizöv.
Balda pappiè èččiv, kuččuv,
Veduo andav, palkua pakiččov.
Ravkka pappi
Ojendi očan:
Ènzimäzestä plukusta,
Lageh suate skočahti.
Tojzesta plukusta,
Pappi jaj kièlettä.
Kolmannesta plukusta,
Pappi jaj mièlettä.
Ukorjajen sanov Balda:
– Èlä palkua huogaheldi.

Kyzynnät.

Sygyzy.

Kyzynnät.

Ruado.

Uznikka.

N.A. Nekrasov (1821–1877)

Nikolaj Alekseevič Nekrasov èli sih ajgah, konza krestjuanat oldìh krepostnojt. Oli hän i sen svideteljana, konza krenpostnojt piästettih vällällä.

Hänen lapsus vuvvet projittìh tuaton imenijassa kylässä Grešnevassa, kumbane oli Volgan vazemella rannalla.

Äjjan nägi novzova poètta, kujn pomešikat i hänen tuattoh žualivojmatta muokattìh krestjuanojda. Nekrasov èli kylässä, pagizi krestjuanojn i hiän lapsien ke i äjjan kir'jutti hiän jugièh èländäh näh. Nekrasovan proizvedenijojda kajkista ènämmäl'di suvattìh ne, ken tovestah vedi bor'bua krestjuanojn piästännän puolesta. Hänen stihotvorenijojda pajatettìh – krest'juanat, studentat, dojdittìh stihotvorenijat i revoljutsionerojlla, kumbazet oldìh tyrmissä i kuatorgojssa.

Vladimir Il'ič ylen äjjal'di suvačči Nekrasovan proizvedenijojda. Nadežda Konstantinovna Krupskaja omissa mujsteluksissa sanelov, čto hän toj Siberih Puškinan i Nekrasovan proizvedenijat. Vladimilr Il'ič pani stolazella oman kravatin luoh i moniè kerdojda lugi nijdä illojlla.

Krest'janskojt lapset.

Kyzynnät.

Saltikov–Šedrin (1826–1889)

Miša i Vanja.

Brihaččune Vanja on zdorovoj, bojkoj, mustakulmane i musta sil'mäne; hän sanov Mišalla, čto èj ole midä varata, čto sen verran hän nägi tovellista, zapravskojda kuolièda – i sidä èj pöllästynyt.

– Miè ni midä èn varaja, – sanov hän. No sih že valguov, konza sih kerdah pakkane ozuav barskojn koin sejnih: – mivlla on vajn igävä, da i sivn ke èj ylen äjjal'di.
– A kujn myö palamma? – varaten kyzyv Miša.
– Palua myö èmmä pala, sanov Vanja sen lujahuoh, čto Miša kerrassa že uspokojččièči.

Miša on tojzen nägöne kujn Vanja. Häi on brihaččune slaboj, nervnoj, valgiè verine, hänellä on valgiè piähyt i suvret sinizet sil'mät. Hän tuagièh kačahtelov lageh, dogadièn kujn sièlä tukkuočov pimejkkö, kipsahtelov i hyčistyv.

Sih ajgah kuni myö hiän ke tunnustavvujmma, hyö paistah ylen ruttoh no ylen kummalista paginua.
– Vilulla vejčellä, kaj, kivistämäh rubièv? – kyzyv Miša i tarkkah kaččov Vanjalla sil'mih.
– Vajn yhten kerran on kibiè, a sijdä ni midä, – sanov Vanja i kujn vanhembi, silittäv Mišan piädä.
– Mujstat, kujn povara Mihej lejkkuači nijn hän ènziksi ajvin lövhki: Lejkkuačen, da lejkkuačen, a kujn vejal'di vejčellä keruo myöten da i rubej veri virduamah.
– Nu, nin mi, čto povara Mihej! Mihej i jaj hovkaksi. Jalestä, nebos', spruavivduj, a miksi spruavivduj? Yksi kajkki nakažittìh hovkua; a myö jo nijn lejkkuačemma, čtobì èj vojs spruavivduo.
– Siè, Vanja, vejčet varustit-go?
– Konza jo varustin! Vièlä huomneksesta hivojn! Vajn siè kačo, čtobì èj perävdyö!

Miša hengähteli hilljakkazin; hänen sil'mät piètyttih palajah tuohukseh.
– A midä, razve nijstäl'diä tuohuksut?... jal'gimäzen kerran – sanoj hän vähäzel'di särizijallä iänellä.
– Midä hänestä on nijstiä? A miè sivlla, Mišane, ka midä sanon: – esli myö nyt tämän luaimma, nijn nepremenno ruajuh piäzemmä sen tähte, čto myö olemma pikkarazet i mejllä riähkiä èj ole. A miän tuačči Katerina Afanas'evna uaduh puvttuv!
– A Ivan Vasil'evičalla miän tuačči liènöv midä ni olgah?
– Nu, Ivan Vasil'evičalla možet i prostiv jumala, sentäh, čto hän èj ičestä rua!
– A Katerina Afanas'evnua, ajvin muokkuamah rubièv?
– Da, vellizeni, vièlä kujn muokkuamah že ruvetah, ka parembi èj olis suanut muamozeni täh ilmah! Ènzimäzeksi kovkkuh kyl'giruvvasta riputetah, tojzeksi käskiètäh palljahin jallojn palavojda plijttojda myöten kävellä, sijdä kièlellä palavua rièhtiliä näblätä, sijdä ravdazilla vičojlla sel'giä myöten ruvetah pergamah... Da, velli, sen verda muokkua liènöv, čto èj sua ni uskuo ni arvata!
– A ved' Katerina Afanas'evnalla èj tävvy tirpandua?
– A midä hänellä, tämän mojzella čortalla liènöv. Tirpav! Da sièlä velli, Mišutka, täh èj kačota! Sièlä, velli, tirpa! A èt voj tirppua, yksi kajkki tirpa!

Pagina minutaksi pièttyj. Pihalla rubej ulvomah kojra, nijn ulvoj žualostno i igävästi, kujn vajn maltetah ulvuo kojrat.
– Iš' siè tämä Trezorka pokojnikkua kuvlov! – sanoj Miša muvttunuolla iänellä. Nu midä, kujn kuvlov. Tièttäväne kuvlov! A siè, nebos', jo pöllästyjt!
– Èn, Vanja, miè èn varaja, – miè nijn vajn... Miè vajn duvmajčen, mintäh kojra ajvin pokojnikkua čuvstvujččov.
– A sentäh, čto kojra on ristikanzan abunièkka! Da i hebone nijn že on ihmizen abunièkka, da hebozella tädä maltandua èj ole, a kojra näet, – se kajken èllendäv, sentäh i pokojnikkua čuvstvujččov!
– A Midä, Vanja, kujn olis upota? – kyzyj Miša.
– Čudakka siè, Miša! Siè sano ènziksi, kezägo nyt on? Siè sano, mittyne nyt on vezi?
– Da nyt on vezi vilu. Kujn vedeh bul'skahat, nijn i tirpua èj sua!
– Ka se-bo se i on! Uppuomah pidäv avandoh männä, da vièlä tel'mämäh rubièt, požaluj novzet; min vajn muokkua näet – èllendä siè! A vejčen ke lovhko! Vejčellä kujn vejallät keruo myöten kerran – sijnä – sivlla i surma! Tièttäväne, vejal'diä pidäv ènämmäl'di.
– A pergamah ni ken ènämbi èj rubiè? – čuhahti Miša.
– I pergamah èj ruveta! Sivn hengyön otetah angelit i vijjah jumalan prestolan luo!
– A jumala ni midä mejllä èj luai?
– A jumala kyzyv: mintäh jumalan nevol'nikat, èttä vuottanut omua surmua. Miksi työ, sanov, surman muokat prijmittä ènnen ajgua. A myö hänellä kajkki i sanomma!
– Myö kajkki sanomma, – kujn mejdä Katerina Afanas'evna muokkaj, kujn mejllä èliä oli tuska, kujn mejdä joga päjviä päjväzet yliči perrettih ajvin perrettih, ajvin tiaruanittìh!

Miša burčistuj; kerävdynyöt kyvnelet sundana ojana virrattìh sil'mistä. I virrattìh nämä kyvnelet, virrattìh hejttämättä, kajkesta väestä, rupistumatta, kujn virduav sil'mälähte tävdynyöstä muan-muamon rinnasta. Vanja rubej alevuttamah Mišua.
– A myö lovhko huomena muanitamma Katerina Afanas'evnan, – sanoj hän: – huomena hänellä gostjat stolan tuaksi kerävvyttäh, a usluživajja èj liène kellä!
Miša hengähti vastavukseksi.
– A miè i vejčet kajkki pejtin, – jatkoj Vanja: – i syvvä èj liène millä.
A Miša ni kujn èj vojnut alevduo; Vanja luadi kajkkiè midä hän maltoj, čtobì kujn tahto händä alevuttua, ènziksi tuohuksen nijstäl'di, sijdä kačahti ikkunah i sanoj: – a siä se, siä, mittyne rodih! Iš' siè! Lopulla rubej hiènozella iänyöllä lavlamah: – Èh työ, yöhyöt miän pimièzet – no Miša èj hejttänyt itkuo, a vièlä ènämmäl'di rubej tuskuačomah.
– Höbliskö siè, – tirpamatta sanoj Vanja.

Zualassa ruvettìh zvonimah čuasut. Kuvllen nijen sihizijan iänen, Miša kipsahti, jal'gimäzen kerran jugièsti hengähti i hejtti itkennän.
– Terväh barìnja tulov, – varaten sanoj hän, konza jo lugi kaksitojsta čuasuo.
– Vuota, – Terväh! – vastah sanoj Vanja. Èh, nyt kujn magualdua putilleh olis!
– Èj, siè, Vanja, nyt Hrista radi èlä magua!
– Nebos', varajat?
– Varajan! – sanoj Miša i vièlä ènämmäl'di kučistuj.
– No, i hovkka siè olet! Ajjan-go kerdua miè sivlla sanojn, čto sièlä ni midä èj ole! – nevvoj Vanja, ozuttaen ovilojh, kumbazet vièttih pimièh koridorah! Tahtot, miè sejčas sinne lähten.

No tädä hän èj luadinut. vajkastuttnh, a sen ke yhtessä lièni i igävä. Brihaččuzet tarkah kačottìh lököttäjah tuohuksen tuleh; Vanja stolua myöten vedeli pejgalolla, liččaj sidä, i pejgalo ènziksi èjstyj tazajzin, a sijdä rubej säräjamäh. Pihalla tuas rubej ulvomah kojra.
– Tuas händä! Tuas händä! – sanoj Vanja i sen jal'geh kyzäl'di,
– A midä, Miša, missä on nyt Olja?
Olja oli Mišan čikko. Tämä oli hyvä, valgiètukkane, valgiè tyttöne, ylen äjjallä pohodi omah velleh; hänellä oli kaheksantojsta vuotta. Puoli vuotta jo kujn èj ole tièduo, kunne häi kadoj i äjja oli hänen kavondah nähten paginua. Paistìh, čto pejttyj pahan èlännän tuačči, pajstah, čto i hujgièn tuačči. Tovestah oli se, čto hän lähti huomneksella jovella pezemäh sobiè i èj tullut; rannalla oli lövetty pezemättömièn sobièn ke korzina, no ni pezijan sobiè, ni daže iččièdäh peziä èj lövvetty. Tovestah oli se, čto kahta päjviä ènnen hänel'dä oli lejkattu kassa, i čto häi tämän tuačči itki äjjal'di pièksièči. Barìnja božièči, ristièči, čto Ol'ga pagana, uppoj èj sentäh, čto händä pahojn pièttih, a hujgièsta. Tässä ni ken ni midä èj tièdänyt i daže èj ollut tièttävässä uppojgo Ol'ga, vajn pagej. Konza oli sledstvija, kuda kumbazet dvorovojt sanottìh, čto Ol'gan èländä "èj ollut hyvä", no ispravnikka, kumbane vedi sledstvijua tädä ni midä èj uskonut.
– Nu, työ ajvin kièlastatta! Työ pajskua totta, a èl'ǵiä kièlastelgua, – sanoj häi ponjatojlla i sih že käski kuččuo Katerina Afanas'evnua. A Katerina Afanas'evna ohki i sanoj, čto hänellä rahvasta syötetäh lihalla. Kučuttìh rahvasta i kyzyttih: Tovestah-go hejdä syötetäh lihalla; hyö sanottìh, čto syötetäh. Ispravnikka duvmajčeldi, muhahti i kir'jutti: "Pomeščikat rahvasta piètäh hyvin, i daže lihalla syötetäh.
– Midä, työ, pahalazet, kièlastelitta? – sanoj hän dvorovojlojlla.

Dvorovojt sejzottìh kellistynnyzinä i survottìh jallojlla, kuda kellä oli vereh suaten pureksitut huvlet. Katerina Afanas'evna dogadi tämän i kaččoj paremmaksi unohtuačiè. Ispravnikka luottuači händä alevuttamah, a Ivan Vasil'evičan työndi spirtua tuomah. Tämän jal'geh oli lyhykkäne ob"javlenija, kir'jutettu ispravnikan käellä. Sih oli kir'jutettu:

Huomneksella ijunja kuvn 21 päjvänä Poljankan kylästä, èj ole tièdojssa kunne pejttyj štabs-rotmistran Ivan Vasil'evičan Baljaševan pomest'jasta tyttö, Ol'ga Nikandrovna. Primiètat tytöllä: Suvri kazvone, valgièt kerityt tukat, iho valgiè, sil'mät sinizet, nenä i suv keskikerdazet; osoboj primièta: vazemen huogamen piällä pikkarane synnyntähti; on podozrenija, čto hän on kohtune. Vej ičen ke pesrattizen plat'jan, kumbazen hänellä andoj pomeščikka i kumžbazeh hän oli sinä päjvänä suorinnut. Politsejskojlla načal'stvalla, kumbazen vedomstvassa lövdynöv tämä biègloj tyttö, suattua händä N-an zemskojh suvdoh, työnnettäväksi mistä hän on."

Tällä tämä aziè i loppièči.

Kajkki linna tièzi, mittyziè štuvkkiè luadi barìnja Miškojn i Olièn ke, no ni ken èj ruohkinut sanuo näjh azejh näh, èj vajn kohti, no i sinne päjn. Kajkki händä suvattìh sentäh, čto omièn ke hän oli najne vesselä i daže dobroj, monilla omilla tovarščojlla luadi hyvyttä i kajkkiè hyvin prijmi i syötti.

– Tänä päjvänä Katerina Afanas'evnalla murginojessa rokassa torokkanan annettìh, pajstìh häneh näh linnassa: – i midä työ duvmajčetta? Hän spokojno kuččuj povaran i käski hänellä syvvä torokkanan!
– Vihane akka!
– Kumman akka!
Kuda ket huavattìh sanuo, "kujn-ba vajn èj puvttuo Katerina Afanas'evnalla näjstä azejsta", no nägöväne, čto näjssä azejssa somnenija oli èj näjen "azejn" tuačči, a puvttuo sanan tuačči. Iče nämä "azièt" oldìh ka kujn silièt, kumbazezssa ozuttavduj suvri mièlevys, kumbazen verdua ni ken èj tièdänyt, omah luaduh izobretenijua, kumbazen irvistelièčendiä ni ken èj arvannut.
– Sen'ka, mäne kièlellä näbliä plijttua! – sanottìh Sen'kalla.
Sen'ka näbläj plijttua i polti kièlen; häi tuli jarilleh ynnäh ruskonnut, hänen iho kujn liène pullistunut, sil'mistä virrattìh kyvnelet.
– Ka, hovkka, vièlä itkiè duvmajčet! – sanottìh yhtet.
– Turba se turba – mittyne! – sanottìh tojzet.
I sen jal'geh lohkahtettìh vesselästi nagramah. Nagrettìh i muvda ni midä.

Èj-go ole nägövästä, čto kajkki tämä luaittìh pahuon tahtomatta, čto tässä sovsem èj duvmajdu luadiè Sen'kalla kibuo, a vajn tahtottìh kaččuo, kujn Sen'ka luadiv èrikummalizeksi turvan, kujn hän pullistuv...

Suamojt vagavat rahvas oldìh iänettä, konza Sen'kua työnnettih kièlellä näbliämäh hijlavua päččiè, suamojt vagavat rahvas èj vojdu i lohkahtua, konza Sen'ka tuli oman slučajn jal'geh, ynnäh ruskonnut i tuhisten, kajkkiè vagavemmat ihmizet oldìh iänettä, i lohkahteldìh nagramah èj sen tuači, čto pièttih tämän mojziè vesselyksiè, no sentäh, čto sen mojne ajga oli...

Juohtutanda čikkoh näh pahojn dejstvujčči Mišah. Häi kerras kujn jugehyön alda pajnaldi: hänen kellistynyt ihone lièni valgièmmaksi vuatetta, i vièlä èj kujvanuzissa sil'missä tuas losnildi tävtetty kyvnelillä pil'vyt.

– A ved' häi barìnjalla kuavehtièči! – jatkoj Vanja. – Kièlastat ajvin siè! – ryöčkähti hilljakkazeh Miša. – Kuavehtièči – se on totta! – Ključnitsa Matrjona saneli, čto barìnja kujn kuolija, sih ajgah spal'njasta hyppäj, a rožalla i tippua verdä èj ollut.
– Kièlastat siè, – hän on èlossa! – sanoj Miša on ynnäh läpähtelièči kyvnelih.
– Nu, velli, èj, siè vuota! Hän uppoj – tämä on kujn kaksi kerdua kaksi! A min tuačči sillojn barìnjalla unissa ozuttuači, kujn èj olis uponnut!
– Valehtelet siè! Ajvin valehtelet! – iändi Miša, kumbane čut èj unohtuačennut.
– Nu i tuas siè hovkka. Nu min tuačči höbliämäh rubejt? Tièttäväne, mejllä yksi loppu!

Miša vajkastuj, hän midä liènöv juohtutteli. Juohtutteli hän, kujn Olja sijriči hänestä kopitti, kijrehessä läpytti ihuo vasten i sanoj: "Siè mivn gluvppane" Juohtutteli hän, kujn Olja kerran pani hänellä piällä puhtahan uvven pajdazen i sanoj: "Nu nyt piè tervehyöksi mivn Mišane." Juohtutteli hän, kujn kerran hypähteli lakejskojh ynnäh vallonnut, i sil'mistä ojana virrattìh kyvnelet. Juohtutteli hän iänen, kumbane kyzyj prosken'jua, iänen, kumbane oli muvttunut, muokkuačennut i ravizija. "Muatuška, Katerina Afanas'evna, èn rubiè, buatjuška, Ivan Vasil'evič, èn rubiè." Juohtutteli hän, kujn langej nožnitsojn alda pitkä valpas Oljan kassa, kujn Olja lyöččièči i pièksiäči". "Ah, èj piè, èl'giä lejkakkua!" – kuvluj Mišan korvissa tuttava molija iäni, kuvluj sen selgevyöh, čto hän kerrassa rubej uskomah. Hän uskoj, čto Olja kuoli, čto hän, naverno, ozuttavduv barìnjalla yölöjllä i muokkuav barìnjua. Hänellä ozuttuači, čto hän i nyt on hiän ke i čto Olja kuččuv händä.
– Olja ved' tässä on! – sanoj hän pöllästynnyöllä iänellä.
– Nu, ka tämän siè jo valehtelet – vastaj Vanja, a iče särähti i rubej kaččomah ymbäri.
– Èj bogu on tässä! – sejzoj omalla Miša.
– Gluvppa siè! Sanotah sivlla, čto ni kedä èj ole! I min tuačči ozuttavduv hän mejllä. Siè èllendä, miksi pokojnikka ozuttuačov. Pokojnikka ozuttavduv sih nähte, čtobì muokata, i mejdä mintäh hän rubièv muokkuamah. Myö ved' Oljua èmmä koskenut, Olja oli hyvä, da hän hyvä oli tyttö! ...
– Olja oli hyvä! – sanoj Miša i luaskavasti kačahti omah tovariščah.
– Vuota vajn, miè čuppulojsta kačahtan, – jatkoj Vanja, bujtto sih näh, čtobì alevuttua Mišua, no oli nägöväjne, čto häi èj ollut pojs i iččièdäh alevuttua.
Vanja novzi lavčalla i ènzimäzeksi kačahti stolan alla; sijdä projdi kajken komnatan, daže čuppulojsta köbölöjtti; sijdä kačahti koridoran oveh. Ni mitystä hengiè èj ollut.
– Nu, ka ni midä èj ole! – sanoj hän i istuoči vanhalla sijalla.
– Olja oli hyvä! – duvmajen sanoj tojzičči Miša.
– Sentäh händä i dvornjassa kajkki suvattìh. Mujstat, kujn Stjopka igävöjčči, konza hän kadoj. Sanotah Stjopka-se, tahtoj ottua händä mučojksi.
– Naverno, tämän tuačči händä sillojn učastkah työnnettih.
– Tämän tuačči... Stjopka barìnjalla sanoj: "parembi, sanov, Katerina Afanas'evna, työ mivda saldataksi nyt annakkua, a sluvžiè tejllä miè èn tahto".
– Iš' tì!
– A barìnja sanov... "Èj, Stjopazeni, saldataksi miè sivda èn anna, a ka pajmenena siè mivlla happanet!" – I happanov!
– A midä vaste hän händä saldataksi èj andanut?
– A sentäh, bratana, čto sen mojne hänellä on taba.
– A ved' saldattana, Vanja, on hyvä olla?
– Nu, ken sidä tièdäv! No vse že parembi, mi mejllä tiälä; mojne jo miän èländä on!

Miša tuas rubej duvmajmah: hän tahtoj sanuo Vanjalla, čto parembi olis saldataksi lähtiè, mi... no tässä hänen duvma keskustuj; naverno, hän varaj tuskevttua Vanjua i ozuttua hänen ièssä iččièdä varačuksi.
– A tijjat-go midä, Miša? – kyzyj Vanja.
– Midä sivlla?
– Läkkä myö projimma komnatat. Kačahtamma!
Mišalla juohtuj mièleh: jal'gimäzen kerran!
– Astu, Vanja, – sanoj hän.
Vanja nijstäl'di tuohuksen i lähti ièlleh päjn astumah.
– Ka, bratana, tämä on zuala! – sanoj hän, konza tuldìh ènzimäzeh komnattah.
– Zuala! – sanov jallesti Miša. A kumardele nyt, bratana, nelläh čuppuh, – opasteli Vanja.
– Miša kumarduj nelläh čuppuh; Vanja hänen ke yhtessä luadi sidä že.

Nijn hyö projittìh kajkki komnatat i kajkkièlda otettìh prosken'jat, jal'gimäzeksi, dojdittìh jal'gimäjn rannimazeh komnattah, missä sejzoj leviè kravatti.
– Kačo hyö, – sanoj Vanja i ne tol'ko èj kumardunut kajkkih nelläh čuppuh, a syl'gi.
– A tijjat-go midä, – jatkoj hän: – viritämmä nyt illjuminatsijan. A kolduna vièlä hätken èj tule.
– Viritämmä! – soglasièči Miša, i hänen iholla läjmähti kun lapsièn ihastus muhizenda.

Kajkkiè myöten nägyj, čto Mišalla on nièžnoj, najzièn, ka kujn artistojn natura; hän suvačči, konza komnatassa oli veres vozduha i valgiè – hän kyvristelièči, konza tuli perednjojh, missä oli pimiè paha vozduha. Kajkkiè myöten nägyj, čto Vanja tièdi tämän i tahtoj Mišalla millä vajn ugodiè.

Viritettih illjulminatsijan, kumbane tovestah äjjal'di paloj; Miša tahtoj olla izändänä, a Vanja sanoj, čto hän rubièv gostjaksi. No vajn izändä i gostja èhtittih istuočiè divanalla, vajn èhti izändä kyzyö omalda gostjalda težrvehyöh näh, kujn perednjojssa kuvluj zvonka. "Izändä" i "gostja" yrrästävyttih sammuttamah tuohuksižè, no pöllästyhyö aziè èjstyj hilljah; kuvluj zvoninda vièlä ènämmäl'di.

Jal'gimäj tuohukset kuda kujn gi sammutettìh i hypättih perednjojh. Vièlä ovesta läbi Vanja kuvli, kujn barìnja čakkaj hejdä.

Nämä kajkki brihačut – pahalazet! – sanoj häi ylen äjjal'di tuskevunnuona. – Ka nyt vuotakkua!

– Èlä volnujččièče siè, mivn armahane, – sanoj Ivan Vasil'evič – možet tämä velles Nikanor Afanas'evič tuli!

Sillä ajgua Vanja avaj piha oven.
– Velli, Nikanor Afanas'evič, tuli? – oli ènzimäne barìnjan kyzymys.
– Ni kedä èj ole.
– Ken-bä tuohuksiè zualassa viritteli?
– Ni ken èj virittänyt.
– Pahalane!
Vägövä ozuanda sordi Vanjan jallojlda.
– Ken viritti tuohuksiè zualassa? Lottuači barìnja Mišah, kumbane sejzoj, ni uvzi ni kypsi.
– Èn tijja, – odva–odva šupetti Miša.
– Vijkon-go työ muokkuamah mejdä rubiètta? – mittyzellä liène inojlla iänellä ravahti Vanja, skočahti lattièlda, i ni ken èj kerinnyt sil'millä lipahuttua, kujn hän tartuj kynzillä Katerina Afanas'evnan nenästä i suvsta.

Katerina Afanas'evna unohtuačih; Vanjan vägeh èrotettìh hänestä sentäh, čto hän ka kujn ynnäh jampistyj. Katerina Afanas'evnan otettìh käzistä i veettih spal'njah, a Ivan Vasil'evič sanoj: "I kujn sivlla èj ole hujgièda bespokoiè iččièdä tämän mojzèn lembolojn tuačči!" Vanja nijn že vièdih kuhnjah. Hän èj itkenyt, a vajn iändi: naverno, kajkki hänen runga oli ylen äjjal'di tuskavunnuh i hänellä èj suannut pidiä käzissä iččiè, i tämä inoj iäni lähti ryndähistä hänen tahtomatta. Kajkki dvornja ylen äjjal'di pöllästyttih i kerävyttih Vanjasta ymbäri; zavodittìh händä hièromah i vägizin alevutettìh. Konza hejtettih iänändä, sen jal'geh kerdah hän lujah ujnoj.

Sentäh-go liène, čto Katerina Afanas'evna tovestah äjjal'di läzevdyj, ili sentäh, čto dvorovojt doložittìh Vanjah näh, kujn hän oli, no ni mittymiè rasporjaženijojda brihaččulojh näh tänä yönä èj ollut. Oli vajn sanottu: – molembiè pidiä kuhnjassa. Miša vièri Vanjan rinnalla, no vijkon èj vojnut ummistua sil'miè; huomnekselline päjvä ozuttìh hänellä kajkkièn podrobnostilojn, kajkkièn muokkuamizièn ke. Ozuttuači hänellä rozgua pučkat, nägi hän Katerina Afanas'evnua; hänen iho ka kujn rozotti, a piän piällä ka kujn madot käbristel'dih, avajllen suvlojda, i ozutellen sièl'dä tuliziè kièliè. Vanja harvazeh ohki; dvorovojt ymbäri huoletta muattìh; Mišalla lièni struasti...

"Ah, èj piè! Ah, èlgiä lejkakkua" – kuvluj hänen korvissa, i čikkoh runga sejzoj hänen sil'mièn ièssä kujn èlävänä, no èj pahojssa pièttylöjssä plat'jojssa, a ynnäh valgièlojssa, läbi nägyvässä, losnijassa plat'jassa...

Jal'gimäjn, vajn kolmen čuasun lähellä hän ujnoj. Nellän čuasun ajgana Vanja hänen nostatti. Hätken kaččoj häneh Miša dijvinnyzillä, salvassa olijojlla sil'millä, kodvan èj vojnut èllendiä, missä on hän i midä on hänen ke...
– Ajga! – čuhutti Vanja.
Miša särähti, no vièlä èj èllendänyt.
– Novze! – pyrritti Vanja.
Miša mašinal'no novzi i mašinal'no suorièči. Hyö mändih sinčojh; vilu vozduha fatti hiät kajkista puolista i rohkenzi Mišan. Vanjalla käzissä oldìh nožničat; häi lovko hejtti piäldä kaftanazen i zavodi händä lejkkuo palaziksi.
– Èl'gäh jiägäh ni kellä! – šupetti hän vagavasti.
Sijdä hejtti ičel'dä jallojsta kengät i moneh kohtah luadi njokkih lovkot.
Miša kaččoj täh i kerdah hänellä rubej himottamah èliä. Häi fatti ičen kerosta molemmilla käzillä i rubej itkemäh.
– Höbliskö, mäne muata! – sanoj Vanja.
– Èn, èn! – itkièn sanoj Miša: Èn, èn! Miè lähten! Miè tovestah, lähten!
– Midä siè itket? Razve èglen èt nähnyt?
Lähtièttih pihalla i novstìh ajjasta piäliči. Pihalla ni kedä èj ollut, ylen hillys tsarstvujčči kajkella linnalla dvorovoj kojra, Trezorka, luottuači hejh päjn luaskavasti vingahtellen, no Vanja ozutti hänellä kulakon, hän vivhkaj kerdua kaksi hännällä i pejttyj konurah. Huomnes èj ollut sen vilune, kujn sìroj i tumannoj; ka kujn hatakko rippuj uvličalla ka kujn pimehys, tävtetty nièglakkahilla atomojlla, leviättiäčih vozduhažssa. Vanja oli yksissä pajjojssa; hänellä lièni vilu.
– Nu, velli – sanoj hän: – tämän "miè sudre.. sudre, značit, miè oman kaftanazen lejkojn!

Miša ni midä èj virkanut: – i voobše häi ozuttuači liènöv stradajččijaksi, ka kujn paloj i äjjal'di paloj hänessä katkièmatojn èländä-virdane, no èj tièdänyt kujn hänellä sanuo, kujn hänellä piästä suvresta gorjasta.

I sijnä hejllä ièssä uro; tässä urossa hyö huavattìh luadiè sen, mih näh paistìh; Vanja luvetteli, čto sièlä ni ken hejllä èj mešajče, ni ken èj voj täh ajgah tulla abuh.

Vanja ènzimäne hejttiäči i lähti ièllä; häi oli rohkiè, a sillä ajgua hänellä ryndähissä kièhuj mittyne liènöv žažda, hän astuj i hivoj tojne tojzeh vejččilöjdä, no iäni tästä oli mittyne liènöv èj vesselä, katkejlija, häi kuvli, čto hänellä siämessä kajkki palav, a sillä ajgua kel'vä, lajhane runga suvresta sìrostista i vilusta särizi... Miša astuj hänellä jal'geh ka kuin unissa...

Zorjazella, budočnikan, kumbane spokojno magaj omassa budkassa, novstatettìh ajajat mužikat. Mužikat kuvldìh urossa ohkannan i sanottìh tästä porjadkan kaččojalla.
– Buatjuška, avtakkua! – kuvluj sillä minuttua vozduhassa.

Hejttyttih uroh i lövvettih kaksi brihaččusta, kumbazista yksi oli kaftanazissa, a tojne yksissä pajjojssa. Vanja jo èi hengittänyt, no Miša oli èlossa. Väetön, särizija käzi äjjan kerdua vedeli vejčellä keruo myöten, no varaten i èj rohkièsti.

Èlännän tahto toržestvujčči.

Sanojn sellitys.

Kyzynnät.

A.P. Čehov (1860–1904)

Anton Pavlovič Čeho syndyj 1860 vuodena Taganrogassa. Hänen tuatto oli pièniè torgovojlojda.

"Lapsus ajgana mivlla èj ollut päjviä", – mujstelov Čehov. Hänen tuaton perehessä èländä oli ylen jugiè; pidi torgujja tuaton lavkassa.

Jo gimnazijassa ollessa hän ozutti oman literaturnojn talanta. A konza opastuj universitetassa, nijn ičelläh èländäh varojn zabatìbajčči rasskuazoin kir'jutuksella. Omissa rasskuazojssa Čehov izobražajččov èrilaziè ihmizièn gruppiè i klassojda: činovnikkojda hiän vzjatočničestvan i činulojda rabskčojn počitanijan ke, krest'janskojda kevhyttä, kulakkojda, pomešikojda. On Čehovalla rasskuazojda lapsih varojn i lapsih näh.

Rasskuazassa "Van'ka" on izobrazittu brihaččune kevhästä krest'janskojsta perehestä, kumbazella pidi jo piènenä lähtiè linnah zarabotkojh.

Omissa proizvedenijojssa Čehov vedäv bor'bua otstalostiè, temnotua, nevežestvua i gnjottua vastah.

Kuoli Čehov 1904 vuodena tuberkuljozasta.

Van'ka.

Bumuaga oli levitetty skammilla, a iče hän sejzoj skammin ièssä polvillah.

"Kuldane dièdo, Konstantin Makarìč! – kir'jutti hän. Kir'jutan sivlla kir'jasta. Tojvon tejllä vesseliä rostuoda i annakkah sivlla jumala kajkkiè hyviä. Èj ole mivlla ni tuattua, ni muamua, siè vajn yksin jajt mivlla."

Van'ka kiändi sil'mät pimièh ikkunah, kumbazesta läjmähteli hänen tuohuksen tuli, i èlävästi nägi mièlessä dièdon, Konstantin Makarìčan, sluvžijan yö storožana Živarjovièn herrojlla.

Dièdo on pièni, lajha, no ylen leppiè, kuvvenkymmenen vijen vuodine starikka, kumbazella on ajvin nagraja iho i humalnièkan sil'mät. Päjvillä häi maguav kuhnjassa libo balaguvrii kuharkojn ke, a yölöjllä, suorièčennut suvreh välläh tuluppah, kävelöv usad'ban ymbäri i kolottiv kolotuškah. Hänen jal'geh astutah, piät alah päjn pajnetut, vanha Kaštanka i kojrane Vjun, nimitetty nijn mustan villan tuačči i pitkän, pordimon mojzen, rungan täh. Tämä V'jun on ylen armastelija i yhten armahuoh kaččov kujn omih, nijn i vièrahih, no kreditalla èj pol'zujččièče. Ni ken èj malta paremmin händä hilljazeh hijvuo i purra hambahilla jallasta tungièčiè pogrebah, libo vorujja mužikalla kana. Jo äjjah kerdah hänel'dä katkottìh taga jalgojda, kahtèh kerdah riputettìh, joga nedeliè lyödih kuolendah suaten, no häi ajvin èlävdyj.

Nyt, naverno, dièdo sejzov veräièn luona, ummistelov sil'miè ruskièn kavnehih kylän kirikön ikkunojh i, klokuttuan kuatančojda, balaguvriv käskyläzièn i kazakkojn ke. Hänen kolotuška on sivottu vyöh. Häi vilusta pergav käzilöjdä yhteh, käbristelièčöv i starikkojn luaduh hihittäen, näpistelöv to gorničnojda, to kuharkua.

– Èmmä-go myö tabakkua n'uvsta, sanov hän i ojendav akojlla oman tabakerkan.

Akat njuvhtetah i hirnutah, dièdolla on ylen vesselä. Hän vesselästi nagrav i kirguov:
– Nyhtiä, jiädyj!
Tabakkua njuvhtua annetah i kojrilla. Kaštanka hirnuv, pyörittäv piädä i, abevdunnuona, èjstyv kyl'geh. No V'jun luaskovuon tuačči èj hirnuo, a vajn händiä pyörittäv. Siä on ylen hyvä. Vozduha on tyvni, kajoksine. Yö on pimiè, no kylä nägyv kajkki omièn valgièlojn katoksièn ke i trubista novzijan sagièn savun ke, nävytäh užvella pejtettyt puvt da lumi hanget. Tajvas on kyl'vetty vesselästi lipistilijojllä tähtejllä i linnun doroga ozuttuačov nijn sel'västi, čto budto on pesty i hièrottu lumella pruazdnikkua vas...

Van'ka hengähti, kastoj ručkan černiläh i jatkoj kir'juttamista: "A èglen mivda lyödih. Izändä ribavtti mivn tukasta pihalla i pergi potjuagalla sen täh, čto miè lijkutin hiän lasta kätkyössä i keksimättä ujnojn. A nedelillä èmändä käski mivlla seljodkua puhastua, i miè zavodin hännästä päjn, a hän kobristi seljodkan i sen piällä rubej mivda ihoh sydimäh.
Podmaster'jat mivda nagretah, työnnetäh kabakkah vijnua ostamah i käskiètäh izännäldä varastua ogurčua, a izändä lyöv mivda mi vajn kädeh puvttuv. A syömistä èj ole ni mityttä. Huomneksella annetah lejbiä, murginaksi kuašua i ildazeksi tože lejbiä, a čuajuo, libo rokkua èlä ni vuota, izännät iče čijhotah. A muata mivlla käskiètäh sinčossa, a konza hiän lapsi itköv, miè sovsem èn magua, a lijkutan kätkyttä. Armas dièdo, ole hyvä, ota mivda tiäl'dä kodih, kyläh, èn voj miè tiälä èliä... Jalgojh sivlla kumarduačen i ijan kajken rubièn jumalua molimah, vajn ota mivda tiäl'dä, èjnin kuolen..."

Van'ka viäristi suvda, mustalla kulakkazella hièroj sil'miè i ryöčkähti itkemäh.

"Miè rubièn sivlla tabakkua hièromah, – jatkoj hän, – jumalua molimah, a kujn midä, nijn lyö mivda, kujn sijdarin čibua.

A esli duvmajnnet, ruaduo mivlla èj lövvy, nijn sillojn miè hristua ruadi prikazčikalla jallaččilojda čijstimäh tariččièvun, libo Fed'kan sijah rubièn pajmenella avttajaksi. Armahane dièdo, èj ole mivlla ni mitystä èländiä, a yksi surma. Tahtojn jalgazin hypätä kyläh, da suappajda èj ole, pakasta varajan. A konza kazvan suvreksi, tästä hyvin rubièn sivda syöttämäh i ni kellä èn anna abevttua, a kuolet, – rubièn mujstelemah sivn hengiè, nijn kujn muamuo Palagua.

A Moskova on suvri linna. Kajkki koit ollah gospodojn i heboziè on äjja, a lammasta èj ole, i kojrat èj olla vihazet. Tiälä brihaččuzet èj kävellä sluavimah i krijlostilla pajattamah ni kedä èj laskièta. A kerran miè näjn yhtessä lavkassa, ikkunalla myödävänä ongiè sijmojn ke i joga kalah varojn, onget oldìh ylen hyvät, yksi ongi on sen mojne, čto puvdahizen kalan nostav. I näjn sen mojziè lavkkojda, missä kajken luaduziè gospodojn mojziè ruž'jua on, naverno joga ruž'ja rubljua sada maksav. A liha lavkojssa on i tedriè, i pyvdä, i janiksiè, a missä pajkkua hejdä ammutah, sidä lihan myöjat èj sanota.

Armas dièdo, a konza gospodojlla liènöv jolka gostinčojn ke, ota mivh varojn kullittu orièha da vihandah sundugazeh pejtä. Kyzy se barìšnjalda Ol'ga Ignat'evnalda, sano – Van'kalla."

Van'ka särähtäen hengähti i tuas rubej kaččomah ikkunah. Häi mujstutti, čto gospodojlla jolkua tuomah meččäh ajvin käveli dièdo i ičen ke otti vunukan. Vesselä oli ajga! Dièdo rähkähteli i pakkane rähkähteli, i hejh kaččoen i Van'ka rähkähteli. Ènnen kujn lejkata kuvzahane, dièdo kuriv trubkan, kodvan njuvhtav tabakkua, nagrav kyl'mänyttä Van'kua... Nuoret närähäzet sejzotah užvan pejtossa, lijkahtamatta i vuotetah, kumbazella hejstä kuolla pidäv. Mistä ni ottuači janis yrrästävdyv juoksemah hangiè myöten... Dièdo èj voj olla, čtobì èj ravahtua:
– Tabua, tabua... tabua! oh, siè, hännätöjn juavoli!
Lejkatun närähäzen dièdo kandoj herrojn kodih, a sièlä ruvettìh čomendamah närähästä.

Kajkista ènämmän hlopoččièči Van'kan suvattava barìšnja Ol'ga Ignat'evna. Konza oli èlossa Van'kan muamo Palaga i sluvži gospodojlla gorničnojna, Ol'ga Ignat'evna syötti kanvfiètalla i jovten ollessa opasti hänen lugemah, kir'juttamah, čotajččemah sahah suaten i daže kadreliè kizuamah. A konza Palaga kuoli, sirotinan Van'kan työnnettih ruadaièn puolella kuhnjah dièdojon luoh, a kuhnjalda Moskovah, kengän ombelijan Aljahinan luoh...

"Tule ottamah, armas dièdo, – jatkoj Van'ka, – jumalan nimeh. Sivda kučun, ota mivda tiäl'dä. Žualevojče siè mivda ozattomua sirottua, a to kajkki mivda lyvväh, i syvvä ylen äjjal'di himottav, i igävä on mojne, ka ni sanuo èj sua, ajvin itken. A näminä päjvinä izändä kengän kuvalla kolahutti piädä vas, miè langejn i vähäh hengih jajn. Paha on mivn èländä, daže pahembi kojran èländiä. A vièlä työnnän tervehyttä Lenalla, yksisil'mäzellä Egoralla i kuvčerilla, a sojttuo mivn ni kellä èlä anna. Jiän sivn vunukka Ivan Žukov, armas dièdo, tule ottamah".

Kir'jutetun listan Van'ka kiändi nelläksi i pani konvertah, ostettuh èglejn kopejkasta... Kozdvazen duvmajčči, kastoj peron i kir'jutti adresan:

"kyläh dièdolla"

Sen jal'geh kodvazen kubavtteli iččièdä, duvmaičči i lizäj:

Konstantin Makarìčalla

Hyvällä mièlin sillä, čto ni ken èj mešajnut hänen kir'jutusta, pani šuapkajon piäh i, sobazin, turkitta, juoksi pihalla. Liha lavkan prikazčikat, kumbazilda hän èglen kyzeli, sanottìh hänellä, čto kir'jazet pannah počtosvojlojh jašikkojh, a jašikojsta ne viètäh kajkkiè muada myöten počtovojlojlla trojkilla. Van'ka juoksi ènzimäzeh počtovojh jašikkah suaten i sydäj kallehen kir'jazen ragoh.

Čuasun jal'geh hän lujah magaj magièlojlla duvmilla ujnotettuna... Hän nägi unissa kivguan. Kivgualla istuv dièdo; hän riputi palljahat jallat i lugov Van'kan kir'jasta kuharkojlla. Kivguan luona kävelöv V'jun i pyörittäv händiä.

Slovari.

Kyzynnät.

Ruado.

V.M. Garšin (1855–1888)

Signuala.

Semjon Ivanov sluvži ravda dorogalla storožana. Hänen budkasta yhteh stantsijah suaten oli kaksitojsta, tojzeh – kymmenen virstua. Nellän virstan piäh hänen budkasta mullojn avattìh suvren kuvonda fuabrikan: mečän taguana mustotti sen korgiè truba, a lähembänä, pajčči susièdojn budkiè i èländiä èj ollut.

Aziè oli kezällä: ruado oli kebiè, lunda čijstiè èj pidänyt. Da i poezdat sillä dorogalla ollah harvah. Projdiv Semjon omua virstua kaksičči suvtkissa, kuda missä gajkkua kuottelov, vintil'däv, šebenkan tazojttav, vezi trubiè kačahtav i mänöv kodih azettamah omua hozjajstvua. Vajn hozjajstvassa hänellä oli yksi kummane: Midä tahtonov luadiè, ajvin pidi dorožnojlda muasterilda kyzyö, a se distantsijan načal'nikalla doloži, kuni azijua rešitäh, kačot i ajga projdi. Ruvettìh Semjon morzièmen ke kaj igävöjmäh.

Projdi ajgua kuvda kaksi; rubej Semjon susièdojn storožojn ke tunnustuačemah. Yksi oli ruavas ukko; ajvin tahtottìh händä muvttua; vägeh budkasta piäzi. Najne hänen tuačči i obhodah käveli. Tojne budočnikka, kumbane oli stantsijan lähembänä, oli nuori ihmine, ičestäh lajha i suonikas. Vastavvuttìh hyö ènzi kerran ravda dorogalla, budkièn välillä obhodan ajgah; Semoj hejtti šuapkan i kumarduači.
– Hyviä Tervehyttä, – sanov, susièda.
Susièda kačahti häneh kyllestä.
– Terveh, – sanov.
Kiändyl'di i läksi pojs. Sen jallestä, najzet tojne tojzen ke vastavvuttìh. Kumarduači Semojn Irina susièdan ke: se nijn že pagizemah èj ruvennut, lähti pojs. Nägi kerran händä Semoj.
– Midä tämä, – sanov, – sivlla, miès èj ole pagizija.
Oli akka kodvazen iänettä, a sijdä sanov:
– Da mistä hänellä sivn ke pajsta. Jogahizella on omua...

Odnuako projdi vièlä kuvn verda ajgua, tunnustuačettìh. Vastavvutah Semoj Vasilejn ke linièllä, istuočetah revnazella, trubkazista kuritah i sanellah omah èländäh näh. Vasilej že rigenembäh oli iänettä, a Semoj omah kyläh näh i pohodah näh saneli.
– Äjjan, sanov, miè gorjua omalla ijallä prijmijn, a igiä mivlla èj ole sen verdua. Nijn se, velli Vasilij Stepanovič. A Vasilej trubkan rel'sah kolahutti, novzi i sanoj:
– Ihmizet mejl'dä sivn ke igiä syvväh. Èvle ilmalla hiščnojmbua i vihazembua zvièriè, kujn ihmine. Hukka hukkua èj syö, a ihmine ihmistä èlävänä syöv.
– Nu, velli, hukka hukkua syöv, siè tädä èlä sano.
– Nijn tuli mièleh, i sanojn. Yksikaj èj ole ihmistä vihajzembua zvièriè. Esli bì èj ihmizien viha da skuvppus, – èliä vojs vièlä. Jogahine sivda kibièmmästä kohtasta rivhtata tahtov, da kiskuo palan da halleta.
Rubej Semoj duvmajččemah.
– Èn tijja, velli, – sanov. – Možet tämä nijn i on.
– A kun nijn, – sanov Vasilej, – nijn èvle midä mejllä sivn ke i paista.

Kiändiäči i lähti prostivdumatta. Novzi i Semoj
– Susièda, – kirguv, – mintäh siè čakkualièčet.
Èj kiändynyt susièda, lähti. Vijkon häneh kaččoj Semoj, kuni punalmus mägyzen taguada Vasilej èj ruven nägymäh. Tuli kodih i sanov morzièmella:
– Nu, Iro, i susièdane že mejllä on: zellä, a èvle ristikanza.

Odnuako hyö èj rijdavuttu; èndizelleh tuas vastavvuttìh i ruvettìh pagizemah, i ajvin sih že nähte.
– È, velli, kujn vajn èj ihmizet... èmmä sivn ke näjssä budkissa istujs, – sanov Vasilej.
– Mintäh bud'kassa... Ni midä, èliä vojbi.
– Èliä vojbi, èliä vojbi... Èh siè! Äjjan èlit, vähän naživijt, äjjan kačojt, – vähän näjt. Kevhällä mièhellä budkassa ili missä muvvalla, mittyne ni èländä. Syvväh sivda nämä živoderat. Kajken väen puzerretah, a konza vanha liènet, – pojs lykätäh, kujn mittyön ni olgah durakan, poččilojlla syömizeksi. Siè äjjan-go žualoven'jua polučajčet?
– Da vähättävän, Vasilij Stepanovič, kaksitojsta rubljua.
– A miè kolmetojsta poltinnikan ke.
– Anna sivlda kyzyö mintäh näjn. Pravilua myöte, pravlenijasta kajkilla yhten verran polagajččièčov: vijzitojsta rubljua kuvksi, lämmitys; osvešenija. Ken že mejllä kaksitojsta libo sièlä kolmetojsta poltinan ke andoj. Anna sivlda kyzyö, – A siè sanot, èliä vojbi. Siè èllendä, èj puolehtojsta libo kolmeh rubljah näh pagina mäne. – Hot' bì i kajkki vijzitojsta maksettajs. Männyöllä kuvlla olin miè stantsijalla: direktora ajoj, ka miè händä näjn. Oli hänellä sen mojne česti. Ajav èri vagonassa; lähtetteli platformalla, sejzov... da èn vijkoksi täh miè jiä; lähten kunne sil'mät kačotah.
– Kunne siè lähtet, Stepanìč. Hyvyöstä hyvyttä èj èčitä.
Tässä sivlla i kodine i lämmin, i muahutta vähäne. Najne sivlla on ruadaja.
– Muahutta... Kačahtazit siè mivn muahuoh. Ni varvajsta sen piällä èj ole. Istutin, bìvalo, keviällä kapustua, nijn i sijdä dorožčnoj muasteri tuli: – "Tämä, sanov, – vièlä midä? Miksi razrešenijatta? Kajvua pojs, čto bì duvhuo sen èj olis!" Humalassa oli. Tojzella ajjalla ni midä èj olis sanon, a tässä nijn juohtuj mièleh". "Kolme rubljua štruafua!..."

Oli Vasilej iänettä, vedi trubkua i sanov hilljah:
– Kodvane vièlä, i olizin stujgualdanut miè händä surmah suaten.
– Nu, susièda, i rutto siè olet, miè sivlla sanon,
– Èn miè rutto ole, a pravdua pagizen i duvmajčen. Da vièlä hän, ruskiè truba, mivsta suav. Ičellä distantsièn načal'nikalla žualujččièčemah rubièn. Kačahtamma.

I tovestah žualièči.

II.

Kerran distantsijan načal'nikka tuli dorogua kaččomah. Sen jal'geh kolmen päjvän projdihuo Pijteristä vuažnojlojlla herrojlla pidi tulla revizièdä luadimah, a ènnen hiän ajandua pidi kajkki hyväh porjadkah luadiè. Balastua lizättih, tazojteldìh, špualat kačottìh, kostìlit lyhennettìh, gajkat kijnitettih, paččahat kruasittìh, pereezdojlla käskettih keldajsta peskuo pirottuo. Susièda storožiha i oman ukon työndi hejniè kytkömäh. Ruadoj Semoj kogonazen nedelin; kajkki porjadkah varusti i ičel'dä kaftanan kohendi, čijsti, a vaski bljahan kirpičällä losnindah suaten hièroj. Ruadoj i Vasilej. Tuli distantsièn načal'nikka drezinällä; nellä rabočojda rukojadkua pyöritetäh, šesternjat böristäh; telegäne juoksov virstua kaksikymmendä čuasussa, vajn rattahat vingutah. Ajaldi Semojn budkan luoh, kočahti Semoj, soldatojn luaduh rapportujčeldi.

Kajkki oli porjadkassa.
– Siè ammujn tässä olet? – kyzyv načal'nikka.
– Tojzesta majjasta suaten vaše blagorodiè.
– Hyvä. Passibo. A ken on sada nelläkymmendä nellännessä nomerassa.

Dorožnoj muasteri, kumbane hiän ke yhtessä ajoj drezinalla, vastaj:
– Vasilij Spiridonov.
– Spiridonov, Spiridonov... A tämä že suamoj, kumbane mullojn zamečanièssa oli.
– Se žsuamoj i on.
– Nu, hyvä, kačahtamma Vasilij Spiridonovua. Aja!

Ponnistavvuttìh ruadajat rukojatkojh; lähti drezina hoduh. Kaččov Semoj hejllä jal'geh i duvmajččov: – "Nu i kiza hejllä liènöv susièdan ke."

Čuasun kahten jal'geh lähti hän obhodah. Nägöv: havdazesta nasìpiè myöten ken liène matkuav, piässä mi valgiè nägynöv. Rubej Semoj tarkembah kaččomah, – Vasilej on; käessä savakko, olgupiällä pikkarane puzune, ščokka pajkkazella sivottu.
– Susièda, kunne lähtit? – kirguv Semoj. Läheni Vasilij sovsem lässä: iho hänellä muvttun on, vallonnun kujn mièla, sil'mät dijkojt; pagizemah rubej, iäni särizöv.
– Linnah, – sanov, – Moskovah... pravlenijah.
Pravlenijah. Ka midä! Žualièčemah, min-go hänet? Hyl'giä, Vasilij Stepanìč, unohta...
– Èj, velli, èn unohta. Myöhä on unohtua. Näet, hän mivda nägöh poltaldi, vereh suaten murendi. Kuni olen èlossa èn unohta, èn jatä tädä nijn!
Otti hänen Semoj käestä.
– Hyl'giä, Stepanìč, tovestah sivlla sanon, èt parembua luai.
– Midä sièlä paremmin! Iče tijjan, čto èj liène paremmin. Ičellä paremmin èn luai, no pravvasta, velli, sejzuo pidäv. – Da siè sano, mistä tämä kajkki zasvodivduj.
– Da mistä... Kaččoj kajkki, lähti. Drezinästä, budkazeh kačahti. Miè jo tijin, čto strogo rubièv kyzelemäh; miè kajkki, kujn vajn pidäv kohennin. Jo ajua tahtoj, a miè žualoban ke. Hän sijdä kallevduj. "Tässä, – sanov, pravitel'stvennoj reviziè, a siè, sen mojne – tämän mojne ogorodah näh žualobua podavajmah. Tässä, – sanov, tajnojt sovetnikat, a siè kapustan ke tungièčet". Miè èn tirpanut, sanan sanojn èj jo sinne suaten, a kujn ollov hänellä abièksi ozuttuači. Kujn poltaldav mivda korvalla... a miè sejzon nijn, budto näjn i pidäv. Lähtièttih hyö, a miè mujstuačin, pezin ičellä ihon i lähtin.
– A kujnba budka?
– Najne jaj. Èj prozevajče. Da nu hejdä sovsem i hiän dorogan ke!
Novzi Vasilej, lähti.
– Prošaj, Ivanìč! Èn tijja lövvän-go ičellä upruavan.
– Nevšto jalgazin lähtet?
– Stantsijalla tovarnojh pyrgivvyn; huomena Moskovassa liènen.

Prostièčettìh susièdat; lähti Vasilej, i kodvan händä èj ollut.

Najne hänen tuačči ruadoj, yölöjdä i päjviè èj muannut; ynnäh lajhtuj ukkuo vuottaessa. Kolmandena päjvänä ajoj reviziè: parovoza, bagažnoj vagona i kaksi pervojn klassan vagonua, a Vasilejda vièlä èvle. Nelländenä päjvänä Semoj dogadi hänen èmännän, iho kyvnelistä puhaldunut, sil'mät ruskièt.
– Tuli mužikkas? – kyzyv.
Häjskäj najne käellä, ni midä èj sanonut i lähti.

III.

Opastuj Semoj, konza vièlä oli brihaččuzena, rajjasta bremosta luadimah. Poltav rajdazesta pualikkazesta siämystän, kunne pidäv lovkkozet kajvav, njokkah pišikkäzen azettav i nijn hyvin naluadiv, čto hot' midä sojta. Luadi hän jovdo ajjalla äjjan bremosta i tuttavièn tavarnojlojn poezdojn konduktoprojn ke työndi linnah bazarilla i sièlä hänellä annettìh kaksin kopejkojn štukasta. Revizijan jal'geh kolmandena päjvänä jatti mučojn vastuamah kuvzi čuasusta poezdua, a iče otti vejčen i lähti pualikkaziè lejkkuamah. Astuj oman učastkan loppuh suate, a tässä kohtua doroga kerdah kiändyöči, hejttyj nasìpilda i mäni meččiä myöten alah päjn. Puolen virstan tagua oli suo a sen luona kazvettìh ylen hyvät tuh'jot kumbazista häi luadi bremoziè. Lejkkaj hän pualikkua takan i lähti kodih. Astuv meččiä myöten; päjväne jo alahana oli; muvda ni midä èj kuvlunut, kujn vajn linduzet čiritetäh" da jallojn alla varvikko račkav. Mäni Semoj vièlä vähäzen, terväh i ravda doroga, i čuvdiv hänellä, čto midä vièlä kuvlunov: bujto ravda ravdah missä kolahtellov. Lähti Semoj ravièmbah. Remontua sillä ajgua hiän učastkalla èj ollut. "Midä tämä znuaččiv", duvmajččov hän. Tulov häi meččävièrozeh – hänen ièssä ravda dorogan nasìppi kohuov, ylähänä, linijalla, miès istuv kyvkkyzin, midä liène ruadanov. Rubej Semoj hilljakkäzeh novzemah hänen luoh, duvmajčči ken gajkkojda varrastamah tuli. Kaččov – i miès novzi, käzissä hänellä on loma; sydäj hän loman rel'san alla, da kujn murraldav sen kyl'geh. Pimeni Semojlla sil'missä, ravahtua tahtov – èj voj. Nägöv Semoj Vasilejn, hyppiäv yläh hypyllä, a se loman i avajmen ke nasìpin tojzelda puolelda mukillah vièröv.

– Vasilij Stepanovič! Armas mivn, kukkane, kiänny! Anna loma! Panemma rel'san, ni ken èj tijjusta. Kiänny, piästä oma hengi riähkästä!

Èj kiändynyt Vasilej, meččäh ujdi. Sejzov Semoj murretun rel'san luona; omat pualikat kirvotti. Poezda matkuav èj tavarnoj, a passažirskoj i ni millä sidä zillä kostšlilojda èt azeta. Hypätä pidäv – nepremenno hypätä èt piètä: flaguo èj ole. Rel'sua sijojlleh èt pa!ne" palljahilla käzillä. Budkah, mityttä tahto brujua tuomah.

Juoksov Semoj omah budkah, hengiè salbuav. Hyppiäv – ka-ka langièv. Hyppäj mečästä – budkah suaten syl'dä sada èj ènämbiä jiänyt, Kuvlov – fuabrikassa gudka gudimah rubej, kuvzi čuasuo on. A kaksi minuttua sejččemettä poezda projdiv. Nijn i nägöv Semoj ičellä ièssä: zadièniv parovoza vazemella rattahalla rel'san njokkah, särähtäv, kalduačov, lähtöv špualojda rivhtomah i palaziksi murendelamah, a tässä doroga kiändyv, punalmus on, da nasìppi, da langièv alah yhtel'dätojsta sylel'dä, a sièlä, kolmannessa klassassa, tävzi tävdönäh rahvasta, lapset pikkarazet... Istutah hyö kajkin, ni mih näh èj duvmajja. Èj, budkah suaten hypätä i jarilleh kiändyö, èt kergiè...

Èj juossut Semoj budkah suaten, kiändyj jarilleh, rubej juoksemah ravièmbah ènnistä. Juoksov, počti, mièlen maltamatta; iče èj tijja midä vièlä liènöv. Juoksi murrettuh rel'sah suaten. Hänen pualikat tukullah virutah. Pajnuldi hän, fatti yhten, iče èj tijja miksi, èdeh päjn hyppäj. Čuvdiv hänellä, čto jo poezda ajav. Kuvlov lojttozen svistkan, kuvlov kujn rel'sat ruvetah hilljakkazeh särähtelemäh. Ièlleh hypätä vägiè èj ole; sejzattuj häi strašnojsta kohtasta sylellä sualla; tässä hänellä, kujn tulella piän valgaj. Hejtti hän šuapkan saj sijdä nenäpajkkazen; saj vejčen suappuan siärestä.

Iski iččièdä vejčellä vazembah kädeh ylembi kyngiä; brìzni veri, valav palavana virdana; kastoj häi sih oman pajkkazen. Levähytti, ojendi, sidoj pualikkazeh i nosti oman ruskièn flagan. Sejzov, omalla flagalla häjlyttäv, a poezda jo nägyv. Èj dogadi händä mašinista, lähenöv lässä, a sualla sylellä èj sua pièttiä jugièdä poezdua.

A veri ajvin virduav i virduav. Liččuav Semoj ruanua bokkua vas, tahtov salbata sidä, no èj pièty veri; Nägyv syvästi ruaničči hän käen. Rubej pyörimäh hänen piässä; sil'missä mustat kärbäzet lendelemäh ruvettìh; sen jallestä ynnäh pimeni; korvissa rubej zvonilmah. Èj näe hän poezdua i èj kuvle šumuo; yksi duvma on piässä: "Èj sua sejzuo, langièn, sorran flagan; ajav poezda mivsta piäličči..."

I lièni pimiè hänen sil'missä i tyh'eni hänen hengipajkassa, i sordi hän flagan.

No èj kirvonnun mualla verikäs znamja; kenen liène käzi fatti sen i nostaldi korgièlla vastah tulijalla poezdalla. Mašinista dogadi hänen i piètti poezdan.

Hypättih vagonojsta rahvas kerävvyttih tukkuh. Nähtäh: viruv ihmine ynnäh veressä, mièlen maltamatta; tojne hänen rinnalla sejzov verikkähän rivun ke pualikassa. Kačahti Vasilej kajkkih sil'millä, pajnoj piän:

– Sivokkua mivda, – sanov, – miè rel'san murrin.

Sanojn sellitys.

Kyzynnät.

Ruado.

I. Vol'nov (1885–)

Vevon (podušnojn) keriändä.

Dralovan sotskoj, Levoj diädjo, kuččuj rahvasta kerähmöh. – Èj, työ, kuvletta-go! Zemskoj načal'nikka tuli! – Iändi hän i savakolla kolotti ruamojda vasten. – Podušnojda!..

Tata kerähmöstä tuli myöhä illalla, konza jo miè magajn. Hän huomneksella syönnän oli siändynyt i sudre čakkaj Motja čikon.

Kujn vajn valgoj, tuatto čikon ke vijkko köbistih sarajalla, sinne vièdih kir'javua vazasta. Hejllä jallessä pejttäen samovuarua polan alla juoksi muamo, a muamolla jal'geh i miè.

Mintäh liène tuatto pejtti vazua hejnièn i sejnän keskeh – čuppuh, a piällä sejzatti sejbähiè i hodun salbaj ollella. Sejbähièn keskessä mustotti lovkko, missä pöllästynnyönä tel'mi vaza.

Èj vajn hävièjs, – šupetti muamo, ollah-go lujat sejbähät? – Lujat, – sanoj tuatto, – lykkièn kagrasta olgiè piällä. Motja kandoj olgiè, muamo pejtti ruvmenih samovuarua i uvziè vuatepalojda, kumbaziè vuotta jo vijzi hrani kuolendah varojn, a miè sejzojn suv kahallah, – dijvujčin.

– Mama, a miksi työ tädä ruatta?
– Marš kodih! – kirgaj tuatto i grozildi nuoralla. Kajkkeh kergièt äbäreh, i šupettaen lizäj: "esli kenellä vajn sanonet nahkan nyllen!.."

Kylie myöten aeldìh načal'nikat, kerättih podušnojda (veduo) i nedoimkojda. Hyö kävel'dih talosta taloh, pahah luaduh čakattìh, grozittìh pajmenen bremoksi viändiä, a jallessä kävel'dih medalilojn ke staršina i stuarosta, ponjatojt i linnalazet mešaninat.

Pihalla, ajtojsta kohti lumeh, lykittih sobiè, vuattejda, samovuarojda, bruiè, kajkkiè, midä vojbi myvvä. Osti nijdä ruskiè tukka mešanina, suorinnut materijalla katettuh tuluppah. Stanovoj händä veličajčči Vasilij Vasil'evičaksi i ugošajčči keldazilla papiroskojlla hyvästä tabakasta. Hindua pani stanovoj, staršina duakki, kiändyen mužikkojh päjn; stuarosta oli iänettä, ponjatojt jugièsti hengästelièčettih.

Vasilij Vasil'evič, potkien vešojda jallalla, börähteli – otan! Palkalazet kannettìh vešojda regilöjh, a mešanina hengästellen käbelöjtti kajnalossa; saj sièl'dä vuattejzen, ynnäh vojdunuon, puolen aršinan pitkehyön, dengasalkun i lugi ruskièlojlla kyl'mänyzillä sormilojlla mièločiè. Akat itkièttih, mužikat polvilleh bukitettìh lumeh stanovlojlla jalgah. Tujjutettìh omiè oččiè korgièlojh stanovojn kološojh, pyvhkittih nijstä tukilla lunda i midä liène koraheldìh. Stanovoj sijrräl'di venyiè.

Èlolojlla jal'geh veettih žijvattua: poččiziè, lehmiè, lindulojda. Kanojda i poččiziè syvittih levièlöjh värčilöjh, lambahilda sivottìh jalgojda i viskottìh regeh, a lehmiè i vazojda sivottìh ajzojh i reen taguah. Kanat kakatettìh, ryöpsettih pojs käzistä, pihua myöten lennel'dih sullat, poččizet vinguttìh, lehmät möngyttih, kajvettìh kabijojlla lunda i punottìh piälöjllä... "Tatarojn napadinda Russièh".

Terväh tävvyttih nellä mešaninan rozval'niè.

Stanovoj sanoj:
– Èj-go mejllä zakussiè, Vasilij Vasilič.
– Ajga on, – sanoj hän.
Reet, tävtetyt kodi èlolla: vuattejlla, jallaččilojlla i sovilla, ribulojlla, kymmenièkan i brihazen ke työnnettih linnah; načal'nikat särijsten vilusta i hièroen käziè, novstìh stuarostan gorniččojh, sotskoj lähti vijnua tuomah, ponjatoj papad'jan luo juablokkua ostamah.

Kuni hyö lämbimässä syödih, mužikat pordahièn luona tirjapaen vuoteltìh. Stuarostan tytär Palaga i iče stuarostiha sidä i tijèttih vajn juoksennella pogrebasta ajttah, ajtassa pertih, kijrehellä kannettìh astièda ogurčojn ke, mujjotettuo kapustua, hrenua, vetčinua i majdo padaziè, a mužikat zavidujen kačottìh hejllä käzih i šupetettìh:
– Èka-a, vellet, kujn syömäh halgièmah ollah min ohotnikkahuot...
– Vièla-ba... Privìknittih, čtobì i magièmmasta, da enämbäne.
Sen jal'geh tuas ruvettìh luadimah opisiè i myömäh èlolojda nedoimkojsta.

Akat lebävdyhyö tuas ruvettìh röngymäh; tuas kirguj pristava i tumavutti jallojlla, a mužikat ryvttih lumessa.

II.

Tuli vuoro i mejh suaten, a mejllä èj ole midä i myvvä.
– Igäne kevhys, vaše blagorodie, – sanoj stuarosta, i derni šuapkan. – Ni midä hejllä èj ole, tovestah sanon!..

Sinčoh männessä, piha verijan kavti, stažnovoj tujjahti očallah kosjakkah i nostaen tähten ke šuapkua, rubej čakkuamah. Mama pöllästyen fatti vastan i rubej hänen jalgojn alda pyvhkimäh toppiè, luvetellen:
– Buatjuška, načal'nikka, armas miän... kujn työ djovvitta mejdä kačahtua...

Urjadnikka tövkkäj olgupiäh.
– Sijrry, vanhačču, èlä mešajče, – sanoj hän.
– Kumardu bajarilla jalgah, kando! – kočahti mivn luo muamo.
– Langiè hänellä èdeh!.. Langiè!..
Politsejskojlla avatusta ovesta tuvleldi lämbimällä. Stanovoj murčistunnuona syl'gi lattièlla:
– PP-ffi! Mittyne tässä hajzu!.. Žijvatat!.. – kijrehtäen pihalla, plajgaj oven.
– Missä izändä? – Ka miè, ka miè! – sydiäči tuatto.
– Podušnoj!
– Èj ole... näl'gä... pièksièčemmä... vuotakkua!
Tuatto butkahti polvizillah. Hänen levga särizi, tuvli lävhkähytteli levièdä harmavdunutta pardua lumuot sulettih hänen plièšin pialla.
– Polvizillah sejzoessa, tuatto ruttoh midä ollov èj èllendävästi sanonut, näpisteli sormilojlla ryndähiè. Motja särizöv ravkkane iholla ruskièt täplät, sormilojda račkuttav; muamo särizöv i itköv, tuatto kujn mittyön viäryön luadinut kaččov urjadnikalla i stanovojlla sil'mih. Miè olin brihaččuzièn artelissa.

– Sivn tuattos kačo kujn itkemäh rubej, – čuhuttav mivlla mivn tovarišča Miša Nemčikov.

Mivlla hujgiè on hänen tuačči miè Nemčikovalla sanon čto èj itke:
– Tämä hänellä tuvli sil'mät kyvnelöjtti, – ruttoh sanon miè. Hän mejllä on, iče hän tijjat mittyne: vazaralla i perra kyvnel'dä èt sua...
– Èj voj hän itkiè...
No Miša naluadi:
– Itköv, kačokkua, ajvin neniä pyvhkiv.
Tässä jo iče läbi kyvnelistä sanon:
– Vuota, i sivn tuatto rubièv itkemäh, anna dojdiv... jaj vajn kolme taluo.

Myö huomneksella kerdah kajkin äjjan itkimmä, – sanov Nemčikov. – Tuatto pagizi, čto pidäv ripustuačiè, a muamo sanoj, čto hyvä rahvas paremmin žijvattua pejtetäh, a èj ripustuačeta... Tuatto lehmän i säl'gyzen vedi uroh, a suvrda poččiè, – sanov, – èj ole kunne pejttiä.

Pajnuen korvan luo Miša čuhuttav:
– A tuatto počin vsjo-taki iski... kärvendämättä, èllennät, kegoh hänen... palaziksi, da kegoh... astu miè sivlla ozutan...

Načal'nikat lähtièttih obìskalla miän tanhuoh, a myö Nemčikovan ke, kezä saruah, da pellolla.
– Tiälä, tiälä! Keskimäzessä! – ravizi Miša. Sidä randua myöten!

Vyöh suaten Upojgen lumeh, hän börmötti:
– Sejčas miè ozutan sivlla, missä miän počin lihat ollah.
No pyörähtäen čupun taguah, Miša röngähti:
– Kačokkua-a, a-a-a!
Nellä suvrda kojrua, kajvettìh olgilojh havvan i čijhottìh lihua. Lumella ruskotettìh veri täplät, čuvpussa pyöri lumen valgiè pendu i kolme varojda, olgilojsta törrötti grizitty luv.
– Ta-Ta-a! – vingahti Miša, minuttazen jal'geh.
– Tata!
Tuvlen vièhkurina hyppäj Miša kyliä myöten, vajn pelvahizet tukat lövhkettih šuapkan alda, i min vägiè kirguj:
– Tata, kojrat!.. Počin!.. vajn luvhuot, jiädih!...
Pordahièn luona sejzotah mužikat, èllendämättä kiännyttih, a Nemčenkovan tuattoh nijn sih i kykistyj lumeh.
– Midä siè vähämieline, – rätkähti stuarosta, i fatti metlan.
– Kojrat syödih... – ruttoh sanoj Nemčonka, čijhistäen käziè.
– È-è-è... Midä siè huakat, – vägeh virki Miškan tuatto.
– Počin lihat hallettìh! – ravahti Miša. – Sanoj ved' muamo: pejtä èdemmä – èt kuvnellut, – i hän rubej itkemäh, mučerdaen ihuo akkoen luaduh.
– Piähyt siè mivn ravkkajone! Tabaj tukista Mišan tuattoh; Hänen vallonutta ihuo myöten virrattìh kyvnelet. Säristen, i iče sidä kuottamatta, röngähti, kaččoen tuattoh: – I mejllä vazazen kojrat syvväh!.. Hyppiä teriämbäh sarajlla.
Načal'nikka ruttoh kiändyj. – Midä siè, brihaččune, sanojt? – kyzyj hän Nemčenkalda.
Se möllisti sil'mät, salbaj suvn i juvtuj. Načal'nikka kiändyj i kyzyj mivlda: – Midä lièni? Kenen siè olet? – Oma, – ruttoh sanojn miè, lajnoten kyvneliè. Miškojssa iskièttih počin, a počči se kevosta kojrat i syödih, a mejllä sarajlla on vaza.

Kačahtaen tuattoh, mivlla juohtuj mièleh hänen groznojt sanat i miè läbi kyvnelistä ravahtin:
– Sejčas hän mivlda nahkan nyl'göv. Èj ole mejllä vazua, myö hänen möjmmä!

Mišan tuattoh, istuen lumella, kaččoen kyllestä kyl'geh luvetteli, mivn tuatto langej stanovojlla jalgojh, Motja tuas röngähti itkemäh, mužikat höl'mistyttih.

Načal'nikka, häjmyttäen, ozaj tuaton šokkua vasten. Käestä halgej keldane perčatka. Tuatto nenälleh langej kynnyksellä i ohkahti. Motja zvièrin luaduh yrrästih, stanovoj tartuj hänen hièmuah. Händä ozattìh piädä vasten, hän langej tuaton ke, no skočahti i tuas luottuači, a händä tuas ozattìh, čikko tuas langej. Načal'nikka jallalla jahkäj tuattua vaččah, hän käbristyj iččiessä a muamo kabadi pertin piällä.
– Karaul!.. Tapettìh! piästäkkiä!... ravizi hän i nellännel'dä pordahalda langei lattièlla.
– Konza načal'nikat lähtièttih, vijdi nijn, čto Miša murdi jallan. Hänen vièdih spruavivdumah linnah, a miè vazan tuačči nedelizen veren ke kävin matkalavvojlla.

Sanojn sellitys.

A. Kojvune

Nellällä rohkièlla.

Pidäv tièdiä.

Bojari tejdä
Èj pergan ni kerdua
Ni ken tejstä tilkojn
Èj tiputtan verdä.

Bojaršina mi on –
Tijja työ èttä.
Tejdä ruavolla èj ajan
Bojarin pletti.

Ni kumbane tejstä
Èj laskièčen syömättä
Ni kumbane päjvin
Èj ollut juomatta.

Ni kumbane särbimänä
Èj luve vettä.
Työ vilulla kengättä
Kävellyt èttä.

Tulija-go ruavolda
Yöllä jo myöhä?
A ymbäri vuvven
Oli-go pyhä?

Tejllä oli-go kujvannut
Korkane armas,
Da levinnyt luapotti
Jallačči paras?

Oligo piällä
Pijččone pajda,
A pellossa polosta.
Lyhyt i kajda?

Kyndija-go adralla
Poljustua tädä?
Hyvijn-go tijjattä
Mi že on hädä?

Éj tejllä suanut
tädä ka nähä
i iéllizeh éländäh
Tijjattä vähän.

A tämä ved' pejtossa.
Évle ni kellä
Iéllä nijn élettih
Tuatot i vellet.

A tiédiä že pidäv
Hyvin i syväh,
Čtobì se éländä
Prokljanié lujah,

Čtobì omalla ozalla
Luembah istuo
Čtobì luembah vihata
Bohattalistuo,

Čtobì vorogua pahua
Vihata luemmin,
Čtobì borčujja hänen
Sajs viélä paremmin.

I sih varojn pidäv
Se éländä tiédiä,
Čtobì paremmin nähtä
Kujn oza miän idäv,

Kujn kazvav i kukkiv
Oza miän suvri,
Čto hänellä syväh
On laskiéttu juvri,

Čto suvressa borčussa
Oza on suadu,
Čto äjja on suahessa
Tallattu muada.

Čto štìkojn vuoh bojussa
Suadu on oza –
Unohtua tädä
Éj vojče ni kellä!

Maltakkua nuoret,
Lujah i syväh,
Čto Stalin andoj
Élännän hyvän!

Nijn čikot i vellet,
Vesselät, nuoret,
Sanomma hänellä
Passibon suvren?

V.I. Ivanov (1888–)

Kulakka.

Kajken ijan imi verdä,
Kevhiè työndi pakkuomah.
Sadojn mièhièn kyvnelillä.
Piäzi troška torgujmah.

Kellä pellon kyl'väv
Kellä vedoh rubljan andav.
A jal'geh kačot velgannèkka,
Näl'gä palua häneh kandav.

Rubljan sijah otti vijzi,
Javhoh pani kiviè;
Kajkkeh luaduh hyvin vijdi,
A mužikka hot häviè.

Suvajčči pajsta ruajuh näh,
Kiriköllä avttoj:
Ved' lijga rublja kulakalla,
Tuli tämän kavtti.

Kyzelyt.

L.N. Andreev (1871–1919)

Pet'ka duačalla.

Osip Abramovič, parikmahera, kohendi posetiteljan ryndähillä redukkahan prostìnjazen, sydäj sormilla kagluksen keskeh, i äjjal'd.i ravahti:
– Brihaččune vettä!
Kaččoen zirkaloh omua ihuo, posetitelja hyvättä mièlettä kiändi sil'miè, puvttunuziè kohti lajhah pikkarazeh kädyöh, kumbane mistä päjn liènöv kyllestä pujottuači zirkalon stolazella i sejzatti žestjankua palavan veen ke. Konza hän nosti sil'miè ylemmäksi, sillojn nägi parikmaherua zirkalossa, kumbane ozuttuači inojksi i bujto kujn viärä sil'mäzeksi, i primiètti bojkojn i varattavan nävön, kumbane kačahti alah kenen liène piäh, i hänen iänettömih huvlièn särizennän kuvlumattomasta, no ozuttajasta šupetuksesta. Esli händä brejčči èj iče izändä Osip Ažbramovič a ken tahto mujsta podmaster'jojsta, Prokoj libo Nikolka, to šupetus yldyj kovembah i prijmi neopredelennojn varavtannan:
– Ka, vuota!
Tämä znuäčči, čto brihaččune èj ylen terväzeh andanut veen i händä vuottav nakazanija.

Brihačusta, kumbazen piälä ènämmän kajkkiè kalljuttìh, kučuttìh Pet'kaksi i hän oli kajkkiè piènin kajkista služaščojlojsta zavedenijassa. Pet'kalla oli kymmenen vuotta. Tojne brihaččune, Nikolka, synnynnästä suaten lugièči kolmiè vuotta vanhembi kujn Pet'ka i hän terväh dolžen perejdiè podmasterjaksi. Jo i nyt, konza parikmaherskojh kačahteli prostojmbi posetitelja, a podmasterjat, konza èi ollut izändiä, lajsistelieèčettìh ruadua, hyö työnnettih strigimäh Nikolkua i nagrettìh, čto hänellä pidäv novsta varbahuzin, čto bì nähtä paksuo, tukilla kazvanutta, dvornikan tagarajvuo. Tojzeh ajgah posetitelja siändyj tukkèn rikonnasta i nosti rängehen, sillojn i podmasterjat rängyttih Nikolkan piällä, no èj todeh, a vajn tukkièn lyhennyttäjan hyväksi mièleksi.

Konza èj ollut posetiteljua, Pet'ka i Nikolka besjodujdìh. Kahten jiädyö Nikolka kajkičči lièni dobrojmmaksi, sellitteli brihaččuzella, midä znuaččiv strigiè pol'kah, bobrikah ili jagavukseh.

Pet'kan päjvät mändih yhteh luaduh i ylen äjjallä pohodittìh tojne tojzeh, kujn kaksi rodnojda velliè. I talvella i kezällä nägi hän nijdä yksiè zirkalolojda, kumbazista yksi jo oli hallennut, a tojne oli viärä i inoj.

Huomneksella, i illalla i kajken päjvän Pet'kan piällä kuvluj rutto ravizenda: "Brihaččune, vettä!" i ajvin andoj vettä, ajvin andoj. Pruazdnikkojda èj ollut. Pyhäpäjvinä, konza magazinojn i lavkojn ikkunat hejtettih osveščajja uvliččua, parikmaherskojsta myöhäh yöh suaten nägyj tuli, i sijričči kävelijat nähtih piènen, lajhazen brihaččuzen rungan, kurčistunnuon čuppuh omalla stuvlalla i ozuttuači bujtto kujn duvmajččov, ili lujah nukkuv. Pet'ka magaj äjjan, no mintäh liène ajvin hänellä himojtti muata, i rigeneh ozuttuači, čto kajkki mi on ymbäri èj ole tozi, a on pitkä paha uni. Hän tuagièh kuadeli veen ili èj kuvllut ruttuo rängyndiä: "Brihaččune, vettä" i ajvin vajn lajhtuj, a hänen strigityllä piällä ruvettìh ozuttuačemah èj hyvät kibièt. Sil'mièn ymbäri i nenän alla hänellä nävyttih hojkkazet, bujtto kujn nièglazella veetyt ruppizet, i luaittìh händä vanhah karlikkah pohodijaksi.

Pet'ka èj tièdänyt, on-go hänellä igävä vajn vesselä, no hänellä himojtti tojzeh sijah, kumbazeh näh häi ni midä èj vojnut sanuo, missä se on i mittyne se on, Konza händä tijjusteli muamoh, kuharka Nadežda, häi lajskasti söj tuodulojda magejda gostinčojda, èj pidänyt žualobua, a vajn kyzyj händä tiäl'dä ottua pojs.

Ajjan-go, vajn vähän èli näjn Pet'ka, häi èj tièdänyt. No kerran murginan ajgah tuli muamoh, pagizi Osip Abramovičan ke i sanoj čto händä, Pet'kua, työnnetäh Tsaritsìnah duačalla, missä èletäh hänen herrat. Ènzin Pet'ka èj èllendänyt, sen jal'geh hänen iho hillazesta nagrosta pejttyj hiènozilla ruppizilla, i hän rubej kijrehtämäh Nadeždua. Hän èj tièdänyt, mi on duačča, no arveli, čto se on se sama sija, kunne nijn stremièči. I hän gordostista unohti Nikolkah näh, kumbane pani käet kormanilojh i sejzoj sijnä že.

Nikolkan sil'missä rojsti suvrdi igävä: hänellä sovsem èj ollut muamuo, i hän tällä ajgua èj ollut pojs i tämän mojzesta, kujn tämä jariè Nadežda. Aziè oli sijnä, čto i hän ni konza èj ollut duačalla.

II.

Vakzuala sen kajken mojzièn iänilöjn i tulijojn poezdojn šumun ke, parovozojn ovistkojn ke, to sagièlojn i siändynyzin, kujn Osippa Abramovičan iäni, to vinguièn i hiènozièn, kujn hänen läzijan najzen iäni, kijrehtäièn passažirojn ke, kumbazet ajvin astutah i astutah, bujto hejllä ni loppuo èj ole, – ènzi kerdua oli Pet'kan kijrakka sil'mièn ièssä i tävti hänen tirpamattomalla čuvstvalla. Yhtessä muamoh ke hän varaj myöhästyö, hotja dačnojn poezdan lähtöh suaten oli vièlä puoli čuasuo. A konza hyö istuočettìh vagonah, Pet'ka kaččoj ikkunah, i vajn hänen keritty piä pyöri hojkalla kaglalla, kujn metalličeskojlla värtinällä.

Hän syndyj i kazvoj linnassa, pellolla oli ènzi kerdua omassa ijassä, i kajkki tiälä hänellä oli uvzi i kummalline: i se, čto vojt nähtä nijn èdähäksi, čto meččä ozuttuačov hejniköksi, i tajvas tässä uvvessa pajkassa nägyj sel'vänä i leviènä, bujtto katokselda kačot. Pet'ka nägi sen omasta puolesta, a konza kiändyj muamoh päjn, tämä tajvas sinisty kohtassa olijassa ikkunassa, i tajvasta myöten èjstyttih valgièzet vesselät pil'vyöt.

Pet'ka to pyöri oman ikkunan luona, to juoksi tojzeh puoleh vagonua, doverčivo hejtellen omua pahojn pestyö kädyttä tundemattommilla passažirojn olgupäjllä i polvilojlla, kumbazet vastattìh hänellä muhizennalla. No mittyne liène herra, gaziètan lugija i kajken ajgua hajkostelièčija, liènövgo ylen suvresta väzymyksestä, vajn-go igävästä, kerdua kaksi vihazesti kačahti brihaččuzeh i Nadežda kijrehti izvinièččiè.

– Ènzi kerdua čugungua myöten ajav, – interesujččièčov".
– Ugu... – burkahti herra i rubej lugomah gazièttua...

Nadeždalla ylen äjjal'di himojtti sanuo hänellä, čto Pet'ka jo kolme vuotta èläv parikmaheran luona, i se uskaldi nostua jallojlla i se lièv ylen hyvä, sen täh, čto najne hän on yksinäne i vähä vägine, i tojsta abuo slučej läzimizeh i vanhuoh näh èj ole. No gospodinan iho oli vihane, i Nadežda vajn duvmajčči kajken tämän ičekseh.

Ojgièlla puolella ravda dorogasta oli mättähikäs lačču pajkka muzovan vihandane ajvin pyzyvästä veestä, i sen rannalla oldìh harmuat kodizet, pohodijat bobozih, a korgièlla vihannalla mäellä, kumbazen alla losni hobiène jogi, sejzoj mojne že bobohine valgiè kirikkö.

Konza poezda zvonun i čulun ke kerrassa lendi sillalla i, bujtto kujn ripahti zerkal'nojn joven piällä, Pet'ka särähti pöllästynnästä i häjlähti ikkunasta pojs, no sejčas že kiändyj sen luo jarelläh, čtobì kaččuo kajkki kohtat matkalla. Pet'kan sil'mät jo ammujn èj oldu unikkahat i ruppizet kavottìh. Bujtto kujn ken tädä ihuo myöten veel'di palavall utjugalla, silendi rupit i luadi sen valgièksi i losnijaksi.

III.

Ènzimävet kaksi päjviä duačalla olendua uvzièn vpečatlenijojn äjjus, kumzbazet tuldìh alahalda i ylähäl'dä, pajnettih hänen pikkarazen i varačun hengyön.

Hän varaj meččiä, kumbane spokojno humizi hänen piän piällä i oli pimiè, duvmakas i nijn strašnoj omassa loppumattomuossa; ahozet, vihannat, vesselät, rovno pajattajat omilla kirkahilla kukilla, hän suvačči i tahtoj armastella nijdä, kujn sizäriè, a muzavan-sinine tajvas kuččuj händä iččeh i nagroj, kujn muamo.

Pet'ka volnujččièči, särähteli i valgoj, midä liène muhahtellut i stepenno, kujn starikka, guljajčči meččävdynyttä randua myöten. Tässä hän, vajbunuona, vièrettelièči tuorehella hejniköllä i uppojli sih, vajn hänen pikkarajne kurmičča nenäne novvetteli vihannan pinnan piällä. Ènzimäzenä päjvänä häi tuagièh kävyj muamon luo, hièrelièči hänestä ymbäri i, konza herra kyzeli hänel'dä, ongo hyvä duačalla, – hujustellen muhizi i vastaj:
– Hyvä...

No mäni vièlä kaksi päjviä, i Pet'ka rubej èlämäh yhtessä prirodan ke. Vähäzin Pet'ka rubej čuvstvujmah iččièdä duačalla kujn kojssa i ynnäh unohti, čto on muailmassa Osip Abramovič i parikmaherskoj.
– Kačo vajn, kujn jareni! Ynnäh kuptsa! – ihastelièči Nadežda, iče jariè i ruskiè kuhnjan ägièstä, kujn vaskine samovuara. Hän duvmajčči, čto tämä on sentäh, čto äjjal'di syöttäv Pet'kua. No Pet'ka söj ylen vähän, èj sentäh, čtobì hänellä èj himojttanut syvvä, a èj ollut ajgua; esli kujn vojs syvvä purematta, lajnuolla kerrassa, a to pidäv nädžöttiä, a èrähih kodvih häjlyttiä jallojlla, siksi kujn Nadežda syöv ylen hilläh, imöv luvlojda, pyvhkièčöv perednikalla i pagizov tyh'jah näh. A hänellä azièda oli keroh suaten: pidäv vijzi kerdua kezojda kyl'biè, lejkata orešnikasta ongi ruaga, kajvua madoziè, – kajkkeh täh pidäv ajga. Nyt Pet'ka juoksendeli palljahin jallojn, i tämä oli tuhatta kerdua mièlevembiä, mi kujn kengissä lozejlojn poh'ièn ke: karmakka mua nijn armahasti to poltav to vilustav jalgua. Oman jo piètyn gimnazičeskojn kurtkan, kumbazessa hän ozuttuači parikmaherskojn tsehan solidnojksi muasteriksi, hän nijn že hejtti piäl'dä i äjjallä nuoristuj. Panetteli sidä vajn illalla, konza kävi plotinalla kaččomah, kujn aellah venehellä herrat: narjadnojt, vesselät, hyö nagron ke istuočetah häjlyjah veneheh, i se hilljazeh lejkkuav zirkalohizen veen, a puvlojn kuvahazet häjlytäh, bujto hejdä myöte juoksi tuvlut.

IV.

Nedelin lopussa herra toj linnasta kir'jazen, apdresujjun "kuhar'kalla Nadeždalla" i, konza lugi adresan Nadeždalla, hän rubej itkemäh i hièroj perednikalla kajkkiè ihuo myöten, noven, kumbane oli perednikassa. Èrähistä sanojsta saj èllendiä, čto pagina mänöv Pet'kah näh. Tämä oli jo ilda puoleh. Pet'ka tanhuon tagana kizaj "klassikkojh" i pullisteli ihuo sentäh, čto näjn oli äjiä kebièmbi koččiè."

Tuli herra i pannen käen olgupiällä, sanoj:
– Midä, velli, ajua pidäv!
Pet'ka hujustellen muhizi i oli iänettä.
– Ka on čudakka, – duvmajčči herra. – Ajua, vellizeni, pidäv!
Pet'ka muhizi.

Lähesty Nadežda i kyvnelièn ke sanoj:
– Pidäv ajua, pojgane!
– Kunne? dijvièči Pet'ka.
Linnah näh hän jo unohti, a tojne sija, kunne hänellä ajvin himojtti lähtiè, jo oli lövvetty.
– Izännän, Osip Abramovičan, luoh.
Pet'ka èj vièlä èllendänyt, hotja aziè oli sel'vä, kujn päjvä. No suvssa hänellä kujvi, i kièli lijkkuj jugièsti konza hän kyzyj:
– A kujn-ba huomena kalua pyvdiä. Ongi on tässä...
– Ni midä èt luai!.. Trebujččov. Prokoj, sanov, läzevdyj, bol'niččah vièdih. Rahvasta, sanov, èvle. Siè èlä itke: kačot, vièlä työndäv, – häi on dobroj, Osip Abramovič.

No Pet'ka èj ni duvmajnut itkiè i vièlä èj èllendänyt. No vähäzin Pet'kan duvmat ruvettìh sel'vivdymäh, i hän èj prosto itkenyt, kujn itkiètäh linnan lapset, lajhat i moričennuot, – häi rubej ravizemah ènämmäl'di suamojda ravizijua mužikkua i rubej vièrettelièčemäh muada myöten.

Hänen lajhane kädyt kobristuj kulakkoh i pergi muamon kättä vas, muada vas, midä vas puvttuj. Hänellä oli kibiè, no hän, kujn budto tahtoj, čtobì vièlä olis kibièmbi.

Mäni ajga i Pet'ka uspokojčiečči i herra sanoj omalla morzièmella, kumbane sejzoj zirkalon ièssä i pani tukkih valgièda rozua:
– Ka näet siè, hejtti, – lapsièn gorja èj ole kodvaksi.
– No mivlla yksikajn ylen on žuali tädä gorjasta brihačusta.
– Totta, hyö èletäh pahojssa uslovijojssa, no on ihmiziè, kumbazilla èländä on vièlä pahembi. Siè olet valmis?

I hyö lähtièttih Dipmanan saduh, missä tänä ildana oli naznuačitut tantsat i jo sojtti voennoj muzìkka.

V.

Tojzena päjvänä, sejččemen čuasuzella poezdalla, Pet'ka jo ajoj Moskovah. Tuas hänellä ièssä vilahteldìh vihannat pellot, Harmuat yö kastièsta, no vajn juostìh èj sinne päjn, kujn ènnen a vastah. Piètty gimnazičeskoj kurtka plotno istuj hänen lajhalla rungalla, hänen vorotnikan alda nägyj valgièn bumažnojn vorotnikkazen njokkane. Pet'ka èj pyörinyt i počti sovsem èj kaččonut ikkunah, a istuj mojzena hilljazena i vagavana, i kädyöt oldìh složitut polvilojlla. Sil'mät oldìh unikkahat i höl'mistynyöt, hiènot ruppizet, kujn vanhalla ihmizellä, pyörittih sil'mièn luona i nenän alla. Ka vilahteldìh ikkunan luona paččahat i platformojn stropilat i poezda pièttyj.

Sydièn kijrehtäièn passažirojn keskessä, hyö lähtièttih judizijalla uvličalla, i suvri, žuadnoj linna viluzesti lajnoi oman piènen žertvazen.
– Siè ongi pejtä! – sanoj Pet'ka, konza muamo suattoj hänen parikmaherskojn kynnyksellä.
– Pejtän, pojgane, pejtän. Možet, vièlä tulet.

VI.

I tuas revukkahassa i dušnojssa parikmaherskojssa kuvluj jurkä iäni: "Brihaččune, vettä"! i posetitelja nägi, kujn zirkalon stolazeh vediäči pikkarane redukas käzi i kužvli varattavan groznojn šupetuksen: "Ka, vuota!" Tämä znuačči, čto unikas brihaččune kuadoj veen, libo segoj prikuazojssa. A yölöjllä sillä kohtih, missä rinnakkajn muattìh Nikolka i Pet'ka, čilizi i volnujččièči hilljane iäni i saneli duačasta i saneli sijdä, midä èj ole, midä ni ken èj nähnyt i ni konza èj kuvllut.

Sijriči ajoj oboza i omalla suvrella tumizennalla zaglušajčči brihaččuzièn iänet.

Slovari.

Kyzynnät.

Ruado.

Viktor Gjugo [Victor Hugo] (1802–1885)

Gavroš.

Tällä brihaččuzella kajkkiè paras oli èliä pihalla. Roditeljat jallan potkuannalla viskattìh hänen èländäh.

Hän pageni hejstä.

Brihaččune tämä oli ozornikka, blednoj, kirmiè, nagrattaja i bojkoj, vesselän ihon ke. Hän käveli pihojda myöten, pajatti pajolojda, kizaj, kajvelièči redu havvojssa. Hän nagroj, konza händä nimitettih piha brihačuksi, tuskevduj, konza händä nimitettih prohodimtsaksi. Hänellä èj ollut ni kodiè, ni lejbiä, ni tulda, ni ken händä èj suvannut; no hän oli vesselä, sentäh kujn hän oli vällällä.

Kujn ni yksinäzenä i hyllättynä oli tämä lapsi, hänellä vse taki kerran kahtessa libo kolmessa kuvssa tuletteli mièleh:
"Ajga on kävvä muamuo tijjustamah. Hän jatteli bul'varat, hejttiäči naberežnojloilla, astuj sildojda myöten, tuli predmestièlöjh suaten i okažièči pertizessä, missä èli hänen pereh. Hän tuletteli kodih i nägi kevhyön. Kajkkiè igävembi oli se, čto ni ken èj vastannut händä muhizennalla, kajkin oldìh vilut, kujn vilu on hiän tyh'ja tulehmo.

"Konza hän tuletteli, hänel'dä kyzyttih:
– Siè mistä päjn jiävièčit?
Hän vastaj:
– Pihalda.
Konza läksi, kyzyttih:
– Kunne lähtet?
Hän vastaj:
– Pihalla.
Tämä lapsi nijn že èj nähnyt lämmindä armastandua, kujn èj niä päjväzen čiroziè karzinassa kazvaja kellistynyt hejnä.

II.

Midä oli täh ajgah Parižassa?

Frantsijassa oli ugrožajuščoj atmosfera. Rahvahan kevhys, rabočojt lejvättä, Parižassa – keskenäh mäni vojna, Lionassa – proletariatan vosstanija.

Hävittiä nišenstva, loppiè ruadaièn nespravedlivoj èkspluatatsija, azettua ruado palka ruaduo myöten i objazatel'noj maksutojn lapsièn opastus, razvivajja mièlija, i èj jattiä ruavotta käziè, – ka midä sanoj sotsializma.

Kabakojssa kohtì pajstìh: "torata vajn vuottua?"

Rabočojlojlda otettìh kljatvua, čto hyö lähtiètäh pihalla ènzimäzen signualen kuvlduoh. Pogrebojssa lugiètah proklamatsijojda. Politsejskojlojssa kièlityksissä oli sanottu, čto proklamatsijojssa "čakattìh pravitel'stvua."

Yksi rabočoj pagizi: "Mejdä on kolmesadua ihmistä; esli kerätä kymmenin su hengestä, nijn kerävdyv sada vijzikymmendä frankua. Nijh pidäv ostua pul'kua i porohua.

Tojne sanoj: "Kahten nedelin jal'geh mejdä liènöv kaksikymmendä vijzi tuhattua, i myö kuottelièčemma pravitel'stvan vägilöjn ke."

Kolmas sanoj: "Miè èn magua yölöjdä, sentäh čto luain patronojda".

Pihojlla kleittih proklamatsijojda.

Suvri Pariža pohodi puvškah kumbane on zarjadittu: – sih pidäv vajn yksi kybenyt i pavvahtav ammunda.

1832 vuodena ijunja kuvssa kätkièttih generalua Lamarkua. Kavnis pohoronnoj protsessija lijkkuj Parižua myöten. Kaksi batal'onua barabanojn ke, kumbazet oldìh kiärityöt mustalla materijalla, ruž'in stvolat alah päjn, kymmenen tuhattua natsional'nojda gvardejtsua sablejn ke, natsional'nojn gvardijan artillerijskojt batarejat suatettìh generalan Lamarkan grobuo. Sen jal'geh astuj ylen äjja vzvolnovannojda rahvasta. Groznojlojna rahvas jovkkolojna astuttìh rabočojt: gruzčikat, kamenšikat, plotnikat, maljarit, stekol'ščikat, naboršikat.

Buržujt pöllästynnyönä kačottìh hejh balkonojsta i ikkunojsta.

Pravitel'stva oli varavossa i pidi vojskua valmehena: kaksikymmendä nellä tuhatta salduattua linnassa i kolmekymmendä tuhattua linnan ymbäri.

Bastilijan plošadilla protsessijah yhtyttih uvvet jovkot rahvasta. Kerdah rahvas jovkossa ravahti näjn:
– Dragunat aetah!

Dragunat aettìh astuen iänettä. Hiän pistoletat oldìh kaburojssa, sabljat nožnissa, hiän rožat kellistyttih kujn midä vuottaessa.

Konza jovkko i dragunat vastavvuttìh, zavodièči burja: lennettih kivet, zavodièči ammunda; dragunat ruvettìh lejkkomah sabljojlla, rahvas lähtièttih pagoh: kajkissa Parižan uglissa kajahti voinstvennoj kučunda:
– Oruž'jojn luoh!

Rabočojt i studentat ruvettìh luadimah barrikadojda. Hyö murennettìh fonarilojda, èčittih pogrebojsta, vièretettih puččilojda, gromozdittìh mostovojn bulìžnikkojda, kivilöjdä, mebeliè, lavdojda i stroittìh barrikadojda.

Kajkkiè tädä ruattìh yhtellä ajgua kajkessa linnassa i kuvluj suvri ravu. Budto suat tulen iskut sytyttih yhtestä juryn rämähtyksestä.

Èj projdinnut čuasuo ajgua, kujn lugemattomat barrikadat budto kazvettìh muasta. Ilda puoleh kolmannes čuasti Parižua oli vosstavšojlojn käzissä. Buržujt ylen äjjal'di pöllästuttih. Kajkkièlla salbavvuttìh ovet, ikkunat i stavnjat.

III.

Gavroš vesselästi muhelojtti, juoksendeli ièlleh jarelleh, novzi yläh, hejttiäči alah, rängyj, kergij kajkkih pajkkojh barrikadalla. Gavroš oli kujn tuvli vièhkuri. Hän jiävièči joga kohtah. Hänen kirakka iäni èj pièttynyt ni minutaksi. Hän nagroj bezdel'nikojn piällä, uhotti ruadamah lajskojda, obodgrjajčči väzynejdä, yksiè ihastutteli, tojziè tuskevvetteli, kolmanziè siännytteli, kajkkiè trevuoži. Juoksendeli yhtestä kohtasta tojzeh, sydelièči i iändi kajkilla:
– Rohkièmbah! Kumakkua bulìžnikat! Vièlä Ènämbi puččiè! Tiän barrikada on pièni. Se ni kehnolla kattilah èj godi. Vediä tänne kajkki, midä puvttuv! Murennakkua kodiè! Kačokkua vajn tuossa on stjoklahine ovi!

Hän kajkkih tartuj:
– Annakkua mivlla ruž'ja! Mivlla pidäv ruž'ja! Miksi mivlla èj anneta ruž'jua?

Lièni yö, ni kedä èj jiävièčennyt. Kuvluj vajn hilljane urineh i èrähih kodvih ammunda; no se kuvluj harvazeh i bujto kujn èdähänä. Tämä harvane ammunda ozutti, čto pravitel'stva keriäli vägilöjdä. Vijzikymmendä revoljutsionerua vuoteldìh kuvttakymmendä tuhattua vojskua.

Revoljutsionera Anžol'ra èj vojnut tirpua. Häjn olettelov vajn mužestvennojlojn ihmizièn ke groznojlojn sobìtijojn kynnyksellä. Häi lähti Gavrošalla jal'geh. Brihaččune valmisti patronojda kabakan karzina pomeščenijassa kahten tuohuksen tulella, kumbazet unnakasti palettìh prilavkalla. Pihalda tädä tulda èj nägynyt. Ylimmäzissä ètuažojssa vovse tulda èj suaksenneldu.

– Kuvle, – sanoj Anžol'ra, – siè olet pièni, sivda èj dogadita. Mäne barrikadojsta i kodilojsta sijriči, kävele pihojda myöten... Tulet i sanot mivlla, midä sièlä on.
– I piènet vojjah avtua, – sanoj gordo Gavroš. – Čto že, miè lähten.

Brihaččune andoj čestin voennojlojn luaduh i vesselästi lähti juoksemah.

IV.

Bašnjalla zvonittìh kymmenen čuasuo. Anžol'ra i hänen tovarišča Kombefer ruž'in ke käzissä istuttìh kahten koin i suvren barrikadan välissä. Hyö oldìh vajkkajne, tarkah kuvneldìh i tahtottìh kuvla kajkkiè èdähizie askeliè. Kerrassa kajahti vesselä, nuori iäni. Hän pajatti pajuo, kumbane loppih kukojn lavluh:
– Tämä on Gavroš, – sanoi Anžol'ra.
– Hän jo hän andav mejllä signualua, – sanoi Kombefer. Kijrehet askelet narušajdìh tyh'jan uvličan hilljutta. Omnibussua myöten lovko, kujn obez'jana, krabahti Gavroš. Hän hyppäi keskellä barrikadua. Odva hengittäen, brihaččune sanoi: – Mivn ruž'ja! Hyö tullah!

Kujn èlektričestvan tok, projdi kajkkiè barrikadua myöten. Kajkki käet ojettìh ruž'ih päjn.
– Tahtot ottua mivn karajbinan? – kyzyj Anžol'ra.
– Èj, miè tahton suvren ruž'jan, – vastaj Gavroš.

Kaksi časovojda tuldìh barrikadah počti yhteh ajgah Gavrošan ke. Postalla jaj vajn yksi časovoj, sejzoja sildojn i rìnkan puolesta. Nägöväjne oli, čto sièl'dä päjn vojskat vièlä èj nastupajdu.

Barrikadojn zaščitnikat mändih boevojlojh postìh. Mäni puoli kymmendä minuttua, sijdä hyvin rubej kuvlumah moni lugujzet, jugièt askelet. Ne lähettih pièttymättä, spokojno i varavttaen. Kerdah ne hillettih, uvličan lopussa budto kujn rubej kuvlumah äjjan ihmizen hengitys. No ni kedä èj nägynyt; vajn lojttona sagièn pimehyön keskessä, saj nähtä äjja metalličeskojda sruvnua, odva nägyviè, kumbazet pohodittìh läjmäih verkolojh. Ne oldìh štìkat i ruž'ièn stvolat, kumbazet unnakasti nävyttih lojttozen fakelan tulesta.

Kerdah pimièssä kuvluj vihakas iäni:
– Ken astuv?
Sillä že minuttua kuvluj ruž'in čilizendä.
Anžol'ra vastaj ravièh i gordo:
– Frantsuzskoj revoljutsija!..
– Ammukkua! – kuvluj komanda.

Läjmähti tuli i valgaj kodilojn očat, rovno minutaksi avuači i uvvestah salbuači lämbièjan kivguan suv.

Strašnoj pamahtus pavvahti barrikadan piällä. Ruskiè znamja langej. Pavvahtus oli sen suvrehune, čto katkaj znamjan pualikan, Puljat kodilojn karnizojsta, popadittìh barrikadah i ruanittìh moni mièstä.

– Tovariščat, kirguj Anžol'ra, – siästäkkiä porohua!
Èl'giä ammukkua, kuni hyö èj ozuttuačeta pihalla. I ènzimäziksi nostamma znamjan.

Hän nostaldi znamjan, kumbane kirboj hänen jalgojh.

V.

Vuottua pidi vähä.

Ozuttuači ènzižmäne puvška.

Barrikadasta pavvahti druvžnoj ammunda, savu, kujn pil'vi, salbaj puvškan i rahvahan; monen sekundan jäl'geh savu pil'vi kadoj, puvška i ihmizet jiävièčettih uvvestah. Puvška läheni barrikadah päjn hilljakkazin, spokojno, kijrehtämättä.

Ni ken èj ollut ruanittu. Sijdä komandujušoj ofitsera rubej azettamah puvskua. Minuvtan mändyöh sejzatettìh puvškan keski uvličalla. Kahalline kida oli ojennettu kohti barrikadah päjn.

– Zarjadiè ruz'jat! – komandujči Anžol'ra.
Kestävgo barrikada jadran iskun? Luadivgo se barrikadah lovkon? Kyzymys oli tässä. Sillä ajgua kujn revoljutsionerat uvvestah zarjažajdìh ruž'iè, artilleristat zarjažajdìh puvškua. Puvška pamahutti, jadro lendi.

– Tiälä! – kuvluj vesselä iäni.
Jadro tartuj oblomkojn tukkuh. Se murendi omnibusan rattahan vanhan telegän. Barrikadan puolistajat ruvettìh nagramah:
– Jatkakkua! – kirguj ken liène barrikadasta artilleristojlla.

Täh ajgah Anžol'ra oman bojnitsan luona tarkah kuvndeli i kaččoj neprijateljua.
– Pajnakkua piät lähemmäksi sejniä vas! – kirguj Anžol'ra. – Sejzatukkua polvilleh barrikadan myöddäh!.
No pamahus kuvluj ènnen, kunjn Anžol'ran prikuaza kerrittih tävttiä. Kaksi ihmistä tappoj i kolmiè ruaničči. Barrikada tämän mojsta ammundua hätkiè èj vojnut kestiä. Kartečči luadi lovkon läbi barrikadan.

Kuvluj trevožnojda paginua. Osaždennojt ruvettìh vuottamah uvtta ammundua. Se èj hätkestynnyt. Kahtesta puvškasta, ambuista barrikadah, yksi ambuj karteččojlla, a tojne – jadrojlla. Jadrat lyödih barrikadan ylä revnah, murennettìh bulìžnikkua, i sen paloilla, kujn kartečin ragehilla, kyl'vätettih osaždennojlojda.
– Pidäv täpätä nämä puvškat! – sanoj Anžol'ra i kirgaj:
– Ammukkua artilleristojda!
Kajkin ammujn oldìh valmehet. Barrikada, kumbane kodvan oli iänettä, rubei ruttoh i ravièh pamavttamah: kuvzi vajn sejččemen pamahusta lennettih toine tojzella jal'geh; piha tävdyj hengiè salbuajalla savulla. Èrähièn minutojn jal'geh tumanan läbi rubej nägymäh, čto kaksi kolmatta artilleristojsta, viruj puvškièn rattahièn alla. Èloh jiännyöt jatkettih orudijojn zarjadindua, no pamahtukset harvettìh.
– Kujn hyvin! – sanoj yksi revoljutsionerojsta, obrašajččièčièn Anžol'rah päjn. – Tävzi lykky!
Anžol'ra pyöritti piällä i vastaj:
– Vièlä 15 minuttua tämän mojsta lykkyö i barrikadalla èj jiä ni kymmendä patronua.
Gavroš kuvli nämä sanat.

VI.

Barrikadalda dogadittìh, čto ken liène hejttiäči alah i sejzov pihalla ammunda pul'kièn alla. Gavroš otti kabakasta korzinkazen butìlkojh varojn, mäni lovkkozesta läbi i spokojno rubej panežmah patronojda omah korzinkazeh tapettulojn natsionalnojlojn gvardejtsojn patrontašilojsta.
– Midä siè ruat? kyzyttih barrikadalda.
Gavroš nosti piän:
– Miè tävtän korzinua.
– Ètgo siè, näe, čto ammutah kartečilla?
Gavroš vastaj:
– Vihmuv. Suvgri min-go aziè?
– Tule jarelläh!
– Sejčas, – sanoj Gavroš i lähti juoksemah pihua myöten.

Lässä kahtakymmendä tapettuo viruttìh uvličan mostovojlla. Kaksikymmendä patrontašua, – se on suvri porohan zapuasta barrikadalla.

Uvličalla oli nijn sagiè savu, kujn tumana. Savusta piha päjvällä oli ynnäh pimiè. Sražajččièčijat molemmilla puolilla odva vojdìh dogadiè tojne tojsta.

Pimehys oli poleznoj Gavro'šalla. Savussa pièni kazvune brihaččune piäzi vägi èdähäksi, händä èj zamiètittu saldatat. Ènzimäzièn kuvven ili sejččemen patrontašan tyh'endämizen ajgana èj ollut suvrda opasnostiè. Hän ryömi vačalleh, ryömi nellinkondamazin, pidäen korzinua hambahissa, kurčistelièči, livestelièči, murdelièči hijvoen yhten kuolièn luoda tojzen luoh i tyh'endeli patrontašojda. Barrikadasta häi oli nyt vièlä èj ylen lojttona, no händä èj ruohtittu kuččuo, varaten, čto händä zamiètitah saldatat.

Hän mäni ajvin lojtommaksi i lojtommaksi, i hijvo sih sijah suaten, missä ammunnan savu èj ollut nijn sagiè. Ambujat, kumbazet viruttìh bulìžnikka sejnän taguana, i saldatat kerävdynyöt uvličan uglalla, ozutettìh toine toizella mih liène savussa lijkkujah.

Sillä minutalla, konza Gavroš otti patronojda tapetun seržantan patrontašasta, kuolièh koski pul'ka.
– Kehnot! – kirguj Gavroš. – Mivn kuolièlojda tapetah! Tojne pul'ka puvttuj hänen revnah mostovojh. Kolmas kuadoj hänen korzinkazen.

Gavroš kačahti i nägi, čto ammutah uvličan uglasta. Hän novzi sejzullah. Tuvli puhaldeli hänen tukkiè. Kaččoen natsional'nojlojh gvardejtsojh, kumbazet ammuttìh kohti häneh, Gavroš helähytti pajuo.

Sen jal'geh nosti korzinkazen, keräj uvvestah sijdä kirvonnuot patronat i läheni strelkojh päjn, rubej pujstamah tojsta patrontašua. Nelläs pul'ka vingahti sijriči hänestä. Gavroš pajatti. Vijendeh pul'kah hän vastaj pajon vièlä yhtellä kupletalla. Kyllestä kaččuo oli kavhiè. Brihaččuzeh ammuttìh a hän riäzitti srelkojda. Ozuttuači, čto hän kajkkiè tädä pidi ilona. Joga ammundah hän vastajli kupletalla. Häneh tarkitettìh hejttelemättä i ni kujn èj vojdu ozata, natsional'nojt gvardejtsat nagrettìh, ambuen häneh. Hän venyttelièči, hyppi, pejttelièči veräien alla, kadoj nägövistä i uvvestah jiävièči, piästi iččièdä pavolla, kiändyj jarilleh, grozi kulakolla kartečiè, pujsti patrontašojda i tävtti omua korzinua. Barrikadasta kavhièn ke kačottìh hänen dejstvujndah. Sièlä hänen tuačči varattìh, a hän pajatti. Pul'kat tavoteldìh händä, no hän oli kirmièmbi pul'kua. Hän kujn budto pejttozilla kizaj surmanke; joga kerdua konza čudoviša läheni, brihaččune andoj sillä plikun.

No, lopuksi, kovarnoj pul'ka tabaj brihačun. Gavroš häjlähti i langej. Pöllästynnästä kuvluj röngeh barrikadalla. Gavroš novzi; veri virdaj hänen ihuo myöten; hän ojendi käet i, kaččoen sih puoleh, mistä ammuttìh, uvvestah rubej pajattamah.

Hän èj kerrinnyt loppiè pajua. Tojne pul'ka koski häneh. Tällä kerdua hän langej očalleh mostovojlla i ènämbi èj lijkahtannut.

Pièni geroj oli tapettu.

Slovari.

Kyzynnät.

Maksim Gor'kij

Maksim Gor'kij on proletarskojn pisateljan, Aleksej Maksimovičan Peškovan psevdonima. Omasta èlämästä Maksim Gor'kij sanelov ka midä: "Kaheksan vuodizena mivda annettìh "brihačuksi" jallačči magazinah, no kahten kuvn jäl'geh miè poltin käet kièhujalla pokalla i mivda työnnettih uvvessah dièdon luo. Spruavièčehuo, mivda annetìh učenikaksi čertjožnikalla, no vuvven jal'geh, ylen jugièn èlanda uslovièloin tuači, miè pagenin hänestä i postupijn parohodah povarilla učennikaksi.

Ièlleh päjn èländä oli ylen kir'java i složnoj: povarojsta miè jarellah kiännyjn čertjožnikan luo, sen jal'geh torguičin obrazoilla, sluvžin Grjaze–Tsaritsnjolla ravda dorogalla storožana, olin krendel'nikkana, buločnikkana, slučajččièči èliä i truščobojssa..."

Odnuako kajkissa näjssä uslovijojssa èj kavonnut Gor'kojlla suvri himo opastundah. Häi äjjaldi lugi i suvrella radenijalla kir'jutti omiè proizvedenijojda. Ènzimäzen oman rasskazan Gor'kij pečatojčči, konza ruadoj tiflisskojlojssa ravda dorogan masterskojlojssa.

Gor'kij astuj yhtessä rabočojlojn ke, vastusti ruadajan rahvahan ugnetenijua, učastvujčči podpol'nojlojssa revoljutsionnojlojssa organizatsijojssa. Äjjan hän kir'jutti. Äjjan rasskaži. Vladimir Il'ič äjjal'di suvačči velikojda pisateljua. Tuagièh kir'jutettìh hyö tojne tojzella. Hän kir'jutti Gor'kojlla: "Omalla hudožnikan talantalla työ tojtta Rossijan rabočojlla dviženijalla – da èj vajn yhtellä Rossijalla – ylen suvren pol'zan..."

Tsarskoj pravitel'stva äjjan kerdua arestujčči Gor'kojda. Istuj Gor'koj i Petropavlovskojssa krepostissa, kunne pandìh suamojda opasnojlojda pravitel'stvalla revoljutsionerojda.

Suvrièn zaslugojn puolesta rabočojn klassan i SSSR ruadaièn ièssä TSIK nagradi Gor'kojn Leninan ordenalla. Gor'kojn nimi on tuttava kajkella muailmalla.

Pepe.

Kavnis – Italija,
Italija mivn.

Händä kajkki mièllyttäv: kukat, kumbazet kujn ojazet virratah muada myöten, čidželisköt lilovojlojn kivilöjn keskessä, linnut tavottulojssa olivan lehtilöjssä, malahitovojssa vinogradan kruževassa, kalat meren poh'jan pimièlöjssä sadulojssa i forest'erat kajjojlla, segavilla linnan uvličojlla.

Äjja interesnojda istorijua vojt sanella Pepeh näh. Yhten kerran mittyne liène sin'ora andoj Pepellä suattua podrugalla podarkaksi korzinkan juablokkua omasta savusta. – Zarabotajčet sol'don, – sanoj hän. – Tämä èj ole vredno sivlla...
Pepe ynnäh valmis otti korzinan i pani sen piän piällä i lähti, a tuli sol'duo ottamah vasta illalla. – Siè èt äjjal'di kijrehtänyt, – sanoj hänellä najne.
– No yksi kajkki miè vajvujn, armas sin'ora, – hengästyön vastaj Pepe. – Ved' nijdä oli ènämbi kymmendä.
– Täbi tävvessä korzinassa? Kymmenen juablokkua?
– Brihaččuziè, sin'ora.
– No – juablokat?
– Ènziksi – brihaččuzet Mikele, Džovanni...
Hän zavodi siändyö, tembaj hänen olgupiästä, pujstaldi.
– Vastua, siè suatojt juablokat?
– Plošadih suate, sin'ora. Työ kuvlkua, kujn hyvin miè iččièdä pijn: allussa miè èn kaččonut hiän nagroh, olgah, duvmajčen, sravnivajjah mivda oslan ke, a miè kajkki tirpan uvaženijasta sin'orah, – tejh, sin'ora. No konza ruvettìh nagramah mivn muamosta, – aga, duvmajčin miè, nu, tämä tejllä èj projdi duarojn. Sijdä miè hejtijn korzinan mualla i pidi nähtä, dobroj sin'ora, kujn lovko i tarkah ozajn miè näjh razbojnikkojh, – työ ylen äjjal'di nagran oliziè tämän nähtyö!
– Hyö varrastettìh kajkki mivn plodat!? – ravahti najne.
Pepe, igävästi hengästellen, sanoj:
– O, èj. No ne plodat, kumbazet èj puvtuttu brihaččuzih, murettih sejniè vas, a loput myö söjmmä, sen jal'geh kun miè vojtin i mirièčijn vragojn ke...

Najne vijkon ravizi, čakkaj "Pepen kajkilla pahojlla sanojlla midä vajn häi tièdi. Hän kuvndeli sin'orua tarkah, ajga ajjalla smakuttaen kièlellä, a èrähäh ajgah hilljazella iänellä vastaj:
– O-o, kujn sanottu. Mittyöt sanat.

A konza hän, vajbuhuo, läksi pojs brihaččuzen luoda, häi sanoj najzella jallesti:
– No, tovestah, työ èttä nijn olijs pahalla mièlellä, esli olizitta nähnyt, kujn tarkah miè ozajlin tiän savun hyvillä juablokojlla nijen revukkahièn mošennikojn piälöjh. Ah, kujn työ olizitta sen nähnyt! – työ andazitta mivlla kaksi sol'duo yhten uskalletun sijah.

Gruboj najne èj èllendänyt vojttajan brihačun gordostiè, hän vajn grozi brihačulla ravdazella kulakolla.

Pepen sizär, händä vanhembi, no èj mièlevembi händä, postuppi prislugaksi – uberimah komnattojda – bohatan amerikantsan duačalla. Hän kerrassa rodih puhtahaksi, ruskièksi i hyvästä syömizestä rubej tunduvasti tulemah tävdeh vägeh, kujn gruša avgustan kuvlla.

Velli kerran kyzyj häneldä:
– Siè syöt joga päjviä?
– Kaksi i kolme kerdua, esli tahton, – gordo vastaj hän.
– Žualivojččizit hot' hambahiè? – soviètujčči hänellä Pepe i rubej duvmajmah, a sen jal'geh kyzyj uvvestah:
– Ylen bohatta on sivn izändä?
– Hän? Miè duvmajčen, – bohatembi koroliè...
– Nu jatämmä gluvpostit susedojlla. A äjjat–go brjukat on sivn izännällä?
– Tädä on jugiè sanuo.
– Kymmenet?
– Možet on i ènämmät...
– Mäne vajn, tuo mivlla yhtet èj ylen pitkät i lämbimät, sanoj Pepe.
– Miksi?
– Siè näet – mittyöt ollah mivlla?
Tädä nähtä oli ylen jugiè, sentän, čto Pepen štanilojsta oldìh jiävnyöt vajn rivut.
– Da, soglasièči sizär, sivlla nepremenno pidäv suorita. No hän ved' vojbi duvmajja, čto myö varrastimma.
Pepe uskovajzesti sanoj hänellä:
– Èj piè lugiè ihmiziè mejdä gluvpemmiksi. Konza äjjastä otetah vähäzen, se èj ole varrastanda, a prosto jago.
– Ved' tämä on vajn pajo, – èj soglasièčen sizär, no Pepe terväh ugovori hänen, a konza sizär toj kuhnjah hyvät valgièn harmuat štanit, hyö oldìh äjja pitkemmät iččièdäh Pepiè, hän kerdah keksi, kujn pidäv ruadua.
– Anna vajn vejčči, – sanoj hän.
Kahten hyö terväh luaittìh amerikantsan štanilojsta ylen hyvän kostjuman brihaččuzella: tuli vähäzel'di levièhkö, no sobija huavo, se pyzyj olgupiälöjllä nuorazilla nijdä saj siduo kaglan ymbäri, a kormanit oldìh hièmojna.

Hyö olis luaittu vièlä paremmaksi i udobnojmmaksi, no sih tuli štanilojn izännän najne: tuli kuhnjah i zavodi čakata pahojlla sanojlla kajkilla kièlilöjllä yhten pahahuoh, kujn tämä on tabana amerikantsojlla.

Pepe ni millä èj vojnut pièttiä èmännän čomaluadusta paginua, Pepe rupistelièči, panetteli kättä rindah, tavotteli käzillä piädä, vajbunnuosti hengähteli, no najne èj vojnut uspokojččièčiè sih suaèten, kuni èj tullut hänen sulahane.

– Mi rodivduj? – kyzyj hän.
I sillojn Pepe sanoj:
– Sin'or, mivda äjjal'di divljajččov ravu, kumbazen nosti tiän sin'ora, miè daže vähäzellä abevvujn tiän tuačči. Hän, kujn miè èllennin, duvmajččov, čto myö rikkojma štanit, no miè tejllä totta sanon, čto mivlla sovitah hyvin. Hän, odnuako, duvmajččov, čto miè otin jal'gimäzet tiän brjukat, i èttä voj ostua tojziè...
Amerikantsa spokojno kuvndeli hänen i sanoj: – A miè duvmajčen, molodčikka, čto pidäv kuččuo politsija.
– Da-a – udivièči Pepe. – Miksi?
– Čtobì sivda otettajs tyrmäh... Täemä äjjal'di gorevtti Pepen, hän vähästä èj ruvennut itkömäh, no tirpaldi i sanoj važno:
– Esli tämä tejllä mièl'dyv, sin'or, esli työ suvačetta istuttua ihmiziè tyrmäh, sillojn – tièttäväne. No miè èn luadis näjn, kujn olis mivlla äjjat štanit, a tejllä ni yksiè. Miè andazin tejllä kahtet, požaluj – kolmet daže; hotja kolmiè štanilojda èj sua panna kerralla. Osobenno ägièllä siällä.

Amerikantsa lohkahti nagramah;... ved' kuda-konza i bohatalla olettelov vesselä.

Sen jal'geh hän taričči Pepellä šokoladua i andoj hänellä frankan. Pepe kuotteli dengua hambahilla i kijtteli:
– Blagodarin tejdä, sin'or. Kujngi denga on tozinane.

Kajkkiè parembi on Pepellä, konza hän yksin missä tahto kivilöjn keskessä, duvmajen kaččelov nijen halgemuksih, kujn nijdä myöten lugov pimièdä kivilöjn èlännädn istorijua. Näjllä minutojlla hänen terävät sil'mät levetäh i čomasti losnitah, hojkat käet ollah sellän tagana i piä vähäzel'di kallellah, čut'-čut' häjlähtelöv, kujn kukkazen venčane. Hän midä liène hilljazin hyhyrdäv; – i ajvin pajattav.

Čoma on häi nijn že, konza hän kaččov kukkaziè, – lilovojna ojazina virratah sejniä myöten glitsinijat, a nijen ièssä tämä brihaččune ojgenov strunaksi, bujto kuvndelov hilljasta šulkuzièn lehtilöjn lepetysstä, meri tuvlen hengityksen alla. Kaččov i pajattav:
– Fiorino–o... fiorino–o...

Èdähänä päjn, kujn iskut suvreh tamburinah, kuvlutah gluhojt meren hengästykset. Kizatah lijpukkazet kukkazièn piällä, – Pepe nosti piän i kaččov hejdä, lipistelöv sil'miè päjväzestä, muhisten vähäzel'di zavidujččialla i igävällä, no yksi kajkki muan vanhemman hyvällä muhizennalla.
– Čo, – ravizi hän, plakuttaen kämmenillä, pöllättäen izumrudnojda čidželiskyö.

A konza meri on tyvni, kujn zirkalo i kivilöjn keskessä èj ole meri pribojan valgiua vuahtiè, Pepe, istuessa missä ni olgah kivellä, kaččov terävillä sil'millä sel'gièh vedeh: sièlä, ruskièlojn vezihejnièn keskessä hilljakkazeh ujksennellah kalat, vilistäh krevjotkat, kyllin nylizöv kraba.

I tyvnehyössä, golubazen veen piällä hilljakkazeh kuvluv heliè, zadumčivoj brihaččuzen iäni: –
– O meri... meri...
Vanhemmat rahvas brihaččuzeh näh sanotah:
– Tämä liènöv anarhista.
A ken on parembi nijstä; ken tarkembah kaččov tojne tojzeh, ne tojzeh luaduh sanotah:
– Pepe liènöv miän poètta...
A Paskvalino, stoljari, ukko, kumbazella on hobièsta valettu piä i iho, kujn vanhasta rimskojsta monetasta, tämä mudroj i kajkkièn uvažajdava Paskvalino pagizov omua:
– Lapset liètäh paremmat mejdä, i èliä hejllä liènöv parembi.

Monet uskotah hänellä.

Slovari.

Kyzynnät.

Ruavot.

Arhippa dièdo i Ljon'ka.

Luvkas i pitkä Arhippa dièdon figura venyttiäči pojkki kajjan pesku poloskazen, – se keldazena lentana mäni yliči rannan obrìvan i joven keskessä, – nukahtelija Ljon'ka kygristy kolaččuzellah dièdon luoh. Ljon'ka oli pièni, lajhane, ribulojssa häi ozuttuači viäräksi oksazeksi, katkatuksi dièdosta – vanhasta kujvanuzesta puvsta, tuoduna i viskattuna tänne peskulla joven ualdolojlla.

Dièdo nostaen kyngällä piädä, kaččoj vastajzeh, päjväzellä valotettulojh rajda tuh'jolojh; tuh'jolojsta nägy musta paroman lajda. Sièlä oli igävys i tyh'jys. Harmua dorogan poloska mäni jovesta stepin syvyöh; se oli ylen ojgiè, kujva i toj igävyttä.

Unnakat i puhaldunuot starikan sil'mät, ruskièlojn i puhaldanuzièn luomiènke, ajvin lipetettih, a rupikas iho tuskan pidäväksi jampistyj. Hän hejttelemättä rygi i, kačahtellen vunukkah, pejtti käellä suvda. Rygimine oli kahistunut, ahtistaja, kumbane joga kerdua nosti dièduo muasta i puzerdi hänen sil'mistä suvret kyvnel' kuapljat.

Pajčči hänen rygimistä, da hilljastä ualdolojn sohizendua peskuo vaste stepissä èj kuvlunut ni mityttä iändä. Steppi oli molemmilla jogi puolilla, ylen suvri, buroj, päjväzellä palanun i vajn sièlä, èdähänä gorizontalla, odva nägyj vanhojh sil'mih hörpäkästi häjly kuldajne meri vehniä, i kohti sih langej sogevttajan kirkas tajvas.

Tänä päjvänä dièdolla oli jugièmbi ièllistä. Hän čuvstvujčči, čto terväh kuolov i hotja bi otnosièči täh ylen viluzesti, kujn neobhodimojh azièh, no hänellä himojtti kuolla èj tiälä èdähänä, a omalla rannalla, i vièlä händä äjjallä ahtisteli mièli vunukkah näh. Kunne jiäv Ljon'ka...

Dièdo rubej kaččomah vunukkah päjn kyvnelissä i hilljakkazeh karhakalla käellä silitti Ljon'kan piädä.
– Ljon'ka lijkahti i nosti häneh golubojt suvret, syvät sil'mät, èj lapsièn luaduh zadumčivojt, kumbazet ozuttuačettìh vièlä suvremmiksi hänen lajhalla, ruven rikotulla ihozella, hojkkièn, verettömièn huvlièn i terävän nenän ke.

– Tulov? – kyzyj hän i, käellä pejttäen sil'miè, kačahti jogeh päjn, luoksijah päjväzen čiroziè.
– Èj vièlä, èj tule. Sejzov. Midä sillä tässä. Ni ken èj kuču, nu i sejzov se... harvazeh pagizi Arhippa, jatkaen silittiä vunukan piädä. – Nukujt siè?

Ljon'ka pyörähytti piädä i ojenduači peskulla. Hyö vajkastuttìh.

Kujn miè ujja mahtazgin, nijn kupajmah rubièzin, – tarkah kaččoen jogeh, sanoj Ljon'ka. Ylen on bojkoj, virduaja jogi! Èj ole mejllä tämänmojziè jogilojda. Virduav, budto myöhästyö varajav.

I Ljon'ka suvrestah pyörähti veestä. – A ka midä, – sanoj dièdo, duvmajen, – davaj vyöt keritämmä, sivomma tojne tojzeh, sijdä miè sivn jallojsta sivon, siè mäne vedeh, kupajče (kezojlla).
– Nu-nu, – venyttäen iändä – sanoj Ljon'ka. Midä duvmajčijt? Vajn siè duvmajčet se èj veja sivda. I uppuomma molemmat.
– A ved' totta, vedäv. Näet kujn burhuav.

A keviällä se levenöv – ohoh kujn... i nijttyö tässä min verda – ka kumma. Nijttyö on. Randua èj nävy.

Ljon'kalla èj himottanut pajsta i dièdon sanat häi jatti vastuamatta, ottaen käzih kujvan savi palan i murojtaen sormilojlla sidä pölyksi vagavan i tarkan vìraženijan ke iholla. Dièdo kaččoj häneh i, lipistäen sil'miè, mih näh liène duvmajnut.
– Kačo miè terväh kuolen... Kunne sillojn siè mivtta lähtet. Ljon'ka tuaegièh kuvli dièdosta tädä, hänellä èj ollut mièlehine pagina kuolendah näh; hän iänettä kiändyj randah päjn, katkaj hejnäzen, pani sen suvh i rubej näčöttämäh.

No dièdolla tämä oli kibiè kohta.
– Mintäh siè ni midä èt virka... kujn siè mivtta rubièt èlämäh? – hilläkkäzeh kyzyj hän i tuas rubej rygimäh.
– Sanojn – sanoj suvttunuona Ljon'ka, kyllestä kačahtaen dièdoh.
– Midä sanojt? – Mièletön siè vièlä olet, èt voj èllendiä omua èländiä. Ajja-go sivlla on igiä? Yksitojstas vuozi vasta on. I vajvane siè olet, ruadua siè èt voj. Kunne siè lähtet? Hyvä rahvas, duvmajčet siè, avtetah. Ka kujn dengakas olizit, nijn hyö avtettajs sivlla mänettiä nijdä – tämä on nijn. A pakkuonda palasta kerätä èj ole magiè i mivlla, starikalla. Jogahizella kumarduače, jogahizella pakkuo. I čakatah sivda, i lyvväh sivda ajgah i aetah... – Siè duvmajčet rahvas pakkuojua piètäh ihmizenä. Ni ken. Kymmenen vuotta pakkuon, – tijjan. Lejbä palua tuhattah rubljah hinnotetah. Andav ka i duvmajččov, čto jo hänellä kerrassa ruajun veräjat avavvuttìh. Siè duvmajčet tuagièmbah, mintäh annetah? – Čtobì oma sovesti uspokoiè; – ka miksi, armahane, a èj žualivojnasta. Sydiäv sivlla palazen, nu hänellä èj ni ole hujgiè ičelläh syvvä. Kylläne ihmine on zvièri. I ni konza hän èj žualojče näl'gähistä. Vihaznikat ollah tojne tojzella – kylläne i näl'gähine, igäzeh hyö tojne tojzella kalvona sil'missä liètäh. Sentän hyö i èj vojja žualivojja i èllendiä tojne tojsta".

Dièdo yl'dyj vihan i tuskan täh. Tämän tuači hänellä säristih huvlet, vanhat unnakkovdunuot sil'mät nijn i vilistih ruskièlojn luomièn i kulmièn välissä, a rupit muzavalla iholla, ruvettìh nägymäh vièlä sagièmbah.

Ljon'ka èj suvajnut händä tämän nägözenä i vähäzel'di midä liène varannut...
– Ka miè sivda kyzyn, midä siè mièron ke rubièt ruadamah. Siè olet èbävojvane brihaččune, a mièro on kujn zvièri. I lajnuov se kerdah. A miè tädä èn tahto. Miè ved' suvačen sivda, lapsi rukka.

Dièdo istuoči, rubej itkemäh, hejttäen piän särizijojn polvilojn keskeh.

Jogi kijrehtäen virdaj kunne liènöv èdäh ka kujn tahtoj omalla pläjskynnällä zaglušiè starikan itkun ryöčkehet. Kirkahasti muhizi sel'giè tajvas, ägiè äjjal'di polti, spokojassa kuvnnellen mjatežnoida mudakkahièn ualdolojn sumuo.
– Liènöv, èlä itke, dièdo, – kyl'geh kaččoen, vägevällä iänellä sanoj Ljon'ka i, kiännäl'däen, dièdoh päjn ihon, lizäj:
– Kajkkeh näh ved' jo pagizimma. Èn propadi. Postupin traktirah kunneni olgah.
– Surmah suaten lyvväh... kyvnelin ke sil'missä ohkahti dièdo.
– Možet, i èj lyvvä. A kujn èj lyvvä, – zadoran ke kirgaj Ljon'ka, – sillojn midä? Jogahizella èn hejttiäče...

II.

Paromalla pojkki jovesta ajahuo, dièdo i vunukka okažièčettìh topoli i osokori puvlojn ièssä. Nijen taguada nävyttih katokset, ajjat, kajkkièlla – ojgièh i vazemeh puoleh – kohti tajvahah mojzet že puvhuot. Puvlojn vihannat lehtet oldìh katetut harmualla pölyllä, a jarièlöjn ojgièlojn stvolojn kettu oli ägièstä halgièllut.

Pakkuoilla ièssä kahten ajjan välillä oli kajdanne kujone; hyö kiännyttih täh kujozeh, väzynyzillä askelilla, kumbazet ozutettìh čto hyö on äjjan astunuot jalgazin.
– Nu, kujn myö, Ljon'ka, lähtemmä-go yhtessä, vajn èris? – kyzyj dièdo i ènnen vastuandua lizäj: yhtessä olis parembi – ylen vähän sivlla annetah. Pakota siè èt maha...
– A kunne sivlla äjja pidäv. Yksi kajkki èt syö... buvristuen vastaj Ljon'ka kaččelièčien ymbäri.
– Kunne. Inoj siè olet... A kujn puvttuv miès i ostav. Kačo sivlla i kunne. Dengat andav. A dengat on suvri aziè: siè nijen ke èt kavo, kujn miè kuolen.

I, luaskavasti muhisten, dièdo käellä silitäl'di vunukan piädä.
– Siè tijjat-go tässä ajjassa miè äjjan-go jo siästin? A?
– A äjjan-go? – kyzyj Ljon'ka.
– Yksitojsta rubljua poltinan ke. Näet?
No Ljon'ka èj ilehtynnyt ni dengojh ni dièdon ihastukseh.
– Èh, siè brihane, brihane! – hengähti dièdo. – nijn èris min-go lähtemmä?
– Èrikseh...
– Kirikön luoh tule, kuvlet.
– Hyvä.

Dièdo kiändyj vazemeh kujoh, a Ljon'ka lähti ojgieh. Kymmenen askelen projdihuo, hän kuvli pärizijan iänen: – "Hyvän luadijat i syöttäjat". Tämä iäni pohodi guslilojh, kumbazen struvnat ollah vällennyöt i konza nijdä myöten veelletäjs kämmenillä jarièmmästä struvnasta hojkembah suaten. Hän vièlä kuvli yöksynnyön särizijan dièdon iänen ägièssä unikkahassa stanitsan vozduhassa. Ymbäri oli nijn hilljah, kujn yöllä. Ljon'ka läheni ajjan luo i istuoči pil'vekses, kumbane langej ajjasta piäličči pihalla rippuista višnjan varvojsta. Missä liène ylen äjjallä börizi kimaleh. Hejttähyöh olgupiäl'dä šalkuzen, Ljon'ka pani sen piän alla i, kodvazen kaččoj tajvahah, lehtilöjstä läbi, i lujah ujnoj, pejtossa kävelijojn kačonnasta sagièlla bur'jannalla i ajjan kuvahazella.

III.

Havaččuj hän inojlojsta iänilöjstä, kumbazet kuvluttìh illan viluzessa vozduhassa. Ken liène itkenyt hänen lähellä. Itki lapsen luaduh kohti kidua. Hän nostaldi piän bur'janasta piäličči, kaččoj dorogah päjn.

Dorogua myöten astuj, sejččemen vuodine tyttöne hyvin suorinnut, ruskièlojn kyvnelistä puhaldunnuzièn sil'mièn ke, kumbaziè hän sidä i ruado kujn pyvhki oman jubkan helmalla. Astuj hän hilljakkazeh, palljahin jallojn, vedäen jalgoja dorogua myöten nostaen sagièda pölyö, i nägyj, èj tièdänyt kunne mänöv i miksi. Hänellä oldìh suvret mustat sil'mät, nyt obijditut, igävät i kyvnelissä, pikkarazet, hojkkazet, rozovojt korvazet kävyttih kaštanovojlojsta tukista, kumbazet oldìh ryöhälleh i riputtìh hänen očalla, iholla i olgupiälöjllä.

Hän ozuttuači Ljon'kalla ylen kummallizeksi, – nagrettavaksi i vesseläksi. I värilline, naverno, on!
– Siè midä itket? – kyzyj hän, novsten jallojlleh, konza tyttöne tuli hänen kohtah.

Tyttöne kipsahti i pièttyj, kerrassa hejtti itkun, no vièlä hilljakkazeh nyvki. A sijdä, konza hän monen sekundua kaččoi brihaččuzeh, hänellä uvvestah särähtettih huvlet, rupistuj iho, ryndähät lijkahtettih i, tuas itkien, hän lähti ièlleh. Ljon'ka kuvli, kujn hänellä siämessä mi liène lijkahti, i hän nijn že läksi tyttözellä jal'geh.
– A siè èlä itke. Suvri olet jo hujgiè on! – sanoj hän, vièlä ènnen tyttözen tavotandua, i sen jal'geh, konza tavotti hänen, kačahti hänellä ihoh i kyzyj uvvestah:
– Nu, midä siè röngyt?
– Da-a! – pitkäzel'di sanoj hän. – Kujn olis sivllas... – i kerrassa istuoči dorojogalla pölyh i, kattaen käzillä ihuo, vièlä ènämmäl'di rubej itkemäh.
– Nu! häjskäj käellä Ljon'ka.
– Akka!.. Ka kujn – akka! Fu siè!
No tämä èj avttanut ni tyttözellä ni hänellä. Ljon'kalla nägyj, kujn hänen hojkista rozovojlojsta sormilojsta läbi virrattìh tojne tojzella jallessä kyvnelyöt, hänellä nijn že lièni igävä i himotti itkiè. Hän pajnuaččeldi tyttözen piän piällä, i, hilljakkazeh käellä čut' koski hänen tukkiè; no kerrassa, pöllästyen omasta rohkevuosta, derni käen pojs. Tyttöne ajvin ikti i ni midä èj virkanut.
– Kuvlet!... – zavodi, iänettä olduo Ljon'ka, čuvstvujen, čto hänellä pidäv avttua tyttözellä. – Midä siè näjn? Lyödih mingo?.. Nijn ved' projdiv!.. A to, možet, muvda midä. Siè sano! tyttöne?

Tyttöne, ottamatta ihosta käziè, igävästi vatkaj piällä i, lopulla, itkièn hilljazeh sanoj hänellä:
– Pajkan... kavotin! Tuatto bazarilda toj... golubane, kukkazièn ke, miè panin piäh sen i kavotin. – I tuas rubej itkemäh ènämmällä, nyöčkäjllen, ohkaen o-o-o!

Ljon'ka čuvstvujčči iččiè viättömäksi – hänellä avttua i igävästi kačahti pimennyöh tajvahah. Hänellä oli jugiè i žuali tytöstä.
– Èlä itke, možet lövdyv... hilljakkazeh šupetti hän, no, nähten, čto tyttöne èj kuvle hänen alevutandua olgoj vièlä èdemmäksi hänestä, duvmajen, čto, naverno, tuatosta puvttuv hänellä pajkan kavotuksesta. I sijdä že hänelläh ozuttuači, čto tuattoh, suvri i musta kazakka, lyöv tyttözen, a hän, läpehtyen kyvnelillä i ynnäh rungalla säristen varavosta i kivusta, vièrettelièčöv hänellä jallojssa...

Hän novzi i läksi pojs, no, vijen harpavksen astuhuo uvvestah ruttoh pyörähtih, pièttyj hänen kohtah, liččuačièn ajdua vaste, i starajčči juohtuttua midä tahto luaskovua i hyviä...
– Lähtizit kujn siè dorogalda, Tyttöne! Da jo hejtä itkendä-se! Mäne kodih da i sano kajkki, kujn oli. Kavotin, i kajkki.

Hän zavodi tädä sanomah hilljazella, žualivojnda iänellä, a loppuh tuskevdunnuolla iänellä i ihastuj, čto tyttöne novzov muasta.
– Ka i hyvä! – muhisten i èlävdyen jatkoj hän. – Mäne vajn! Tahtot, sivn ke lähten i sanon kajkki. Sivda rubièn puolistamah, èlä varaja.

I Ljon'ka gordo nostaldi olgupiälöjdä, kačahtaen ičestä ymbäri.
– Èj piè... čuhahti tyttöne, hilljakkazin pujstellen pölylöjdä plat'jalda i ajvin vièlä nyvčkäjllen.
– A to lähten? – valmis lähtemäh tyttözen ke äjjal'di sanoj Ljon'ka i èjstäl'di kartussin yhtellä korvalla.

Nyt hän sejzoj tyttözellä ièssä, levièsti huarottaen jallat, mintäh hänen piällä olijat rivut äjjal'di čirhistyttih. Hän lujah tujjutteli savakolla muada vaste i kaččoj tyttözeh, a hänen suvret i igävät sil'mät rojstettih gordojlla i rohkièlla čuvstvalla. Tyttöne viäräs sil'min kačahtaldi häneh, vojellen omua ihuo myöten kyvneliè i, tuas hengästähyöh, sanoj:
– Èj piè, èlä lähte!.. Muamo èj suvače pakkuojaziè. – i lähti hänestä pojs, kaksi kerdua kačahtaen taguah päjn.

Ljon'kalla lièni igävä. Hän nägemättä hilljakkazeh muvtti oman rešitel'nojn vìzìvajušojn rozan, i tuas gorbistuj, vajkastuj, i, viskaten sellän taguah oman šalkuzen, rippujan täh suaten käzivarrella, kirgaj tyttözellä jallessä, konza hän jo pejttyj kujon tièsuaran taguah:
– Prošaj!
Tyttöne kiändyj häneh päjn i kadoj.

IV.

Läheni ilda i vozduhassa oli jugiè, kumbane tojvotti i tulen iskuo. Päjväne oli jo alahana, i topolilojn ladvat vähäzel'di ruskottìh. No ilda kuvahazista, kumbazet kiärittih topolilojn oksiè ne, korgièt i lijkkumajottomat, lièttih vièlä sagièmmat, korgièmmat. Tajvas hiän piällä nijn že pimeni, rodièči barhatnojksi točno hejttiäči alemmaksi muah.

Ljon'kalla lièni vièlä igävembi i daže midä liène varavutti. Hän tahtoj lähtiè dièdon luoh, kačahti ičestä ymbäri i bojkosti läksi kujuo myöten ièlleh.

Pakita mijlostìnjua hänellä èj himottanut. Hän kopitti i čuvstvujčči, čto hänellä ryndähissä hengipajkka tykkäv nijn tuagièh, čto hänellä on lajskus astuo i duvmajja. No tyttöne èj lähtetellyt hänen piästä i hän duvmajčči: midä nyt on hänen ke. Esli häi on bohatasta talosta, händä ruvetah lyömäh. Kajkki bohatat ollah ylen skuvpat; a esli kevhästä talosta, to – možet, i èj ruveta... Kevhissä talolojssa lapsiè-že ènämmällä suvajjah, sentäh, čto hejstä ruadajua vuotetah. Tojne tojzella jallesti èruomatta mièlet pyörittih hänen piässä, i joga minuttua tuska händä ènämmäl'di vladejčči.

Hänellä vastah tuli kyläh tulijan kar'jan humu. Ka i dièdo astuv. Hänellä jallessä häjlyjallä pohodkalla, šuapkojssa i savakon ke käessä, harpiv staničnikka.
– Tervehenä, hyvä miès!
– Kazakka läheni hiän luo i sanoj dièdolla vastah:
– I tejllä terveh!
Sijdä, levièsti sejzatti jallat, pisti pakkuojazih suvret sil'mät i iänettä kubavtelièči.
Ljon'ka kaččoj häneh dijvujen, dièdo lipitti omilda vanhojlla sil'millä kyzyväjzesti, kazakka ajvin vajn oli iänettä i, lopulla oendi puolen kièl'dä, rubej èččimäh sillä oman usan njokkua. Hyvin loppehuo tämän azièn, hän vedi usan suvh, näčötti sidä, uvvestah suvsta lykkäj kièlellä i, lopulla lajskasti sanoj:
– Nu, astukkua sbornojh!
– Miksi? – kipsahti dièdo.
Ljon'kalla särähti mi liène siämessä.
– A pidäv... käskièttih... Nu!
Hän pyörähti hejh sellin i lähti, no, kačahtaen tuaksi i dogadièn čto molemmat hyö èj lekahteta sijalda, uvvestah i jo tuskevunnuona kirgaj:
– Midä vièlä!
Sillojn dièdo i Ljon'ka bojkosti lähtièttih hänellä jallessä.
– Ljon'ka uporno, vagavah kaččoj dièdoh, i nägi, čto hänellä säristäh huvlet i piä i čto häi varaten kaččelièčov ičestä ymbäri, bojkosti köbölöjttäv ičelleh sizälissä, čuvstvujčči, čto dièdo tuas midä liène vorujčči kujn sillojn Tamanissa. Hänellä lièni strašno, konza hän mujstutti ičellä tamanskojn istorijan. Sièlä dièdo varrasti pihalla sovat, i händä tavotettìh nijen ke. Nagrettìh, čakattìh, äski perrettih i lopulla, yöllä aettìh pojs stanitsasta. Hyö dièdon ke muattìh yön missä liène salmen rannalla peskussa, i meri kajken yön grozno koraj... Pesku korizi, konza händä èjstel'dih pläjskyjat vezi allot. A dièdo kajken yön ohki i šupettaen moli jumalua, iččiè nimitti voraksi i kyzyj proskenjua.

– Ljon'ka...
Ljon'ka särähti kyl'geh tövkkiännästä i kačahti dièdoh. A hänellä iho vedyäči, lièni kujvembi, harmuambi i särizi. Kazakka astuj vijellä harpavuksella ièllä, kuri trubkua, ozajli pualikalla perejnikan piähyziè i hejh èj kačellut.
– Na, ka, ota!.. lykkiä čijlahikkoh... da pane tähtellä kunne lykkiät... čtobì jal'geh vojs ottua... – čut' kuvlovasti šupetaldi dièdo, i kopittaen plotno liččajlih vunukkah sydäj hänellä kädeh mittyön liène träppiččä kömäzen.

Ljon'ka sijräl'dih, särähti struastista, kerrassa händä rubej vilu luistamah, mänel'di lähemmäksi ajjan luo, missä sagièsti kazvoj čijlahikko. Tarkah kaččoe!n levièh kazakan kanvoiran sel'gäh, häi ojennaldi kyl'geh käen i häneh kačahtaen, lykkäj trjapiččäzen čijlahikkoh.

Kirvoten, trjapijččäne levähti, i Ljon'kan sil'mièn ièssä vilmahti kukakas golujbane pajkkane, i kerrassa že hänellä èdeh sejzattuj pikkarazen itkijan tyttözen iho.

Tyttöne sejzattuj hänellä èdeh, kujn èlävä, pejtti kazakan, dièdon i kajkki mi vajn oli ymbärillä. Hänen itku tuas sel'västi kuvluj Ljon'kan korvissa i hänellä ozuttuači, čto hänellä ièssä langejllah puhtahat kyvnelet...

Tämän mojzes muvttumattomassa sostojanijassa hän dièdolla jalgeh tuli sbornojh pertih, kuvli gluhojda gudindua, kummasta èi voinut i èj tahtonut, ka kujn tumanajon läbi kujn dièdon salkusta suvrella stolalla pujstettìh lejbä palat i nämä leibäpalat, langetessa pehmièsti i gluho, kolahteldìh stolua vas.

Sijdä hänen piällä korgejssa šuapkojssa pajnuj äjja piädä, piät i šuapkat oldìh hmupojt i mračnojt tumanasta läbi, kumbane oli hiän ymbäri, lijkkusi, grozittìh millä liène strašnojlla... Sijda kerdah dièdo, börböttäsi midä liène, kujn jurune, rubej pyörimäh kahtella zdorovojlla mièhellä käzissä...

– Tyh'iä, pravoslavnojt!.. Nägöv jumala! Èn ole viärä!.. lumehuttaen korviè vingahti dièdo.

Ljon'ka pavvahti itkemäh, hejttiäči lattièlla. Sillojn lähettih hänen luo. Nostettìh, istutettìh lavčalla i kuoteldìh kajkki rivut, kumbazet katettìh hänen pikkarasta rungua.

– Valehteli Danilovna, kehnon akka! rämähytti ken liène, i ka kujn ozaj Ljon'kua korviè vaste omallah sagièlla tuskevunnuolla iänellä.
– A možet, hyö pejtettih kunne, – kirgaj vièlä ènämmällä vastah.
I Ljon'ka kuvli, kujn kajkki nämä iänet perretäh händä piädä vas, hänellä rodih nijn strašno, čto hän unohtuačih, kerrassa kujn muglahtì mittyöh liène mustah havdah, kumbane avaj hänen ièssä poh'jattoman kidan.

V.

Konza hän jalgevduj, hänen piä viruj dièdon polvilojlla: hänen ihon piällä pajnuj dièdon iho, gorevdunut, i vièlä ènämmällä rupistunnut, kujn ènnen, dièdon sil'mistä, pöllästynnästä lipettäistä, kirbojllah hänen, Ljon'kan, očalla pikkarazet mutnojt kyvnelet i, vièrren šokkua myöten kaglalla ylen äjjallä kut'kutetah...
– Jalgevujt-go, armahane! Lähtemmä vajn tiäl'dä pojs. Läkkä, laskièttìh prokljuatojt!

Ljon'ka novzeldi, čuvstvujen, čto hänen piäh on valettu midä ollov jugièdä i čto bujto kujn piä sejčas langièv olgupiäl'dä... Hän fattièčči piästä käzillä i rubej lijkuttamah sidä kyllestä kyl'geh, hilljah vonguen.

– Kivistäv piähyt-se. Armahane siè mivn! Muokattìh hyö miät sivn ke... zvièrit! Kinžuala kadoj, näet siè, da pajkkazen tyttö kavotti, nu hyö i uatuttìh mejh!.. Oh, gospodi!... Mistä siè näjn nakažit!

Dièdon kradžizija iäni kujn liène kyndži Ljon'kua, i häi čuvstvujčči, čto hänen siämessä syttyv terävä kybenyt, käskièn händä èjstymäh dièdosta èdemmäksi. Èjstäl'dih i kačahti ymbäri. Hyö istuttìh stanitsan luona, sagièn viäräčyn osokor'jan oksièn alla, pimejkössä. Jo lièni yö, novzi kuvdamo, i hänen majdohobièlline valgevus, valgaj rovnojn stepin prostranstvua, luadi sen kujn kajemmaksi, mi päjvällä, kajemmaksi i vièlä tyh'emmäksi, igävemmäksi. Lojttona stepistä, yhtynyöstä tajvahah, novstìh pil'vet i hilljakkazeh èjstyttih sen piälä, pejtellen kuvdomuo i lykkièn mualla sagejda kuvahaziè.
– Astu, armas!.. Männä pidäv, – sanoj dièdo.
– Astumma vièlä kodvazen!.. hilljah sanoj Ljon'ka.
Händä mièllytti steppi. Päjvällä astuessa sidä myöten, hän suvačči kaččuo èdeh, sinne, missä tajvahan randa yhtyj levièh stepin ryndähäh... Sièlä häi predstavljajčči ičellä suvriè čomiè linnojda, missä èletäh hyvät dobrojt ihmizet, kumbazilla èj piè pakita lejbiä – iče annetah, pakkuomatta. A konza steppi, ènämmällä levenöv hänen sil'mièn ièssä, i kerrassa ozuttuači hänellä jo tuttava hänellä stanitsa, pohodija postrojkojn i rahvahan ke nijh, kumbaziè hän nägi ènnen, hänellä lièni igävä i abiè tästä muanitannasta.

I nyt hän duvmajen kaččoj èdeh, mistä harvazeh i hilljah èjstyttih pil'vet. Ne ozuttuačettìh hänellä sen linnan tuhattojn truvbièn savuksi, kummasta hän nijn tahtoj nähtä. Hänen kačonnan katkaj kujva dièdon rygimine.

Ljon'ka tačkah kačahti kyvnelillä kastettuoh dièdon ihoh, kumbane žuadno lajnuoli vozduhua. Vallattu kuvdamolla i katettu inojlojlla kuvah'izilla, kumbazet langièldìh hänen šuapkan ribulojsta, kulmista i parrasta, tämä iho, särähtäen lijkkujan suvn ke i levièsti avattulojn sil'mièn ke, losnien mitystä liène pejtollista ihastusta, oli srašnoi, žualivojnnan nägöne. Ljon'kassa nostatti uvtta čuvstvua, kumbane zastuavi händä èjstyö dièdosta èdemmäksi...

– Nu, istullamma, istullamma!.. börbötti häi, gluvpalleh muhisten, i kobelojen midä liène sizälissä.

Ljon'ka kiändyj tojzièlla päjn i tuas rubej kaččomah èdäh.

– Ljon'ka!.. kačahta, sanoj dièdo ihastuen, ynnäh kurčistuen ahtistajasta rygimizestä, ojendi bunukalla min-liène pitkän i losnijan – Hobièssa! Hobiè ved' on!.. Puolen sadua maksav!..

Käet i huvlen hänellä säristih žuadnostista i kivusta, i kajkki iho särähteli. Ljonka kipsahti i sydäj hänen kättä.
– Pejtä teriämbi! Ah dièdo, pejtä!.. bojko kačahtellen ymbäri molièn čuhahti hän.
– Nu, midä siè, gluvppane. Varajat armahane... Kačahtin miè ikkunah, a se rippuv.. Miè sen tsap, da i polan alla, a pejtin tuh'jolojh. Astumma stanitsasta, miè bujto šuapkan kirvotin, pajnujn i otin sen; hovkat hyö oldìh! I pajkan otin – kačo se on missä!

Hän fatildi särizijojllä käzillä ribulojn alda pajkkazen i pujstaldi sillä Ljon'kan ihon ièssä.

Ljon'kan sil'mièn ièssä bujtto kujn revij tumanahine zavièssa i novzi mojne kartina: hän i dièdo bojkosti, kujn vajn suav, astutah stanitsan uvliččua myöten, kaččomatta vastavduièn sil'mih, männäh varaten, i Ljonkalla ozuttuaččov, čto jogahine, ken tahtov, voj hejdä molembiè pergua, syl'giè hejh, čakata... Kajkki mi oli ymbäri – ajjat, koit, puvt, mittyzessä liène tumanassa lijkutah, ni kujn tuvlesta... i guditah kenen ollov groznojt, tuskevdunuot iänet. Tämä jugiè matka on loppumatojn pitkä, i stanitsasta piäzemine pellolla èj nävy lijkkuièn kodilojn plotnojn massan läbi, kumbazet lähetäh hejh, budto kujn tahtoen mädžendiä hejdä, to ujittìh kunne liène, nagraen hejllä ihoh omilla mustilla ikkunojlla... I kerrassa yhtestä ikkunasta čilakkahasti kuvluv: "Vorat! vorat! vorat! vorane!.." Ljon'ka pejtokkali kačahtelov sih puoleh i nägöv ikkunasta sidä tytöstä, kummasta hän jo èglen nägi itkijanä i tahtoj puolistua. Tyttöne nägi hänen kačahuksen i ozutti hänellä kièlen, i tyttözen sil'mät losnittìh vihazesti i terävästi, i pistel'dih Ljon'kua kujn nièglojlla.

Tämä kartina èlävdyj brihaččuzen mujstossa i kerrassa kadoj, jaj vajn vihane muhizenda, kumbazella hän kačahti dièdoh. Dièdo ajvin midä liène pagizi, rygièn vijlutti käzillä, särävtteli piällä i pyvhkeli ihon ruppilojsta higiè.

Jugiè, reviteldy i harmua tuvčča pejtti kuvdamon, i Ljon'kalla počti èj nägynyt dièdon ihuo. No hän sejzatti hänen rinnalla itkijan tyttözen, juohtutti mièlessä hänen figuran i mièlessä bujto kujn mittajli hejdä molemebiè. Väetön, röhizija, žuadnoj, ribukas dièdo oli tyttözen rinnalla, kumbane itki i oli hänen obijdittu, no terveh, čoma, i ozuttuači hänellä pädemättömäksi i počti sen mojzeksi vihajzeksi i pahaksi, kujn Kašžej suarnassa. Kujn tämä voj olla? Mintäh hän obijdi tyttözen? Hän èj ole oma tyttözellä...
A dièdo röhizi:
– Kujn olis sada rubljua siästiä!.. Kuolizin jo sillojn miè huoletta".
– Nu!.. – kerrassa mi liène virij Ljon'kassa. Ole jo siè iänettä! Kuolizin jo, kuolizin jo... A ka èt kuole... vorujčet!".. – vingahti Ljon'ka i kerrassa, ynnäh säristen, skočahti jallojlla – vanha siè vora!.. U–u! – i ličaten pikkaraista kuivua kulakkasta hän särähytti hänellä kerrassa vajkastunuon dièdon nenän ièssä i tuas jugièsti istuoči muah, jatkaen hambahista läbi: – Lapselda varrastit. Ah, hyvä, vanha, a sinne že... Èj liène sivlla tojzella ilmalla tästä prosken'jua!..

Kerrassa kajkki steppi lijkahti i leveni... Stepin pimehys särähti i sil'män räpähyksessä kadoj... Särähti jury i, juristen, vièri stepin piällä, särihyttäen sidä i tajvasta, kummasta myöten nyt ravièh lendi sagiè jovkko mustiè pil'vilöjdä, upottaen iččeh kuvdamon.

Lièni pimiè. Èdähänä missä liène, iänettä, no grozno, läjmähtih tulen isku, i sekunnan jal'geh tuas jurähti. A sijdä siä tyvnistyj i ozuttuači, čto sillä èj liène loppuo.
– Dièdone! – čuhkaj Ljon'ka muokkuanda varavossa, vuottaen tuas uvtta juryn iskuo. – Lähtemmä stanitsah!

Tajvas tuas särähti i, tuas läjmähtäen golubazella tulella, lykkäj muah vägevän metalličeskojn iskun. Bujtto kujn tuhannet ravda listat langettìh muah, tojne tojzeh pamahtellen.

– Dièdo!.. – ravahti Ljon'ka.
Hänen iäni zaglušittu juryn kajuannalla, kuvluj kujn pikkarazet murennettuh kelloh
– Midä siè... varajat... kahistunnuolla iänellä, lijkahtamatta sanoj dièdo.

Ruvettìh langièmah suvret vihma pizarazet, i nijen krapetanda kuvluj nijn tainstvenno – bujtto kujn mih tahto näh sanoj... Èdähänä se jo kazvoj yhteläzeh levièh iäneh, pohodija hièrondah ylen suvrella ščjotkalla kujvua muada myöten, – a tässä dièdon i vunukan luona, joga pizar, langetessa muah, iändi lyhyöl'di i jurkästi i kuoli kajuomatta. Juryn iänet ajvin lähettih, i tajvas läjkähteli tuagièmbah:
– Èj, èn miè lähte stanitsah!, anna mivn vanhan kojran, voran, tässä vihma upottav i juryllä tappav! – läpähtyen, sanoj dièdo.
– Èn lähte!... Mäne yksin... Ka se, stanitsa, Mäne!.. èn tahto miè, čtobì siè istuzit tiälä. Mäne!.. Mäne, mäne.. Mäne!
– Dièdo!.. Prosti!.. Lähestyen hänen luoh sanoj Ljon'ka.
– Èn lähe... Èn prosti... Sejččemen vuotta miè sivda kačojn, äbäzöjčin! Kajkki vajn sivh varojn i èlin sivh varojn... Razve mivlla midä pidäv? Miè ved' kuolen, kuolen. A siè sanot – vora. Mih varojn miè vorujčin? Sivh varojn... Kajkki tämä sivh varojn... ka ota... ota... sivh varojn siästin... kajkeksi... siästin.. nu i vorujčin...

Dièdon iäni hiènoni vingundah suaten, kumbane pöllätti Ljon'kua ylen aijal'di.

Juryn rämähykset, särähyttäen tajvasta i steppiè, juristih nyt nijn kuvluvasti i kijrehtäen, bujtto kujn joga rämähys tahtoj sanuo mualla min liène neobhodimo vuažnojn sillä, i kajkki ne, juosten sijričči tojnen tojzesta, ulvottìh počti pièttymättä. Tulen iskulojlla revitel'dy tajvas, särizi, särizi i steppi, to kajkki sytyksentdeli sinizellä tulella, to uppuoli viluh, jugièh i ahtahah kummallizesti sidä kajendajah pimehykseh. Rubej valamah vihma, i sen pizaret, losnien, kujn stuali, tulen räjskytännästä pejtettih armahasti liäpettäiè stanitsan tulilojda.

Ljon'ka jampistyj varovasta vilusta i mittyöstä liène viäryön tunnennasta, syndynyöstä dièdon rängehestä. Hän hölmisti levièsti avatut sil'mät i varaten lipahuttua nijllä i sillojn, konza vezi pizaret, virraten hänen kastetusta piästä, ozajldìh sil'mih, kuvndeli dièdon iändä, uppuojua vägevièn meren iänilöjn.

Ljon'ka čuvstvujčči, čto dièdo istuv lijkkumatta, no hänellä ozuttuači, čto hän dolžen kavota, lähtiè kunne ollov i jattiä händä tänne yksinäh. Hän, dogadimatta ičellä, vähäzin èjstyj dièdoh i konza kosketaldi händä kyngällä, kipsahti, vuottaen midä liène kavhièda.

Revittäen tajvasta, tulen räjskändä valgaj hiät molemmat, rinnakkah tojne tojzen ke, kyvristynnyöt, pikkarazet, kumbaziè valeldìh puvn oksista vezi pizaret.

Dièdo häjlytti vozduhassa käellä i ajvin midä liène jo vajbunuoa i läpehtelièčièn börbötti.

Kačahtaen hänen ihoh, Ljon'ka struastista ravahti. Sinizen tulen räjskynnästä häi ozuttuači kuolièksi, hänen pyörièt unnakkahat sil'mät oldìh mièlettömät.

– Dièdone!. Lähtemmä!... – vingahti hän, i sydäj oman piän dièdon polvilojh.

Dièdo pajnuoči hänen piällä, kabuj hänen omilla käzillä, hojkilla luvkkahilla, lujah liččaj iččeh i ličatessa händä ulvahti vägevästi i čilakkahasti, kujn hukka, pyvvetty ravdojh. Tästä ulvonnasta, Ljon'ka rivhtuači hänestä, kočahti jallojlleh i ylen bojko lähti juoksemah kunne ollov èdeh päjn, levièsti avaten sil'mät, kumbaziè sogevtti tulen räjskyndä, langièllen i varaten.

VI.

Tojzena päjvänä huomneksella hypättih bžrihaččuzet stanitsan tagah i kerrassa že kiännyttih, nostettìh stanitsassa trevogan, sanoen, čto oskorin alla nähtih èglistä pakkuojua i čto hän, naverno, on lejkattu, nijn kujn hänen rinnalla on kinžuala.

No konza tuldìh kaččomah vanhemmat kazakat, nijngo tämä aziè on, to oli èj nijn. Ukko oli vièlä èlossa.

Konza hänen luoh lähestyttih, hän tahtoj novsta, no èj vojnut. Hänel'dä otti kièlen, i hän kajkilda midä liène kyzeli kyvnelet sil'missä i ajvin nijllä midä liène èččinyt artelissa, no ni midä èj lövdänyt i èj poluččinut ni mitystä vastavusta.

Ilda puoleh hän kuoli, i hänen horonittìh sinne, mistä otettìh, osokor'jan alla, duvmajen, čto pogostalla händä kätkiè èj voj: Ènziksi sentäh, čto hän on vièras, tojzeksi – on vora, a kolmanneksi – kuoli riähkäjn sanomatta. Hänen luona kyllestä lövvettih kinžualan i pajkkazen.

A päjvän kahten ili kolmen jal'geh lövddyj Ljon'ka.

Yhten stepin urossa, èj èdähänä stanitsasta, ruvettìh pyörimäh artelit bronilojda, i konza lähtièttih sinne kaččomah, lövvettih brihaččuzen, kumbane vigruj huarottaen käet i alah iholleh notkièssa lijassa jiänyössä vihman jal'geh uron poh'jah.

Ènzižksi rešittih händä kätkiè kalmojlla, sentäh, čto hän vièlä on lapsi, no, duvmajduo käskièttih dièdon luo, sen že osokor'jan alla. Nostettìh mägyččäzen muada i sejzatettìh grubojn kivizen ristin.

Sanojn sellitys

Ruavot.

A.P. Gajdar (1904–)

Revoljutsijua vasten.

Mivn tuatto oli 12 Sibirskojn strelkovojn polkan saldattana. Se polka sejzoj germanskojn frontan rižskojlla učastkalla.

Miè opastujn real'nojn učilišačn tojzessa klassassa. Mivn muamo, fel'dšeritsa, ajvin oli ruavossa, i miè kazvojn ičekseh.

Yhten kerran, sentjabrjan kuvlla, mivn odnoklassnikka Fedja istuj mivn luona myöhäh ildah suaten. Myö urokkojda opastumma yhtessä.

Vajn myö lopimma i hän keräj omat knijgat i tetratit, varustuačièn lähtiè kodih, kujn vuottamatta zavodièči vihma. Miè läksin salbuamah ikkunua, kumbane oli saduh päjn.

Tuvli vihel'däen nosti muasta kogonaziè kujviè lehtilöjn tukkulojda, – èrähiè suvriè pizariè kirboj mivlla ihoh. Miè vidžisten salbajn ikkunan yhten puolen, ojendavvujn tojsta salbuamah, kujn kerdah suvri savi pala kirboj ikkunalla.

"Nu i tuvli, – duvmajčin miè, – näjn i puvt kajkki katkov".
Kiändyen rinnalla olijah komnattah, miè sanojn Fedjalla:
– Tozinane burja. Kunne siè kerävvyjt. Tämän mojne vihma kujn korvosta kuadav. Kačo, mittyön mua palan ikkunah viskaj.
Fedja kačahti èj uskovazesti.
– Midä siè kièlastat – a! Razve tämän mojzen komkan viskuav.
– Nu, vièlä midä, – abevdujn miè. – Miè že sivlla sanon: vajn miè rubejn salbuamah ikkunua, kujn pala plajjahti ikkunalla.

Miè kačojn savi palah. Èj-go ken viskannut. No sijnä že miè duvmajčin i sanojn:
– Valehus! èj ole kellä viskata. Kedä tämän mojzella siällä saduh tuov. Konečno, tuvli.

Muamo istuj tojzessa komnatassa i ombeli. Čikko magaj. Fedja oli mivn luona vièlä puolen čuasuo. Tajvas sel'geni. Märrästä ikkunasta läbi kačahti komnattah kuvdoma, tuvli rubej hillenemäh.

– Nu, miè lähten, – sanoj Fedja.
– Mäne. Miè èn lähte sivlla jal'geh ovièh lukkuomah. Siè salbua sidä luembazeh, lukku iče i salbavduv.

I Fedja pani furažkan, sydäj sizelih knijgat, čtobì èj kastuttajs, i lähti. Miè kuvlin kujn äjjal'di povvahti veräja.

Miè rubejn hejttämäh jallaččilojda, varustuačièn muata. Kačahtaen lattièh, miè dogadijn Fedjan kirvotetun i unohtetun tetradkan. Tämä oli se tetradka, kumbazeh myö rešimmä zaduaččojda.
"Ka, – miè duvmajčen, – huomena mejllä ènzimäne urokka algebra... – Se-se fattièčov. Pidäv ottua ičen ke.

Hejttähyö sovat, miè pejtyjn od'jualan alla, no èn èhtinyt vièlä kiändyö, kujn perednjojssa helähti zvonka. – Kedä vièlä tuonnov? – kyzyj dijvuen muamo. – Èj-go jo tuatostas telegramma ole.

– Da èj, počtal'ona äjjal'di kiägästä rivhtov. – Nu-ka, mäne, avua.
– Miè, mama, jo jaksuačin. Tämä, mama, èj ole počtal'ona, a Fedja, häi mejllä nužnojn tetradkan unohti, da naverno matkalla mujstutti.
– Vot vièlä, midä hän èj-go vojnut huomneksella juosta? Missä tettratti on?

Muamo otti tetratin, palljahih jalgojh sydäj tuflit i lähti. Mivlla kuvluj, kujn hänen tuflit pläčkettih pordahaziè myöten. Plakahtih lukko. I sijnä že miè alahana kuvlin pièttyvän ahtistajan iänen. Miè hyppäjn. Ènzi minutalla miè duvmajčin, čto muamoh napadittìh vorat, i, fattièn stolalda podsvečnikan, tahtojn sillä murendua ikkunan i ruveta kirgumah kajkella uvličalla. No alahana kuvluj onhaj kujn nagruo, i suvn annanda mučkuanda, ihastus i èj hilljane pagina. Sijdä kuvlin kahten astujan askelet, hyö novstìh yläh.

Avavduj ovi, i miè nijn i tartujn kravattih pajdazillah podsvečnikka käessä. Ovessa, kyvnelet sil'missä, sejzoj ozakas nagraja muamo, a hänen rinnalla – pardavdunut, saveh hièrovdunut, läbi märgänä sejzoj suamoj armas mivlla saldatta – mivn tuatto. Yks hyppävys – i miè jo olin ličattu hänen luilla kovilla käzillä.

Sejnän tagana šumusta lijkahti kravatissa sizäryt. Miè tahtojn hypätä hänen luo i nostattua, no mivn piètti tuatto vi sanoj puoli iäneh:
– Èj piè, Boris. Èlä nostata. I èl'giä äjjallä šumikkua.

Täh že kerdah hän kiändyj muamoh päjn:
– Varjuša, esli tyttöne jalgavduv, èlä sano, čto miè tulin. Anna maguav. Kunne olis händä näjksi kolmeksi päjväksi työndiä?
Muamo vastaj
– Myö hänen ajvojn huomneksella työnnämmä Ivanovskojh, hän ammujn jo pyrgivyv buaboh luo. Tajvas, onnuako sel'geni. Borja ajvojn huomneksella hänen suattav. Da, siè Ljoša, èlä šupettele, hän maguav ylen lujah. Da i mivda kuda-konza yölöjllä kävväh bol'niččah kuččumah i hän jo privìkni.

Miè sejzojn suv avojna i èn vojnut uskuo kajkkeh, midä kuvlin. Kujn tämä? Pikkarasta kijrasil'mästä Tanjua tahtotah ajvojn työndiä buabon luo, čtobì hän nijn i èj nägis kävmäh tullutta tuattuo. Midä tämä? Miksi varojn tämä?

– Borja! – sanoj mivlla muamo. – Siè vièret mivn komnattah, a huomneksella, čuasun kuvven ajgah, otat Tanjušan i vièt buaboh luo. Da èlä sièlä sano ni kenellä, čto tuatto tuli.

Miè kačojn tuattoh. Hän lujasti liččaj mivn iččeh, tahtoj midä liène sanuo, no tämän sijah vièlä lujembah sebäj i oli iänettä. Miè vièrin muamon kravatilla, a tuatto i muamo jiädih stolovojh i salvattìh ičen jal'geh oven. Kodvan miè èn vojnut ujnota i kiändelièčin kyl'gi kyllellä, zavodijn lugiè vijdehkymmeneh suaten, sadah suaten – unda èj ollut.

Piässä mivlla lièni mittyne liène kuaša. Pidi vajn mivlla zavodiè duvmajja sijdä midä sluččièči, – kujn jo sih kerdah tuldìh vastakkazet mièlet i nesuraznojt duvmat, tojne tojsta pahemmat, tungevvuttìh piäh. Rubej vähäzellä ahtistamah korvajuvrih nijn že, kujn ahtistav piädä, konza kodvan pyörit karuselilla.

Vajn myöhä yöllä miè ujnojn. Havačujn miè kebièstä oven vingahtannasta. Komnattah palajan tuohuksen ke tuli tuatto.

Miè čut'–čut' avajn sil'mät. Tuatto oli kengättä. Hilljakkazeh, yksissä sukissa, hän läheni Tanjan kravatin luo i hejtti tuohuksen. Näjn sejzoj minuttua kolme, kaččoen valgièlojh tukkazih i rozovojh maguajan tyttözen ihoh. Sijdä pajnuj hänen piällä. Hänessä borčujdìh kaksi čuvstvua: hänellä himojtti armastaldua tytöstä i varaj nostattua. Tojne čuvstva vojtti. Bojko ojenduači, kiändyj i läksi. Ovi vièlä kerran vingahti, i tuli komnatassa sambuj.

II.

Čuasut lyödih sejččemen. Miè avajn sil'mät. Keldazièn kojvu lehtilöjn läbi ikkunan tagana pajstoj kavnis päjväne. Miè ruttoh suorièčin i kačahtin tojzeh komnattah. Sièlä muattìh. Salbajn oven i rubejn nostattamah sizäryttä.
– A missä on mama? – kyzyj hän hièroen sil'miè, pièttäen oman kaččehen tyh'jah kravattih.
– Maman bol'niččah kučuttìh; Mama konza läksi, sanoj mivlla čtobì miè suattazin sivn gostih buabon luo.

Sizäryt rubej nagramah i lukavo grozildi mivda sormella.
– Oj, kièlastat, Borja! Buabo vasta èglen kuččuj mivda gostih, a mama èj laskenut.
– Èglen èj laskenut, a tänä päjvänä laskov. Suoriè rutombah... Kačo mittyne on siä hyvä. Buabo sivn ottav tänä päjvänä meččäh räbiniä keriämäh.

Nähten, čto miè èn šuvti, sizäreni bojko skočahti i kuni miè avtojn hänellä suorita, rubej bäl'bättämäh:
– Naverno – mama otdumajčči? Oj kujn miè suvačen, konza mama peredumìvajččov!

Sizäryt skočahti kravatilda i lähti juoksemah oveh. – Borja, avua mivlla ovi. Mivlla sinne čuppuh jaj pajkka i koljaskane.

Miè otin hänen ovesta pojs i istutin kravatilla.
– Sinne èj voj, Tanja, sièlä vièras diädjo maguav. Illalla tuli. Miè iče sivlla pajkan tuon.
– Mittyne diädjo? – kyzyj häi. – Kujn männyöllä kerdua?
– Da, kujn männyöllä kerdua!
– I puv jallan ke?
– Èj, ravdazen ke.
– Oj, Borja! Miè vièlä ni konza èn nähnyt ravdazen jallan ke. Anna miè hilljakkazeh ragozeh kačahtan – hilljakkazeh. Miè varbahuzin.
– Miè sivlla kačahtan! istu hilljah.
Hilljakkazin mänin komnattah, otin pajkan i tulin jarilleh.
– A missä koljaska?
– Nu vìdumajčet vièlä, mih varojn koljaskua èhätellä. Sièlä diädjo Egora sivda tozinazella telegällä aeluttav.

Troppane Ivanovskojh mäni Teši joven randua myöten. Sizär juoksi ièllä, joga minuttua sejzattelièči to sentäh, čtobì nostua viččane, to kaččomah veessä ujdelijojda hanhilojda, to vièlä min tuačči liène. Miè astujn hilljakkazin jallessä. Huomnekselline vereksyt vozduha, keldazelenäne sygyzy peldoloin lagevus, yksi iänine pajmen kar'jan vaski kellolojn helizendä – kajkki tämä uspokoi mivda.

I nyt jo se nazojlivoj mièli, kumbane nijn muokkaj mivda yöllä, lujah istuoči mivn piäh, i miè jo èn tahtonut vägizin sijdä piästä.

Miè juohtutin mièleh, ikkunalla viskatun savi palan, tièttäväne, èj sidä tuvli viskannut. Kujn saj tuvli rivhtata vavolda tämän juvrikkahan palan? Tämän viskaj tuatto, čtobì miè kačahtajzin ikkunah. Tämä hän vihman i burjan ajgah pejttyj savussa, vuotellen, konza lähtöv Fedja. Hän èj tahto, čtobì sizär nägis hänen, sentäh, čto hän on pièni i vojbi sanuo kellä ni hänen tulennan. Saldatat, kumbazet tullah pobìvkalla kodih, èj ni kenestä pejttelièčitä. Somnenijua èj voj olla – mivn tuatto on dezertira.

Kodih tullessa, miè vuottamatta vastavvujn učiliščan inspektoran ke. – Gorikov, – sanoj hän strogo, – tämä vièlä midä?... Mintäh siè urokojn ajgah èt ole školassa?
– Miè olen bol'noj, – vastajn miè duvmajmatta.
– Läzija? – kyzyj tojzičči inspektora. ––Midä siè tyh'iä pagizet! Läzijat koissa virutah a èj uvliččojda myöten plajgeta. – Miè olen läzija, – uprjamo tuas sanojn miè, – i mivssa on žuaru. – Joga ihmizessä on zuaru, – vastaj hän tuskevduen. Midä puvttuv èlä pagize i marši mivn ke školah...

Ka sivlla i na! – Harpiessa hänellä jal'geh, duvmajčen miè. – I miksi vajn miè hänellä kièlastin, čto olen läzija. Razve miè èn vojnut, sanuo tozinasta pričinua, vìdumajja muvda midä, čtobì olis pravdah pohodija?

Starikkane, učilišan dohturi, kuotteli mivn oččua i daže gruadusnikan pajanematta, sanoj iäneh mivn läzimizen:
– Läziv suvrella lajskuolla. Lekarstvan sijah soviètujčen panna povedenijasta nellikön i jattiä kahteksi čuasuo jal'geh urokojn i murginatta.

Inspektora odobri tämän retseptan. Hän kuččuj storožan Semojn i käski hänellä suattua mivda klassah.

Ozattomus tänä päjvänä tuli mivlla tojne tojzella jal'geh. Èhtin miè vajn männä klassah, kujn nemka Èl'za Frantsiskovna loppi Toropìginan kyzelennän i, èj dovol'noj mivn tulennalla keski urokan ajgah, sanoj:
– Gorikov, kommen zi her! [tule tänne!] Anna sivn tetratti.
– Miè, Èlsa Frantsiskovna, unohtin tetratin, urokan opastin da vajn knijgat i tetratit unohtin. Miè peremenalla ne tuon.
– Kujn vojt unohtua kajkki knijgat i tetratit! – tuskevduj nemka... Siè èt unohtanut, a siè kièlastat. Tästä siè jiät čuasuksi urokojn jal'geh.
– Èl'za Frantsiskovna, – sanojn miè tuskevdunuona, – mivda i nijn jo inspektora jatti kahteksi čuasuo. Kunne mivlla vièlä čuasuksi? Midä mivlla yöh suate, mingo istuo?

Täh učitel'nitsa rubej pitkäl'di midä liène sanomah nemetskojh kièleh, kumbazesta miè vajn vähäzen èllendin, čto lajskuosta i kièlahuosta mivda pidäv nakažiè, i hyvin èllennin sen, čto mivlla vièlä kolmas čuasu pidäv istuo.

Peremenalla mivn luoh tuli Fedja.

– Siè mintäh knižkojtta, i mintäh sivn Semoj toj klassah?
– Miè midä liènen hänellä kièlastin.
Jal'gimäzen, geografija urokan miè istujn puolilleh muaten. Midä učitelja pagizi, midä hänellä vastattìh, – kajkki tämä projdi mivn korvista sijričči, i miè havačujn, konza čilahti kellone.

Dežurnoj lugi malitun. Učenikat, plačkuttaen partan krìškojlla, tojne tojzen jal'geh hypättih oveh. Klassa tyh'eni. Miè jajn yksin.

"Jumala mivn, – duvmajčen miè tuskissa, – vièlä kolme čuasuo, kogonasta kolme čuasuo, konza kujn koissa on tata, konza kujn kajkki on kummakasta...".

Laskevdujn miè alah. Sièlä učitel'skojn rinnalla sejzoj pitkä, kajda, kajkki lejkottu i pijrrel'dy peročinnojlojlla vejččilöjllä skammi. Skammilla istuttìh kolmen. Yksi pervoklasnikka, jatetty čuasuksi sentäh, čto viskaj tovariščah näčötetyllä bumuagalla, tojne – toruannasta, kolmas – èn mujsta mistä pričinäžstä.

Miè istuočin lavčalla i rubejn duvmajmah. Sijričči, avajmiè helähytellen, projdi storoža Semoj. Tuli dežurjanoj nadziratelja, ajga ajjalleh kačahtelija nakažittulojh, i lajskasti hajkostellen, pejttyj.

Miè novzin hilljakkazeh i učitel'skojn ovesta läbi kačahtin čuasulojh. Midä tämä? Kajkkièdah vajn projdi puoli čuasuo, a miè se duvmajčin, čto istun jo èj vähemmän, kujn čuasun. Kerrassa mivlla juohtuj mièleh paha duvma. "Midä tämä tovestah? Miè èn ole vora i èn istu stražan alla. Koissa mivlla on tuatto, kummasta miè èn nähnyt kaksi vuotta i nyt pidäv nähtä tämän mojzessa inojssa i arvuanda obstanovkassa, a miè, kujn arestanta, dolžen istuo tiälä vajn sentäh, čto tämä juohtuj mièleh inspektoralla i nemkalla".

Miè novzin, no sih že rubejn hökkämäh. Lähtiè kyzymättä, konza olet jatetty urokojn jal'geh, – tämä, oli suamoj pahin škol'noj prestuplenija.

"Èj, jo vuotan – duvmajčin miè i lähtin skammin luo. No tässä ohvatti mivn èllendämättömä tuskevvunda mièli. "Yksikajkki, – duvmajčen miè, – ka tata frontalda pageni, – tässä miè viäriställin suvn, – a miè tiäldä varajan lähtiè". Miè juoksin vešalkan luo, kujn puvttuv panin šinelin i, äjjal'di hlopnièn ovella, hyppäjn pihalla.

III.

Ajjah azièh sinä ildana tuatto starajčči mivlla avata sil'mät.
– Tata, – kyzyjn miè, – a ved' ènnen kujn paeta frontalda, siè olit rohkièna, siè ved' èt varavosta lähtenyt pagoh?
– Miè i nyt èn ole varačču. – Hän tämän sanoj spokojno, no miè tojvomatta kiännin piän ikkunah i kipsahtin.

Tojzelda päjn kohti kodih miän astuj politsejskoj. Astuj hän hilljakkazin, kaldelièčièn. Astuj hän keski uvliččah suaten, i kiändyj ojgièh kädeh yliči mostojovojda bazarin plošadilla.
– Hän... èj... mejllä, – sanojn miè muvttunuolla iänellä, čut' èj slogiè myöten, i ylen tuagièh hengittäen.

Tojzena päjvänä illalla tuatto sanoj mivlla:
– Borja, päjvä päjväl'dä mejllä vojjah nagrjaniè gostjat. Pyzy lujah. Siè mivlla olet jo mittyne suvri. Esli sivlla liènöv školassa mivn tuačči neprijatnostit, sylle kajkkeh i ni midä èlä varaja; kačo vnimatel'nojmbah kajkkèh, midä sluččièčov i siè sillojn èllennät, midä i mih näh miè sivlla pagizin.
– Myö vièlä nägièčemmä, tata.
– Nägièčemmä. Miè kuda-konza rubièn tänne kävyttelemäh, vajn èn kodih.
– A kunne?
– Tijjustat. Konza rubièv pidämäh, tejllä sanotah.

Oli jo ynnäh pimiè, no veräièn luona skammilla istuj kengänombelija, a hänen rinnnalla hälistih arteli najsta i brihua.
– Mivlla jo olis ajga, – sanoj tuatto, nägyvästi volnuččièčièn, – kujn-ba èj myöhästyö.
– Hyö, tata, naverno myöhäh yöh suaten èj lähtiètä, sentäh, čto tänä päjnänä on suovatta.

Tuatto njuksistuj. – Ka vièlä kummat-že. Èj-go sua, Boris, missä tahto ajjasta piäličči, libo vièrahan savun kavtti piästä. Nu-ka duvmajčelda. Siè ved' dolžen kajkki lovkot tièdiä.

– Èj, – vastajn miè, – vièrahan savun kavtti èj sua. Vazemessa kyllessä, Arlakovièn luo, zabora on korgiè i nuaglakas, a ojgièsta kyllestä vojs, da sièlä kojra on kujn hukka, äriè (vihane). Vot esli siè tahtot, to hejttiäčemmä mivn ke bruvdun randah, sièlä mivlla lavtta on, sivn suatan tagaveriäči ojgièh uroh. Nyt on pimiè, ni ken èj rozberi, i pajkka sièlä on gluhoj.

Tuaton jugièn rungan pajnosta lavtta äjjal'di uppoj, i vezi novzi mejllä kengièn poh'ih suaten. Tuatto sejzoj lijkahtamatta. Lavtta iänettömästi livestelih mustua vettä myöten. Sejväs se tartelih pehmièh muda poh'jah. Miè vägeh rivhtojn sen lijvakkahasta veestä.

– Kaksi kerdua miè tahtojn ajua randah, i ajvin èj vedellyt, – uron poh'ja oli madala i märgä. Sillojn miè ohjajn ojgièmbah i pričualin rannimazen savun luo. Tämä sadu oli gluhoj, ni ken sidä èj vardejnnut i sen zaborat oldìh rikotut.

Miè suatojn tuaton ènzimäzeh zaboran lovkkoh suaten, kumbazesta läbi saj piästä uroh. Tiälä myö hänen ke prostièčimma. Miè sejzojn vièlä moni minuttua. Oksièn račkeh tuaton jugièlöjn askelièn alla rubej kuvlumah hillembäh i hillembäh.

IV.

Kolmen päjvän jal'geh muamon kučuttìh politsijah i sanottìh hänellä, čto hänen sulahane dezertirujčči čuastista. Muamolda otettìh podpiskan, "čto hän èj tijja, missä nyt on tuatto, a kujn tijjustav, to objazujččièčov sanuo täh nähten vluastilojlla". Tojzena päjvänä politsmejsteran pojjan kavtti učiliščassa lièni tièdoh, čto mivn tuatto on dezertira.

Zakon božijan urokalla pappi sanoj èj suvrikkazen poučitel'nojn propovedin prisjuagan nenarušimostih i tsuarilla i otečestvalla vernostih näh.

Kahten päjvän jal'geh mivlla sanottìh, čto omavaldajzen pavon tuačči školasta, učitel'skoj soviètta rešši panna mivlla povedenijasta kolmikon. Kolmikko znuačči sidä, čto jo ènzimäzen zamečanijan suaduo učenikkua aetah pojs školasta.

Kolmen päjvän jal'geh mivlla annettìh povestkan, kumbazessa sanottìh sidä, čto mivn muamolla pidäv maksua mivsta tuačči ènzimäzestä puolesta vuvvesta kajkki, kumbazen puolista miè olin ènnen osvobodittu, kujn saldatan pojga.

Tuldìh jugièt päjvät. Pozornoj riäzitändä "dezertiran pojga" lujah tartuj mivh. Monet učenikat, hejtettih mivn ke kävelennän. Tojzet, hotja i paistìh mivn ke i èj vièrastettu mivda, no kujn liène kumman luaduh obrašajčièčettìh mivn ke, bujto kujn mivlla lejkkaj jallan, libo mivlla koissa on pokojnikka. Vähäzin miè kajkista vièravvujn, hylgäjn kizat i gostis tovariščojn luo kävynnän.

Pitkät sygyzy illat miè olin koissa ili Štukinan Timošan lindulojn ke.

Miè tällä ajgua rubejn kävelemäh Timošan ke. Hänen tuatto, pogostan kirikön storoža, ylen oli mivn ke luaskova. Vajn mivlla oli èllendämätöndä yksi, mintäh hän puaksuh rubièv tarkah kaččomah bokasta mivh, sitten lähenöv, silittäv piädä i lähtöv, helähytellen avajmilla, èj virka ni sanua.

Tuatosta mejllä èj ollut ni mittyziè vièstilöjdä. Arvajlin miè, čto hän dolžen olla Sormovassa Nižnjojn Novgorodan alla, no tämä arvuanda oli sidä myöten, čto ènnen koista lähtendiä tuatto kodvan i tarkah kyzeli muamolla hänen velleh Nikolajh näh, kumbane ruadoj vagonostroitel'nojssa zavodassa.

V.

Kerran talvella, školassa mivn luoh läheni Timoša Štukin i hilljakkazin kuččuj mivn sormella. Mivda ènämmällä divvi, čem interesučči tämä hänen tainstvennosti, i miè hilljakkazin lähtin hänellä jällessä čuppuh.

Kačahtellen ymbäri, Timoša šupettaen sanoj mivlla.
– Tänä päjvänä ildapuoleh tule mejllä. Mivn tuatto objazatel'no käski tulla.
– Miksi miè olen nužnoj hänellä, midä siè vièlä vìdumajčet?
– A vot èn vìdumajnut. Tule nepremenno, sillojn tijjustat.
Tämän sanoessa Timošan iho oli vagava, ozuttìh daže vähäzellä pöllästynnyöksi, i miè uskojn, hän èj kièlastele.

Illalla miè lähtin kalmužimalla. Pihalla oli burja, unnakkat, lumella räjskytetyt fonarit, počti sovsem èj vallattu uvliččoida.
– Sih näh, čtobì puvttuo mečän ahozella i kalmužiman mualla, pidi projdiè läbi èj suvrikkane peldo. Terävät lumuot pistel'dih ihuo. Miè syvemmin pajnojn piän kagluksen siämeh i ummattuo troppuo myöten lähtin harpittamah zelenäzen lampadkazen tuluoh, viritettyh kalmužimen veräillä. Jalga tartuj kalmužimen plijttah i miè langejn ynnäh valjajččièčien lumessa. Storožan ovi oli lukussa. Miè klokkajn – avattìh èj kerralla, mivlla pidi tojzičči klokata. Oven tagana kuvluj astunda.
– Ken sièlä? – kyzyj mivlda strogoj, tuttava storožan iäni.
– Avakkua, djadja Fedor, tämä miè. – Siè min-go, Borja? – Da miè... Avakkua teriämbi. Miè tulin ägièsti lämmitettyh storožkah. Stolalla sejzoj samovuara i bljudečka meen ke i kannikka lejbiä. Timka kujn ni midä èj olis kohendeli kletkua.
– Burja? kyzyj hän, nähten mivn ruskièn märrän ihon.
– Da vièlä mittyne! – vastajn miè. – Jallan ičellä satatin.

Ni midä èj nävy.

Timoša nagroj. Mivlla èj ollut tièdojssa, mintäh hän nagroj, i miè kummallizesti kačahtin häneh. Timoša vièlä ènämmällä rubej narramah, i hänen kačahtusta myöten miè èllendin, čto hän naprav miuvda, i vièlä sen piällä, mi on mivn tagana.

Kiännyllin, miè näjn storožan, Fedor diädjon, i oman tuaton.
– Häi jo mejllä on kaksi päjviä, – sanoj Timoša, konza istuočimma čuajuo juomah.
– Kaksi päjviä i siè ni midä èt sanonut ènnen. Mittyne siè tämän jal'geh olet tovarišča, Timoša?

Timoša viäräh kačahtìh ènziksi omah, sitten mivn tuattoh, kujn rovno hejstä èččièn puolistusta.
– Kivi, – sanoj storoža, jugièlla käellä täpyttäen pojguadah olgupiäh. – Siè èlä sih kačo, čto hän on nuori, häneh uskuo vojbi.

Tuatto oli štatskojlojssa vuattejssa. Hän oli vesselä, èlävä. Kyzeli mivlda mivn učiliščan azijojda, joga minuttua nagroi i sanoj mivlla:
– Ni midä, ... ni midä, ... sylle kajkkeh. Ajga se, velli, mittyne lähenöv, čuvstvujčet.
– Tata, – kyzyjn miè hänel'dä, – mintäh siè olet näjn vesselä i ajvin nagrat? Tässä sivh näh i pappi propovediè lugi i kajkin že sivda pokojnikaksi luggiètah, a siè kačo mittyne!

Sijdä suaten, kujn miè liènin nevol'nojna tuaton soobščnikkana miè pagizin hänen ke tojzin: kujn vanhemman ke, no ravnojn ke. Miè näjn, čto tuattuo tämä mièllytti.
– Sentäh olen vesselä, čto äjjat mojzet vesseljat lähetäh. Rojteh, äjjan itkimmä. Nu, hyvä. Mäne kodih, terväh tuas nägièčemmä.

– Oli jo myöhä. Miè prostièčin, panin šinelin i hyppäjn pordahilla. Èj kerinnyt vièlä storoža solahtua i salvata mivn jal'geh založkua, kujn miè čuvstvujčin, čto ken liène jarähytti mivn kyl'geh mojzella väellä, čto miè lennin piälajlleh. Sih kerdah ruvettìh tumavttamah jalojlla, vihellykset, röngehet. Miè hyppäjn i näjen ičen ièssä gorodovojn.

Monièn minutojn jal'geh storožkasta veettih tuaton i storožan. Hiän jäl'geh šinelilöjssä no šuapkatta astuj Timoša. Hän èj itkenyt, a kujn liène kummallizesti kipsahtellut.
– Timoša! – strogo sanoj storoža. Maguat yön risti izän luona da sano hänellä, čtobì kodiè kaččojs, kujn vajn obìskan jal'geh midä èj kadojs.

Tuatto astuj iänettä i alahaksi pajnoj piän. Hänen käet oldìh tagah sivotut, dogadien mivn, hän ojgeni i kirgaj mivlla dobrostaen.
– Ni midä, poigane! Jiä hyväksi! Anna suvda muamolla i sizärellä Tanjušalla. Da èlä äjjallä gorjujče: ajga, velli, tulov... vesselä!

VI.

Kaksikymmendä tojzena päjvänä fevralja kuvda 1917 v. kuvves armejskojn korpusan voennoj suvdo 12 Sibirskojn strelkovojn polkan rjadovojn Gorikovan Oleksin prigovori vojanalda pagiènnasta i pravitel'stvalla vastah vred'nojsta propagandasta ammuttavaksi.

Kaksikymmendä vijendenä päjvänä fevralja kuvda prigovora oli ispolnittu: hänen ammuttìh.

Tojzena päjvänä marta kuvda Petrogradasta tuli telegramma sijdä, čto novstuot vojskat i rabočojt zajmittìh tsuarin Zimnjoj dvortsa.

Ènzimäzenä hyvin nägyvänä revoljutsijan zorjana mivlla oli zorjane Polutinovièn barskojn usad'ban požuarasta. Koin vìškasta puoleh yöh suaten kačojn tulen nièlilöjdä, riäzittäiè verestä kevät tuvlda. Hilljah silitellen kormanissa lämminnyttä mauzeran rukojatkua, kajkkista parasta mujstuo tuatosta, miè muhizin läbi kyvnelistä, kumbazaet vièlä èj èhtitty kujvua jugièn utruatan jal'geh, ihastellen, čto "vesselä ajga" lähenöv.

Slovari.

Kyzynnät.

S.T. Grigor'ev (1875–)

Ruskiè bakena

I. Ni kenen.

Ènämmän kuvda Volgan randua myöten linnan lähellä sejjozotah taboralleh bežentsat. Hyö ruattìh kazakojn nastuplenièsta, omista stepnojlojsta hutorojsta, čtobì lähtiè kunne ni olgah Volgan taguah.

Volga oli hejllä vastuksena. Ènziksi vuotettìh perepruavua, työnnettih ispolkomah, čtobì hiät perepruavittajs. Sièlä uskallettìh: da missä suav perepruaviè kymmenen tuhattua podvodua! Bežentsat sejzottih rannalla, murennettìh ajdojda i sarajlojda i poltettìh yölöjllä, säpristen lihogradkasta.

I Maksimua särävtteli. I himotti hänellä sanuo nijllä, ken otti regeh tuaton i muamon: "Otakkua i mivda. Èj olis otettu. Jaj yksin.

Ignat diädjo lähti kunne liène. A Maksim lähtiè reestä varaj – volat hot' i lajhtuttìh nijn, čto luvt vajn kokotetah, – no vse že ollah omat – hyvät turvat i mustat igävystynyöt sil'mät. Tyh'iä märehtitäh. – Ymbäri kajkki vièrahat. Brihaččune jugièsti höröstyj päjvän čirozessa – lihoradkan pripadka projdi muatessa, i oli jo ènämbi puolda päjviä, konza häi havaččuj, kuvlen unimièlistäh kenen ollov sanotut sanat:
– A brihaččune se kenen?
I Ignat diädjon iäni vastaj:
– A ken händä tièdäv? Nyt kajkki hloptsat ollah ni kenen.

II. "Ermak"

Musta kuotteli brihaččusta luilla sormilojlla kajkièlda päjn i sanoj:
– Brihaččunne on ničego, luja; ylen lajha vajn on. Lajha.
– Rubièmma syöttämäh... spruavièčov.
– Kujn sivda kučutah?
– Maksimaksi.
– Näet, briha, mittyne aziè on. Maslenšžikan mejl'dä sivn mojzen kujn siè tappoj bul'kalla. Aziè mejllä on boevoj. Èt rubiè varajamah?
– Èn.
– Nu, mäne parohodalla, miè terväh tulen.

Maksim mäni parohodalla lavdojda myöten i männessä kolessun kožuhan obodalla lugi parohodan nimen: "Ermak".

Maksimasta sijričči huolehtelièčien gruvzun ke sellässä justìh krjučnikat, vastanièkojlla ravistìh:
– Väl'ty! väl'ty!

Maksim, čtobì èj olla hejllä tièllä, varaten liččadvduj sejnäh i vuotti. Terväh tuli Leontij, lujah kobristi brihaččusta olgupiästä i, avaten oviè, sydäi ièlleh. Maksimalla èdeh avavduj pimiè lämmin havda, missä särähtellen, karrattìh tulet, vilahtellen losnijojlla skalkojlla. Alah vièdih pystyt ravdazet pordahat silièn stal'nojn poručkan ke. Vilustuen struastista, Maksim hejtiäči alah lattièn kodakkahièn ravda plijttojn piällä. Sièlä mašinan luona tel'mi, midä liène kijnittäen suvrella avajmella lajha brejdy miès. Hotja hän sejzoj kyvkkyzin, no Maksim kerrassa èllendi, čto ihmine tämä on suvrikazvone – äjjal'di lymbynyöt polvilojsta jallat i pitkät käet... Hän pohodiv hämähikköh, – duvmajčči brihaččune.

Leontij ravahti rabočojn korvah.
– Tovarišč Oleksej, miè sivlla uvven maslenšikan tojn!

Oleksej nostaldi piän, kačahti ruttozeh Maksimah i tuas rubej midä liène kijnittämäh i kolahuttelemah mašinan luona. Sitten hän novzi – hojkkane i lajha kačahti brihaččuzeh pahamièlizesti i kyzyj:
– Mistä siè lövvit tämän mojzen pahapäjväzen?
– Rannalda.
– A midä sanov tovarišča komandira?
– Midä sanov? Mejllä maslenšikatta ni kujn èj voj ajua...
– Kačo, kujn, iče tijjat...

Leontij, kummasta Oleksej nimitti äjjan kerdua "tovarišča mehanikka", kadoj (ken liène händä kirraldi yläh, ljukasta). Maksiman rinnalla – hämähikkö Oleksej, i opastav händä valamah masljonkojh neftiè kaglah suaten, panemah vaskizih bankojh sagièda, kuotellen luaskovojda, harmuada ojl'daga tahtasta i kiändämäh näjdä bankojda valojn lovkkolojn piällä, poh'jat yläh päjn.

Maksim äjjal'di kipsahti kellon pavguannasta i Oleksej kipsahti i luottuači kahteh valgièh, pohodijojh čuapsulojh, mustièn kir'jutuksièn ke kruvgazih. Yvvestah iski kello, i kruvgan strelka särähti, i sejzavduj sanan piällä: "Valmis!"

Oleksej kaksičči zvonun ke kiännäl'di kruvgan luona olevua rukojatkua, strelka pyörähti ymbäri i, särähtäen, tuas pièttyj sanalla: "valmis".

Oleksej sejzavduj suvren losnijan kolessun luoh i kaččoj kruvgah. Strelka kellolojn zvonun ke uvvestah kočahyti sanojh: "ièlleh hilljah".

Oleksej pyörähytti suvrda kolessuo i skalkat, vualut i rìčagat – mašinasta lijkahtettìh i ruvettìh, häjlyen i pyörien, yhtenäjzesti hilljakkazin èjstymäh. Zvoni.

III. Mašina.

Brihaččune rubej èllendämäh, čto mašina ičessäh pidäv i poleznojda i opasnojda vägiè, i hänellä himojtti kizata sen ke, sejzuo nijn že, kujn Leontij ili Oleksej, mašinan oh'juanda kolessun luona, avualla se ènämmäl'di, se vähemmäl'di hövry ventili, hejtellen mašinua èdizestä hovusta tagazeh. No brihaččune zavodi èllendiä i ènämmän tädä. Tiälä händä kajkin kučuttìh "tovariščaksi", – ènziksi hänellä ozuttuači, čto nagretah, sijdä hän èllendi, čto èj – hoš tiälä oldìh hänellä kajkki vièrahat, no sijdä ajjasta, kujn hän rubej valamah maslenkojh mazutua i vojda i tijjusti, čto hänen ispravnostista i ruavon soglasiènnasta tojzièn ke sejzov "Ermakan" èländä, brihaččune uskoj, čto èj nagroksi händä kučuta tovariščaksi, a tovestah, i čto häi tiälä vièrahièn keskessä liènöv omaksi.

Tämän ke yhtessä hän nägi, čto èj ajvin yhtessä sanan ke "tovarišč" avavdu družba, tojzeh ajgah mujten, tällä sanalla pejtetäh suvrda vihua. Hän nägi, naprimer, čto mehanikalla Leontièlla i hänen abunièkalla Oleksilla èj kajkki ole hyvin. Konza ostanovkilla hillehyössä, Leontij sellitti Maksimalla, kujn on luaittu mašina, Oleksej irvistelièči vihajzella muhulla i zavodi hänen ke paginua:
– Sivn mièlestä, "tovarišča", – sanoj häi Leontièlla, – kajkki on mašina. I parohoda, i mua mašina, i kajkki muailma mašina. A ihmine?

Leontij sillojn vastuali, ènämmäl'di Maksimalla, čem Oleksièlla:
– Ihmine on nijn že mašina, no häi on vièlä i suvrembi mi gu mašina, sentäh, čto häi on vièlä i mašinista.
– Esli miè olen mašina, mivlla on yhtenmojne, kenenä mivlla olla, uprjamo jatkoj omua Oleksij, yksi kajkki ken mivn tovarišča, ken vihanièkka.
– Esli bì siè olizit vajn mašinana, tämä nijn i olis. No siè vièlä olet i mašinista. Sivlla on annettu sivn èländä sikši, čtobì siè pidäzit oman mašinan porjadkassa i puhtahuossa, čtobì se hyvin ruadajs.
– Kellä varojn?
– Yhtehizeh hyväh azièh näh...
– Hyvä-h? Hm!..

Oleksej vihajzesti nagroj. Oli tässä nagrossa mi liène mojne, kumbane mujstuj Maksimalla, i hän tämän paginan jal'geh tarkasti kaččoj Leontièn abunièkkah i, vähäl'di kaččoj myvh alizeh kočegarojn i slesarilojn komandah.

Parohodan komandirana oli šturmana Ždan. Hän èj zamečajnut Maksimua, ni kerdua hänen ke èj pajssut, i brihaččune starajčči olla èdembänä hänestä. I ka tänäpiänä, kerdah Ždan lièni tojzen mojne, Maksiman ke vastavduessa, pani Maksiman piän piällä käen, lujah liččualdi niskah, rojsaldi hänellä sil'mih omillah mustilla vesselillä sil'millä. Da Maksim nägi, čto i Ždanalla vojjah olla vesselät sil'mät. Tämän jal'geh kajkki tijjustetìh, mintäh vessel'dyj Ždan: radiuo myöten on polučittu vièsti, čto alembana Tsaritsìnua zavodi nastuplenijan denikinskoj flotta, a yläh Sìzranìsta – čeho–slovakièn flotta.

Ruskiè volžskoj flotta oli kahten tulen välissä, i "Ermak" polučči prikuazan männä yläh suarilojn luoh, kumbazièn nimi on "Sorok brat'ev", – miksi, tädä vièlä ni ken èj tièdänyt.

Maksim pejtokkali kačahti telegrafistojn kajuttah, missä komandira diktujčči telegrafistalla "èllendämättömiè sanojda, a telegrafista tučkuttaen ozuali käellä avajnda myöten, missä lièttih räjskyjat golubazet tulizet. Kujn tarkah on luaittu radio, Maksim èj ni kujn vojnut èllendiä Leontièn sellityksistä, hän vajn tièdi, čto trjumnojsta èlekričeskojsta mašinasta, kumbane andav tulda yölöjllä, läbi mittynäzistä liènöv mašinojsta kajutassa sinizen kybenyzièn vägi vìzìvajččov nägymättömän volna särizennän työnnetyn provolokkojda myöten, kumbazet ollah natjanitut "Ermakan" mačtojn välilöjh, i èdähäksi – kajkilla, kajkilla, kajkilla, kellä on tämän mojne setka provolokojsta prijomah varojn. I ka nyt, konza Ždan diktujččov telegrafistalla midä liène, Saratovskojlla pristanilla štuabassa istuv korvat katetut telefonah kuvndelenda trubkilla, mojne že telegrafista, i kuvnellen "Ermakan" signualojda, kir'juttav listazeh Ždanan sanat.

Radiuo myöten joga päjviä "Ermak" polučči ajga signualojda puolen päjvän ajgah. Parižan bašnjasta, Ždan tädä signualua myten, kujn merellä, proverjajčči omua hronometrua kummasta èj pidänyt tällä ahtahalla jogi matkalla. Maksim tièdi telegrafistalda čto linna, kumbazesta joga päjviä tullah ajga signualat, on èdähänä, Frantsièssa, – ajua sinne, nijn pidäv kaksikymmendä päjdiä, a radion volnat puolen päjvän ajgah tullah tänne sil'män lipahuksessa. Tyh'iä sejzoj brihaččune puolen päjvan ajgah mačtoin alla, radion pletittylöin provolokojn ièssä kaččoen, yläh päjn, čtobì nähtä signualan lendo: tyh'jassä sinizessä tajvahassa Volgan piällä pyörittih vajn havkat.

IV. Razvedka.

Korman piällä ruljan luona hilljakkazin tel'mettih Ždan, Parmen Ivanovič i Maksim. Starajen èj humista, starikka šturmanan ke hejtettih parohodasta veen piällä kebièn venehen. Starikka viskaj veneheh moni tyh'iä javho värčiè, lejbä salkun, nuoran, kaksj ajruo i perämelan. Sijdä veneheh pordahiè myöten solahettìh Parmen Ivanovič i Maksim. Ždan sydäj venehen sejbähällä. Veneh läksi matkah. Starikka suorièčen turkih i oporkat jallojssa – istuoči sovdamah.
– Hyviä matkua! – sanoj puolella iänellä Ždan venehellä jallesti.
– Jiägiä terveheksi, vastaj tože hilljah Parmen Ivanovič, hejttäen furažkua.

Hän pidi venehtä kohaldi voložkasta pojkki pesku randah: puolen čuasun jal'geh veneh hilljakkazin jahkuači sohahtuen poh'jalla peskuo myöten, mustah randah, kumbazeh, pläjskäen armastelièčettìh hilljazet aldozet.

Parmen Ivanovič mäni vedeh, vedi venehtä peskulla i kučaldi Maksimua iččièn lähemmä i, kabuollen brihačusta, hän sanoj:
– Nijn ka, pojgane, mittyne mejllä, on sivn ke aziè.

Hän selitti brihaččuzella, čto vooružonnojt čeho–slovakièn sudnat sejzotah, kujn nähtih ljotčikat, ylembänä "Soroka brat'ev" i ollah valmehet lähtemäh alah yhteh že ajgah nastuplenijan ke molembiè randojda myöten.

Alembana suarilojda "Soroka brat'ev" čeho–slovakat sejzatetah na vsjakij slučaj lovuškua – veen alla minojda pannah, jattäen ičellä parohodua otstupindah varojn. A Ždan reši piästä tästä pajkasta läbi yläh, pejttiä "Ermak" kunne ni olgah kajdah joguoh, mečikközeh "Soroka brat'ev" suarilojn välillä i sen jal'geh, konza plotivnikan flotta projdiv, ozata, hänellä taguada päjn rešitel'nojn bojun ajgah.

Zamièttiè prohoda minojn zagraždenièn keskestä i suattua sen jal'geh sudna svobodnojda minojsta prohdodua myöten, keskiyön ajgana, vojčči vajn yksi Parmen Ivanovič.

– Ka myö sivn ke i olemma salkunièkat, i veemmä venehtä ičeväjn i mänemmä pristannojh lejbiä ostamah. Èllennät. Siè, kujn i olet, Maksim, a miè – Parmen Ivanovič. Ènämbi ni midä. Keritä nuora, olgupiästä piäličči i ajda – veja venehtä ljamkalla.

Maksim keritti nuoran, njokkah sidoj suvren petljan i viskaj ljamkan olgupiästä piäliči. Parmen Ivanovič sydiäči rannasta i istuoči peräh meluamah. Brihaččuzella ènziksi ozuttuači, čto vediä venehtä on ylen jugiè, hän daže ènziksi hyppien juoksemah, no peskuh kridžisten uppuoli jalga a sijdä zavodièčettìh tuh'jot, obrìvasta törrötettih veellä uvtetut puvlojn juvret. Brihaččuzella sidä i ruadua pidi višskuo nuorua varvojsta piäličči, sellitellä tartunnasta i ičellä pidi piästä juvrista piäličči, to novsta tropasta myöten yläh, sordaen vedeh savi komiè, to hejttiäčiè ajvin vedeh, uppuollen mudah.

Rubej valguamah, i brihaččune äjjal'di vajbuj. No Parmen Ivanovič ni yhtä kerdua èj žualivojnut händä, èj bodrovojttanut sanojlla, a vajn hilljazella iänellä avttoj sellitellä nuorua – hänellä venehestä paremmin nägyv..

Jurkä randa loppih, i oli ynnäh valgiè, konza zavodièčži uvvestah peskukas randa; tässä virda liččavduj randua vas, i vezi virdaj vägövembäh. Nuora ojgeni strunaksi, i Maksim nuoralla lyötetyn olgupiän ke harvazeh harpi jallojlla, vähiä èj langièllut vajvunnasta.

Parmen Ivanovič kirgaj:
– Liènöv, pojgane! Sejzo!..

Hän ajaldi randah i vedi peskulla venehen. Maksim kiäri märrän i kovan peskusta nuoran.
– Lähemmä vajn, pojgane! Možet venehtä ni ken èj koske.

Starikka lähti peskuo myöten tuh'jolojh päjn. Nägyj, hän tièdi nämä pajkat, sentäh, čto astuj kohti, èjstellen tuh'jolojn varbaziè käzillä. Brihaččune astuj hänellä jallesti, sujstelièčien terävih mullozih kandolojh. Tuh'jolojn taguana ozuttuači leviè nurmi. Nurmen taguana tuas tuh'jot, kazvahtannuot kudrjuavojlla sagièlla karagačalla. Dièdo mäni nellin-kondomazin i lähti ryömimäh tuh'jolojn alla, brihaččune – hänellä jallesti.

Parmen Ivanovič pièttyj, kučuldi iččeh luo Maksiman, i èjstäen karagačan varbojda, sanoj: "Kačo". Brihaččune kačahti i dogadi, čto tuh'jon tagana alembana obrìvua, on korgiè randa; vuahtièčien i pullistuen, virduav korennoj Volga. Pojkki – moni venehtä, parohodua, motornojda venehtä.
– Näet, sejzatetah minojda.
Starikka vijkon kaččoj joven silièdä pindua i randojda.
– Kačo, tuolla keskessä on sejzatettu ruskiè i valgiè bakenat. Nijllä keskessä i on prohoda. Loppiètah minojn sejzotanda i uberitah. Siè mujsta, missä hyö sejzotah, esli mivda tapetah – brihaččune siè olet mièlevä. Näet, kačo hyö tojzella rannalla puvn lejkattìh – tämä hyö ičelläh varojn pandìh, čtobì sen jalgeh ičellä pahojn èj puvttuo.

Starikka èčči randojda myöten i sellitti Maksimalla tojziè predmettojda, kumbaziè myöten jal'geh suav lövdiä, missä oldìh ruskiè i valgiè bakenat, primièttien bezopasnojda prohodua minojn keskessä.

Kačahtaen Volgah vièlä kerran, Parmen Ivanovič sanoj,
– Astu jarelläh!

Astuttìh hyö sidä že dorogua myöten i omua jal'giè myöten, tallattuo nijttyö myöten, a sijdä tuh'jolojn kavtti. Puolen päjvän ajgah hyö tuldìh jarelleh "Ermakalla".

V. Beda

Konza pimeni, "Ermak" nosti juakkerin i bojko läksi yläh "Soroka brat'jan" luoh.

Parmen Ivanovič työndi oman područnojn alah i käski kuččuo Maksiman, pidäen nadjovžua, čto esli hänellä muanitetah hänen silžmät, sillojn avttav hyvä brihaččuzen puametti. Mašinah oli käskiètty ajua min vajn vojt hövryö, sammuttua forsunkat, pièttiä hövry dinamo, čtobì ni kattilan topkièn humizenda, ni èlektričeskojn mašinan tujjutanda, ni hövryn vihellys, ni savun duvhu èj vojdas podvediè "Ermakua". Ždan tojvotti surman sillä ken rubièv kurimah i äjjal'di pagizemah. Trjuman komandalla hän peredavajčči èj telegrafua myöten, a hilljakkazin ruporah, čtobì èj kuvlujs zvonkiè. Bortalla puvškièn i pulemjottojn luona ylähänä vihma plašojssa venyttih artilleristat. Vihmuj hejttämättä. Oli ynnäh pimiè, i "Ermak" hilljakkazin ajoj sih pajkkah, missä pojkki jovesta oldìh minat. Ždan i Parmen Ivanovič pajstìh počti šupettaen.
– Piäzemmä-go? – trevogan ke kyzeli Ždan.
– Èl'giä huolettelièčekkua. Miè näen, – vastaj lotsman i kuččuj Maksiman lähemmäksi.
– Näet-go tuoda pystyö randua, a sièlä oli lejkattu osokori? Kačo randah – ka sièlä i pidäv olla ruskièlla bakenalla.
Brihaččune sanoj hilljah:
– Näen. I nägi, vajn èj silnmillä a mujstolla: sil'miè hän, hot' kujn olis kijristellyt, ni midä èj nägynyt, pajčči mudakkua mustua vihman zavessua.

Näjn iänettä i hilljah mäni vièlä moni minuttua. Lotsman, pajnuen èdeh, kebièsti rubej kiändämäh ruljua vazemeh kädeh. Maksim hänellä avttoj. Sijdä Parmen Ivanovič jugižèsti hengähti i sanoj Ždanalla:
– Projimma. Komandujgua keskinkerdane.
– Èj-go ole ajvojn?
– Puoli kilomejurua jaj tagah, sejčas pyörähytän tuh'jolojn keskeh kajdazeh joguoh.
– Missä se on?
– Kačokkua ojgièsta olgupiästä piäličči, sièlä nägyv.

Ni Ždan, ni Maksim èj nähty hoduo joguoh; da èj i dijviè pidänyt: Molemmat joguon randa särkät i mäen i nurmen puoline hejnikkö oldìh veessä, a sen piällä ščotkina törrötettih tuh'jolojn oksat.
– Kunne pejtymmä! – kyzyj Ždan lotsmanalda.
– Miè sen mojzeh pajkkah panen "Ermakan", čto iče piäzemmä sièl'dä vajn tagaperin...

Terväh ojgièssa i vazemessa käessä "Ermakasta" ruvettìh nägymäh rannojlla korgièt puvt. "Ermak" tuas äjjal'di hillendi hovun. Ždan käski matrosojlla novsta bagrojn ke bortalla. Piètettih mašinan. Pijrdäen i katkajllen mačtan ladvalla puvlojn oksiè, "Ermak" pièttyj veellä upotetun osokori rošžan keskeh.
– Ka tässä i yön maguamma, – sanoj Parmen Ivanovič. – Vajn pidäv ènnen valguondua piästä suvrella virralla. Mäne muata, Maksim: huomnes on ildua vijzahembi.

Brihaččune vihmassa juoksi trjumah suaten, mäni alah, solahti mašinnojh trjumah i tungièči omah čuppuh – kuabiè tukun piällä. Trjumassa kattilan luona paloj kajkkièdah yksi kerosinovoj pijhune. Hövry dinamo èj ruadanut. Verstakan luona sejzottìh Leontij i Oleksij i hilljakkazin pajstìh. Brihaččune rubej kuvndelemah. Oleksij pagizi tuskevuksissa:
– Sluvžitta ènnen Parmenan ke izännällä, a nyt "tovariščojlla" sluvžitta. Olitta i nyt oletta työ rabat.
– Tyh'iä pagizet, Oleksij! Miè tämän mašinan omilla käzillä Kolomenskojlla zavodalla keräjn, i olin i nyt olen sillä izändänä – miè. A kupča Bugrov sijnä ni midä èj èllendänyt i Ždan èj èllendä. Parmenatta hän on sogiè. "Volga i kajkki – i "Ermak" – oldìh miän i ollah miän, ni Bugvrov, ni Ždan, ni ken meil'da èj ota sidä.
– A čehat?
– Midä čehat? Oldìh plennojt, buntujdìh. Pidäv hiät tyvnistiä. Myö omalla mualla iče "izännät olemma, izännöjja maltamma.
– Izännöjčet èt siè, a vièras diädjo.
– Tämä ni midä. Miè hejdä sledin. A siè prosto sanuo, pöllästyjt, kujn azièh dojdi. Nägyv, bojuh lähtiè èj ole se, kujn krupčatkua kiskuo lodočnikojlda...

Oleksij siändyen vajkastuj, Leontij andoj prikuazan, čtobì Oleksij pidäjs hövryö viritellen puolen čuasun jal'geh forsunkojda vijeksi minutaksi i läksi yläh. Oleksij, midä liène burbettaečn, käveli pojkki trjuman kattilojn ièssä, viskaj čuppuh vazarazen ili avajmen liène, – se kolisten ièčri ravdaziè plijttojda myöten. Maksim pöllästynyönä, nojaten kyvnäspiällä, kaččelli, pitkiä luvkasta mašinistan figurua, kumbane brihaččuzesta, pejtti lampan tulen. Oleksij čakkajlih pahojlla sanojlla, nostellen piädä manometrah. Hän kykistyj, avaj forsunkojn ventiljat, – uhkahti i syttyj tuli.

Vajvunda pajnoj brihačusta uneh. Läbi unen hän kuvli, čto forsunkat sammuttìh, sijdä, kodvazen jal'geh tuas uvvestah ulvottìh forsunkat i täh kerdah midä liène vijkon èj sammuttu.

Uni, pöllätetty trevogalla, kadoj. Maksim hypppäj kuabiè tukusta i hilljakkazin hijvoj nasosan i dinamon sijričči kattilojn luo. Hän dogadi unnakassa topkan tulen räjskynnässä, čto Oleksij, istuv kyvkyzin kattilan tagana, pyörittäen ventiljua, avuav vìpusknojda kattilojn trubua. Kranan avattuo, mašinista hypyllä yrrästih juoksemah sijričči brihaččuzesta pordahazih, i terväzeh juosten sidä myöten, kadoj, hlopnien ylähänä mašinojn ljukan ovella. Brihaččune kujn vajn voj hyppäj kattilojn luo. Manometran strelka projdi èdäh ruskièn pijrroksen taguah. Vezi vodomernojssa stjoklassa hejttiäči. Maksim, poltaen särizijojdä käziè, kiännäl'di i sammutti forsunkat, luottuači vìpusknojn truban luo i račkuttaen sormilojda, itkien kivusta i kavhièsta, čto sejčas halletah kattilat i "Ermak" uppuov rubej pyörittämäh kijndièdä ventiljua. Kiändähyö rattahan kujn vajn vojt, brihaččune kačahtìh manometrah: davlenija ajvin vajn lizeni. Mintäh že èj avavuta predohranitel'nojt klapanat. Maksim, tièdi, čto nyt pidäv laskiè hövry, no tämä on ylähänä, i hän èj tijja, čto kujn se pidäv luadiè. Brihaččune hyppäj pordahaziè myöten yläh, jahkähtih ukseh – se oli lukussa. Oleksij lähtièssä pyörähytti uksessa avajmen. Maksim fatti kuave tukkuzen, kiäri sen kobrasta ymbäri i murendi stjoklan čtobì èj lejkkavdu, Maksim murendeli stjokla palazet, hyppäj paluballa i rubej kolottimah Leontièn ukseh. Uksi avavduj. Brihaččune tahtoj ravahtua, no juvttuen kahizi:
– Kattila! Oleksij... Klapanat... Sejčas lopniv!..
– Leontij èllendi kerrassa, midä sluččièči.
– Èlä, varaja! siè sammutit forsunkat?
– Da.
– Molodčina. Ni midä. Èlä varaja, brihaččune.

Hän hypähti mustièn kattilojn luoh, avualdi krìškan, viritti spičkan i vihajzesti kriäčkähti: predohranitel'nojt klapanat oldìh lujah kijnitetty telegrafnojlla provolokalla. Leontij laski ventilillä hövryn vällällä i työndi Maksiman kaččomah, midä ozuttav manometra. Brihaččune terväzeh kiändyj jarilleh i sanoj:
– Ruskièlla pijrroksella,
– Vezi?
– Alimmazessa kranassa.
Leonjij hengähti i rubej pyörittämäh vìpusknojda kranua. Opastnostiè èj ollut. No Leontij èj ihastunut. Hän käski Maksimalla hilljah i šumutta nostattua komandirua. Hän kerrassa ènzimäzeh hilljazeh Maksiman koputukseh hyppäj, i, valgaj hänen ihon kormani fonarizella, èj ruvennut i kyzelemäh, i sanoj ruttozeh:
– Missä?
– Mašinassa.
Ždan solahti brihaččuzen ke mašinnojh trjumah. Leontij lyhyösti sanoj Ždanalla, midä sluččièči.
– A missä hän on? – vihazesti nostaldaen kulmiè, kyzyj Ždan Oleksih näh.
– Èčikkiä tuvlda – pellolla... – sanoj Leontij.

Hyö novstìh yläh, tuldìh kormalla i nähtih, čto venehtä èj ole: Olèksij jahkaj sen veen piällä i sillä pageni.

– Azièt ollah pahojn, – sanoj Ždan: – Merzavtsa tièdi, midä ruadoj. Hejllä tojzella rannalla on telefona. Naverno, hän sinne pageni – i miät lövvetäh. Kattilat on-go porjadkassa?
– Da.
– Nostatakkua lotsmanua i komandua.

Tulessa.

Ždan rešši männä valgièlla. "Ermak" lähtöv alah minojn pellon keskičči. Tämä èj ole pagoh mänö, a rasčjotalla vìnudittu otstuplenija. Esli kujn pidänöv, "Ermak" prijmiv bojun. Kormovojlla mačtalla nostettìh ruskièn flagan. Ždan prikaži mašinah "andua lizävyö", – tämä znuačči, čto mašinalla pidäv ajua mi on vägiè, kujn vajn se voj männä. "Ermak" strelana lähti alah. Volga oli tyh'ja. Zagraždenijah suaten jaj kilometran verda, konza kerrassa mägi rannalda ozaj puvška, i snarjuada, lendäen èdäh "Ermakan" taguah, nosti korgièn vezi fontanan. Sih že ajgah mägi rannikon alda i pesku-madalikolda katkaten "Ermakalda" matkua, hypättih kaksi pitkiä katettuo motornojda venehtä, pohodijojda suvrih havgilojh. Venehistä avavduj pulemjotnoj ammunda: bul'kat ènziksi vuahtatettìh vettä "Ermakan" ièssä, sitten ruvettìh ragehena pergamah korpusua myöten; potkastellen ravvasta, pul'kat tujjutettìh, rovno klepal'ščikojn vazarazet. Ždan andoj prikuazan ambuo puvškista i pulemjotojsta motornojlojda venehiè myöten. Ymbäri "Ermakasta langièdìh snarjadat – to èj dojdien, to piäličči lendäen: nägyj, čto sièlä èj oldu opìtnojt tarkkajlijat; no zato motornojlojsta venehistä nostettìh pritselan i bul'kat ruvettìh sijttuamah – "Ermakan" nadstrojkojda. Kajkilla puolilla čilisten lennettih ikkunat, rubej kuvlumah ravizenda i ruanittulojn ohkanda. Vazemelda bortalda kanonirat hyllättih oman oružijan, ryvdäen paettìh ljučkan luoh i čuglahettìh trjumah. Ojgièlla bortalla otrjuada ammuksendeli i tarkalla ammunnalla valoj veellä motornojn venehen. Ènziksi ozuttuačči, čto snarjuada murendi venehen, ammunnan sièl'dä hyllättih, no sijdä Ždan nägi, čto veneh kavotti vajn upravlenijan, i sidä virda vièv minojh peldoh. Nägyj, čto venehestä rahvas hypittih vedeh i ujittìh randah päjn. vazemen puolen veneh kiändyj nijn kujn i "Ermak", i ajoj alah Volgua myöten i puolen kilometran piässä "Ermakasta" hejttelemättä ambuj parohodua kahtesta pulemjotasta. Vazemella bortalla pulemjotčikka oli tapettu. Ždan iče vièri pulemjotan taguah i jatkoj ammundua. Vazemen orudijan prisluga oli tapettu. Vajkastuj i kormovoj pulemjotta, i vajn Ždan omasta pulemjotasta vastaj protivnikalla. Veneh čut'-čut' piäksendeli "Ermakasta" i ajvin vajn läheni sih, čtobì sen perässä hypätä minojn pellon proljotta. Se oli lähellä. Tällä ajgua Parmen Ivanovičan područnoj juoksi rubkasta i ryvdäen ujdi alah trjumah. Lotsman kirgaj mašinnojh ruporah, čtobì työnnettäjs yläh Maksiman. "On, Maksim yläh" – vastaj Leontij, i minutan jal'geh šturval'nojh rubkah juoksi Maksim.

– Dobre, pojgane, – sanoj Parmen Ivanovič. – Sejzavvu. Kačo, missä, oli ruskiè bakena. Mujstat? Esli midä mivn ke liènöv – siè vazemeh puoleh ruskièsta bakenasta. Da èlä nostele yläh piädä.

Rulevojn rubkan alusta oli katettu bronjalla kattila ravvasta pulemjotojn ammunasta. Protivnikan venehessä nyt, konza "Ermakassa" vajkastuttìh orudijat i pulemjotat, pajčči yhtä, nostettìh pritsièlan nijn, čto bul'kat sièglojtettìh trubiè i rubkan ylä puolda. Stjoklista sih èj jiänyt ni majnivuo.

– Nijn-go, pojgane, pruavimma? Annas, kačahtan, – sanoj Parmen Ivanovič terväzeh sydäj piän bronin ylä puolella i sih že ajgah opajnaldi alah, piästi käzistä rattahan i langej piälajlleh. Maksim kačahti häneh i dogadi, čto starikan kaglalla on veri. Parmen väettömästi häjmäj käellä, ozuttaen brihaččuzella, čto pidäžv pyörittiä ruljua ojdgièh kädeh. No Maksimalla rattahan ručkat šlibheldìh käzistä i novstìh yläh. Sillojn Maksim duvmajččematta bul'kih näh, rippuj kajkella rungalla rattahah, novzi rattahah polvellah i, harpien spijčča spijčalda, hilljakkazin pyöžritti ruljua ojgièh puoleh. Brihaččune kaččoj èdeh; sih pajkkah missä oli ènnen ruskiè bakena, i hengi rubej tykkämäh – "Ermak" projdiv vazemečči. Ojgièlda bortalda täh ajgah äjjal'di ozaj i, nostaen vezi burhan vzrìvalla, valoj kajken paluban veellä. Onnuako "Ermak" jatkoj ajamista alah Volgua myöten. Maksim udivlenijan ke kuvli, čto bul'kat hejtettih ravdah perrannan, i kačahti: motornoj veneh, katettuna harmualla savulla, kiändyj jarelläh päjn i hilljakkazin ajoj nijtty randah päjn: Ždan hejtti ammunnan pulemjotasta, hypäten palubalda, juoksi šturval'nojh rubkah i sejzattuj rattahan luoh.

– Tule tänne, – sanoj hän brihaččuzella. Maksim lähestyj. Ždan pajnaldi piän häneh i andoj suvda. – Kačahta dièdoh èlossa-go? juoksè alah fel'dšeriè kuččumah.

Slovari.

Kyzynnät.

Il'ja Èrenburg (1891–)

Kommunaran trubka.

No tuatto vastavduj tojzièn gorevdunnuzièn mièhièn ke, kumbazilla nijn že oldìh ruž'jat. Hyö ruvettìh yhtessä pajattahmah i kirguamah "lejbiä".

Luj vuotti, čto tämän mojzilla hyvillä pajolojlla vastah ikkunojsta pirahtetah bulkat, krendelit, priänikät. No tämän sijah kerrassa lièni suvri humu, i pirahtettìh pikkarazet puljat. Yksi nijstä, kumbane iändi: "lejbiä" – ravahti: "kivistäv" – i langej.

Sillojn tuatto i muvt ruvettìh luadimah midä Lujlla èj suanut èllendiä. Hyö sorrettìh kaksi skammiè, susièdan pihalda tuodìh kaksi puččiè, rikottìh stolan i kurjatnikan. Kajkki pandìh keski uvličalla i iče venyttiäčettih mualla. Luj Ru duvmajčči, čto gorevdunnuot rahvas kizatah pejttozih. Sidä hyö ammuksenneldìh ruž'jojsta, i hejh nijn že ammuksenneldìh. A sijdä tuldìh muvt. Hejllä že oldìh ruž'jat, no vesselästi muhistìh, hiän šuapkojssa losnittìh suvret ruskièt kokardat i kajkin hejdä kučuttìh "gvardejtsojksi". Nämä rahvas otettìh Lujn tuaton i lähtièttih händä viättämäh bul'varua myöten.

Luj duvmajčči, čto vesselät gvardejtsat syötetäh hänen tuaton, i lähti hejllä jallessä, hotja i oli ylen myöhä. Bul'varalla nagrettnh najzet, kaštanojn alla ščogolit juodìh rubinojvojda nastojkkua i tuhattojda rahvasta guljajdìh losnijalla, kujn zirkalo kivizellä trotuaralla. Istuja kofejnojssa yksi huolettoma najne kirgaj gvardejtsalla:
– Miksi työ händä sen lojttohuoh viätättä? Hän vojbi oman portsijan poluččpiè i tässä.

Luj hyppäj nagrajan najzen luoh, i, iänettä, kujn njuakan pojgane, avaj oman suvn. Yksi gvardejtsa otti ruž'jan i ambuj. Lujn tuatto ravahti i langej, najne nagroj, Luj hyppäj tuaton luoh, fatti hänen jalloj'sta i rubej vongumah.

Sillojn najne sanoj:
– Ammukkua i pendune!
No ščogoli, kumbane stolazen taguana joj rubinovojda nastojkkua, sanoj:
– Ken-ba sillojn ruadamah rubièv?

Groznojn ijunjan jal'geh tuli avgusta, ènämbi ni ken èj pajattanut i ni ken èj ammuksellut. Luj kazvoj i opravdajčči hyvän ščogolin doverijan. Tuatto Žan Ru oli kamenščikka, siksi rodih i Ru Luj. Levièlöjssä štanilojssa, sinizestä materijasta luaitussa bluzassa, hän stroi kodilojda, stroi kezällä i talvella. Čoma Pariža tahtoj liètä vièlä čomemmaksi.

Luj otti mučojn i vuvven jal'geh hejllä lièni pojga. Konza Luj Ru lièni kaksikymmendä kaheksan vuotta, a hänen pojjalla pojjalla Poljalla kaksi, hänen najne Žul'etta jatti hiät. Luj otti pojjan, bajutti händä käzissä, čtobì hän èj itkis, no bajutti nerottomasti, hän maltoj nostella kivilöjdä, no èj maltanut kaččuo lasta, i lähti pihua myöten.

Sitten Luj tuas stroi kodilojda i kaččoj pojgua. No välillä lièni nemtsojn ke vojna i vihazet nemtsat sejzatuttìh ymbäri Parižasta. Ènämbi ni ken èj tahtonut stroiè kodilojda. Nemtsojn puvškièn juadrat murennel'dìh čomajzesta Parižasta äjjan kodiè, kumbaziè luadièssa trudièči Luj Ru i tojzet kamenščikat. Lujlla èj ollut ruaduo, èj ollut lejbiä, a kolme vuodine Pol' jo iänettä, kujn njuakan pojgane, maltoj avajlla omua suvda; Sillojn Lujlla annettìh ruž'jan. Luj otti ruž'jan, no èj ruvennut pajattamah i ravizemah: "lejbiä", a lähti, kujn i tojzet kamenščikat, plotnikat i sepät, puolistamah vihazista nemtsojsta parasta kavnehemmista linnojsta – Parižua. Pol'jan hän jatti yhtellä hyvällä najzella, kumbane torgujčči produktojlla.

Tarkah ammuksenneldìh nemtsat i sinizbluznikkojda lièni vähembi i vähembi. Luj èj lähtenyt omalda sijalda pikkarazen puvškazen luoda sentäh, čto hän puolisti Parižua. Čoma linna maksoj sen, čtobì händä puolistua. Hot' oli näl'gä i vilu, bul'varojla räjskyttih tulet, no ščogolilojlla varojn tävdyj kylläldi rubinovojda nastojkkua.

Luj Ru tièdi, čto jo èj ole imperatorua i čto nyt Parižassa on respublikka. Vièretellessä puvškan lähellä snarjadojda, hän èj duvmajnnut sih näh, mi on "respublikka", no sinibluznikat, kumbazet tuldìh Parižasta, sanottìh, čto bul'varan kofejnojt, kujn i ènnen, ollah tävvet ščogolilojda. Luj Ru kuvnelessa hiän vihajsta börbötystä èllendi, čto Parižassa èj muvttunut, čto "respublikka" èj ole hiän pihalla, a on levièllä prospektalla i čto, konza kamenščikka ajav jarelläh nemtsat, pikkarane Pol' tuas rubièv avajlemah omua suvhutta. Luj Ru tièdi tämän, no hän èj lähtenyt omalda sijalda, i nemtsat èj piästy Parižah.

No yhtenä huomneksena hänellä käskièttih lähtiè pojs puvškan luoda i männä omalla uvličalla. Mièhet, kumbaziè kučuttìh "respublikantsojksi" i kumbazet, naverno oldìh ščogolit, laskièttìh čomazeh Parižah vragat, nemtsat.

Trubkan ke suvssa ugrjumoj Luj Ru käveli uvliččojda myöten. Nemtsat tuldìh i lähtièttih, no ni ken èj stroinut kodilojda. Pol', kujn njuakan pojgane avajli omua suvda, i Luj Ru zavodi puhtastua ruž'jua. Sillojn sejnällä oli kleitty groznoj prikuaza, čtobì bluznikat annettajs omat ruž'jat, sentäh, čto ščogolit, kumbaziè kučuttìh "respublikantsojksi" mujstettìh nelläkymmendä kaheksannen vuvven ijunjan päjviè.

Luj, kujn i tojzet bluznikat, èj tahtottu andua omua ruž'jua. Hyö lähtièttih ruž'ien ke pihalla i ruvettìh ammuksendelemah. Tämä oli lämbimänä ildana, konza Parižassa zavodih kevät.

Tojzena päjvänä Luj Ru dogadi, kujn Parižasta lähtièttih nahrjadnojt kariètat, levièt èkipažat, furgonat i telegät. I konza Luj Ru illalla lähti plošadkalla, hän dogadi tyh'ennyöt kofejnojt, missä ščogolit ènämbi èj juodu rubzinovojlojda nastojkojda, i magazinojssa oldìh perretyt ikkunat, kumbazièn lähellä èj kävel'dy hyvin suorièčenuot najzet.

Luj Ru dogadi čto "respublikka" lähti kariètojsta i furgonojsta. Hän kyzyj tojzilda bluznikojlda, ken jaj respublikan sijah, – hänellä sanottìh "Parižskoj kommuna" i Luj èllendi čto "Parižskoj kommuna" èläv èj èdähänä hiän uvličasta.

No ščogolit, kumbazet lähtièttih Parižasta, èj tahtottu unohtua čomembua kajkista linnojsta Parižua. Hyö èj tahtottu andua sidä kamenščikojlla, plotnikojlla i sepillä. I tuas puvškièn juadrat ruvettìh murendelemah kodilojda. Nyt nijdä työnnettih èj vragat nemtsat, a hyvät mièhet, kumbazet tože oldìh kofejnojlojssa. I Luj èllendi, čto pidäv tuas männä frontalla puvškan luoh. No najne torgujččija fruktilla oli èj vajn hyvä najne, no i hyvä katolička. Hän èj prijminyt omah kodih ni yhten bezbožnikan pojgua, sen pojgua, ken tojzièn ke yhtessä tappoj parižskojn episkopan. Sillojn Luj Ru pani suvh trubkan, i oman pojjan Pol'jan nosti olgupiällä i lähti frontalla.

Hän vièretteli puvškah juadrojda, a Pol' rinnalla kizaj tyh'illä patronojlla. Yöllä brihaččune magaj storožan koissa. Storoža podari Pol'jalla uvven suvren savizen trubkan, i palazen mujlua. Trubka oli sen mojne, kujn i hänen tuatolla.

Nyt Pol'jalla, konza hänellä nadejčči kuvnnella ammundua i kaččuo kujn puvška syl'göv juadrojda, vojbi luadiè mujla puzurilojda.

Puzurit oldìh kajken nägözet: golubazet, rozovojt i lilovojt. Ne pohodittìh šarazih, kumbazet ostettìh ščogolit hyvin suorinuzilla brihaččuzilla. Pravda, bluznikan pojjan puzurit terväh halgièldìh, a hyvin suorinuzièn brihaččuzièn šarazet kestettih ynnäh päjvän, no kujn nämä, nijn i ne oldìh ylen čomat i terväh halgièldìh. Savizesta trubkasta mujla puzurilojn laskiessa, Pol' unohti salbuajlla omua suvda. Konza hän läheni nijen mièhilöjn luoh, kumbaziè kajkki kučuttìh "kommunarojksi" i kumbazièn keskessä oli Luj Ru, hän važno liččaj hambahilla omua tyh'iä trubkua. I rahvas, minutaksi unohtaen puvških näh, armahasti hänellä sanottìh:
– Siè olet tozinane kommunara!

No bluznikojlla oli vähä puvškua i vähä juadrua i iččièdä bluznikkojda oli vähä. A rahvas, kumbazet lähtièttih Parižasta Versalih, työnnettih joga päjviä tojziè saldattojda i uvziè puvškiè, kumbazet hejllä podažrittìh vragat, nemtsat. Hyö ajvin vajn lähettih i lähettih Parižah, Jo äjjat fortat oldìh hejllä käzissä, i ni ken ènämbi èj tullut tapettulojn puvškarilojn sijah. Kamenščikka nyt iče viritteli juadrojda, iče zarjadi puvškua, iče ambuj. Hänellä avtettìh vajn kaksi bluznikkua, kumbazet vièlä jiädih èloh.

Natsional'nojn armijan Lejtenanta Fransua d'Emon'jan omalla najzella Gabrièl' de Bonivet toj nièžnojlojsta lilijojsta buketan. Lilijat oldìh kuldazessa portbuketassa čomennetussa sapfiralla. Hän saneli morzièmellah čto saldatat otetah jal'gimäzen fortan i männäh Parižah.

Sen jal'geh tojne tojsta armastellen paistìh. Fransua sanoj:
– Armas siè mivn, siè èt tijja, min vihazat ollah kommunarat. Miè binokljah näjn kujn fortan luona pikkarane brihaččune ambuv puvškasta. I vajn duvmajčella, tämä pikkarane brihaččune jo kuriv trubkua.
– No työ ved' hiät kajkki tapatta, – sanoj Gabrièl'.

Tojssa huomneksena naltsional'nojn armijan saldatat polučittìh prikuazan zajmiè forta. Luj Ru, kahten èloh jiänyön bluznikojn ke, ammuksendeli saldattojh. Sillojn Fransua d'Emon'jan käski nostua valgièn flagan, i Luj Ru, kumbane kuvli sih näh, čto valgiè flaga znuaččiv miran, hejtti ammunnan. Hän duvmajčči, čto saldatat ruvettìh žualivojmah čominda kajkista linnojsta i tahtotah mirivyö Parižskojn Kommunan ke. Kolme bluznikkua, muhisten, kurittìh trubkua, vuotettìh saldattojda, a pikkarane Pol', kumbazella ènämbi èj ollut mujlua, čtobì laskiè puzurilojda, tuattoh luaduh ajvin pidi suvssa trubkua, i nijn že muhizi.

A konza saldatat tuldìh fortan luo, natsional'nojn armijan lejtenenta käski tappua kolme mjagežnikkua. Pikkarasta kommunarasta hän tahtoj ottua èlävänä, čtobì ozuttua omalla morzièmella.

Plennikkiä Pol' Ru, kumbazella synnynnästä suaten oli nelljä vuotta, natsional'nojn armijan saldatat veettih zavojujduoh Parižah.

Oli paras kuv – maj, kukittìh levièlöjllä bul'varojlla kaštanat, a näjen alla, ymbäri kofejnojlojn mramornojlojn stolazièn taguana ščogolit juodìh rubinovojlojda nastojkojda. Konza hejstä sijričči veettih pikkarasta kommunarua, hyö ringuttìh, čtobì kommunarazen annettajs hejllä. No kaprala mujsti kapitanan (?) prikuazua i vardejčči Pol'jua. Hänen sijah annnettìh tojziè plennojlojda, mužikkojda i najziè. Hyö syl'gièčettih bluznikkojh, perrettih hejdä čomilla savakkozilla, a väzyhyöh, pistelìdih štìkojlla, kumbaziè otettìh sijričči projdijojlda saldatojlda. Pol' Run tuodìh Ljuksemburgskojh saduh. Sièlä, dvortsalla ièssä, oli ajjojtettu suvri učastka, kunne aettìh plennojlojda. Pol' važno käveli oman trubkan ke, i tahtoen alevuttua itkijojda najziè, sanoj:
– Miè maltan laskiè mujla puzurilojda. Mivn tuatto on Luj Ru, hän kuri trubkua, i ammuksendeli puvškasta. Miè olen tozinane kommunara.

No najzet, kumbazilla jiädih omat lapset, kumbazet nijn že maltettìh laskiè puzurilojda, kuvnellessa pojgua vièlä abièmbah itkièttìh.

Sillojn Pol' istuoči nurmella i rubej duvmajmah puzurilojh näh, – mittyöt ne oldìh čomat: golubazet, rozovojt i lilovojt. A sentäh, čto äjjal'di vajbuj, hän ylen terväh ujnoj, lujah pidäen käessä trubkua.

Kuni hän magaj, Fransua d'Emon'jan kahtella rìsakalla suattoj Gabrièl' de Bonivet čomah Parižah.

Linnah ajahuo, Ljuksemburgskojh saduh männessä Fransua d'Emon'jan kučuldi vastah tulijan saldatan omasta polkasta i kyzyj, missä ollah plennikat. Plennojt, kumbazista joga čuasuo otettìh kenen tahto ammuttavaksi, varavosta duvmajdìh, čto tuli hiän čereda. No lejtenanta hejh èj kačahtanut hän èčči pikkarasta kommunarasta.

Konza hän lövdi pikkarazen kommunarazen, hilljakkazen jallan jahkinnällä nostatti hänen. Brihaččune novstuo ènziksjoi rubej itkemäh, no dogadihuo vesseliä Gabrièlan ihuo, kumbane èj pohodinut igävih tojzièn najzièn iholojh, otti suvh oman trubkan, muhahti i sanoi:
– Miè olen tozinane kommunara.
Gabrièl' hyvällä mièlin sanoj:
– Tovestah, min piènehyne! Miè duvmajččen, čto hyö i synnytäh rabojnikkojna i kajkki hiät pidäv nyt že tappua, a nijn že i vasta syndynnyöt.
– Nyt siè kačahtit, i vojjah händä tappua, – sanoj Fransua i kuččuj saldatan.

No Gabrièl' käski kodvazen vuotaldua. Hänellä himojtti vijkommaksi jatkua tämän kebièn huolettoman päjvän hyvyziè.
– Miè tahton opastuo ambumah. Natsional'nojn armijan boevojn ofitseran najzella pidäv maltua pidiä ruž'jua käessä. Anna mivlla probujja popadiè tämän pikkarazen palačun trubkah.

Fransua d'Emon'jan ni konza èj vastustanut omalla morzièmella. Hän oli èj ammujn morzièmella podarinut žemčužnojt busat, kumbazet maksettìh kolmekymmendä tuhattua. Vojčči-go hän vastustua tästä tyh'jastä zabuavasta. Hän otti saldatalda ruž'jan i andoj morzièmella.

Plennikät dogadihuo najzen ruž'jan ke, juostìh pagoh. Vajn Pol' spokojno istuj trubkan ke i muhizi. Gabrièl' tahtoj ozata lijkkujah, èjstyjah trubkah, i, mièttiessä hän sanoj brihačulla: – Hyppiä! Miè rubièn ambumah!..

No Pol' tuagièh nägi, kujn rahvas ammutah ruž'jata, i sentäh spokojno sejzoj. Sillojn Gabrièl' tirpamatta ambui, i sentäh, čto hän ambuj ènzimäzen kerran, vojbi prostiè, čto hairahti. "Kačokkua, siè tapojt tämän guadazen a trubka jai koskematta".

Pol' Ru, nellä vuotta èli muailmalla, kumbane kajkkiè ènämmäl'di suvačči mujla puzurilojda, nyt viruj lijkahtamatta.

Yksi vanha kommunara, kummasta èj ammuttu vain sentäh, čto pidäv kellä olgah ruadua, podari mivlla Pol' Run trubkan i saneli tämän sanelennan.

Miè tuagièh koskettelen trubkah omiè vihasta kujvanuziè huvlilojda. I konza mivn huvlet koskevvutah trubkah, miè duvmajčen, čto valgièn flagan dogadihuo, miè èn hejtä käestä ruž'jua, kujn tämän luadi ravkka Luj Ru.

Sanojn sellitys.

Kyzynnät.

Ruado.

A.S. Serafimovič (1863–)

Kaksi bohoroditsua.

Fuabrikan izännän najzella syndyj tyttöne. Kudojan najzella nijn že syndyj tyttöne.

Kavnehessa spal'njassa rippuj bohoroditsan obraza kuldazessa rijzussa. Barìnja vièrujčči jumalua. No tièdi, čto bohoroditsa on hyvin risujdu lavvalla, a tolkuo hänestä èj ole, esli ristikanzalla èj ole dengua. Kudojalla čupussa hämähäkin verkozessa nijn že rippuj lavda mustennuon ihon i sil'mièn ke. Kudoja syvän uskon ke kumardelièči, duvmajčči, čto häneh kaččov iče èlävä bohoroditsa.

Barìnjalla lapsesta ymbäri oldìh nän'kät, mamkat, gorničnojt, i imetti nuori najne nännillä, kumbane kevhän èlännän tuačči tuskan ke jatti oman lapsuon kuolemah i imemäh mujgièda sarviè, kumbane oli tävtetty rugehizella lejvällä. Kudojan lapsi kogonazen päjvän tajnehtundah suaten, ravizi, näl'gähine, märrissä, hajzuissa ripakkolojssa. Èj ole kellä kačahtua – tuatto muamo kajken päjvän ruatìh fuabrikassa rämizijan stankan taguana, èj ni yhteksi minutaksi kadojllut tuska omah pièneh lapsuoh näh.

Barìnjan tyttöne kazvav, kujn kukkane rozovojzièn kujn langalla sivottulojn kädyzièn i jal'gazièn ke. I kačottìh häneh, lavvalla risujjut kuldazessa ramkassa, sil'mät. Kudojan tyttöne oli keldane, kujn vanhan akkazen ihone, viärièn jalgazièn ke, kujn pimièssä karzinassa kellistynyt hejnäne. I kaččoj häneh hallennuolda lavvalda mustennuon bohoroditsan iho.

Läzevdyj barìnjan tyttöne, kučuttìh kajkièlda puolilda tièdäjat doktorit, professorat, maksettìh hejllä äjiè tuhattojda i spruavitettìh tyttözen. Tuas on hän, rozovojne i bojkojne, čiretti, kujn lindune. I kaččoj häneh lavda kuldazessa rijzussa.

Läzevdyj kudojan tyttöne, rubej hänel'dä suoniè vedämäh kädyzissä i jalgazissa, musteni pikkarane ihone, viäristyj suvhut. Pavvahtelih piälajlleh lattièh muokkuačennut muamo, deri tukkiè, hejtelièči polvizilleh i äjjal'di molièči tuskassa kobristellen rindua lajhtunuzilla käzillä i kujn vähä mièline, kaččoj mustah lavdah sil'millä, tävzillä tuskua, kyvneliè, nadejčendua: "Mat' presvjataja, prečistaja, zastupnitsa! Spruavita siè mivlla tyttöne!.. Piästä mivn tyttöne!.. Anna spruavièčov mivn tyttöne! Sejzata händä jallojlleh... Mintäh hän näjn muokkua nägöv. Bohoroditsa presvjataja!..."

Gudka gudiv, hyl'giäv kudoja lajnojllen kyvneliè oman läzijan tyttözen i hyppiäv ruadamah fabrikantan perehellä varojn. Lähtöv i kudoja tuatto ruavolla, a sil'missä on tuska.

Kuoli pikkarane i viruj, kujn käbristynyt keldane lehtyt. A čupussa rippuj musta lavda. Pappi kijrehel'di pani muah, tahtoen bojkozeh piästä hänestä i sanoj:
– "Jumalan tièt on tièdämättömät. Zato hänellä sièlä liènöv hyvä, tojzella ilmalla."
– Hot' tällä ilmalla, hot' bì čuasuzen, yhten čuasuzen, olis èlänyt putilleh." – kyvnelih pakahtuen pagizi muamo.
Pappi sanoldi:
– Èlä siännytä jumalua! Jumala jogahizella andav ristin i jogahizella pidäv sidä kandua. A to palua sivlla tulov uadun tulessa.

Kazvoj i kukki fabrikantan tyttöne, a kudojan tyttöne – happani kalmassa. I ni konza èj kadonnut muokkuačennuon najzen tuska.

I èndizelläh riputtìh čupussa kaksi bohoroditsua. Yksi ylähänä kuldazessa ramkassa, hyvin risujdu lavdah, tojne pimièssä podvualassa, hallennut, mustennuolla lavvalla.

Kyzynnät.

M. Šolohov (1905–)

Zaglavnoj figura.

Huomneksesta suaten Kondroj Majdannikov Atamančukovan ke hoppuo pidäv. A ved' kajkki hejllä sraženija mänöv tämän azièn tuačči. Kondroj käsköv härgilöjdä laskettua, a Atamančukov hänellä: "Èlä kosketa mivn valljahukseh, èj nin piän murennan..." Hyö jo ka, tojne tojsta rinnojsta kobristellah!

Davìdov kačahti tojzen kletkan njokkah i dogadi, čto sièlä i tovestah mi ollov torah pohodija: Majdannikov, kun šuaškua pyöritti yhtessä käessä ravdajsta pualikkua, a korgiè Atamančukov yhtellä käellä jahki händä jarmojsta, a tojsta kobristettuo kulakkah pidi sellän taguana. Iändä èj kuvlunut. Kijrehessä lähtièn sinne Davìdov kirgaj:
– Työ midä ruatta?
– Da, kujn-ba se näjn liènöv, tovarišča Davìdov! On märgä, a häi kyndäv! Näjn hän härröjl'dä niskat deriv!
– Miè hänellä sanon: – lasketa kodvazeksi, kuni vihmua èj hejtä, a hän mivn piällä mattiè kirguv: – "Èj ole sivn aziè!" A kenenbä, kojran pendu, tämä on aziè. Kenen, kahistunnut kehno? – kirgaj Majdannikov, kiändyen Atamančukovah päjn i häjmäten häneh savakolla.

Kujn nägyv, hyö jo èhtittih ozata tojne tojsta: Majdannikovalla kujn mustikalla vojettu oli sinine sil'män alusta, a Atamančukovalla kossallèh oli revitetty pajjan rinda, brejttyö puhaldunutta huvlda myöten virdaj veri.

– Kolhozalla vredua luadiè èn anna! – rohkennut Davìdovan tulennasta, iändi Majdannikov. Hän sanov: "Èj olla mivn härrät, ollah kolhoznojt!" A esli kolhoznojt, nijn i nahka hejstä pidäv nyl'giè. "Sijrry härröjstä, voroga!"

– Èt siè mivlla ole nevvoja! I pergua èj ole sivlla prajvojda! A èj nin ka pluvgasta vejčen hejtän, nijn èn vajn täh luaduh miè sivda vijle! Mivlla pidäv norma kyndiä, a siè mivlla mešajčet! – kahizi kellistynnyt Atamančukov köbelöjttäen vazemella käellä pajjan kaglusta, tahtoen panna njubljat.

– Vojbi-go vihmalla kyndiä? – kyzyj hänel'dä Davìdov, astuessa fatti Kondrojlda savakon, i viskaj jallojn luoh.

Atamančukovalla ruvettìh sil'mät losžnimah. Kiänellen omua hojkkua kaglua, hän vihazesti kiljahti:
– Izännöjllä èj voj, kolhozassa pidäv!..
– Kujn nijn, pidäv?
– Pluana pidäv vìpolniè! Vihmukkah libo èl'gäh, a kynnä, kynnä – Ljubuškin kajken päjvän rubièv hivomah, kujn ruozme ravdua.

– Siè nämä paginazet... Èglejn oli hyvä päjvä, siè norman kynnit?
– Kynnin, min verda saj kyndiä!

Majdannikov čirskahti:
– Nellänneksen desjatinasta kynnit! Kačo, mittyzet hänellä ollah härät! Sarvilojh suaten èt tävtä, a min kyndi. Astu, Davìdov! Kačahtat! – häi fatti Davìdovan märrästä pal'ton hièmuasta, vedi vaguo myöten, i sih luaduh volnujččièčči, čto paistessa èj lopetellut sanojda i börizi: – Rešimmä kyndiä puolinellättä verškua syvehyttä, a tämä kujn-ba. Iče mittua.

Davìdov pajlnaldìh, sydäj sormet pehmièh muah. Kynnetty oli vajn puolentojsta – kahten verškan syvehyöllä.

– On-go tämä kynnändä? Tämä on muan kuobinda, a èj kynnändä! Miè händä vièlä huomneksella tahtojèn pergua tämän mojzesta starajnnasta. Projdi kajkkiè kynnöstä myöten, kajkièlla on tämän mojne kynnös!

– A, nu, tule tänne! Sivlla sanon, se on tozi! – kirgaj Davìdov Atamančukovalla, kumbane vägeh lasketti härgiè.

Hän lajskaldi, kijrehtämättä läheni Davìdovan luoh.
– Siè midä tämä? Täh luaduh kynnät? – hilljakkazin kyzyj Davìdov.
– A tejllä kujnba himojttajs? Kaheksan verškan syvehyöh kyndiä? – vihazesti buvristuj Atamančukov i, hejttäen furažkan palljahasta piästä kumarduj: – Passibo tejllä! Iče probujgua kyndiä syvembäh! Kièlellä myö kajkin vojmma sojttua, a azièh mejdä èj ole.
– Mejllä nijn himottajs, čtobì sivda, podlojda kolhozasta pojs ajua! – ruskoten sanoj Davìdov: – i ajamma!
– Olgua hyvät! Iče lähten! Miè èn ole prokljatoj, čtobì tejllä tässä jallojssa olla. Vägiè omua truattiè, min tuačči, èn tijja! – i lähti vihel'däen stavnoviščah päjn.

Illalla kujn vajn kerävdyj kajkki brigada, Davìdov sanoj:
– Brigadan rešittäväksi panen kyzymyksen: Midä ruadua sen ke, kumbane kolhozua i sovetskojda vluastiè muanittav? Sen sijah, čtobì kyndiä muada puolen nellättä verškan syvehyöh, vajn rikkov muada, kyndäv puolentojsta verškan syvyöh. Midä nijen ke ruadua, ken tahtov tappua härgöjdä i ruadav vihmalla, a povvalla vajn puolen normua vìpolniv.
– Ajua iäres! – sanoj Ljubuškin.
Ylen radenièsti händä kannatettìh najzet.
– Tämän mojne kolhoznikka vreditelja on tejllä keskessä. Ka hän! – Davìd'ov ozutti Atamančukovah päjn, kumba'ne istuj arban ajzalla. – Brigada on kerävdynyt. Rubièmma golosujmah: – Ken on sidä mièl'dä, čtobì vrediteljua i lajskua Atamančukovua ajua pojs kolhozasta?
Kahtevstakymmenedstä zejččemestä ihmizestä kaksikymmendä kolme ihmistä golosujdìh ajua pojs kolhozasta. Davìdov lugi iänet, kujvasti sanoj Atamančukovalla.
– Uji pojs! Siè nyt èt ole kolhoznikka! A vuvven jal'geh rubièv nägymäh: esli kohenet, prijmimmä jarelleh. Nut, tovariščat, kuvlgua tarkah mivn lyhyttä i vuažnojda sanondua. Työ počti kajkki ruatta pahojn. Ylen pahojn! Normat vajn yksin Majdannikov vìpolnjajččov, a muvt ni ken. Nijn, tovariščat, tojne brigada tiät hujgièh suattav. Täh luaduh vojbi hujgièh kaduo. Tämän mojzen ruavon ke kerrassa puvtut mustalla doskalla, da i nijn sih i tartut Stalinan nimizessä kolhozassa – i tämän mojne bezobraznoj aziè! Pidäv hyllätä nämmä azièt!
– Norma on ylen suvri, èj ole vägilöjdä myöten. Härrät èj veetä, – sanoj Akim Beshlebov.
– Èj ole vägiè myöten härröjllä. Tyh'ja pagina! A miksi Majdannikovan härröjllä on vägiè myöten? Miè jiän tiän brigadah – otan Atamančukovan i ozutan tejllä èlävällä Primièralla, čto vojbi päjvässä kyndiä yksi i daže yksi nellänneksen ke ga.
– Èh, Davìdov, da min siè olet lovkohune! Tolkuh pagizet, rubej nagramah Kuženkov, i liččaj kädeh nävhtin harmuada pargua. – Atamančukovan härröjllä vojbi i kehnolojlda sarvet murdua! Näjllä härröjllä yhten ga i miè kyndäzin...
– A omillas siè èt kynnä?
– Èliässe èn kynnä.
– Nu davaj vajhtamma! Siè Atamančukovan härrillä, a miè sivn! Vajhtamma!
– Davaj probujčemma, – duvčmajen ser'ozno vardejlièčièn sanoj Kuženkov...

Yön Davìdov oli bespokojno. Hän magaj peldo budkazessa, tuagièh jalgavuksendeli, ne to sen tuačči, čto tuvlesta jumizi budkan ravdakne katos, ne to puoli yön vilun tuačči, kumbane tungelièčči vièlä vihmasta èj kujvanuon pal'ton alla, ne to kirpulojsta, kumbaziè hänen alla levitetyössä turkissa, oli ylen äjja...

Vièlä zorjalla hänen nostatti Kond'rat Majdannikov. Davìdov hypähti budkasta. Päjväzen laskun rannassa unnakkaldi nävyttih tähtet, nuori, čirpiksi kiändyönyt, kullittu kuvdamane, čomendelièči sinizessä tajvahassa. Davìdov pezièči, ammuldaen vettä bruvdusta, a Kondrat sejzoj rinnalla i, pureksièn keldazen usan njokkua, sanoi:
– Päjvässä desjatina s gakom – on äjja azièda. Siè, tovarišča Davìdov, èglejn lijjaksi hvahit! Kujn mejllä sivn ke hujgièh èj puvttuo...
– Kajkki on miän käzissä, kajkki on miän! Midä siè varajat, čudakka, – rohkendi Davìdov, a ičekseh duvmajčči: "Kuolen kynnöksellä a luain! Yöllä fonarin ke rubièn kyndämäh, a desjatinan nellänneksen ke luain mujten èj voj. Hujgiè lièköv kajkella rabočojlla klassalla"...

Kuni Davìdov pyvhki ihuo parusinovojh tolstovkan helmah, Kondrat valljasti omat i hänen härrät, kirgaj:
– Lähtemmä!

Pluvgièn rattahièn vingundah Kondrat saneli Davìdovalla prostojlojda, kymmeniè vuoziè jo složièčennuziè härröjllä kyndäessä, pravilojda.
– Parahana pluvgana luvemma myö sakkovskojda. Ka hot' Aksaevskoj ottua, pluvga hyvä on, a sakkovskojh suaten se vièlä äjiä èj dojdinut! Èj ole sijnä sen mojsta nastrojua. Myö rešimmä nijn kyndiä: èrojtamma jogahizella oman učastkajan i rua sidä. Ènziksi Beshlebnov, Atamančukov, Kuženkov, – da i Ljubuškin hiän ke, – ruvettìh kyndämäh tojne tojzella jal'geh. Kerran mejllä on kolhoza, – sanotah hyö, – značit, pidäv pluvgat laskiè jallekkäh. Laskimma. Vajn näen miè – èj sinne aziè kiänny... Ènzimäne pluvga pièttyj, i tojzilla pidäv sejzavduo. Esli kujn ènzimäne kyndäv lajskasti, i tojzet hänen luaduh kynnetäh. Miè i nostin buntan: "Libo mivda – sanon – laskièkkua ièllä, libo jagakkua jogahizella oma učastka". Tässä i Ljubuškin èllendi, čto èj näjn piè kyndiä. Ni kenen ruaduo èj nävy. Javojmma palojh, nu, miè ni lähtin hejstä, kymmenen očkua hejllä èdeh päjn annojn.

– Ka miè tejllä kerralla pluvgan naluadin, ajallan Tiän ke kaksi vavosta, a sen jal'geh i iče rubiètta mahtamah.

Kondrat naluadi pluvgan Davìdovalla, azetti kynnännän syvehyön kolmella puolen ke verškua i "työ" sanan sijah, Davìdovua rubej kuččumah siè i ajaessa objasnjajčči:
– Ylenemmä kyndämäh i siè tulet nägemäh, esli härröjllä liènöv jugiè, sillojn siè pyörähytät kerdajsta puolen tojsta ka tästä štukkazesta. Kučutah sidä mejllä bočonkaksi, näet se on čièpin razvodnojna, a vagočièppi on umbinane. Pyörähytät siè bočonkua, i lemeha vähäzel'di bokistuv, lähtöv kyl'geh päjn i rubiev ottamah levehyttä jo èj kaheksua djujmua, a vajn kuvtta, i härröjllä liènöv kebièmbi...

Davìdovan luona aelija nuori brihaččune ozaj vičalla, i korennojt härrät družno otettìh. Davìdov piènen Volnenijan ke pani käet pluvgan ručkièn piällä, lähti pluvgalla jallessä kaččoen, kujn lemehan alda, losnijua otvalua myöten, lejkattu musta razvane mua plasta langièv, kiändyen kyllellä, kujn unikas kala.

Kynnöksen njokassa Majdannikov hypähti i nevvoldi:
– Kumua pluvga vazemeh randah, čtobì se otvualalla mänis, èi čtobì sivlla otvualua èj čijstiè, ka näjn luai, kačo! – Hän nostaldi ojgièsta ručkasta, sejzatti pluvgan otvualalla, i mua plasta plotno i kosalleh čurahti otvualua myöten, ka kujn liznil'di lujah hièrotun, tartunuon otvualalla muan. – Kačo näjn pidäv! – Kondroj kumaj pluvgan i muhahti. – Tässä tože velli on tehnikka! A èlä kumua pluvgua, kuni härrät pojkki kynnetystä männäh, pidäjs čistilkalla čijstiè muat otvualasta. Kerrassa sivlla pluvga liènöv kujn pesty, i siè astuessa sigarkan kiäräl'diä vojt. Na!

Hän ojendi Davìdovalla trubkazellah kiärälletyn kisiètän, kiäräl'di sigarkan, i ozutti omih härgih päjn:
– Kačo, kujn mivn akka murdav! Naluadittu pluvga harvah vavosta lähtettelöv, hänellä i yksin vojs kyndiä... Kondroj muhahti, i häjlyen lähti astumah kynnettyö myöten.

Ènzimäzellä uprjažkalla ènnen zavtrakkua Davìdov kyndi nelljanneksen verran desjatinasta. Hän vägeh söj kuaššua, vuotti, kuni syödih härrät i silmällä iski Kondrojlla:
– Zavodimma?
– Miè olen valmis. Anjutka aja härgöjdä!

I uvvestah – vago vavolla jal'geh – langièv lejkattu lemehalla kovennut, savojn vuozièn ajgah liččavdunut mua, vediäčetäh yläh kiännetyt hejnièn juvret, murennettu turbehikas pinda pejttyv vavon poh'jah. Davìdovalla illalla äjjal'di kivistettih botinkojlla hièrattunuot jallat, kivistettih käet i sel'gä. Öntästellen, häi miäräj omua učastkua, muhizi ahavojdunuzilla, mustennuzilla pölystä huvlilojlla päjpvässä kynnetty desjatina.

– Nu, äjjan-go kynnit? – vähäzellä muhisten ehidno kyzyj Kuženkov, konza Davìdov läheni stanoviščan luoh.
– A kujn siè duvmajčet?
– Kiännit puolen desjatinua?
– Èj, kehno sivda ottakkah, desjatinan lizäzen ke!
Kuženkov, vojdahuo mägrän razvalla jallan, kumbazen häi satatti astovan pijh, čihkahti i lähti Davìdovan učastkalla miäriämäh. Puolen čuasun jal'geh hämärizellä, tuli, istuoči tulesta èdemma.
– Midä že siè, Kuženkov, olet iänettä? – kyzyj Davìdov.
– Jalgua midä ollov rubej äjjal'di kivistämäh. A paista èj ole midä, kynnit, nu i midä vièlä. Azièda! – vägizin sanoj Kuženkov i vièri sarzazella.

– Sivn suv salvattìh. Nyt èt havkahta, – nagroj Kondroj, no Kuženkov oli iänettä, bujto kujn èj i kuvllut.

Davìdov vièri butdkan lähellä, ummisti sil'mät. Robivosta tuli nenäh tuhkalla. Bujto kujn tulella palettìh päjvän kävel'dyö jallojn poh'jat, polvilojsta kivistettih jallat, kujn ni pane jalgojda, ajvin on paha, ajvin nijdä himojttav muvtella tojzeh luaduh... I počti kerrassa že, kujn vajn vièri, sil'mièn ièssä nägyi vualulojn musta mua; a sen rannassa, vajhtelièčien, tervana kièhuj, virdaj musta mua... Rubej čuvstvujmah, čto vähäzel'di piä pyörevdyj i oksennuttav, Davìdov avaj sil'mät i kirgaj Kondrojlla.

– Èj magavuta? – vastaj hän.
– Da, midä liène piädä kivistäv, sil'mièn ièssä – mua pluvgan alla vilizöv...
– Tämä ajvin on näjn, – i Kondrojn iänessä kuvluj žualivoinda.
– Kajken päjvän kačot jalgojh, tästä i piä pyörevdyv. A sijnä vièlä vägövä duvhu muasta novzov, nijn i humallut. Siè, Davìdov, huomena jallojn alla èlä kačo, a ènämbi ranneksiè kaččelièče.

Yöllä Davìdov èj kuvllut ni kirpulojn pureksindua, ni hebozièn hirnakojčendua, ni myöhästynnyzièn hanhilojn kuakatusta, kumbazet èj lojttona sijdä pajkkua muattu. Lujah magaj. Jo ènnen zorjua, jalgevduhuo, dogadi sarzah kiäèrièčennyön, budkan päjn astujan, Kondrojn.
– Siè missä olit? – puolelleh unissa, nostaldaen piän, kyzyj Davìdov.
– Sivn i mivn härgilöjdä vardejčin... ylen jo hyvin syödih härrät. Ajojn hiät lotkoh, a sièlä hejnikkö on hyvä...

Kahizija Kondrojn iäni bojko rubej sijrdymäh i kadoj... Davìdov èj kuvllut paginan loppuo: uni tuas kumaj hänen piän märrällä kastièsta turkilla, kajkki unohtuj mièlessä.

Tänä päjvänä Davidov kyndi desjatijan nellänneksen ke, Ljubuškin rovpno desjatinan, Kuženkov vähäzettä desjatinan i ihan vuottamatta, kajkkiè ènimmän kyndi Antippa Grač, kumbane täh suaten oli jallellä jiännyzessä grupassa, i nagroksi Davìdovan nimitetty "slabosil'nojksi komandaksi". Hän ruadoj lajhojlla Titkavin härröjllä. Konza lovnastettìh, oli iänettä sijdä, äjjango kyndi; lovnuan jal'geh hänen najne, kumbane ruadoj hänen ke aelijana, syötti härgöjdä helmasta, kunne oli pandu kuvzi funtua hyviä pit'atel'nojda syömistä: a Antippa daže lejbä muruzet pyvhkäl'di helmah – härröjllä syömizeksi. Ljubuškin dogadi tämän i muhahti:
– Aj kujn hyvin ruat, Antippa!
– I rubièn ruadamah! Miän rodu ruavossa èj ollut jal'gimäzinä! – zadorno sanoj vièlä ènämmällä mustennut keviän čirozesta i ahavojdunut Grača. Hän nijn ènämmän i ruadoj: illalla hänellä oli kynnetty desjatina nellänneksen ke. Jo pimeni, kujn kar'jah ajoj härgöjdä Majdannikov i Kondroj. Davìdovan kyzyndäh: "Ajjan-go šabašindah suaten kynnit", – kazihi. Lannatta – puolentojsta. Annakkua tabakkua sigarkazeh. Puolen päjviä èn kurinut... – i kačahti Davìdovah päjn vajbunuzilla, no vesselillä sil'millä.

Ilda besjodujčennan jal'geh Davìdov lugi äjjango kajkkièdah kyndi brigada:
– Sotsialističeskoj sorevnovanija, tovariščat tojne brigada, razvernièčov mejllä hyvin! Tempat ollah otettu ylen hyvästi: kynnössä brigadalla kolhozan pravlenija sanov suvret passibot!

Prorìvasta myö, armahat tovariščat, piäzemmä, fakt piäzemmä! I kujn èj piästä, esli kynnöllä on dokažittu, čto norma voj vìpolniè! Nyt pidäv kijrehtiä astuovojmizen ke. I objazatel'no pidäv astovojja kolmeh kerdah! Suvri passibo Majdannikovalla sentäh, čto hän on suamoj nastojaščoj udarnikka.

Najzet jo pestih astièt, kyndäjat vièrdih muata, härgöjdä aettìh nurmella. Kondroj magaj, konza hänen luo tuli morzièn, jahkäj händä kyl'geh i kyzäl'di.

– Kondroj, Davìdov sivda veličajčči... budto kujn kijtändäh päjn, a mi on udarnikka?

Kondroj moniè kerdojda kuvli tädä sanua, no sanuo, mi se on, èj maltanut. "Olis pidänyt Davidovalla kyzyö!" – duvmajčči hän tuskevuksissa. No èj sanuo morzièmella, značit ozuttua, čto èn tijja, kavottua morzièmella ièssä oma avtoritetta. Tädä hän luadiè èj vojnut, a rubej sellittämäh kujn maltoj:
– Udarnika se. Èh, siè, uraj–akka! udapnika se. Ka... Se... nu, kujn se sivlla paremmin sellittiä. Ka, primièraksi, vintovkalla on bojok, kumbazella pistonua murennetah. – Sidä nijn že kučutah udarnikaksi. Vintovkassa tämä štukka on – zaglavnoj, hänettä et ammu... nijn že i kolhozassa: udarnikka on suamoh glavnoj figura, èllennit. Nu, a nyt elä mešajče mivda.

Kyzynnät.

F. Burdin

Heinä ajjan virzi.

Nijtos sejzov, ka kujn sejnä,
Èj sua projdiè, nijn on sagiè,
Liènöv hyvä tämä hejnä –
Žijvatalla ruoga magiè.

Suvri peldo nijtos muada
Pidäv loppiè, hot' on ägiè.
Vesseläl'di mänöv ruado,
Artelissa on äjja vägiè.

Koval' i Tihonov

Merilöjn taguana.

Nägyv vellet liènöv bor'ba... È – èh!
Bor'ba uvvestah:
Generualat Soviètojn ke
Bor'bah astutah.

Hiän ke astuv bandua äjja... Ê – èh!
Puvškièn tulen ke.
Stepin piällä musta broni,
Pyöriv pojgineh.

Èj èndzi kerduo vediä bor'bua... È – èh!
Vihaznièkojn ke.
Opastunnuot myö olemma,
Borčujmah hiän ke.

Maltamma myö hejdä ajua... È – èh!
Omist' rajojsta
Èvle sammutettu mejllä,
tulet ah'jojsta.

Urhakaldi boevojldi... È – èh!
Läbi päjvät, yöt,
Vardejčemma soviètojda,
Omua ruaduo myö.

Sojttonièkka kuvlet sojttav... È – èh!
Pajon vojnah näh
Èdähänä rajan tagah,
Hyvin kuvluv täh.

V.I. Rumjantsev

Sièlä, missä...

Missä ylen omua suvattìh,
Kajkki talohuksuot piènet,
Missä kajkin èris ruattìh –
Sièlä kolhoza nyt lièni.

Missä yksinäne talo,
Muada čebraj adrazella,
Yhtehistä pelduo ruatah,
"Ravdazella hebozella."

Sièlä, missä pièndarilla
Kazvoj ènnen luostohejnä,
Tuoda suvrda pelduo myöten,
Lejbä kazvav nyt kujn sejnä.

Sièlä, missä kevhä ijan,
Muada vuograj kulakolda
Muat nyt kajkki ruaduačetah
Udarnikojn brigadojlla.

Slovari.

virzi – pajo – песня
skoppiè – sujttua – копить
haju – mièli – разум
èdähänä – lojttona – далеко
langièv – sorduv – падает
pajstua – pastua – испеть
palavajsta – hijlavua – горяченьких
ruohkat – uvvet – сырые
minnja – neveskä – невестка
herra – bajari – барин
aziè – dièlo – дело
kivgua – päčči – печка
solahtua – hejttyö – спуститься
sulhazet – svuatut – сваты
morzièn – nevesta – невеста
bokko – bošši – баран
janiksen – janöjn – заячий
tuačči – täh – из-за
lähtetellä – solahella – спуститься
meččujččemah – ohotualla – на охоту
kyl'gi – bokka – бок
ajvojn – ajjon – рано
ristivellet – prijuateljat – приятели
nijn – muga – так
pejdiä – lavdah azettua – потянуть
kätkitètih – muah pandìh – хоронили
leččiè – lièččiè – лечить
ovi – uksi – dver'
tuagièh – poaksuh – часто
keksiè – dogadiè – догадаться
vedo – podušnoj – оброк
pakota – pakita, kyzyö – просить
čuppu – ugla – угол
ruvhi – grobu – гроб
laskov lunda – panov lunda – сыплет снег
kummalline – inoj – странный
kiittelièčči – lövhki – хвастался
hovkka – uraj – дурак
pièttyv – vajgenov – смолк
nyt – nygöj – типерь
avando – lähte – прорубь
vajkastuo – iänevyö – замолчать
valehtua – kièlastua – врать
iho – roža – лицо
aziè – dièlo – дело
näblätä – nuoleldua – лизнуть
kuhma – hijlava – горячий
hätken – vijkon – долго
leppiè – – юркий
šupetti – čuhutti – прошептал
sudre – naprasno – напрасно
uro – ovruaga – овраг
kel'vä – blednoj – бледный
rostuo – rastava – рождество
käskyläne – kazačiha – домработница
kirrata – ravahtua – крикнуть
katos – levo – крыша
kivos – hangi – сугроб
čiba – koza – коза
pajattamah – lavlamah – петь
redukas – ligane – грязный
kuvzi – näre – ёлка
herra – bajari – барын
duranda – žmìhi – жмыхи
savakko – dubina – палка
puzune – uzlane – узелок
killevdyj – ravevduj – раскричался
bremo – – дудка
vijputti – häjmytti – махал
pädemätöjn – èj pidävä – ненужный
kabuj – sebäj – обнял
broni – varoj – ворона
liga – redu – грязь
rigeneh – tuagièh – часто
herrat – gospodat – господа
ahone – peldone – полянка
kurmačča – kurvičča – веснушки
lagevus – – ширы
pattiè – vihane – злой
sujstuo – öntästyö – споткнуться
pövry – tuhu – вьюга
ristizä – ristituatto – кресный
kirmiè – kappera проворный
ajro – vesla – весло
perämela – kormovoj vesla – кормовое весло
tagaperin – sellin – раком
pijgune – lampane – лампочка
syndyj – rodih – родился
nerottomasti – èj mahtuan – неумело
lambi – bruvdu – ламбина (пруд)
sarza – kavtana – кавтан
värči – huavo – мешок

Opečatkat