Koodavus: а=a б=b в=v г=g д=d е=e ё=jo ж=ž з=z и=i й=j к=k л=l м=m н=n о=o п=p р=r с=s т=t у=u ф=f х=h ц=ts ч=č ш=š щ=šč ъ='' ы=ì ь=' э=è ю=ju я=ja ä=ä ö=ö ÿ=y
Vet vesselän èlännän
Annojt vajn siè,
Nin opasta mejdä
Ièlleh päjn viè.
Myö suvačemma sivda
I tädä èmmä pejtä.
Rua ylen vijkko
I opasta mejdä.
Sivlla miän armas,
Sivlla miän kavnis.
Sivn sana, sivn ruado
Mejllä on kallis.
Ota miän iänet,
Kajkin myö annamma.
Stalin! Sivn nimiè
Myö iččièssä kannamma.
Lyhyöt štanit,
Pajdane sel'giè,
Vazemella kyllellä
Baklažka (1) kebiè.
Astuv rohkièh,
Èj suvri kazvone,
Vastahizella tramvajlla
Èj käske ajua.
Zajmi
Kajken dorogan,
Taputtav,
Kujn slona.
Kuvletta min verda
Nimiè hänellä on?
Vanja on i
Varja,
Tanja hän i
Manja,
Ljoša on i
Sanja,
Serjoža i
Kolja –
Ka min verda oli.
Kajkki luve nämä
Otrjuada on tämä.
Ken sièlä venyv
Joven rannalla,
Peskuzissa
lämbièčöv
Yliči päivät?
Lämbièčettih olgupiät
Palavemmaksi kivguada,
Kagla i
Sel'gä
Mustemmat
Čugunua.
Missä lyhyöt
Štanit?
Pajdane sel'giè?
Vazemella kyllellä
Baklakža kebiè?
Kajkki hänen vuattièt,
Mustennut nahka.
Ènämbi ni midä.
Tämä vajn i kajkki.
Niät-go
Pellon taguana
Vuattehista linnua
Kujn vajn tuvli novzeldav
Tämä linna särähtäv
Èvlla koit vojettu,
Pualikkazih sivottu.
Nijn že kujn
Parusat,
Tungevvutah tajvahah.
Koit pengerittä,
Èläjat kengättä.
Rahvahan paginojssa
Pionerat luagerilojssa.
Ottuačettìh azièsta
Kerralla sada kättä.
Kièhuv bojko ruado,
Artelissa vägi.
Lähti hän pellolla
Kujvuamah heiniä,
Levitetty hejnä
Polveh suaten hejllä:
Čomazièn kukkazièn ke,
Hobejzièn metlazièn ke,
Kajkki rahvas nijtetäh
I otrjuadua hyö kijtetäh.
Kačokkuakko venehet
Jogiè myöten aetah,
Ajailla sellät
Päjväzellä paletah.
Yhteh ajgah sovvetah.
Kajkki nämä käet,
Yhteh ollah kerätty
Kajkki nämä väet.
Rulevoj,
Suvda èlä avua,
Aja iänettä!
Èj nijn liènöv,
Kačo, sivlla,
Veneh vedeh kiännetty!
Losnitah veessä
Kenen nämä piät?
Läjmetäh èdizessä
Kenen nämä käet?
Ket nämä nìrkajjah,
Nagretah i fìrkajjah?
Rahvas sanotah –
pionerat kulajjah.
Mi sièlä nijtun alla
Vesselästi radžizov?
Ken sièlä ahozella
Kuvluvasti pagizov?
Vesselästi palav
Hapan suvri kando.
Kuvluvasti pagizov
Pionerojn vanhembi.
Otrjuadah,
Školah näh,
Vesseläh ruadoh,
Nemetskojh
Komsomolah,
Sovetskojh
Ledokola.
Da razve mujstat kajkki,
Mih näh pagizi hän vijkko.
Paletah lastuzet,
Pedäjastä kettuzet.
Rokka kergij – hypäkkiä!
Tyttözet i brihaččuzet!
Tuhkazissa kartofelja
Radžajav kujn pulemjotta,
Vähäzel'di palanut –
Da jo mänöv kujn nibud!
Musta oksa sarvikas,
Savutah vajn keglehet.
Otakkuakko lapset,
Kartofeljat valmehet!
(1) Baklažka – matkassa udobnoj läčäkkä astiè vedeh varojn
Häi hypähti kaksitojsta vuodizeh brihaččuzeh, korablin kapitanan pojgah, rivhtaj hänen piästä šliäpän, pani ičellä piäh i bojko novzi mačtalla. Kajkin ruvettìh nagramah, a brihaččune jaj šliäpättä i iče èj tièdänyt, nagrua-go hänellä ili itkiè. Obez'jana istuoči mačtan ènzimäzellä pojkkipuvlla, hejtti šliäpän i rubej sidä revittelemäh hambahilla i käbälöjllä. Hän ka kujn riäzitti brihačusta, ozutteli häneh i irvisteli hänellä turbua. Brihaččune grozildi i rängähti häneh, no obez'jana vièlä ènnistä ènämmäl'di revitteli šliäppiä.
Matrosat vièlä ènämmäl'di ruvettìh nagramah, a brihaččune jo ruskoj, hejtäl'di kurtkazen i lähti mačtua myöten obez'janalla jallesti. Yhtessä minutassa novzi nuorua myöten ènzimäzellä pojkkipuvlla; no obez'jana, vièlä bojkomba i lovkojmba händä suamojlla sillä minutalla, kujn häi duvmajčči fattiè šliäppiä, novzi ylemmäksi.
– Näjn siè mivsta èt uji! – rängähti brihaččune i rubej novzemah ylemmäksi. Obez'jana tuas hänen muanitaldi, novzi vièlä ylemmä, no brihaččune jo yl'dyj, i hän èj jiänyt jallellä. Näjn brihaččune i obez'jana. yhtessä minutassa novstìh ylen yläh. Ylähänä obez'jana ojenduači kajkkeh piduhuoh i, pyzyen nuorasta tagimmazella käellä, riputti šliäpän jal'gimäzen pojkkipuvn njokkah, a iče novzi mačtan ladvah i sièl'dä kejkistelièči, ojendeli hambahiè i ihastelièči. Mačtan pojkkipuvn njokkah suaten, missä rippuj šliäppä, oli aršinua kaksi, i nijn sidä suaha mujten èj vojnut, kujn vajn èroten nuorasta i mačtasta.
No brihaččune ylen yl'dyj. Häi èroj mačtasta i harpaj pojkkipuvlla. Paluballa kajkin kačottìh nagrettìh, midä ruattìh obez'jana i kapitanan pojga; no kujn vajn dogadittìh, čto häi laski nuoran i häjlyttäen käzillä harpaj pojkkipuvlla, kajkin pöllästyksestä jampistyttih.
Kujn vajn hän pahojn harpajs – hän mäčkähtäjs palubua vas. Da hot' hän èj i slibahtajs, a mänis pojkkipuvn njokkah suaten i ottajs šliäpän, to hänellä olis jugiè kiändyö i tulla jarelläh mačtah suaten. Kajkin iänettä kačottìh i vuotettìh, midä liènöv.
Kerdah ken liènöv rahvahasta pöllästynnästä ahni. Brihaččune tästä ravahtuksesta tuli mujstoh, kačahti alah i rubej häjlymäh.
Täh ajgah korablin kapitana, brihaččuzen tuatto, lähtì kajutasta. Häi kandoj ruž'jua, čtobì ammuksennella lokkilojda. Hän dogadi mačtalla pojjan, i sijnä že miètti pojgah i rängähti: vedeh! Kočahta sejčas že vedeh! Ammun! Brihaččune häilähti, no èj èllendänyt. "Hyppiä", èj nijn ammun!". Yksi, kaksi!..." I konza vajn häi rängähti "kolme" brihaččune häilähti i piälajlleh kočahti.
Kujn puvškan juadra, brihaččune pläčkähti mereh, i èj kerritty händä kattua vezi allot, kujn kaksikymmendä moloččua hypähtettih korablista mereh. Nellänkymmenen sekundan jal'geh – ne pitkiksi ozuttuačettìh kajkilla – brihaččune nouzi veen piällä. Hänen hvatittìh i nostettìh korablih.
Äjjan minutan jal'geh hänen suvsta nenästä rubej lähtemäh vezi, i hän rubej hengittämäh. Konza tämän dogadi kapitana, to kerralla ravahti, kujn bujtto händä ken ollov ahtisti, i ujdi kajuttah, čtobì ni ken èj nägis, kujn häi itköv.
Èli ènnen muailmalla kuorzuja löttö. Istuj hän suossä, pyvdeli nasekomojlojda, keviällä omièn podruvgojn ke äjjal'di kuorzuj i kajken ijan hän èläjs hyvilleh, – konečno, kun händä èj söjs aista. No lièni yksi slučaj. Yhten kerran hän istuj veessä ojendunuolla kannon juvrella i naslaždajččièči lämbimällä hiènozella vihmalla.
"Ah, mittyne on tänä päjvänä hyvä, märgä siä!" – duvmajčči hän: "Min hyvyne on èliä muailmalla". Vihmane čipettäv hänen kir'javua, losnijua sel'giä myöten; kuapljat virrattìh hänen vačan alla i luapazièn tagah, i tämä oli ylen äjjal'di mièleh, mojne mièleh, čto hän vajn-vajn èj kuorzahtanut, no, ozaksi, mujstutti, čto oli jo sygyzy i čto sygyzyllä lötöt èj kuorzuta – sih on keviä – i čto, esli kujn kuorzahtav, nijn kavottav oman löttölöjn dostoinstvan. Sentäh hän oli iänettä i nièžièči.
Kerdah vozduhassa rubej kuvlumah viènone, vihel'däja, katkièlija iäni. On mojne poroda sorzua: konza hyö lennetäh, sillojn hiän sijvet lejkatah vozduhua, vihelletäh: f'ju-f'ju-f'ju-f'ju kuvluv vozduhassa. Tällä kerdua sorzat, luadien puolen suvrda kruvgua hejttiäčettih i istuočettìh sih suamojh suoh, missä èli löttö.
– Krja, krja! – sanoj hejstä yksi, – lendiä pidäv vièlä èdäh, pidäv syöl'diä.
I löttö kerdah pejttyj. Hot' i tièzi, čto sorzat èj ruveta syömäh händä, suvrda i lozièda kuorzujua, – no yksi kajkki, varajannasta, nìrni juvren alla. No duvmajduo, hän ruohki ojendua veestä oman kijrasil'män piän: hänellä oli ylen interesno tijjustua, kunne lennetäh sorzat.
– Krja, krja! – sanoj tojne sorza, – jo vilu lièni. Teriämmä
lämbimäh randah! Teriämmä lämbimäh randah!
I kajkki sorzat ruvettìh vastah kriäčkymäh.
– Hyvälistö sorzat, – rohkeni sanuo löttö, – i mi tämä on lämmin randa, kumbazeh työ lennättä? Èl'giä pangua vigah, čto miè tejdä bespokoin.
I sorzat sejzavuttìh hänestä ymbäri. Ènzin hejllä tuli mièleh händä syvvä, no jogahíne hejstä duvmajčči, čto löttö on ylen suvri i èj mäne keroh. Sillojn hyö kajkin ruvettìh ravizemah:
– Hyvä on lämbimässä muassa! Nyt sièlä on lämmin! Sièlä ollah sen mojzet hyvät, lämbimät suot. Mittyöt sièlä ollah madozet! Hyvä on lämbimässä rannassa!
I hyö nijn ravistìh, čto löttö čut' èj kavottanut kuvlendua.
Vägeh vajn hänellä saj kièl'diä sorziè i käskiè yhtellä,
kumbane hejstä ozuttuači kajkista lozièmmaksi i mièlövemmäksi,
sellittiä hänellä, mi tämä on lämmin randa. I konza
häi saneli hänellä mi tämä on lämmin randa, to löttö äjjal'di
ihastuj, no jal'gimäjn varaten yksi kajkki kyzyj:
– A äjja-go on sièlä nasekomojlojda?
– O, kogonazet pil'vet! – vastaj sorza.
– Kva! – kuorzahtì löttö i tässä že kiännyldi, čtobì
kačahtua, èj go ole tiälä podruvgojda, kumbazet vojdas händä
kuvlla i osudiè sygyzyllä kuorzunnasta.
– Hän ni kujn èj vojnut tirpua, čtobì èj kuorzahtua, hot'
yhtä kerdua.
– Otakkua mivda tiän ke.
– Tämä mivlla on kumma! – kriäčkähti sorza. – Kujn myö
sivda otamma? Sivlla èj ole sijbilöjdä.
– Konza työ lennättä? – kyzyj löttö.
– Terväh, terväh! – iännällettih kajkki sorzat. – Krja,
krja, krja, krja! Tiälä on vilu. Lämbimäh muah! Lämbimäh
muah!
– Annakkua mivlla dyvmajja vijzi minuttua, – sanoj löttö,
– Miè sejčas tulen. Miè, naverno, midä nibud' hyviä duvmajčen.
II. Matkassa sorzilla.
I hän pläčkähti oksazelda, kumbazella jo oli uvvestah novssut, vedeh, nìrni mudah i umbipäjn pejttyj sinne, čtobì ni mittynäzet predmiètat èj mešajdajs hänellä duvmajja. Projdi vijzi minuttua, sorzat sovsem jo tahtottìh ujdiè lendoh, kujn kerralla veestä oksazen luoh, kumbazella istuj löttö, ozuttuači hänen turba. Tässä turvassa oli suamoj vesselä vìraženija, kujn vajn voj olla lötöllä.
– Miè vìdumajčin, miè lövvin, – sanoj hän, – anna kahten tejstä otetah omih njokkih viččazen a miè tartun sen keskisel'dä. Työ rubiètta lendämäh, a miè ajamah, vajn pidäv, čtobì èttä kriäčkäjs, a miè èn kuorzujs, i kajkki liènöv hyvin.
Olla iänettä i kandua, hot' i kebièdä löttyö, kolme tuhattua virstua, èj ole suvri udovol'stvija, no lötön haju nijn äjjal'di mièllytti sorziè, čto hyö kajkki družno soglasièčettìh kandua händä. Lövvettih hyvän lujan vičan, kaksi sorzua otettìh sen njokkah, löttö tartuj keski viččah suvlla, i kajkki parvi novzi vozduhah. Tämän mojzesta varattavasta ylähyksestä, kumbazeh händä nostettìh, lötöllä hvatti hengen; a sih vièlä sorzat lennettih èj rovno i rivhtottìh vičasta. Löttö bringi vozduhassa, kujn bumuagasta luaittu kukla i kajkkeh vägeh liččaj omiè igenii, čtobì èj kirvota i èj pläčkähtiä mualla. Odnuakko hän terväh privìkni omah položenijah i daže rubej kaččelemah. Hänen alla bojko èjstyttih pellot, nijtut, jovet i mäet, kumbaziè hänellä, tojziksi, oli ylen jugiè kaččuo, sentäh čto, rippuen vičassa, hän kaččoj jallellä i vähäzelhèdi yläh, no kuda–midä nägi i ihastelièči i gordièči.
"Kačo kujn hyvin miè duvmajčin", – duvmajčči hän iččenäh. A sorzat lennettih kandajalla puaralla jallesti, ravistìh i kijtettih händä.
– Dijva, kujn tolkovoj piä on miän lötöllä, – pajstìh hyö, – daže sorzièn keskessä vähä tämän mojziè lövdyv. Hän vägeh pidi iččièdä, čtobì èj sanuo hejllä passibuo, no mujstutti, čto kujn vajn avannov suvn, hän langièv tämän strašnohuosta korgehuosta, hän luemmin liččaj igeniè i rešši tirpua. Näjn hän rippu kogonazen päjvän. Hänen kandajat sorzat lendäessä vajhtuttíh, lovko ottaen tojne tojzelda viččua. Tämä oli ylen strašno; äjjan kerdua löttö vähästä èj kuorzahtanut varajannasta, no pidi olla luja hengizenä i häi oli sen mojzena. Illalla kajkki parvi pièttyj mittyöh liènöv suoh. Sorzat zorjalla tuas novstìh löttön ke matkah. Sorzat lennettih lejkattulojn peldolojn piällä, kellastunnuzièn meččièn i kylièn piällä, tävtettylöjn lejbä kegolojlla. sièldä kuvluj rahvahan pagina, brivzojn tujjutanda. Rahvas kačottìh sorzièn parveh i zamiètittuhuo sijnä midä liènöv osobennojda, ozuteldnh käzillä. I lötöllä rubej himottamah ylen äjäl'di lendiä alemma muah päjn, ozuttua iččièdä, kuvnnella, midä häneh näh pajstah.
III. Matkan loppu.
Tojzella lebävöllä, hän sanoj:
– Èj-go voj lendiä alembana? Miè varajan langièndua, kujn
mivlla liènöv lävlen. – i hyvät sorzat uskallettìh hänellä
lendiä alemmaldi. Tojzena päjvänä hyö lennettih sen alahuočči,
čto kuvldìh iänilöjdä.
– Kačokkua, kačokkua, – rängettih yhtessä kylässä lapset, –
sorzat löttyö kannetah!
– Kačokkua, kačokkua, – rängettih tojzessa kylässä vanhemmat, –
ka čuvdo!
Tièttäneh-go hyö, čto tämän miè duvmajčin, a èj sorzat –
duvmajčči kuorzuja löttö.
– Kačokkua, kačokkua, – hejkettih kolmannessa kylässä, –
ka mittyne čuvdo! Ken tämä duvmajčči tämän mojzen hijtrojn
štukan. Tässä löttö èj vojnut tirpua, unohti kajken
vardejlièčemizen i rängähti kajkkeh vägeh:
– Tämä miè, miè!
I tämän ravun ke hän piälajlleh lendi mualla. Sorzat äjjal'di
ravahtettìh; yksi hejstä tahtoj hvattiè matkanièkka rukkua
lendäessä, no promahni. Bringuttaen kajkilla nellällä luapazilla,
löttö bojko lendi mualla; no sentäh, kujn sorzat lennettih ylen
bojko, hän langej èj sih kohtah, kumbazella pajkkua hän ravahti i
missä oli kova doroga, a èdembiäh, i tämä hänellä oli suvrena ozana,
sentäh, čto hän langej rannalla redukkahah pruvduh (lambeh).
Hän terväzeh nìrni veestä i ruttozeh ravahti kajkkeh iäneh:
– Tämän miè! Tämän miè duvmajčin! – no hänestä ymbäri èj
ollut ni kedä. Pöllästynyöt vuottamattomalla pläjskynnällä
tägäläzet lötöt pejtyttih vedeh. Konza hyö ruvettìh ozuttelièčemah
veestä, to dijvien kačottìh uvdeh löttöh.
I hän saneli hejllä kummallizen istorijan sih näh, kujn
häi duvmajčči kajken ijan i jal'gimäjn izobretti uvven
neobìknovennojn sposoban ajua matkah sorzilla; kujn hänellä
oldìh omat sobstvennojt sorzat, kumbazet kannettìh händä,
kunne hänellä pidi; kujn hän oli kavnehessa lämbimässä rannassa,
missä nijn on hyvä, missä ollah ylen hyvät, lämbimät suot i on
äjja tihiè, i kajken mojziè tojziè syödäviè pöpökkäziè.
– Miè tulin tiän luoh kačahtamah, kujn työ èlättä, –
sanoj hän, i jiän tiän luoh keviäh suaten, kuni èj kiännytä
mivn sorzat, kumbazet miè laskin ièlleh lendoh.
No sorzat jo ni konza èj kiännytty. Hyö duvmajdìh, čto kuorzuja kuoli, konza langej mualla, i ylen žualivojdìh händä.
Konza Hilippäne astuj omua uvliččua myöten, kojrat
händä èj koskièttu, hyö händä tièttih. No konza hän lähti
tojsta uvliččua myöten, hypähti Žučka i rubej havkkumah,
a Žučkalla jallesti hypähti suvri kojra Volčok. Hilippäne
lähti juoksemah, a kojrat hänellä jallesti.
)
Hilippäne sujstuj i langej. Tuli miès, ajoj kojrat i sanoj:
– Kunne siè, äbäreh, yksin mänet?
Hilippäne ni midä èj virkanut, keriäl'di polat i lähti
juoksemah mi oli vägiè. Tuli hän školan luoh. Krinčojlla
ni kedä, a školassa kuvluttìh lapsièn iänet. Hilippäne
pöllästyj:
– A kun mivn učitelja ajav, – i rubej duvmajmah, midä
hänellä ruadua.
Männä jarelläh, – tuas kojrat hypätäh, školah männä –
učiteljua varavttav.
Astuj sijričči školaeta najne i sanoj:
– Kajkki opastutah, a siè midä tässä sejzot?
Hilippäne mäni školah. Sinčossa hejtti šuapkan i avaj uksen.
Školassa oli äjja lasta. Kajkki iännettih omua, a učitelja
ruskejssa šarfojssa käveli hiän keskessä.
– Siè midä? – kyzyj hän Hilippäzel'dä. – Da siè ken olet?
Hilippäne oli iänettä.
– Ali siè olet kièletöjn?
Hilippäne sih suaten pöllästyj, čto èj suanut i suvda avata.
– Nu nijn mäne kodih, kun èt kehtua pajsta.
A Hilippäne ruadi olis sanomah, da pöllästyksissä kujvi
kero. Hän kačahti učiteljah i röngähti itkömäh. Sillojn
učiteljalla lièni händä žuali. Hän silähytti Hilippäzen
piädä i kyzyj lapsilda, ken on tämä brihaččune?
– Tämä on Hilippäne, Kostjan velli, hän ammujn pyrgièči
školah, da muamoh èj laskenut, a tänäpiänä hän pejtočči
kajkista tuli školah.
– Nu istuoče lavčalla, vejkon rinnalla, a sivn muamollas
sanon, čtobì hän laskis sivda školah.
Učitelja rubej ozuttelemah Hilippäzellä bukviè, a hän
nijdä jo tièdi i vähäzel'di maltoj lugiè.
– Nu-ko složi oma nimi Hilippäne lugov: Ho-i-hi, èli
li, Hili; ppe-äppä, Hilippä; èn-e – ne: Hilippäne.
Kajkki pirskahtettih nagramah.
– Moločča, – sanoj učitelja. – Ken sivda opasti lugemah?
Hilippäne rohkeni i sanov: – Kostjuška. Miè olen ylen
bedovoj, miè kerras kajkki èllennän. Miè olen lovkoj!
Sijdä suaten Hilippäne tojzièn lapsièn ke rubej kävelemäh školah.
II
Tuli ukko akan luoh,
Sanoj hänellä suvreh čuvdah näh:
"Pyvvin tänäpiänä miè kalazen,
Èn prostojn, a kuldazen;
Miän luaduh pagizi kalane,
Pyrgi kodih, mereh sinizeh,
Kallehella hinnalla lunnastualièči,
Kunnastualièči millä miè vajn tahtonen.
Ottua lunnastusta èn ruohkinut hänestä;
Mereh sinizeh nijn laskin käzistä".
Rubej akka ukkuo čakkuamah:
"Bluazna siè, olet prostofilja!
Lunnastandua hänestä ottua èt maltanut.
Stirajčenda karta sovsem on hallenut,
Hot' sen olizit kalalda pakinnut".
Lähti ukko sinizen meren luoh.
Nägöv: meri vähäzel'di on kizavdunut.
Rubej hän kullasta kalasta kuččumah.
Ujčeldi kalane i kyzyj hänel'dä:
"Midä sivlla pidäv, dièdo"?
Kumarduj ukko i sanov hänellä:
"Piästä hiästä, kuldane kalane!
Čakkaj kajkkineh mivn oma akka.
Èj mivlla ukolla spokojua anna:
Pidäv hänellä uvzi karta;
Miän oma kogonah on hallenut".
Vastuav hänellä kuldane kalane:
"Èlä gorjujče, mäne jumalan ke!
Liènöv tejllä uvzi karta".
III
Tuli jarelläh ukko akan luoh,
Uvzi karta akalla ièssä.
Čakkuav akka ènämmäl'di sidä:
"Bluazna siè olet, prostofilja!
Pakičit bluazna, kartan!
Äjja-go hyvyttä on kartassa?
Jarelläh kalan luoh myöstiäče;
Perti pakiče, – kumarduače".
Lähti ukko sinizen meren luoh.
(Mudavduj sinine meri),
Rubej hän kullasta kalasta kuččumah.
Ujčeldi kalane i kyzyv hänel'dä:
"Midä sivlla pidäv, dièdo"?
Kumarduači ukko i sanov hänellä:
"Piästä hiästä, kuldane kalane!
Vièlä ènämmäl'di čakkuav akka,
Èj mivlla ukolla spokojua anna:
Pertiè pakiččov akka rajska".
Vastuav hänellä kuldane kalane:
"Èlä gorjuj, mäne jumalan ke!
Olgah täh luaduh: liènöv tejllä perti"
IV
Lähti hän oman muapertizen luoh,
A sijnä jo pertizen i jal'giè èj ole;
Hänen ièssä perti svetjolkan ke (1)
Kirpičästä, valgièn truvan ke,
Tammizista lavvojsta verejojn ke.
Istuv akka ikkunalla,
Čakkuav ukkuo kajkella pahalla:
"Bluazna siè olet, kohti sanuo prostofilja!
Pertin, mièletöjn pakičit!
Kiänny kalan luoh kumarduače
Èn tahto olla mustana krest'jankana
Tahton olla stolbovojna dvorjankana (2)"
Lähti ukko sinizen meren luoh
(Èj ole spokojnoj sinine meri),
Rubej hän kullasta kalasta kuččumah
Ujčeldi kalane i kyzyv hänel'dä:
"Midä sivlla pidäv, dièdo?"
Kumarduači ukko i sanov hänellä:
"Piästä hiästä, kuldane kalane,
Ènämmäl'di ièllistä akka, bluaznavduj,
Èj mivlla ukolla spokojua anna:
Èj tahto olla hän krest'jankana,
Tahtov olla stolbovojna dvorjankana".
Vastuav hänellä kuldane kalane:
"Èlä gorjuj, mäne jumalan ke!"
V.
Tuli ukko akan luoh.
Midä hän nägöv. Korgiè terema (3),
Akka sejzov krinčojn ièssä
Kallehissa sobolin (4) mehojssa,
Sbornikka šulkune piässä,
Kaglassa ymbäri žemčugat (5),
Kuldazet brusliètat käzissä,
Jallojssa ruskièt polsapožkat.
Hänellä ièssä vernojt slugat;
Häi hejdä pergav, tukista vatuldav.
Sanoj sijnä ukko omalla akalla:
"Terveh bojarina – sudarinja dvorjanka!
on-go nyt hengi sivn tävvelline?"
Rubej akka havkkumah händä,
Käski sluvžimah konjušnjah männä.
Projdi nedeli, tojne,
Ènämmäl'di ièllistä bluaznavduj akka,
Tuas ukkuo työndäv kalan luoh:
"Mäne kalan luoh, kumarduače.
Èn tahto olla stolbovojna dvorjankana,
Tahton olla vol'nojna tsaritsana".
Pöllästyj ukko: – "Ole mièlissä,
Midä siè sbejččièčit-go mièlistä?
Ni pajsta, ni harpata èt malta.
Nagratat siè kajken muailman".
Syttyj akka ènämmäl'di ènnistä,
Kun čilkuav ukkuo nägyö vaste.
"Ah, siè, mužikka, luapotnikka,
Kujn siè ruohkit kijstiä mivn ke,
mivn ke stolbovojn dvorjankan ke?
Mäne meren luoh, sivlla hyväzesti sanotah;
Èt lähte hyväzesti, vägeh suatetah".
Lähti ukko meren luoh
(musteni sinine meri),
Rubej hän kullasta kalasta kuččumah.
Ujčči kalane i kyzyv hänel'dä:
"midä sivlla pidäv, dièdo?
Kumarduj ukko i sanov hänellä:
"Piästä hiästä, kuldane kalane!
Tuas buntujččov mivn oma akka:
Jo èj tahto olla hän dvorjankana,
Tahtov olla vol'nojna, tsaritsana.
Vastuav hänellä kuldane kalane:
"Elä gor'uj, mäne jumalan ke!
Hyvä! Liènöv sivn akka tsaritsana".
VI.
Ukkone akan luoh tuli.
I midä, nägöv tsuarin dvorča ièssä,
Omua akkua nägöv hän sièlä,
Stolan tagana istuv tsaritsana,
Suvret bojarinat sluvžitah hänellä,
Juotetah händä parahalla vijnalla;
Syötetäh händä magièlla priänikällä;
Ymbäri vardejččijat sejzotah,
Olgupiällä kirvehiè piètäh.
Kujn dogadi ukko, pöllästyj;
Akalla jalgojh kumarduači,
Sanov: "Tervehenä, groznoj tsaritsa!
On-go hengine tädvtetty sivn oma?".
Akka häneh èj kačahtanut,
käski vajn ajua ukkuo sil'mistä.
Hypähtettih bojarit i dvorjanat,
Niskojsta ukon pojs lykättih.
A ovilojlla häneh vardejččijat hypähtettih,
Kirvehillä vähästä èj lejkattu;
Rahvas hänen piällä nagrattelièči:
"Muga i pidäv sivlla vanha neveža!
Čtobì ièlleh päjn paremmin tièdäzit
I vièrahah regeh èt istuočis!".
Projdiv nedeli tojne,
Bluaznavduj akka ènämmäl'di ièllistä:
Työndi ukkuo kuččumah dvorčan slugat.
Lövvettih ukon, tuodìh akan luoh.
Sanov akka ukolla tuas:
"Mäne, kalalla kumarduače:
Èn tahto olla vol'nojna tsaritsana,
Tahton olla meren vladnčitsana,
Čtobì èliä mivlla suvressa meressä,
Čtobì sluvžis mivlla kuldane kalane
I olis mivlla kajkkiènne työnnettävänä".
Èj ruohkinut vastah ukko iändiä,
Èj ruohkinut vaotaht sanua virkua.
Lähti hän sinizen meren luoh.
I nägöv: merellä suvri burja:
I nijn i novstah siändynnyöt allot (volnat),
Nijn i kävelläh, ulvoen ulvotah.
Rubej hän kullasta kalasta kuččumah.
Ujčeldi kalane i kyzyv hänel'dä:
"Midä sivlla pidäv, dièdo?"
Kumarduači dièdo i sanov hänellä:
"Piästä hiästä, kuldane kalane!
Èn tijja midä ruadua pahan akan ke?
Jo èj tahto olla vol'nojna tsaritsana,
Tahtov olla meren vladìtsana;
Čtobì èliä hänellä suvressa meressä,
I čtobì siè iče sluvžizit hänellä
i vojs sivda kunne pidäv työnnellä"
Ènämbi ni midä èj sanonut kalane,
Häjmäj vajn vettä myöten hännällä
I ujčeldi hän syväh mereh.
Vijkon meren luona vuotti ukko otvièttua,
Èj tullut kalane, kiändyj akan luoh.
Nägöv: hänen ièssä tuas muahine pertine;
Kynnyksellä istuv hänen akka.,
Hänellä ièssä hallennut karta.
(1) svetjolka – pertin piällä valgiè komnatta.
(2) stolbovoj dvorjanka – bojarilajne najne bohattua znatnojda roduo.
(3) terema – starinnojn bohatojn koin nimi.
(4) soboli – zvièrine, kumbazen nahka on ylen kallis.
(5) žemčuga – čomat kallehet šarazet, kumbazet on luaittu meri ruakovinkojsta.
Kerralla Trezorka luadi stojkan; mivn tuatto ravahti: "pil'" i suamojn Trezoran nenän luona kočahti rujslindu i lähti lendoh. Vajn lähti lendämäh kujn ollov interesno: kuvìrkajččièči, pyöri, langej mualla – ka kujn hän oli ruanittu, libo sijbi hänellä katkej. Trezora mi on vägiè luottuači (juoksi) hänellä jallesti... Hän tädä èj luadinut, konza lindu lendi, kujn slièdujččov. Tuatto daže ambuo èj vojnut, hän varai, čto koskov drobulla kojrua. – I kerralla kačon: Trezora hypähtä1'di – i tsap! Otti rujslinnun, toj i andoj hänen tuatolla. Tuatto otti hänen i pani ičellä kämmenellä, yläh jalgazin. – Miè kočahtin. – Mintän ravkkane hän oli ruanittu? – Èj, vastaj mivlla tuatto; häi èj ollut ruanittu; naverno hänellä missä nibud' tässä on lähillä pikkarazièn ke pezo, i hän naročno pritvorièči ruanituksi, čtobì kojra vojs duvmajja, čto händä on kebiè pyvdiä. – Miksi hän tädä luadiv? – kyzyjn miè. – A sih varojn, čtobì muanittua kojra omista pikkarazista. Sijdä hän lähtis hyvin lendämäh. Vajn täh kerdah hän hajrahti; jo lijjaksi pritvorièči – pyvdi hänen Trezora. Nijn hän èj ole ruanittu? – kyzyjn miè uvvestah. Èj ole, no èlossa hänellä èj olla. Trezora, nägyv, hänen liččualdi hambahilla. – Miè mänin rujslinnun lähemmäksi. hän lijkahtamatta venyj tuaton kämmenellä, ripahtunnuon piähyön ke i kaččoj mivh kyllestä päjn omilla valpahilla sil'millä. – I kerralla mivlla ylen lièni händä žuali! Mivlla ozuttuači, čto hän kaččov i duvmajččov: mintäh miè kuolla dolžen. – Mintäh? Ved' miè omua azièda luaijn; omiè pikkaraziè tahtojn pejttiä, muanittua lojtommaksi kojrasta i ka puvtujn! Ravkkane miè! Ravkkane! – èj ole tämä spravedlivo! Èj ole spravedlivo! – Papaša! sanojn miè, da, možet hän èj kuole... i tahtojn silähyttiä rujslinnun piähyttä. No tuatto sanoj mivlla – èj! – Ka kačahta: sejčas hänellä luapazet ojetah, hän ynnäh särähtäv, i salbavvutah hänen sil'mät – nijn hän i vijdi. Kujn vajn hänel'dä salbavvuttìh sil'mät – miè pavgahin itkemäh. – Midä siè? – kyzyj tuatto i rubej nagramah. – Mivlla on händä žuali, – sanojn miè. Hän omua azièda luadi, a hänen tapettìh! Tämä èj ole ojgièsti! Häi tahtoj hijtrujčeldua, vastaj mivlla tuatto. – Vajn hänen Trezora muanitti. – Paha Trezora! – duvmajčijn miè. Da i iče tuatto mivlla ozuttuači tällä kerdua èj hyväksi. Mittyöt tässä hijtrostit? Tässä on omièn lapsièn suvačenda, – a èj ole hijtrosti! Kun hänellä on käskiètty pritvorjajččièčiè, čtobì omiè lapsiè vardejja – nijn Trezorkalla èj pidänyt händä pyvdiä! Tuatto tahtoj syvätä rujslinnusta omah sumkazeh, no miè hänen pakičin ičellä, otijn hänen varovazeh molembih kämmenih, hengitällin häneh ... èjgo èlävvy? – Odnuakko hän èj lijkahtanut. – Naprasno, velli, – sanoj tuatto: – händä èt èlävtä. Näet, hänellä piähyt vabizov. – Miè hilljakkazeh hänen nostin njokkazesta; no vajn miè otijn käen – piähyt tuas ripahti. Mivlla naverno händä on žuali? – kyzyj mivlda tuatto. A ken pikkaraziè rubièv syöttämäh – kyzyjn miè omah čerjodah. Tuatto tarkaldi mivh kačahti. – Èlä huolittelièče, – sanov: – hejdä – tuatto rubièv syöttämäh. Da ka sejzo, – lizäj hän: – ka kun Trezora puoli stojkua luadiv... jo èj-go tämä ole pezo. Pezo i on.
I toveh... kahtella harpavksella Trezoran turvasta hejnikössä, ahtahaldi tojne tojzella rinnakkajn venyttih nellä pojgasta; äjjal'di hengitettih yhteh hengävykseh... ka säristih! A jo sulgavvuttìh; puvhua hejssä èj ole – vajn yhtet händäzet vièlä ylen lyčykkäzet. – Papa! papa! – ravahtin miè pahalla iänellä... kuču pojs Trezorkua! Mujten nijn že hiät tappav!
Tuatto rängähti Trezorkah, i sijrdyhyö kylvgeh, istuoči tuh'jon alla, čtobì syöl'diä palane. A miè jajn pezon luoh, èj himottanut syvvä. Sajn puhtahan pajkkazen, panin sillä rujslinnut... "Kačokkua, työ, sirotinazet, ka tiän muamo! Häi tiän tuačči iččièn žertvujčči!" Pojgazet èndizelläh terväh (väliän) hengitettih, kajkella rungalla. (tièlalla). Sijdä miè mänin tuaton luoh. – Vojčet-go siè mivlla tämän rujslinnun podariè? – Kyzyjn miè hänel'dä. No midä siè hänen ke tahtot ruadua? – Miè tahton händä muah panna! Muah panija! – Da; hänen pojgazièn luoh. Anna mivlla sivn vejčči; sih hänellä kalmazen luain. Tuatto dijvujčči: Čtobì lapsuot hänen kalmazella kävel'däjs? – Kyzyj hän. Èj, vastajn miè. A nijn... mivlla himottav. Hänellä tässä liènöv hyvä venyö oman pezän revnassa. – Tuatto sanua èj sanonut, toj i andoj mivlla vejčen. Miè ruttoh kajvojn havdazen; annojn rujslinduzella suvda, panin hänen havdazeh – i umbajn hänen muah.
Yhten kerran kajvomma myö hänen ke savussa havdua. Konza havda jo oli kajvettu, rubej dièdo puhtastamah poh'jua. No hän kerrassa pièttyj, lykkäj labièn i havvan uglasta rubej midä liènöv suamah. Pirahtettìh rannojsta kirpičät, hijli, izvjoctka.
Miè pajnullin i dogadijn min liènöv dièdon käessä, kujn
rovno pletin:
– Èkoj, siè... Kačo siè kunne zavalièčijt...
– Dièdo, mi tämä on?
– A, vuota, terväh tijjustat.
Konza dièdo novzi havvasta, miè toven dogadijn hänellä käessä provlokasta pletityn, jugièn tinahizen piähyön ke i losnijan varren ke lyčykkäzen pletin.
Miè ihastujn i tahtojn jo pakita sidä, no näjn, – dìèdo
kerrassa rupistuj, käet hänellä särähtettih i vabizi piä.
Miè pöllästyjn.
– Dièdo, dièdo!
(1) bahča – peldo, missä kazvetah arbuzat, dìnjat i tojzet èjnehet.
Ni konza miè vièlä èn nähnyt, čtobì suvret itkièttäs, no tässä tijjustin, čto hyö itkiètäh kyvnelittä. Dièdolla rupistelièči kajkki hibiè.
Kodvan hän sejzoj murčistuksissa i jugièsti hengitti.
Sijdä läheni mivn luoh, mučkaj mivda piäh i sanoj:
– Ozakas siè... i ènämbi ni midä èj virkanut.
Tulimma myö yö sijan luoh. Yö sijalla revnassa oli luaittu tuli
i brihat jo istuttìh sijnä. Hyö kièhutettìh čuajuo i mih näh
liènöv palavasti kijstettih, a kujn vajn dogadittìh miät,
kerrassa ravahtettìh:
– Dièdo astuv, dièdo!
– Dièdo, čuaju valmis!
– Pijruada tuodìh, dièdo!
– Dièdo, työnnä mejdä mettä tuomah!
No dièdo oli iänettä i kajkki kerrassa vajkastuttìh. Juodìh čuajuo, syödih pijruada. I dijvujen kačottìh dièdoh. Dièdo oli iänettä, no myö tièzimmä hänen privìčkan i èmmä tartunut häneh: Myö tièzimmä, čto hän ni konza èj rubiè sanelemah, konza käsket. I myö vièlä naročno luaimma vijduo, čto unahtimma häneh näh i rubejmma keskenäh bäl'bättämäh. Kerralla näjmmä hänen kulmat ojettìh, nabejčči trubkan, muhahti, pani hijlyön i hengähtih. Miän oldìh jo varuzina.
– Da, ammujn jo tämä oli, nyt mujstuttua èj sua. Mivlla sillojn kaksikymmendä ènzimäne vuozi mäni. Tässä suamojssa imenijassa èli kniäzä. Vihaza oli miès. Imenijasta, kujn vajn ohotalla, ènämbi ni kunne èj kävellyt. Kajkkiè krepostnojlojda lujah pidi käzissä. Myö olimma hänen vluastissa, i häi luadi miän ke midä tahtoj. Äjjan-go rahvasta luadi nijstièksi, surmah suaten pergi, kojrilla travi! Äjja sillojn rahvasta meččih ujdi. Sièlä hyö kiskottìh razbojničajdìh.
Ruavojmma myö hänellä kuvzin päjvin nedelissä. Miän lejvillä hän pirujčči, kutti, bualulojda luadi. I nijn kajkki pomešikat èlettih: Mua oli hiän käzissä, a ruattìh hejllä varojn krepostnojt.
Kajkilla pomešikan dièlolojlla rasporjažajččièči burmistra. Työ nyt i sanua tämän mojsta èttä kuvle, tämä oli suamoj vanhembi bojarin sluga. Ènnen suamojsta piènestä hajrahtuksesta käsköv bojari mistralla suattua konjušijah i pletillä libo vičojlla stjogajja: ili lukuta miès i syöttiä seljodkalla, a juomista èj andua. A muduačči nällällä pidi, paččahah sideli... piän piällä vettä viluo valoj, palavua peskuo pirotti...
Hänen zverstvasta kajkki krest'juaninat säristih.
Tuli ajga i miän pereheh gorja koski. Da kujn vièlä koski!
Sygyzyllä tuli prikuaza, tsuarilla nekruttojda saldataksi
työndiä. Saldataksi andua oli bojarin vällässä. A saldattojna
vähästä èj kajkkiè igiä sluvžittu. I min verran sièlä
rahvasta nijstevtettih, surmah suaten perrettih. Sentäh obìčno
saldataksi annettìh, kujn rovno kalmah suatettìh.
Kuččuj kniäzä burmistran i kyzyv:
– Kedä saldataksi andua?
A burmistra – bojarin kojra, omiè vihojda tazajli. Ken
hänellä èj mièlehine, ken hänellä vastah pahan sanan sanoj –
vuota pahutta, syöv.
Mivda hän ylen èj suvannut; briha miè olin rohkiè, pravdua toko sil'missä sanojn. Ka hän i nevvoj miän pereheh, kniäzällä mivh näh valehteli.
Pidäv, nijn Sergunjskojsta zavodiè. Tuldìh mivn luoh –
kajkki pereh itkemäh. Miè heillä: – ni midä, kujn dojdi
čerjoda, – nijn sluvžin.
Tulin miè. Tuldìh i tojzet. Muvt säristäh, a miè kujn
nijn i pidäv. Kniäzä kačahti, käski pyörähtiä, a sijdä kajkki
työndi pojs, jatti vajn yhten mivn. Tässä miè vähäzel'di
pöllästyjn.
– Siè olet Petr Sergun'kin?
– Miè. – a iče hänellä kumardelin. Iänevdyj kniäzä,
kačahti burmistralla sil'mih:
– Hän?
– Hän suamoj.
– Mih näh tämä? – duvmajčen miè.
– Siè mittyziè paginojda kylässä pagizet?
– Mittyziè i kajkin rahvas, – sanojn vastah.
– Mittyziè mièlilöjdä lasket?
– Omua mièl'dä ičessä pièn, vièrahiè kuvndelen.
– Terävä on sivn kièli.
– A jo mittyne on, – sanon.
– Mivh näh midä pagizet?
– Tämä burmistra siännynnästä kièlasteli.
– A, siè näjn. Miè tijjan, siè i pappilojh näh pagizet.
Krest'janojlla èt käske mivlla varojn ruadua.
– Pappilojh näh – sanojn – paginua èj ole. A ruamma
myö sivlla kuvzi päjviä nedelissä. Omiè ruadolojda yölöjllä
ruamma.
– Bojkoj! Ah siè, kanal'ja – näjn kniäzä ruskoj, sil'mät
pyöritäh. Nu pahojn dièlot. Kumardujn jalgojh.
– Èlä kazni, mijlujče. Ni midä tädä èj ollut, kajken
tämän burmistra valehteli (kièlasteli). A valehteli hän
iče tièdäv min tuačči: himotti hänellä čikkuo ottua mièhellä,
a sivn käskennästä hän oli tojzella annettu.
Sijnä burmistra pajnuačeldi i sanov mivlla armahasti:
– Siè jo, Petja, sano parembi pravda. Kebièmbi liènöv.
– Hyl'giä siè hiän sijatel'stvua bluaznata! – rängähtin miè,
da jo rabavvujn, no myöhä oli.
Burmistra muhahti. Midä oli ièlleh on mujsta. Mujstan vajn, mi liènöv kerralla polti nävön. Kujn tumanasta läbi näjn; kujn nagroj burmistra, kujn rahvas keriäči, a kniäzä sejzov mivlla ièssä i pergav mivda milla puvttuv i kunne puvttuv.
Kačahtin min, a iče kujn mièlistä olijn lijkkunut, dogadin ičestä ymbäri rahvahan i rängähtin. – Vellet, min tuačči?
Arteli lekahti, lähti ohkanda, ravu. A kniäzä sejzov mivlla
ièssä ynnäh ruskiè. Seizon i miè zvièrilleh. Kniäzä zdorovoi,
a miè i vièlä zdorovojmbi.
– Nu, veren juoja zvièri, perra surmah suaten!
– Rahvas, ottua händä! – ravahti kniäzä.
A kylässä jo tijjustettih. Hypättih sièl'dä rahvas. Konza
mivda ruvettìh sidomah, tuldìh muamo i vellet. Muamo langei
kniäzällä jalgoih – pakiččov prostindua, itköv.
Kajkki rodnjat hänellä jallesti. Mučotetah zvièrin sobiè, a hän vièlä ènämmäl'di bièsevdyj. Näjn kujn tämä prokljuatoj pletti kävelöv rodnièn sel'giè myöten. Muamo mivn lajhane, hojskiène. Miè rivhtelièčin, ravizin, mivda piètäh. Muamo venyv, ohkav.
Èj suanut mivlla tirpua, rivhtuačin mi oli vägiè. Kajkki nuorat pojs. Tahtojn jo hypätä kniäzäh, a mivh jo kajkki dvornja (1) yrrästih. Näen dièlot pahojn. Kniäzä zvièrivdyj, hypähti mivn luoh, tahtoj mivda piädä vasten rukojatkalla ozata. Näjn kerralla muamo hypähti, tartui kniäzäh. Da mi vägiè kun poltaldav händä nägyö vasten, i tässä kaikki rahvas ka kujn èlävvyttih, hypättih kniäzäh, bojarin slugih, – palaččulojh, kajkki hiät sivottìh i suatettìh jovella. A sièlä hiät jogeh laskièttìh.
Tuldìh kazakojn vojskat. Zavodièči porka, virduav veri. Ruvettìh buntujmah i tojzet kylät. Pejttelièčettih mečissä. Yöllä napadajdìh vojskah, hiän luagerilojh i tuas pejttoh. Mivda vallittìh atamanaksi. Nu i guljajčimma myö bojarilojn usad'bojda myöten. Äjjan puvda vestelimmä pomešikojlda. Načal'stva tojvotti mivn piästä suvrda hindua, da ni yhtellä ohotnikalla èj suanut poživièčiè.
Dièdo vajkastuj. Ummisti sil'mät, duvmajčet ujnoj. Myö tièzimmä, čto dièdo midä liènöv vièlä èj sanonut.
– Dièdo, dièdo, a midä tämä pletti-že?
– Pletti-i? Tästä pletistä i zavodièči: sillä ved' i pergi
mejdä kajkkiè. Kujn hän karzinah popadi, ken sidä tièdäv, a
vajn mujstutti hän mivlla prokljuatojn rabskojn èlännän.
– A jal'geh, – dièdo, – midä oli?
"Jal'geh, jal'geh... Piästih krest'juanat rabskojsta èlännästä.
No jaj vièlä pomeščikojn vällys. Ajjan-go vuotta vièlä mejdä
pomeščikat ličattìh, hengähtiä èj annettu".
– Nu, a siè, dièdo, kujn-ba?
"Miè? Pidi mivlla vièrahissa pajkojssa pejttelièčiè,
a jo jal'geh, konza kajkki unahtuj, ukkona tänne i tulin."
Dièdo kohendi kattilazen, kumbane rippuj sambunuon lökön piällä; viritti trubkan i vesselästi sanoi:
"Nyt vunukkazet, tejllä on uvzi èländä, ni tsuariè, ni pomeščikkojda èj ole, iče mualla izännät. Vluasti miän, sovetskoj vluasti: Hän sejzov kevhästä rahvahasta. Hänen ke èt propadi. Hän, velli, kajkki nastojaščojlla dorogalla sejzattav. Mivlla jo èj sua sih suaten èliä, a työ vièlä sen dogaditta, midä i unissa èttä nähnyt. To–to, – miè sanon, – ozakkahat työ. Da i mivlla ukolla nyt vesselä..."
Lähillä kuvlimma kellon zvonun. Nämä kolhoznikat tuldìh pellosta murginalla. Myö kajkin, dièdon ke èdizessä, sijrdymmä sinne. Stolovojssa oli äjja rahvasta.
Linnasta tuodìh gazièttua i žurnualua. Dežurnojt varustettìh murginua.
(1) Dvornja – krepostnojt, kumbazet èlettih pomeščikan usad'balla i oldìh pomešikalla prislugana.
Ka tällä bojarilla obrokalla oli krepostnoj miès, Oleksiksi kučuttìh. Nijn ka oli mužikka hajukas, da čoma, da ozakas, prosto kajkessa votčinassa paras molodčina. Oli hänellä nuori najne. Hän že čoma da kuvluza, a najne i midä parembi, – èči tämän mojnè kajkella muailmalla, nijn i lövvä èt. Molemmat hyvistä perehistä, spravnojt. Nu oli tämä Oleksi vähäzel'di gordostin ke. Ka pidi hänellä, Oleksilla, lojttozeh aelukseh männä, a najne hänellä jaj kohtune. Èt midä rua. Astuv hän regilöjn ke, tijjat steppiè myöten. Astutah, aziè yölline, reet kridžistäh, ajajat, on kajken mojne rahvas i kajkista kohtin on kerävdynyöt, rinnakkah kopitetah, tojne tojzen ke pajstah. Tièttäväne, doroga aziè, kujn i myö nyt tässä: missä primièraksi, mittyöt rahvas èletäh, missä mittyne talohus, nu i muvda täh že tabah. A häi. Oleksi že, astuv iänettä regilöjllä keskessä i kujn pil'vi buvristunut. Ka hänel'dä tojzet i kyzytäh: "Siè midä tämä, molodčikka že, tovariščutta pièt, a miän – tovariščojn ke, pajsta èt tahto? Ali iččièdä ylen hyväksi luvet a mejdä. brièzgujčet?" "Èn, sanov, armahat tovariščat, miè iččièdä tejllä keskessä sen suvrehuoksi èn luve, i tejdä tovariščojda èn brièzgujče. A miè, sanov, sentäh èn vesseläl'di kopita, čto kodih najzen jatin, a bojari mejllä on ylen pahatabane, pattiè. Perretäh, kolotitah, vajn hengiè èj kiskota. Nu, da kajkki tämä ni midä, mivh èj koske, a ka, vièlä zavodi pahan movan – pendulojda najzen majjolla kazvattua." Ka i ruvettìh ne rahvas, steppiè myöten astuessa, sidä azièda obsuždajmah. A stepissä tijjat, kajkin ollah vol'nojt rahvas: kumbane kojssa on i krepostnojna, i se že stepissä vol'nojksi liènöv. Konečno, popadièčov i sluvžijua rahvasta, ostavnojlojda, saldattojda. Ka ne rahvas i sanotah Oleksilla: "Nägyv, tiän kylässä kajkin hovkat èletäh. Tämän mojsta zakonua, kuni muailma sejzov, èj ollut, čtobì žijvatan tvuari najzen majjolla kazvattua".
Ka i tuldìh ne mièlet Oleksilla. Astuv obozan ke, hänen alla doroga palav, a iče ajvin duvmajččov: èj ole zakonua da èj ole zakonua! Hyvä! Tulov yöllä kodih, najne händä èj vastua, tulda èj sua, pimiè pertissä, kujn kalmassa. Tulov pertih, lapsi kätkyössä itköv, a uglassa pennut vingutah. "Mi mojne tämä? – A tämä, – sanov najne, – pojjan jumala andoj A uglassa mi? – A uglassa, pennut, iče tijjat, A iče siè tijjat-go? Miè tädä tirpua èn voj! Anna pennut tänne!" Otti yhten kädeh, tojzen tojzeh, mur'jaldi, da tuas hejtti sih kohtah. "Nu, sanov, ota lapsi, näet hän kätkyössä itköv".
A huomnes puoleh narjuadojn andajat, kojrin kaččojat tullah: "Anni, ozuta pendulojda, ollah-go hyö sivlla tervehet?" – Da hyö, mol, midä ollov hävittih (töllöttih). "Kujn, molemmat? – Molemmat, mol, i hävittih". – "Miksi? – Nu tämä, èj ole miän aziè, bojarilla sanomma". A sijnä Oleksi pertih tulov: "Midä tejllä pidäv? Midä vaste tulitta? Missä on zakona? Lapsi kätkyössä itköv, a pennut najzelda nänniè imiètäh. Pojs pertistä, čtobì mivlla tejdä kojrièn kaččojojda, èj nähtä!" – "A siè, Oleksi, äjjal'di èlä rängy. Èmmä ičestä tullut, bojarilla, sanomma." Nu, konečno, lähtièttih, bojarilla i sanottìh. Nijn midä siè duvmajčet; käski hän sejčas pennut vuattejlla panna, kujn pokonnièkkojda. Tuodìh hiät vuattejlla – kuotteli. "Tapettu on, – sanov, – zlodejlla ojgièt tvuarit." I rubej itkemäh. Sijdä kuččuj kojrin povèrat, käsköv kojrilla varojn kagrasta huttuo sagièmmasti kejttiä. Ajvin toko, näjn oli: kagrasta huttuo varusti kajkella, psarnjalla varojn, rengiè nelläkymmendä i ènämmän: kagrasta huttuo varuotetah, ruvetah kojriè syöttämäh, a hän sijnä že stuvlalla istuv, kaččov da omista käzistä syöttelöv. Ka täh kerdah istuoči kattilan luoh, pennut vuattejlla revnah pani. "Kuččuo Oleksiè!" Tuli Oleksi. "Näet, - sanov, – viäryöttä tapettuot?" – "Näen, mol. Da midä bojari, ristikanzan ke i to tämän mojzet kummat ollah, a èj čto žijvatta tvuarin ke". – "Siè hejllä, zlodej, lopun luaijt?" – Miè hejllä loppuo èn luadinut, a ka työ nijn èttä zakonua myöten rua... Lapsi hot' on i mužikan, a hänellä pidäv kätkyössä venyö, a työ najzilda nännilöjdä kojran duvhulla rikotta. Kajkki tejl'dä hävikkäh. I to rahvas gluvpat ollah: kajkki mur'juo pidäjs! – Kujn hän nämä sanat sanoj, novzi bojari Pankratov stuvlalda... Novzi stuvlalda da kujn jahkuav Oleksiè ryndähih langej hän sellijn, da kohtaldi ... kohtaldi piälualleh kattilah!....
Vuačkahtua èj kerrinnyt... hypättih kojrin kaččojat piästämäh... ynnäh paloj... Ruvettìh kojran kaččojat hyppelemäh, läksi dvornjua myöten humu. A yksi kojran kaččoista sillä Oleksilla velli oli. Hypähti huonehih, otti ruž'jan... bojari dvornjah, a jo dvornja, èllennät siè, hukkana kaččov. Rubej kièhumah holopojn sydän.
Stražnikkua
i pappiè
bojariè
i kulakkuo.
Kaikkiè pidi syöttiä.
Kajkkiè hän i syötti,
Töngäen ravkkua muada,
Vajn ičeh toko nällällä
Laskièčeli muata.
Higi virdaj očalla
Novstìh veri-tilkat,
Da kunne tästä kočahtat?
Midä tässä virkat?
Yöt i päjvät ruadoj,
Muada čebraj, čelaj,
A sygyzyllä bohatta
Uvdizen že keräj.
Kydi abiè sil'missä,
Kujvaj kulkulagiè:
"Da midä luait hänellä,
Kun on vähä vägiè?"
Vuvvet nijn i mändih, –
Vuozi vuotta muvtti.
Suvreh, suvreh gorjah
Karièla miän puvttuj.
Kol'čah lymbyn sel'gä,
Harču – vezi sel'gie.
Karièla nijn èli
Unahtakkua èl'giä!
Karièla nijn èli,
No se ajga projdi.
Muokkuačennut rahvas
Omat pravat lövdi.
Tuli suvri oza, –
Ässen jugiè vièriè,
I karièlalla varojn
Tähti ruskiè virij.
Lenina i Stalina
Nevvottìh kujn ruadua.
Niškojn piäl'dä viskata
Ijallistä guadua.
I ojennettìh karièlat
Jampistynnyöt sellät.
Stražnikalla,
bojarilla,
papilla
i kulakolla
Maksettìh hyö vellat.
Oktjabrjana päjvänä
Tuli loppu nällällä,
Rabočojt i krest'juaninat
Piästih omalla vällällä.
Opastumah, pagizemah
Omah piästih kièleh.
Hyvä lièni èliä!
Lièni ruadua mièleh!
Hyvä lièni èliä –
Èvle midä sanuo,
Tässä, tuassè kačot
Zavoda nyt savuov.
Kolhozojssa, peldolojssa
Mašinat nyt pavketah.
Leninah i Stalinah näh
Virtä nuoret lavletah.
Vanhat hejn ke yhtessä
Virzilöjdä kyl'vetäh.
i Stalinalla yhtestäh
Tervehyttä työnnetäh.
Vladimir Il'ičan tuatto Il'ja Nikolaevič oli sillojn Simbirskojn gubernijan rahvahan školièn inspektorana. Hän oli prostojda roduo, ajvojn jaj tuatotta i vajn vanhemman vellen avun ke saj kuda kujn obrazovanijan. Simbirskassa. hän starajčči avata ènämmän školiè kevhih varoin krest'juanojn lapoilla i, žualivojmatta vägiè, iččièdä, kajken mojzella siällä aeli täh varojn gubernijua myöten. Vladimir Il'ičan muamo Marija Aleksandrovna oli doktorin tytär; nuorena ènämmän ajguä hän èli kylässä, missä krest'juanat händä ylen äjjal'di suvattìh. Hän oli hyvä muzìkanta, hyvin tièzi muzìkua i kièlilöjdä – frantsuzskojda, anglijskojda i nemetskojda – i opasti nijn omiè lapsiè. Hän èj suvannut suvrda obšestvua i razvlečenijojda i počti kajken ajjan viètti kojssa omièn lapsièn ne, kumbazet händä ylen äjjal'di suvattìh i uvažajdìh.
Pereh, kumbazessa kazvoj Vladimir Il'ič, oli ylen družnoj. Hän oli kolmandena lapsena. Ènämmän kajkkiè hän lapsena kizaj Olja čikon ke, kumbane oli 1 1/2 vuotta nuorembi händä. Molemmat hyö oldìh bojkojt, rezvojt i suvattìh mojziè bojkojlojda kizojda i hyppimiziè. Osobenno èroj tällä Volodja, kumbane komandujčči čikosta ymbäri. Nijn hän ajav Oljan divanan alla, a sijdä, i komandujččov: "Šagom marš divanan alda!" Bobozilla hän vähän kizaj. Ènämmän murendi nijdä. No sentäh, čto myö, vanhemmat, starajččimma piètellä händä tästä, nijn hän kuda konzä pejttyj mejstä.
Lugemah Volodja opastuj muamosta vijzivuodizena. I hän i hänen ke yhtessä opastunnut čikko (sizär) Olja ylen mièllyttih luvendah i suvattìh lugiè lapsièn knijgojda i žurnualojda, kumbaziè äjjan saj miän tuatto. Terväh hyö ruvettìh lugemah rasskuazojda veniäläzestä istorijasta i opastuttìh stihotvorenijojda. Kylläl'di lugièttuo, hän hyppäj čikon ke kizuamah, vajn hän ènämmäl'di suvačči, kujn jo oli sanottu ènnen, šumnojlojda kizojdä, missä äjja pidi hypellä. Kezällä hyö hypel'dih pihalla saduh, novstìh puvlojh, kizattìh yhtessä miän kahten vanhemmin ke, "mustah pualikkazeh" (nyt täždä kivua oanotah, odnuakko, "pualikkane–kolottijane). Volodja ylen suvačči tädä kizua. A myöhembä krokettua. Talvella čuraj mäestä, kummasta luaittìh miän pihalla i kizaj tovariščojn ke lumuzilla, a myöhembä rubej čuruamah kon'killa. Mujstan, kujn yhtehizellä čuruanda pajkalla, kummasta luaittìh Simbirskassa, hän, kujn i vanhembi velli Saša, čuraj kon'killa korgejsta mägilöjotä, kumbazista i regyzillä varavtti čurata: sen hyö oldìh jurkyöt. Pajnutah ènzin èdeh päjn kolmin kerrojn ylähänä, suamojlla pisty pajkalla, sijdä hilljaklazeh ojenduačetah i vijkon, vijkon aetah alovua paikkua myöten sejzoen kohti. Miè vajn zaviduejn kačojn hejh, a luadiè hiän mugah èn ruohkinut. I tuas taki Volodjalla, mivn mièlestä, čurata oli kebièmbi kujn Sašalla: hän oli èj suvri kazvone, leviè hardiène, luja. No kon'killa Volodja čuraj, konečno, myöhemmä, konza oli gimnazistana.
II
Konza Volodjalla oli 9 1/2 vuotta, hän postuppi gimnazijah, ènzimäzeh klassah. Opastuj hän kebièl'di i himon ke. I sposobnostit hänellä oldìh hyvät, da i tuatto opasti händä, kujn i vanhembiè velliè i čikkuo, usidčivostih i točno i tarkah luadimah annettuloida zadatsijojda. Vièlä mustan hänen učiteljat sanottìh, čto hänellä ylen avttav se, čto hän vnimatel'no kuvndelov klassassa uvven urokan i hänellä vähä pidi povtorjajja kojssa.
Tämän tuačči, kujn vajn tulov ilda, i myö, vanhemmat istuočemma omièn ruadolojn ke suvren stolan luoh, stolovojh, yhten lampan èdeh, a Volodjalla nägyv, čto urokka on tuttava i häi bäl'bättäv, hyppiv, riäzittelöv piènembiè i mešajččov mejllä. A vanhemmissa klassojssa nijnä vuozina urokkojda annettìh äjjan. "Volodja, hejtä!" "Mama, Volodja èj anna urokkojda opastuo". A Volodjalla jo nadoièči istuo hilljah, i hän hyppiäv, rattahana pyöriv. Ajgah mama piènembiè otti zualah, missä hyö hänen rojalin sojtandah pajatettìh lapsìèn pajolojda. Volodja suvačči pajattua; hän Oli sposobnoj muzìkah i pajoh. No i tässä hän èj ajvin istunut hilljah i hyppimättä. Piènin 3–5 vuodine velli Mitja oli ylen žualostlivoj i kyvnelittä èj vojnut pajattua loppuh suaten "čibasta". Händä kièllettih, starajdìh opastua, no kujn vajn hän luenduv i tahtov pajataldua itkemättä abièt pajkat, kujn Volodja kiännyldäv häneh päjn i luadien strašnojn ihon (litsan) pajattav: "hypättih čibazeh harmuat hukat", Mitja luenov kajkesta väestä, čtobì èj pavvahtua itkömäh. A šaluna èj hyl'giä i vièlä abièmman ihon ke, tijjustaen vellen lujutta pajattav: "Ja tet-tih buabolla sar-vuot da ka-biè-zet", kuni pikkarane èj röngähtä itkömäh. Mujstan, čto miè tämän tuačči rijdelin Volodjan ke, tuskevvujn čto hän riäzittelöv pikkarasta.
III
Konza tuatto oli kojssa, hän tuli mejllä vanhemmilla abuh, ottav Volodjan omah kabinettah i kyzelöv hänel'dä urokkojda. No Volodja obìčno tièzi kajkki. Sillojn tuatto rubièv kyzelemäh vanhua urokkua, latinskojlojda sanojda kajkkiè tetrattiè myöten. No Volodja vastaj pièttymättä i kun tuatolla èj ollut ajgua zajmiè händä millä, tahto tojzella, primièrakoi šahmatojlla, sillojn stolovojssa oli hilljah èj vijkoksi.
Kaččoen joga azièh ser'jozno, Volodja i šahmatta kizua rubej otattamah, kujn i vanhembi velli, knijgojda myöten i myöhemmä kizaj ylen hyvin. Tämä kiza vessellytti hänen vìnuždjonnojda èländiä kylässä, a jal'geh – ssìlkassa i èmigratsijassa. Hän ylen suvačči Sašan ke kizata šahmattojh. I èj vajn šahmattojh. Hän suvačči kizata kajkkeh, mih kizaj Saša, luadiè sidä, midä luadi Saša. Hän ylen suvačči omua vanhembua velliè i luadi kajkkiè, kujn hän. Midä ni kyzytäh Volodjalda: kujn hän tahtov kizata, lähtöv-go pihalla, vojn ke ili majjon ke panna hänellä kuaššua – hän èj sano kerrassa, a kaččov ènzin Sašah. A Saša naročno èj kijrähtä oanuo, a hijtro kačahtelov velleh. I myö nagramma hänen piällä: no i nagrannat èj vièravtettu Volodjua i hän, toko vastaj: "Kujn Saša". Sentäh kujn Saša oli ylen ser'joznoj, duvmajččija i strogo kaččoja omih objazannostilojh brihaččune, to hänestä ottua kajkkiè Volodjalla oli ylen polezno: hän nägi iče ièssä primièrua, točnojda i vnimatelvnojda ruavon luaindua, suvrda trudosposobnostiè.
I èj vajn ruadoh näh, – rahvasta vaste Saša oli primièrana mejllä varojn, myö händä ylen suvaččimma kajkin sentäh, čto häi oli ylen čutkoj, luaskova i sih-že ajgah spravedlivoj i lujan tavan ke. Volodja piènestä suaten oli rutto, i Sašan primièra, hänen rovnoj, tyvni taba èj vajn Volodjalla, i kajkilla mejllä oli suvrena značenijana. Ènzin luadien sih luaduh, kujn i Saša, myöhemmä Volodja rubej iče soznatel'no borčujmah oman ruttohuon ke i jalvgimäjn vanhembana myö počti sovsem èmmä nähnyt, čtobì hän olis rutto. Tämän mojsta iččièn ke ruaduo i borčujndua myö näjmmä hänessä, kujn hän razvivajčči trudosposobnostiè.
IV
Voobšče miè näjn Volodjassa vièlä lapsi vuozina sposobnostin kritičeski otnosièčiè kajkkeh ymbärillä olijah. Tämä èlävä, balovnikka, brihaččune, kumbane kebièh nägi nedostatkojda, kumbane oli èj pojs nagraldua, riäzitäl'diä, dièlossa nägi èj vajn tädä. Hän nägi i hyviè puoliè i nepremenno sen ke, čtobì prikinpè iččeh, nijn-go hän postupajčov, èj-go ole midä postupkojssa tojsta, midä i hän vojs ottua.
Tämä mivn mièlestä, oli paras Volodjan taba. Miè mujstan kahta slučajda, kumbazìh näh hän pagizi: "Miè duvmajčin, olio-go mivlla täh näh rohkehutta? Požualuj, èj olis".
Vièlä lapsena hän èj männyt hyväksi i èj vuažničajnnut, i näjstä neprijatnojlojsta privìčkojsta, kumbaziè hän èj suvannut i vanhembana, käski vardejlièčiè nuorizolla omassa paginassa III komsomolan s'ezdalla. Toveh, i tuatto miän èj suvannut hyväksi mänendiä i, kaččomatta sih, čto školassa myö kajkin, osobenno Volodja, opastujmma hyvin, ni konza èj kijttänyt, a starajčči luadiè, čtobì myö vièlä paremmin opastuzimma.
Lapsena, pyvdäen kalua i linduziè, Volodja èj äjjal'di mièl'dynyt ni sih, ni tojzeh i jo konza opastuj gimnazijassa vanhemmissa klassojssa, èj kävellyt kalah i èj sejzatannut lovuškojda linduzih. I venehellä Sašan ke, konza hän tuli kezällä universitetasta kodih, èj aellut, a aeli nuorembi velli Mitja, kumbane ylen suvačči aella Sašan ke Svijagua myöten èččimäh kajken mojziè madoziè i tojziè vezi èläiè. Saša zanimajččièči estestvovedenijalla vièlä gimnazistana ollessa, a universitetassa postuppi estestvennojh fakul'tettah i kezällä hän zanimajččièči issledovanijojlla, varusti mater'jualua omih sočinenijojh varojn životnojlojn vijdulojsta.
Volodja èj suvannut estestvennojlojda naukojda. Gimnazijassa häi suvačči latinskojda kièl'dä, suvačči lugiè klassijskojda, istorijua, geografijua, suvačči kir'juttua sočinenijojda i kirjutti nijdä ylen hyvin.
V
1886 vuodena, konza Vladimir Il'ičalla tävdyj 16 vuotta. Ozakkahah Ul'janovan pereheh tuli ènzimäne suvri ozattomus – 12 janvarjalla ruttozeh kuoli tuatto Il'ja Nikolaevič – Aleksandr Il'ič oli oih ajgah Pijterissä. Volodja jaj pereheh vanhemmaksi pojjaksi i hän ozutti, hot' oli i nuori, muamolla äjjan vnimanijua, äjjan staranijua i avttoj hänellä uvzissa huolilojssa pereheh näh.
1887 vuodena, konza Volodja oli jal'gimäzessä, klassassa, miän pereheh tuli tojne suvri ozattomus. Aleksandr Il'ičan arestujdìh Pijterissä tsuarih Aleksandrah III pokušenijan luainnan učastvujčennasta. Vladimir Il'ič ènzimäzenä kuvli tämän jugièn vièstin i hänellä pidi varustua täh vièstih muamo. Vot kujn tämä lièni. Aleksandr Il'ičan i mivn, hänen čikon kir'juttajan näjdä stročkiè, arestujndah näh miän rodnja andoj vièstin Simbirskah tuttavalla Kaškadamovalla, i käski varustua täh muamuo.
Kir'jazen poluččihuo, – sanelov Kaškadamova, – miè työnnin gimnazijah kuččumah Volodjua i annojn hänellä lugiè kir'jazen. Lujah hän solmij kulmat i vijkon istuj iänettä kir'jazeh kaččoen. Mivlla ièssä, jo èj ollut èndine vesselä, besšabašnoj brihaččune, a oli vzrosloj miès. "A ved' azièt èj olla hyvin, vojjah pahojn loppièčiè Sašalla", sanoj hän.
Myöhemmä, konza mama lähti Pijterih hlopoččimah vanhemmista lapsista, Volodja, Kaškandamovan sanojda myöten, èj kerdua pagizi: "Stalo bìt' Sašalla èj vojnut tojzeh luaduh luadiè, stalo bìt' hänellä pidi näjn luadiè."
Volodja tirpi ozattomutta ylen suvrella lujuolla. Jatkoj nijn že vnimatel'no opastundua., no lièni ser'joznojmmaksi i ènämmäl'di vajkkani olijaksi i vajn, sen-že Kaškadamovan paginojsta, kumbane tijjusteli yksin jiännyziè lapsiè, čikkolojn i vellilöjn ke – oli vesselä, starajčči kažjkkeh luaduh hejdä vesselöjttiä: pagizi, šuvtti kujn i ènnen, saneli hejllä rebusojda (1) i šaradojda (2). Aleksandr Il'ičan aziè toven loppièči pahojn: Händä priznajdìh yhteksi glavnojksi pokušenijan rukovoditeljaksi, suvdittìh kaznittavaksi, – a 8 majalla. 1887 vuodena hänen kaznittìh.
Simbirskan gimnazijan načal'stvalla annettìh vìgovoran, čto hyö laskièttìh gimnazijasta parahan attestatsijan ke i kuldazen medalin ke tämän mojzen "suvren prestupnikan". Duvmajdìh, čto èj voj andua kullasta medaliè i hänen vellellä – Vladimir Il'ičalla, no hän opastuj ylen hyvin kaheksan vuotta gimnazijassa i ekzamenassa nijn že hyvin vastajli, čto èj vojnut jattiä händä i hänen čikkuo Oljua kuldazitta medalilojtta. Hän saj medalin i postuppi kazanskojh universitettah juridičeskojh fakul'tettah. Lièttih Kazanskojssa universitetassa, nijn sanottavat, studentojn "besporjadkat". Vladimir Il'ič nijn že oli razrešimattomassa shodkassa i tojzièn ke yhtessä oli aettu universitetasta i työnnetty Kazanista kyläh Kokuškinah.
Tässä i loppièčettìh hänen opastunda vuvvet. Vìsšojn školan ovet oldìh häneh varojn salvattu kujn hän iče i hänen muamo ni hlopočittìh, čtobì händä jarelläh prijmittäjs, no hänellä otkažittìh i ènämmäl'di sentäh, čto hän oli Aleksandr Il'ičan velli. Täh luaduh škola opastunda loppièči Vladimir Il'ičälla 17 vuodizena. No hän oli sih suat soznatel'noj, čto iččièzesti mujen avttamatta mahtoj loppiè oman obrazovanijan.
Näjnä èlettylöjnä vuozina, ènzin Kazanissa, a sijdä Samarassa, Vladimir Il'ič lopetti revoljutsioneran oman obrazovanijan. Häi izučči kajkki Marksan – Èngel'san sočinenijat i lövdi oman lopullizen tièn rabočojn klassan bor'ban idejassa.
Hän rubej izučajmah veniälästä tovellista èländiä, čtobì
tijjustua vojt-go häneh primeniè Marksan tiè. I, kovah
tijjustahujo tämän, hän lujah lähti tädä tièdä myöte, i rubej
vedämäh hänen sozdajjuon kommunističeskojn partijan vuoh
ičellä jallesti Rossijan rabočojda klassua i toj sen vojttoh.
(1) Rebusa – znuakkulojlla annettu (zagadka) arvavs.
(2) Šarada – zagadka, kumbazessa arvattava sana on juattu čuastilojksi,
joga čuasti predstavljajččov èris yhteh sanan, kumbane
ènzin pidäv arvata i sillojn vajn vojt arvata ynnäh sana.
II
Školasta tulijt
Pihalla mäne.
Väliämme suksilla
Jalgazet pane.
Dubinat kädeh:
Vazemeh, ojgièh.
Pellosta pojkki
Lennä mi vojgièh!
III
Pane bojko
Pal'to piällä,
Sivo kon'kat
Hyppiä jiällä.
Aja, lebävtällä
Piädä,
Kon'kazilla
Lejkkua jiädä.
Vet jo äjjan
Ruavojn tuannojn.
Tuvli, tavota,
Kun suannov!
Vot astuv miän Soso! – iännettih hyö i hypättih (juostih) hänellä vastah, sentäh čto händä školassa ylen suvattìh; hän oli mojne èlävä, luja, lovko kizaj laptah i hyvin maltoj vallita kizuaiè. Hänen partija ajvin vojtti kizassa. Sumkassa ruskièsta sittsasta yhtessä učebnikojn ke hänellä ajvin oli mittyne nibujd' knijgane: kajken jovdavan ajjan Soso lugi. Min verran hän lugi knijgojda! Škol'nojssa bibliotekassa ylen terväh jo oli liènyt hänellä varojn interesnojlojda knijgojda, i hän rubej ottamah nijdä knižnojsta magazinasta.
Hän hyvin mujsti kajkki, min lugi, i vojčči rasskaziè äjjan interesnojda. Daže vanhemmat ristikanzat suvattìh kuvnnella hänen sanomiziè, i äjjan kerdua starikat käskièttìh brihaččuzella rasskažiè hejllä midä tahto.
Yksi hänen škol'noj tovarišča èli suvressa valgièssa koissa, a tämän koin dvoralla, pikkarazessa komorkassa kuhnjan luona, èli Soso tuaton i muamon ke. Pikkarane oli hiän èländä sija: hodu kohti dvorasta – ni yhtä stupen'kasta, lattiè lad'jattu kirpičästä, pikkarane ikkunane andoj vähän valgehutta. Bohatta tovarišča äjin kerrojn päjvässä hyppeli alah, täh ahtahah komnattah, no ylen harvah hänellä saj vediä Sosuo iččeh luoh yläh, omah suvreh kvartièrah. Soso èj suvannut olla bohatojn kodilojssa.
Pikkarazessa Gorissa (1) oli vähä školua, i tahtomatta bohatojn lapsilla pidi opastuo yhtessä kevhièn lapsièn ke, i joga klassassa oli kaksi gruppua, kaksi partijua... Soso, konečno, oli tojzessa – kevhièn lapsièn ke.
Iosif tièzi ènämmän tojziè, hän oli enzimäzenä učenikkana klassassa, no ni konza hän èj männyt hyväksi i èj ozuttanut lapsièn ièssä omua prevoshodstvua. Hän oli hyvänä tovariščana i ajvin avttoj slabojmmilla učeniènojlla. hän avttoj hejllä rešiè zaduaččojda, risujčči hiän ke geografičeskojlojda kartojda. Iosif oli hyvä risujččija, hot' školassa sillojn èj opastettu risujmah.
Kerran kezä kanikulojn ajgah hän lähti oman tovariščan
ke progulkalla. Tovarišča rubej pagizemah jumalah näh.
Iosif kuvndeli, oli iänettä, sijdä sanoj:
– Tijjat, mejdä muanitellah – jumalua èj ole.
Tovarišča udivièči: ni kestä hän èj kuvllut tämän mojziè sanojda.
– Soso, midä siè pagizet?
– Miè annan sivlla lugiè knijgan, kumbazesta siè tijjustat,
čto muailmalla i kajkki èlos on ustroittu sovsem tojzeh luaduh,
i kajkki midä sanellah jumalah näh, on valehus, – sanoj Iosif.
Vijzitojsta vuodizena Iosif lopetti školan. Hän osobenno ozutti iččièn vìpusknojlojssa èkzamenojssa. hän daže saj pohval'nojn listan. Pohval'nojlojda listojda duhovnojssa učilišassa annettìh obìčno vajn pappilojn lapsilla, a hänen tuatto oli sapožnikka.
(1) Gori – èj suvrikkane linnane Kavkazassa, missä syndyj i opastuj Stalin.
Kivguan luona, omalla lavččazella kattuačen pedrojn nahkojsta turkizella, venyj ukko. Oli-go ajvojn ili myöhä, – häi èj tièdänyt, da i tièdiä èj vojnut, sentäh, čto valgoj myöhä, a tajvas vièlä illasta oli kattuačenut sygyzy pil'vilöjllä. Novsta hänellä èj himottanut: pertizessä oli vilu, a hänellä jo moni päjviä kivistettih i sel'gä, i jallat. Muata hän nijn že èj tahtonut, a viruj nijn, čtobì ajgua vièttiä. Da i kunne hänellä oli kijrähtiä? Nostatti hänen hilljane oven krabizenda, – pyrgivdyj Muzgarka, èj suvrikkane kir'javane vogul'skoj (2) kojrane, kumbane jo tässä pertizessä èli kymmenen vuotta.
– Ka miè sivlla annan, Muzgarka.!... börähti ukko, a iče znaj kattuačov ynnäh piän ke omalla turkizella. Siè mivlla hejtät krabizennan...
Kojra kodvazeksi hyl'gäj krabizennan, a sijdä kujn ulvahtav
pitkäzesti i abièsti.
– Ah, čtobì sivn hukat halletajs!... ravahti ukko, novsten
lavčalda.
Hän pimièssä mäni oven luoh, avaj sen i kajkki èllèndi:
mintäh hänellä sivut kivistettih i mintäh kojra ulvov. Kajkki,
midä saj nähtä avattuoh oveh, oli katettu lumella. Da
nyt hän sel'västi nägi, kujn vozduhassa pyörittih pehmièt,
pörhäkkäzet lumuot. Pertissä oli pimiè, a lumessa kajkki
nägyj – i joven tagana sejzoja meččä, i kivihine nièmi (3),
kumbane anduačov jogeh kruglojlleh vìstupalleh.
Hajukas kojra istuj avatun oven ièssä i mojzilla vijzahilla,
pagiziilla sil'millä kaččoj izändäh.
– Nu, midä, stalo bìt' kajkki!..
Vastaj hänellä ukko, iänettömäh kojran sil'min kyzyndäh.
– I ni midä velli èt luai... Šabaš... loppièčči miän
kavnis kezä, a nyt mäne norah...
Näjn sanojn jal'geh muzgarka hypähti i ozuttuači pertissä
ènnen izändiä.
– Èt suvače talviè, a? – pagizi ukko kojran ke, lämmittäessä
vanhua kivguada, kumbane oli luaittu kivilöjstä. – Èj
mièlytä, a?
Kuni ukko lämmitti kivguada, sini valgoj. Harmua talvelline huomnes zajmièči sen mojzella ruavolla, čto nägymättömällä päjväzellä oli jugiè svièttiè.
Pertizessä vajn vähäzel'di saj nähtä èdähädä sejniä, missä nägyj
leviè lavčča, nogevdunnuot i homehtunnuot sejnissä hirret,
tässä že uglazessa riputettu nuotta, loppematta uvvet luapotit,
äjja oravan nahkasta, kumbazet riputtìh puvhizesa vuarnazessa.
Yksi ikkuna, puoleksi natjanittu kalan puzuri nahkalla, čut
vajn laski lalgièda. Muzgarka istuoči kynnyksen luoh, harvazeh
häjlyttäen hännällä. No i kojran tirpannalla on loppu
i Muzgarka tuas vingahti.
– Sejčas! èlä kijrähtä, – vastaj hänellä izändä, i èjstäl'di
tuleh veen ke čugunazen. – Kergièt...
Muzgarka venyttiäči i, pannen terävä turbazen piähyön
èdizillä luapojlla èj ottanut izännästä sil'miè. Konza ukko
pani olgupiällä lovkokkahan turkizen, kojra ihastunuona ulvahti
i yrrästih oveh. –
– Nijn taki mivlla sivut kivistetäh kolmas päjvä, –
börizöv ukko, astuessa kojralla jallesti.
– Nijn i lièni, siälöjksi. Kačo kujn lunda valiv...
Yhtessä yössä kajkki ymbäri muvttuj, – meččä nägyj lähembänä, jovut ka kujn kajdeni. Ukko kačahti omah pertizeh, – hänen taguana päjn oli suo, missä kazvettìh harvazeh tuh'jozet i kovat suohejnät. Tämä suo oli virstalla vijelläkymmenellä i èrotti pertistä kajkesta èlävästä ilmasta.
Rannalla oli sivottu veneh. Muzgarka ènzimäne hyppäj èdizillä luapojlla pönnistiäči venehen randah, kačahti yläh i hilljakkazeh vingahti.
– Midä ajvojn ihastelièčet? – kyzyj hänel'dä ukko. –
Vuota, možet ni midä èj ole. Kojra tièzi, čto on, i tuas
vingahti: hän nägi uponnuziè nuotan jugehyksiè. Veneh ajoj
èj èdähäksi rannasta. Ukko sejzualleh ajoj venehtä èdeh päjn.
Hän kojran vingundua myöten tièzi, čto liènöv hyvä suanda.
Ajaen nuotan luoh, ukko varovazeh rubej nostamah nuottua
veneheh. Suamine oli hyvä: kaksi suvrda sijgua, sudakkua,
havgi i vijzi sterljadiè. Havgi puvttuj suvri i sen ke oli äjja
huolda. Ukko varovazeh èjsti sen venehen luoh i ènziksi
oglušši sejbähällä, i sen jal'geh nosti veneheh. Muzgarka
istuj venehen njokassa ajvin kaččoj.
– Suvačet sterljadista? – riäzitti händä ukko, ozutellen
kalua. Vuota, kejtämmä tänäpäjvänä kala rokkua. Nu, a nyt
ajga kodih! Sudakat riputamma, kujvuamma, a sijdä kuptsilla
myömmä.
Ukko keviästä suate pyvdi kalua. Veres kala oli loppematta
ymbäri vuvven, vajn èj tävdynyt suolua, čtobì sidä suolata, da
i lejbiä ajjojlleh èj tävdynyt. Zapuastah hänellä
jatettih nijn vähän, čto èj tävdynyt i talvesta talveh suate.
– Terväh oboza tulov, – sanov ukko kojralla.
– Tuvvah mejllä sivn ke i lejbiä, i suolua, i porohua.
Ka, Muzgarka, vajn pertine miän sovsem viäristyj.
Sygyzy päjvä lyhyt. Ukko kajken ajjan käveli pertizestä
ymbäri i kohendeli to sièl'dä, to tiäl'dä, čtobì paremmin
pejttiäčiè talveksi. Yhtessä kohtua sammal ripahti, tojzessa
hirzi happani, kolmannessa uglane sovsem istuoči. Ammujn
pidäjs uvzi pertine sejzattua, da vet yksin ni midä èt rua.
– Kujn nibud' talven viètän, – duvmajčči ukko iäneh,
čaksuttaen kirvehellä sejniä. A esli oboza tullov, sillojn...
Langennut lumi kajkki mièlet vej obozah näh, kumbane tuli vajn, kujn jiävytäh jovet. Rahvasta hän nägi vajn kerran vuvvessa. Oli mih näh duvmajja. Muzgarka kajkista paremmin èllendi izännän paginua i konza kuvli sanan "oboza", kaččoj jogeh päjn i ihastunnuona vingahteli, kujn rovno tahtoj sanuo, mistä päjn tulov oboza. Pertiè vaste oli luaittu suvri madala sruvba, kumbane kezällä sluvži ambarina, a talvella tulijojlla jamščikojlla kazarmana.
Čtobì pejttiä talven tuhulojsta (pövrylöjstä) heboziè, vièlä sygyzystä ukko kazarman luoh nuorikkazista pörhäkkölöjstä pihtojsta (4) luadi suvren ajjotuksen (zagorodkan). Vajvutah hebozet jugièllä dorogalla, hièstytäh, a tuvli vihakka tuvlov, osobenno vostokasta. Ah, mittyöt, toko, ollah tuvlet – daže puvt èj iznesitä i kiännetäh omiè oksiè lämbimäh randah päjn, mistä kezällä lendäv kajken mojne lindu.
Ruavon loppehuo, ukko istuoči hirren njokalla, ikkunazen alla i rubej duvmajmah.
Kojra istuoči hänen jalgojh i pani piän polvilla. Midä ukko duvmajčči? Ènzimäne lumut ajvin ihastutti händä i toj igäviä, juohtutti hänellä vanhua èländiä, kumbane jaj nijn mägilöjn tagah, mistä virdaj Studjonoj jogi. Sièlä hänellä oli i oma perti i pereh i rodnjat oldìh, a nyt ni kedä èj jiänyt. Kajkkiè ènämmän hän èli i ka missä lièni igä loppiè: Kuolet i sil'miè èj liène kellä salvata. Jugiè on vanhalla èliä yksinäh tiälä mečillä keskessä, tämän mojne hilljahus èj ole kenen ke sanua virkua. Jaj vajn yksi ruadosti – kojra. I suvačči hän kojrua äjja ènämmäl'di, kujn suvatah rahvas tojne tojsta. Ved' hän vajn i oli hänellä kajkeksi mièleksi i nijn že suvačči händä. Èj yhten kerran oli, čto Muzgarka žertvujčči omua iččièdä izännän tuačči, i jo kaksi kerdua kondiè mur'joj händä omasta hrabrostista.
– A vet siè jo vanha liènit, Muzgarka, sanoj ukko, silittäen kojrua. – Ka jo sel'gä on kujn hukalla kohtalline, hambahat tyl'čettih i sil'mät lièttih unnakat... Èh, ukko, ukko, syvväh sivn talvella hukat! Ajga jo, nägyv, mejllä sivn ke kalmah...
Kojra oli valmis i kuolemah. Hän luemmin liččuači kajkella rungalla izändäh i migajčči adbièsti. A ukko istuj i ajvin kaččoj mustevdunnuoh jogeh, sagièh meččäh, kumbane zelenäzenä sejnänä èjstyj savojlla virstojlla sinne, Studjonojh mereh päjn, vähäzel'di nägyih mägilöjh studjonojn zavodinda pajkassa, – kaččoj i èj lekahtanut, duvmajen omua igäviä vanhua duvmua.
Vot midä duvmajčči ukko.
Syndyj i kazvoj hän salossa (gluhojssa) meččä kyläzessä Čalpan, Kolvan jogi rannalla. Pajkka oli salo, ymbäri mečät, lejbä èj kazvanut, i mužikat kävel'dih to ohotalla, to kalah. Kylä oli kövhä, kujn počti kajkki kylät Čardìnskojssa Krajassa i äjjat lähtièttìh promìslojlla kunne ni olgah randah: solevarennojljojlla promìslojlla Usol'jah, plottimah Višera jogiè myöten, missä lesopromìšlennikat stroittìh suvriè baržojda, ravda zavodojlla Kama jogiè myöten. Starikka sillojn vièlä oli sovsem nuori i kučuttìh händä kylän mugah Eleska Šišmariksi – kajkki pereh oldìh Šišmjarit. Tuattoh käveli ohotalla, i Eleska hänen ke vièlä brihaččuzena projdi kajken Kolvan. Tapettìh hyö i oravua, i meččäkanua, i kondièda, i kuniččua, i pedrua – midä puvttuv. Kojsta, toko, lähtièttih nedeliksi kahteksi, kolmeksi. Sièlä Eleska kazvoj, najčči i rubej hän èlämäh omassa talossa. Čalpanassa, a iče èndizelläh käveli ohotalla. Rubej Eleskalla hilljakkazeh oma pereh kazvamah – kaksi brihačusta da tyttöne, hyvät lapsuot kazvettìh i oldajs tuatolla abunièkat vanhuossa. No oli yksi holernoj vuozi, Eleskan perehestä kajkin läzevvyttih i kuoldìh... tämä kumma sluččièči sygyzyllä, konza hän artelilleh tojzièn ohotnièkojn ke ujdi vuarojh ohotalla pedrojh. Ujdi hän perehikkähänä mièhenä, a kiändyj bobulina (5)! Sillojn puoli rahvasta Čalpanassa kuoli: holera tuli Kolvah Kamasta päjn, kunne čalpanskojt mužikat mändih spluavalla. Hyö i tuodìh ičen ke strašnojn läzimizen, kumbane sordi rahvasta, kujn hejniä.
Vijkon gorjujčči Eleska, no tojsta kerdua èj najnut; da
myöhä on tojsta perehtä zavediè. Nijn hän i jaj bobuliksi i
ènämmäl'di ènnistä rubej ohottièčemah. Mečässä oli vesselä,
da Eleska jo i privìkni täh èländäh. Vajn i tässä tuas lièni
hänellä suvri kumma. Lövdi hän kondièn pezän, hyviä kondièda
kačahti i jo ènnen huavuali, čto Čerdìnjassa kondièn nahkasta
suav hyvän hinnan, èj vähembiä vijttä rubljua. Pijkan i
vejčen ke Kondièh èj ènzin hän männyt, no täh kerdah hajrahti:
livestyj Eleska i kondiè yrrästih häneh. Siändynyt zvièri
mur'ej ohotnièkan počti surmah suate, a ihon luapan ozuannalla
kiändi randah (bokkah). Kuda-kujngi dojdi Eleska mečästä kodih,
puolen vuotta leččièči, jaj èloh, no jaj nijstièksi.
Èj suanut hänellä èdäh kävellä meččäh, kujn ièllä, èj suanut
promìšljajja, kujn tojzilla ohotnièkojlla omassa kylässä.
Eleskalla èj ollut midä ruadua, syöttelièčiè pakičennalla
èj himottanut, lähti hän linnah Čerdìnjah (6), tuttavièn
kuptsièn luoh, kumbazilla ènnen möj midä saj ohottièčennalla.
Možet mittyön sijan lövvetäh bohatat kuptsat Eleskalla – i
lövvettih.
– Olit konza dorogalla Kolvasta Pečorah (7) päjn? – kyzyttih
hänel'dä kuptsat.
– Sièlä Studjonojn jovella on zimovka, nijn ka pidäv sièlä
sivlla olla storožana. Kajkki ruado on vajn talvella:
vastata da suattua obozat, sidä guljaj ymbäri vuozi. Harčun,
vuattehuksen, ohottièčendah pripuassua myö sivlla annamma –
vojt ruveta zimovkan lähillä zvièrdä tappamah.
– Èdähköh, – sumlevajččov Eleska. Kajkkih puolih zimovkasta
virstalla sualla èj ole kyliä, a kezällä i proji èt sinne.
– Nu, tämä sivn dièlo, valliče mi on mièlehine: kojssa olla nällällä, ili zimovkalla kylläzenä èliä...
Duvmajčči, duvmajčči Eleska i soglasièči, a kuptsat työnnettih hänellä harčuo i vuattehuksiè vajn yhten vuvven. A sijdä Vleskalla pidi ostua kajkkiè omih dengojh, kumbaziè pidi suaha ohottièčennalla i kalan pyvvännällä. Nijn hän i èli mečässä. Vuozi mäni vuvvella jallesti.
Obozah suate, kuni vièlä èj sejzavvuttu jovet, ukko kergij äjjan kerdua kävellä ohottièčemah. Kahtella kymmenellä virstalla omasta pertizestä ukko tièzi joga puvn i kezästä primiètti meččäkanojn pezolojda, missä hyö istuttìh, missä èlättelièčettih i missä syöttelièčettih. Konza kazvettìh lindulojn pojjat, hän tièzi äjan-go hejdä on joga pezossa, no iččeh nähte hän ni yhtä èj siästänyt sentäh, čto tämä oli suamoj kallis tavara, i hän nijstä saj kajkista kallehembua pripuassuo – porohua i drobuo.
Nygyne ohottièčenda oli ozakas, ukko jo varusti meččäkanua
puarua kolmekymmendä, vièlä obozan tulendah suate i varai
vajn yhtä – kujn vajn èj tulis lämmin ajga. Harvah lièni
mojne lämmin ajga Studjonojlla, no vojčči i olla.
– Nu, nyt myö sivn ke pripuassua sajmma – sanov ukko
kojralla, kumbazen ke ajvin pagizi, kujn ristikanzan ke.
– A kuni oboza kävelöv lejvän ke Pečorah, myö i harčun sivn
ke suamma... Ènzimittäjn – kun suolua ènämbäne. Ka kujn
olis mejllä sivn ke suolua, sidä bohatembua mejdä sivn
ke ni kedä èj olis suamojh Čerdìnjah suate. Suolah nähte ukko
ajvin pagizi:
– Oh, kujn ènämbäne olis suolua, – èj èländä, a ruaju
olis. Nyt hän kalua pyvdi vajn iččeh varojn, a jiänöksiè
kujvaj. A mittyne hinda on mojzella kujvatulla kalalla? A
olis suola, sillojn hän kalua suolajs, kujn pečorskojt
promìšlennikat, i sajs sijdä kahta ènämmän, min nyt. No suola
oli kallis, a sidä zapasajja pidäjs èj vähembiä kahtakymmendä
puvdua, – mistä otat tämän verran dengua, konza riähkän ke
puolekkajn tävdyj vajn harčulojh i vuattevkseh. Ènämmäl'di
žualivojčči ukko, nonza kezä ajjalla puvttuj pedra: veres liha
pahenov terväh, – päjviä kaksi syöt pedran lihua, a sidä
hot' lykkiä. Kujvattu pedran liha on kujn puv.
Sejzavduj i Studjonoj. Vilu vuara vezi kodvan èj kyl'mä, a
sidä jiä avandovduv. Ne sil'mäkajvozet muasta päjn lyvväh.
Varusti nyt ukko i verestä kalua, kumbasta nyt vojt kyl'mättiä,
kujn meččäkanojda. Gorja čto ajgua on vähä. Sidä i kačo, čto
vuottamatta čurahtav oboza.
Terväh, Muzgarka, harču mejllä kergièv...
Lejbiä ukolla oli vièlä vilulojh suate, i hän jiänyzih rugehizih javholojh lizäj kujvua survottuo kalua. Syvvä vajn yhtä lihua ili yhtä kalua èj voj. Kolmen päjvän jal'geh nijn panov suvn, čto suvh sidä èt ota.
Oboza tuli vuottamatta. Ukko yöllä magaj, konza kridžahtettìh
reet i kuvluj iäni:
– Èj, dièdo, èlossa-go?. Vastua gostiè ... Ammujn èmmä
nähnyt tojne tojsta. Interesnojmbi kajkkiè ukolla oli se,
čto Muzgarka èj kuvllut, kujn aettìh armahat gostjat. Ènnen
toko hän kuvlov virstalda kahtelda a nyt èj kuvllut. Hän
daže èj hypähtänyt pihalla, čtobì havkuldua heboziè, a hujgièsta
pejttyj lavčan alla i iänettä venyj.
Muzgarka, da, olet-go siè hajul1a? – dijviv ukko. Magajt obozan.
Oh, Èj hyvä täh luaduh!.. Kojra tuli lavčan alda, lizni hänen
kättä i tuas pejttyj; se iče èllendi, čto on viärä.
– Èh, vanha lièni; njuvhun hävitti, – sanoj igävästi ukko – I
pahojn kuvlov vazemeh korvah.
Obozassa oli regiè vijzikymmendä. Pečoralla čerdìnskojt kuptsat työnnettih ènzimästä lumutta myöten lejbiä, suolua, kajken mojsta harčuo i snuastiè kalan pyvvändäh varojn, a sièl'dä jarelläh veettih kalua.
Studjonojn zimovkalla oboza lebiäči; kahten čuasun sijah hebozet tiälä lebiäčettih kogonasta nellä. Kazarman starikka lämmitti ajvomma, i jamšikat annettìh hebozilla ruogua, laskièčettìh lavčoilla muata i ujnottìh, kujn kuolluot puvhizilla narojlla.
– Èj muannut vajn yksi nuori prikazčikka, kumbane ènzi kerdua
ajoj Pečorah. Hän istuj ukon pertizessä i pagizi hänen ke.
– I èj ole struasti sivlla mečässä, dièdo?
– A midä on varata?... Prvìčnoj miän aziè. Mečässä Kazvojmma.
– Da kujn èj varata, yksin mečässä...
– A mivlla kojrane on... Ka kahten keskenäh viètämmä ajgua.
Talvilojlla hukat ahtistetah, ka sillojn hän mivlla ènnen
sanov, toko, konza hyö gostih tullah. Kuvlov. I mojne on
kummakao: iče muanittav hukkiè. Hukat hypätäh hänellä
jallesti, a miè hejdä ruž'jasta... Hajukas on kojra, vajn èj
pagize kujn ristikanza. A miè hänen ke ajvin pagizen, èjnijn,
požualuj, i paginan unahtat.
– Mistä siè dièdo sajt tämän mojzen kojran?
– Ammujn tämä oli, luve, vuvvesta kymmenestä. Talvi ajjalla
sledijn miè, vuarojssa hirvilöjdä. Oli mivlla kojrane, vièlä
rodinalda Kolvasta tojn. Nu, ni midä, hyvä, oli kojra, i
zvièriè otti i linduo lövdi, i oravua – kajkki oli
azièlleh. Vajn miè astun hänen ke meččiä myöten, i vdrug
tämä Muzgarka kohti hypähti mivh. Daže pöllätti. Èj ole
movassa miän meččänièkojn kojrilla, čtobì vièrahiè mièhilöjdä
armastella, kujn izändiä, a tämä nijn mivh i kaččov.
Näjn, čto azièt èj olla hyvin. A hän kaččov mivh nijn
vijzahasti, a iče vedäv èdemmä i èdemmä... Midä siè
duvmajččizit, velli siè mivn, ved' toj! Alovassa pajkassa
nijn havusta luaittu maja, a majassa čut' hövryöv. Lähenin,
kačon – venyv miès – vogula, läziv stalo bìt' i omasta
artelista jaj. Kohti sanuo: kuolov ristikanza. Ohotalla hän
läzevdyj, tojzilla že èj sua vuottua. Dogadi mivn, ihastuj,
a iče čut' vajn kièlellä lekuttelov. Ènämmäl'di käzillä
nevvoj. Mivn ajgah i kuoli, serdečnoj, a hänen miè umbajn
syvällä lumeh, da piäličči liččajn hirrellä, čtobì hukat èj
syödäjs. A Muzgarka mivlla i jaj. Miè hänen nimitin ojazen
(ruvčazen) nimellä, missä hänen izändä kuoli: Muzgarkaksi
kučuttìh ojasta, nijn i kojran nimitin. I mièlövä on kojra.
Meččiä myöten astuv, čto hänen jal'geh hot' metlalla pyvhki,
ni midä èt lövvä. Siè duvmajčet, hän i sejčas èj èllennä,
čto häneh näh pajstah. Kajkki èllendäv.
– Mintäh hän lavčan alla venyv?
– A hujjustuači, čto obozan magaj. Vanha lièni. Kaksi
kerdua mivda kondièsta piästi: kondiè mivh, a hän kondièn i
pièttäv. Ènnen miè pijkan ke kävelin kondièh, konza vièlä
väessä olin, a kun yksi mivn mur'jaldi, nu, nyt miè narovin
ruž'jasta sordua. Tože se pidäv maltaen ottua: tolkovoj on
zvièri.
– Nu, a talvella, naverno, igävä on pertizessä istuo?
– Privìčnoj on dièlo.
Ka mittyne tämä prikazčikka on nuori, a kajkki hänellä pidäv tièdiä. A Eleska i ruadi, čto on kenen ke pagizeldua i kodvan saneli omah yksin èländäh nähte mečässä.
– Mivlla, vara velli, keviällä on pruazdnièkka, konza lämbimästä rannasta lindu tulov. I min verda hejdä lendäv: kogonazet pil'vet... i sorzat, i kullikat, i kajojt, i hanhet, i gagarat... Lähtet zorja ajgah, nijn vajn kojuov Studjonojlla. I èj ole parembua tvuariè kujn talveksi ujdijat linnut. Äjjan tuhattua virstua lennetäh, i nijn vajvutah i omua sijua ruadi. Tullah, lebièčetäh päjväzessä i kerralla pezoziè luaitah.
Kujn sanotellah... Kuvndelet, kuvndelet, daže kyvnelih tävvyt. Ljubeznoj èlätti on muvtto lindu – miè nijdä èn koske. A kujn hyö peziè stroitah. I mièhellä täh luaduh èj sua... Jovčenet mivlla tässä suossa peziè luaitah. A sidä matkat pojgaziènke Studjonojlla jovella tullah. Vesselä, čoma!.. Ujellah, čukelletah, gogotetah. A sygyzyllä ruvetah linduzet tukkuzih kerävdymäh; ajga tuas matkah. A varuotuačetah kujn rahvaž omah luaduh bälätetäh suettièčetah, nuorembiè opastetah, i sijdä i novstah. Ajvojn huomneksella novstah sijalda...
Yhtä vajn mivlla èj ole, vara velli: äjja vuotta pakičen
jamšikojlda, čtobì kukon tuodajs. Talvella yöt pitkät,
loppuo niilla èi ole, a kukko i sanojs, äjja-go on ajgua.
– Tojzeh kerdah miè sivlla, dièdo, tuon suamojn ravurin.
Hyvin rubièv ravizemah.
– Oh, armas, ka uvuažizit ukkuo. Kolmen myö i rubejzimma
èlättelemäh! Igävä, konza talvilojlla ylen on hillja, kujn
budto kajkki kuoldìh, kačot, kukkone i vesselyttäjs. Tože
èj prostoj èlättine ole kukkone; tojsta mojsta èvle, čtobì
čuasut sanos.
Prikazčikka jatti vanhalla Eleskalla i javhuo, i suolua, i
uvven pajjan, i porohua, a Pečorasta jarelläh ajaessa toj
podarkan.
– Miè sivlla čuasut tojn, dièdo, – vesselästi sanoj hän,
i andoj värčin kukon ke.
– Oh, armas pojgane, oh rodnoj!.. Da, kujn miè sivda
blagodarimah rubièn...
Ujdi oboza jarelläh i jaj ukko kukkozen ke. A hyviä mièl'dä ukolla i panna èj ollut kunne! Kir'java kukkone, ruskièn har'jan ke – kävelöv pertistä myöten, – joga sulgane nijn i läpettäv.
A yöllä kun kajahtuttav... oli hyviä mièl'dä ukolla! Joga
huomnesta nyt Eleska pagizov oman kukon ke, a Muzgarka hejdä
kuvndelov.
– Midä zavidno sivlla, vanhalla? – riäzittelöv Eleska kojrua.
– Sivlla vajn se i azièda, čto havkkuo... A siè kukkona lavla!..
Dogadi ukko, čto Muzgarka bujdto kujn igävöjmäh rubej.
Kävelöv kojrane midä liènöv njuksistunut, èj ole terveh.
– Muzgarkane, da midä sivn ke? Missä kivistäv? Venyv
Muzgarka lavčan alla, pani piän käbälièn keskeh i vajn
sil'millä lipettäv. Pöllästyj ukko: tuas vuottamattomat
kummat tuldìh. A Muzgarka ajvin venyv, èj syö, èj juo,
iändä èj anna.
– Muzgarkane, armas!
– Häjmäj izännäldä Muzgarka, ryvdi izännän luoh, kättä
lizni i hilljakkazeh ulvahti. Oh, pahojn azièt...
Vinguv tuvli Studjonojda myöten. Tuhut (pövryt) ummattìh kajkki ymbäri, hanget äjja sylizet, mečässä tuvli vinguv, kujn näl'gähine hukka, i Eleskan pertine sovsem uppoj lumeh törhöttäv vähäzettä vajn yksi truba da sinine savu novzov sijdä...
Tuhizov tuhut (pövryt) jo kaksi nedeliè, kaksi nedeliè
ukko èj lähtettele omasta pertizestä i ajvin istuv läzijan
kojran ièssä. A Muzgarka venyv i čut' vajn hengittäv; tuli
Muzgarkan surma.
– Armahane siè mivn – itköv ukko i silittäv vernojda
tovarišua. – Armas siè mivn, nu missä sivlla kivistäv, nu
sano siè mivlla.
Ni midä èj sano Muzgarka, kujn ènnen. hän ammujn rubej huavuamah omua surmua i on iänettä. Itköv rièhkelièčöv ukko, a avttua èj ole millä.
Ah, gorja mittyne tuli! Muzgarkan ke kuoli jal'gimäne starikan nadjoža., i ni midä, ni midä èj jiänyt häneh varojn, Krome surmua. Ken nyt rubièv èččimäh oravua, ken lövdäv meččäkanazen, ken rubièv novvittamah pedraziè. Surma liènöv Muzgarkatta, strašnoj näl'gähine surma. Lejbiä jaj vajn nedeliksi kahteksi, a sijdä i kuolla. Vonguv tuhu, a ukko mujstuttelov, kuin hän Muzgarkan ke èli, kujn käveli mečästämäh, kuin promìšljajčči ičellä suamista. Kunne nyt hän kojratta?
A sijdä vièlä – hukat. Kuvlustettìh kumman, tuldìh pertizen luo y i ulvotah kogonazen yön. Èj ole kellä hejdä nyt pöllättiä, havkkuo, ammundah muanittua? Mujstutti ukko slučait kujn vojtteli händä kondiè – šatuna. Šatunojksi kučuttìh kondièlojda, kumbazet ajjalleh èj mändy pezoloih (berlogojh) sygyzystä i pläjgettih meččiä myöten. Tämän mojne šatuna on kajkista varattava zvièri. Ka i povuadièči kondiè kajvelemah pertizen luoh: lövdi ukon zapuastat. Kujn yö, niin i tulov i kaksi kerdua katoksella novzi i lunda käbälöjllä kajvoj. Sijdä kumaj oven (uksen) kazarmasta i vej starikalda ynnäh tukun kujvua, kalua. Siändyj ukko hänen piällä ozoruksesta, zarjadi vintovkan i lähti Muzgarkan ke. Kondiè kerdah hypähti ukkoh i konečno mur'joj, kuni kergijs häneh ambuo, no piästi Muzgarka. Rivhtaj zvièrin tagada i istutti, a Eleskan pulja èj tièdänyt promahua da vähägo oli slučajda, konza kojra ukkuo surmasta piästi.
Suamojda Uvtta vuotta vaste Muzgarka kuoli, konza mečässä pakkane
plajgi. Dièlo oli yöllä. Eleska viruj omalla lavčalla i nukkuj.
Kerralla havastuj, hypähti hän, saj tulen, viritti pärièn,
läheni kojran luoh, – a Muzgarka viruj kuolluona. Eleska
jampistyj: tämä oli hänen surma.
– Muzgarka, Muzgarka... – röngähti itkemäh ozatojn ukko,
mučottaen kuollutta kojrua. – Midä miè rubièn sivtta
ruadamah?
Èj hänellä himottanut, čtobì hukat syödäjs kuolluon Muzgarkan, i umbaj hänen kazarmah. Kolme päjviä hän kajvoj kyl'mänyttä, muada, luadi kalmazen i kyvnelièn ke kätki oman vernojn tovariščan...
Jaj yksi kukkone, kumbane kujn i ièllä nostatti ukkuo yöllä. Jalgevduv Eleska i mujstuttav Muzgarkah näh i liènöv hänellä abiè, igävä. Pagizeldua èj ole kenen ke. Konečno, kukko – lindu on zabavnoj, a yksi kajkki – lindu, i ni midä èj èllennä.
Èh, Muzgarka! – majniččov händä Eleska äjjan kerdua päjvässä, čuvstvujen, kujn kajkki kirbuov hänellä käzistä. Lejbä zapuastat oldìh loppièčemizilleh, i aiga Eleskalla oli duvmajja omah piäh näh. Da i èi himottanut hänellä jiähä omah pertizeh.
– Èh, hyl'giän kajkki, lähten Kolvah, a libo Čerdìnjah
proberièčen! – sanoj ukko. Kohendi hän sukset, kumbazilla
vièlä nuorena pedrojda vas aeli, varusti salkuzen, otti
zapuastua vijeksi päjviä, prostièči Muzgarkan kalman ke i
lähti matkah. Žuali oli jattiä kukosta yksinäh, Eleska i
hänen otti ičen ke; istutti salkuzeh i kandav. Astuj ukko
kivizeh mìssah suate, kačahti omah èländä pajkkah i rubej
itkemäh; žuali lièni omua lämmindä čuppua.
– Prošaj Muzgarka.
Jugiè matka vej zimovkasta Kolvah. Ènzin pidi ajua Studjonojda myöten suksilla. Tämä oli kebièmbi, no sijdä zavodittìh vuarat, i ukko kavotti väen. Ènnen kujn pedra (hirvi) hyppeli vuariè myöten, a tässä kerrassA väen kavotti. Hot' vière i kuole. Kajvoj lumeh havvan syvembäzeh, levitti havuo, saj tulen, syöl'di midä oli salkuzessa i vièri lebävdymäh. A kukkozen kattoj salkuzella.... Vajbunnun hän terväh ujnoj. Vijkon-go hän magaj, èj tijja, vajn jalgevduj kukon ravusta...
"Hukat"... Ozaj hänellä piäh. Tahtov hän novsta, i èj voj, duvmajt ken ollov sidoj nuoralla. Daže sil'miè èj sua avata... Vièlä kerdazen ravahti kukko i havastuj: hänen havvasta yhtessä salkuzen ke vej hukka.
Tahtov novsta ukko, kiändelièčöv i kuvlov kerdajas tuttavua havkundua: Ka kujn rovno missä liènöv muassa rubej havkkumah Muzgarka. Da, tämä on hän... lähembä, lähembä – tämä häi jalgilöjdä myöten hyppiäv. Jo on ylen lähillä, jo havvan luona...
Avuav Eleska sil'miè i nägöv: toven, Muzgarka, a Muzgarkan
ke on suamoj vogula, ènzimäne kojran izändä, kumbazen
häi lumeh umbaj.
– Siè tiälä dièdo? – kyzyv vogula, a iče nagrav. Rivhtaj
vilu tuvli, lykkäj lumi komat närejstä i pihtojsta i langej
lumi kuolluon Eleskan piällä; a huomnes puoleh havdazesta
i jal'giè èj jiänyt.
(1) Studjonoj – on jogi Severnojssa Urualassa.
(2) Vogulat – rahvas, kumbazet èletäh Urualassa.
(3) Nièmi – mereh libo jogeh anduačija muan čuasti.
(4) pihta – havuroduo puv.
(5) Bobuli – yksinäne miès.
(6) Čerdìnja – ural'skojosa oblastissa linna.
(7) Pečora – jogi, kumbane virduav Ural'skolojsta mägilöjstä.
Stantsija "Severnìj poljus" oli toržestvenno avattu 2 čuasuo yödä 6 päjvänä ijunja kuvda 1937 vuodena i tästä päjvästä algoj geroičeskojn četvjorkan yksinäh èländä surovojn prirodan groznojlojn vägilöjn ke. Jo ijunjalla Arktika sijrdi jiät. Pušečnojn kajahtuksen ke murettìh jiä pellot.
Ijunjalla Arktika èj vojnut pöllättiä talven vièttäiè severan tuvlilojlla, tuhulla i tumanojlla. A ijuljalla häi toj uvven oruž'jan – päjväzen. Ynnäh suvtkin käveli päjväne ymbäri mačtasta, kumbane oli ruskièn flagan ke. Jiällä tuli kevät. Jiävièčettih suvret vezi jarvet, lähtejh virduamah ojazet, a kodizen luoh čurčetti jovut puolen metran syvähys i puolentojsta levehys. Jovut humizijalla veen langièmizella valuj gidrologičeskojh lähtièh (lunkah), kumbazen papanintsat kajvettìh syvyön issledovanijah varojn. Se mešajčči issledovateljojlla.
Papanin organizujčči prirodalla otporan. Dorogojlla, kumbazet veettih prodovol'stvijan i vuattièn skluadulojn luoh, talven vièttäjat jiästä luaittìh sillat i kannettìh skluadut varuamattomih pajkkojh. Sijdä tävtettih vozduhalla oman rezinovojn flotan i luaittìh hänen provièrinnan. Puhlojt kliperbotat i kebiè bajdarka otlično ujdìh jarvilöjdä myöten. No veen novzu kazvoj. Vezi läheni èländä kodizen luoh, pöllätellen upottua sidä. Zimovšikat veettih lunda kajkelda jiäldä i stroittìh kodizesta ymbäri plotinan i dambojda.
Papanintsat juattìh suvtkat keskenäh. Yksi nellästä èj muannut – sledi halgièlendojda, ijnigäzièn jiälöjn èjstelièčendiä.
Yölöjllä dežuri obìknovenno Krenkel', hän kajkki yöt läbi viètti radio-peredatčikan tagana. Tovarišat muattìh, a hän työndi rodinalla naučnojlojda soobšenijojda i stat'jojda gazièttojh varojn.
Obìčno, joga huomnesta Ivan Dmitrievič Papanin lähti huomnes obhodah i provièri zapasnojlojn skluadulojn sostojanijan. Jal'geh obhodua hän muvttuj kejttäjaksi. Kuhnjasta kuvluj suvri primusojn kohizenda, Papanin hyppeli kuhnjassa, kohendi kastrjuljojda i primusojda.
Primusat, obìčno mojzet hilljazet i spokojnojt, Papaninan käzissä muvtuttìh röngyih čudovišojh. Nijstä lennettih tulet kajkkiè lumista kuhnjua myöten, sulaten lagiè i sejniè. Jiät sulettìh i primusat langettìh. Zavtrakan ajgah Širšov i Fjodorov riäzitettih Papaninua, žualivojen, čto poljusalla èj otettu èj suvrikasta požarnojda komandua.
5 päjviä oktjabrja kuvda suvri tulizen-ruskiè šara jal'gimäzen kerran kadoj gorizontan tagah. Luagerin piällä lièni pimiè. Tuvli vihel'di otvažnojlojn poljarnikojn pikkarazen kodizen piällä, vihel'di provoločnojlojssa mačtan rastjažkojssa.
Kodizessa viritettih lampan-svetil'nikan, kumbazen Ivan Dmitrievič pajajčči kahtesta obìknovennojsta lampasta. I tässä rubej pidämäh kaksi uvtta dolžnostiè: Severnojn poljusan lampovščikka i kolbassun žuarija. Lampovšikaksi lièni Papanin, a kolbassun žuarijaksi pandìh Krenkeljan. Žuarijan objazannosti pilkuo kyl'mänyttä helyh suaten kolbassuo i panna kolbassun palaziè ravda protvinalla (listalla) kumbane rippuj lampan piällä. Tämä protvina vardejčči kodizen katosta lampan ägièstä i sijnä že palavojduj i daže vähäzel'di žuarièči kolbassu.
Zimovščikat predpolagajdìh, čto talvella ruaduo liènöv vähästä vähembi. Pakkazet yhtevtetäh jiät i drejfa hillenöv. No lièni tojzin, jiä plijtta èjstyj bojkomma. Pidi tuagièmma mitata syvyttä, ottua pruobua veestä, vediä issledovanijojda i analizojda.
Evgenij Fjodorov hätken istuj omassa lumi observatorijassa, zajmièčen muan magnitnojlojn vägilöjn nabljudenijojn ke.
Murmanskasta tävvellä hovulla mäni buksira "Murmanets", se kijrähti, tungièči papanintsojlla abuh. No jiät oldìh vägövemmät, ne temmattìh buksiran, ličattìh sen, i otettìh yhtessä ičen ke.
Jallesti mäni ledokola jiän murendaja "Tajmìr". "Tajmìralla" jallesti ledokola "Murman", a Kronštadtan dokissa kohennanda masterskojlojssa, nägömättömillä tempojlla remontirujččièči "Ermak". I vanha korabli bukval'no sil'missä lueni i nuoreni.
Rodinalla siän svodkiè myöte nähtih, čto zimovšikojlla zavodièčov rešitel'noj shvatka jiälöjn ke, no abuo zimovšikat èj pakittu.
Štorman sejččemendenä päjvänä kaheksan čuasuo huomnesta papanintsojn jiä èj vìderžinut porìvistojlojda škvalojda i halgej čuastilojh. Luageri jaj pellon oblomkazella, kumbazen pitkehys oli 300 metrua i levehys – 200. Kajkki vešat zimovšikat kannettìh tojzeh kohtah. A uragana lendi uvzin škvualulojn ke, murendi i hiènondi jiän. I vajn sillojn zimovšikat lyhyössä i mužestvennojssa radioperedačassa työnnettih vièstin suvreh opasnostih näh. No abuo hyö èj pakittu. Hyö tièttih: rodina luadiv kajkki, čtobì avttua hejllä. Partija i pravitel'stva èj piètytä ljubojlojn vägilöjn i sredstvojn roshodujnnalla, čtobì piästiä hejdä. Razve pidäv työndiä trevožnoj SOS? Krenkel' ni konza èj työndänyt mojsta radiogrammua.
Terväh i èländä kodizen alla namečajččièči jiän halgiènda. Širšov otti oman vanhazen portfelin. Tädä portfeliè zimovšikat vardejdìh paremmin sil'miè, ènämmäl'di èländiä. Sijnä oldìh kerätty kajkki naučnojt zapiskat, 9 kuvn naprjažjonnojn i jugièn ruavon kajkki itogat i ruzul'tat. Papanintsat vallittìh tojzen varajattoman jiälavtan i sijrryttih sillä. Tämä jiä oli vajn 50 metrua levehyttä 30 metrua piduhutta. Vallendaen dorogua karmannojlojlla fonarilojlla, zimovšikat spokojno i organizovanno kannettìh kajken naučnojn apparaturan, vuattevkset i radiostantsijan.
I vot, lopulla "Ermak" valmis. Kolme tuhattua krasnoflottsua tuldìh i terväh bunkeran tävtettih hijlellä. Ved' "Tajmìr" i "Murman" vojjah jiälöjn ke èj spruavièčiè. Sillojn kergièv "Ermak", se murdav ljubojt jiät.
Štorma jatkav bušujja. Vanhua èländä koista upotti veellä. 8 päjvä fevralja kuvda vägövällä škvalalla revitti šulkuzet palatkat i kuadoj nartat. Papanintsat väliän stroittìh lumizen koin i sijottuačettìh sinne.
Krenkel' azetti radion. Obsudien oman položenijan, zimovšikat työnnettih radiogramman: "Vojčemma jatkua naučnojlojda ruadolojda vièlä kolme kuvda." I hyö varajamatta jatkettìh naučnojlojda ruadolojda. Èndizelläh, äjjan kerdua suvtkissa Krenkel' työndi siän svodkiè, Fjodorov vedi astronomičeskoilojda nabljudenijojda, Širšov lopetti veen analizua. Papanin toj porjadkah hozjajstvua, mi oli štormalla ruvšittu.
Gorizontalla ozuttuačettìh savuzet. Läbi jiälöjstä tungièčettìh "Tajmìr" i "Murman". Zimovšikat kerättih vanhat tjopluhat, mehat i korobkat, valettìh kèrosinalla i luaittìh suvren tulen. "Tajmìr" nägi èdähäzenä tulda i mäni, èjstellen jiädä omalla korpusalla.
16 päjvänä fevralja kuvda jiällä luagerin luoh hejttiäči ljotčikan Vlasovan samoljotta.
– Smirno! – kuvluj komanda. Kajkki minutaksi jampistyttih.
Tovarišča Ostal'tsev andoj papanintsojlla raportan:
– Tovariššat SSSR:n Verhovnojn Soviètan deputatat,
pravitel'stvan rasporjaženijua myöte korabljat "Tajmìr" i
"Murman" tuldìh tiän rasporjaženijah. Vuotan prikazanijojda.
Jiällä oli avattu pikkarane mitinga. Papanin novzi lumizella
mäeldä i sanoj palavan sanonnan. Korgièldi nostaen
piän piällä naganat, nellä zimovšikkua annettìh družnojn
zalpan. Algoj gruvzinda. Ivan Dmitrievič huoluttelièčièn
kyzyj:
– Ni midä èttä unahtanut?
Vot kajkki on gruvzittu. Morjakat valljastuttìh nartojh. Papanin nosti lumizella mäellä SSSR:n flagan. Nellä otvažnojda ristikanzua sejzavvuttìh oman rodinan znuamenin ke i jal'gi kerran kačahtettìh jiäh.
Loppièči lyhyt päjvä. Vilu päjvä laskièči. No tästä tuli kijsto – kujn jagua papanintsojda korablilojh, ken kumbazessa rubièv ajamah. Rešittih panna arbah. Pandìh Papanin i Krenkel' popadittìh "Murmanalla" a Fjodorov i Širšov "Tajmìralla".
– Ajamma, – sanoj Papanin, – i korablit lähtièttih matkah. Toržestvennojlojn gudkièn alla Papanin, Krenkel', Fjodorov i Širšov novstìh ledokolièn bortilla. Flagojn keskessä, kumbazet čomennettìh jiä korablilojda, oldìh nostettu vìmpelat:
"Bortalla SSSR:n Verhovnojn Soviètan deputatat". Korablit lähtièttih lähenemäh èdähizen rodinan berjogojh.
Sivlla mivh päjten
Pajnettu piä.
Krijčkuv miän alla
Sel'giène jiä.
Hyppiämmä bojko,
Kajnesta väestä –
Projdinnut päjvä
Unahtuj piästä.
Ruattu on äjja
I luaittu on äjja –
A ka, vot jo ynnäh
Unahtuj päjvä.
Bujdto myö päjvän
I ruadannut èmmä.
Bojkomma, bojkomma
Èdizeh lennä.
Lennämmä. Lavletah
Kon'kat miän uvvet.
Hyvin i čomah
Männäh miän vuvvet.
Uruala, Uruala! Uruala kuohuv.
Èj nävy tulutta, iändä èj kuvlu.
Vintovkan Čapaj sejnäl'dä fatti:
"Novskuakko, brihat"! – mögähti pattièh
Kazakojn hebozet kuorzutah sagièh.
Pihalla novzov hämäri kavhiè.
Uruala, Uruala, Uruala jogi!
Pil'vet i jugièt i mustat kujn nogi.
Sivn ke, Čapaj, èroj sivn oza
Èj vojttan ni ken sivda vièlä ni konza,
No kuollah sivn vellet bojussa tässä,
Vuotella èj voj, on vraga lässä.
Uruala, Uruala – berjogojda pezet
Vilummat štìkkua ollah sivn veet
Jal'gimäne pulja ammu siè vragah!
Ken vièlä èlossa, ujče tuah berjogah!
Jallesti ammutah: tagah i èdeh.
Ujččov Čapaev, ruanittu kädeh.
Uruala, Uruala! vraga ambuv.
Čapaevan käzi muvrehtuv, vajbuv.
Tavotti veessä prokljuatoj pulja.
"Tovarišč Čapaev?" Èj nävy, èj kuvlu.
"Armas Čapaev, miän boevoj velli!."
Kruvgat piän piällä... Èj vastua ni kellä,
Uruala, Uruala, Uruala jogi!
Kalma siè hänen syvä i sogiè.
Otrjuadojn ruskejn luoh, jogi siè hyppiä,
Sano, čto armas Čapaev miän uppoj.
Lennäkkäh konnitsa, vingukkah puljat,
Tazakkah ruskièt valgejlla vellat!
Uruala, Uruala, Uruala jogi!
I burha i leviè i musta kujn nogi.
Perevedi A. Kojvune
Tojsta puolda myöten Volga, a sen perässä ural'skojt i astrahanskojt stepit. I sièlä lövhkäv vragojn vosstanija, razbojničajjah kazač'jojt bandat.
Tsaritsìn on kahten tulen välissä, i èj anna nijllä yhtyö yhteh požuarah. A generalat ajvin i mečtajjah sih näh, čtobì zahvattiè Tsaritsìn, yhtyttiä donskojlojn, ural'skojlojn i astrahanskojlojn kazakojn väet i lähtiè Moskovah.
Kavottua Tsaritsìn – tämä ènzistä kajkkiè, jattiä Soviètojn respublikka lejvättä. Tsaritsìnan kavtti severah – Moskovah, Pijterih, èjstyttih èšelonat lejvän, žijvatan, kalan ke. Zahvatitah kazakat Tsaritsìnan, i doroga jugah – lejbä žitnitsah – liènöv lejkattu. A ved' i nijn Moskovan i Pijterin rabočojt polučajdìh os'muškojn lejbiä kahteksi päjviä. Langièv Tsaritsìn – tulov näl'gä.
Kezällä 1918 vuodena Tsaritsìn rešajčči Sovetskojn respublikan sud'bua.
– Pidäv torata Tsaritsìnasta, – sanoj partija. On-go linna valmis vragan otporah? Èj ole!
Tsaritsìnah tuldìh severasta ofitserat, spekuljantat, torgovtsat. Kävelläh linnua myöten, čuvstvujjah iččièdä počti svobodno i vuotetah parembiè päjviè.
Èj, èj nävy kovua kättä, kumbane puolistajs linnua tulijasta ugrozasta. Tämän ke pidäv loppiè, i kujn vojt väliämmä. Tsaritsìn dolžen liètä èj koskièttavana krepostina. 31 majna 1918 vuodena moskovskoj "Pravda" soobši, čto rahvahan komissara Iosif Vissarionovič Stalin naznačajččièčov yhtehizeksi prodovol'stvennojn dièlon rukovoditeljaksi jugan puolizessa Rossijassa. Soobšenija oli kir'jutettu Leninalla.
Ijunjan allussa Stalin Krasnoarmejtsojn otrjadan ke ajoj Tsaritsìnah.
Suorivdunut mustah gimnastjorkah, spokojnoj i uverennoj Stalin aeli zavodojda myöten, vìstupajčči mitingojlla. Hän nosti jallojlla kajkkiè. Rahvas lähti linnojda myöten kajvamah okoppojda. Rabočojt yölöjdä èj muattu – stroittìh bronepoezdojda, kohennettìh puškiè.
Stalin työndäv rajonojh otrjadojda lejbiä varustamah. Hän kijrähtäv tovariščojda. Ved' muassa lejvän ke on pahembi i pahembi. Zapuastat loppièčetah. Telegramma Leninasta sanov čto Pijterissä i os'muškua jo èj anneta.
– Yksi nadežda on tejh, – kir'juttav Stalinalla. A tässä sih že valgièt lejkattìh dorogan. Stalin èj tijja jugehyttä – rukovodiv lejvän varustannalla, luittav linnua, azettav soobšenijua (yhtevyttä) dorogua myöten.
"Ajan i čakkuan kajkkiè, kedä pidäv" – kirvjuttav Leninalla. – Vojčetta olla uverennojt, čto emmä poščadi ni kedä – ni iččièdä, ni tojziè, a lejvän vsjo že annamma.
I totta – podvodat lejvän ke, žijvatta, kar'jat ruvettìh tulemah Tsaritsìnah päjn i tojzièn pristanilojn luoh. Vajn ijunja kuvssa. Stalin työndi severah 2300 vagonua lejbiä i tojsta prodovol'stvijua.
A vraga sillä ajgua jatkoj nastuplenijua Tsaritsìnah. Stalin luadiv porjadkua krasnojlojssa čuastilojssa, ajav predateljojda – izmennikan Trotskojn stavlennikkojda, keriäv otdel'nojlojda otrjadojda polkih.
Ijunjan loppuh Tsaritsìnan rabočojlojlla kergij abu: tuli Vorošilov i toj otrjadat, kumbazet luaittìh geroičeskojda pohodua Luganskasta.
"Kymmenet tuhattojda vajbunnuziè, reduvdunnuziè rahvahiè, tuhatat vagonojda rabočojlojn ke i hiän perehièn ke pidi vediä humizijasta kazač'jojsta Donasta pojkki", – sanelov täh pohodah näh Vorošilov.
Ynnälästä kolme kuvda, okružitut kajkkièlda päjn Mamontovalla, Fitskanaurovalla, Denisovalla i tojzilla generalojlla, mändìh mivn otrjadat, azettaen ravda dorogiè, kymmenillä virstojlla rikottuo, poltettuo, stroien uvvestah sillat i luadien nasìpit i plotinat. Kolmen kuvn projdihuo Vorošilovan vojskan gruppa läheni Tsaritsìnan luoh.
Kajkki krasnojt čuastit oldìh yhtevtetty krasnojh Armijah. Komandujuščojna armijalla oli naznačittu Kliment Efremovič Vorošilov.
Terväh Vorošilov tijjusti, čto Martìnovka sjola missä on krupnoj Kovaljovan otrjada, kajkkièlda päjn on okružittu belokazakojlla. Jo 35 päjviä martìnovtsat puolistuačetah belojlojsta, èj tahtota anduačiè, rešittih: parembi kuolla!
– Pidäv piästiä! – sanoj Voročilov. Hän organizujčči S.M. Budjonnojn kavalerijskojn polkan i kiändyj bojčih tulizen prizìvan ke nemedlenno lähtiè pohodah.
Tämä oli avgustan allussa. Bojtsat kerävvyttih puolessa čuasussa, kačahtettìh hebozet, ravvotettìh pahojn ravvotettulojda, trubačča sojtti signalan i polka lähti steppi dorogalla. Ièllä rijžalla hebozella ajoj Budjonnìj. Tässä že Vorošilov i Parhomenko.
Yön muattìh hebozièn laskettamatta, tulilojtta. A ajvojn huomneksella polka jatkoj omua matkua Martìnovkah.
Lojttona vilahteldìh belojlojn aelennat. Budjonnìj kiändiäči bojtsih, otti šuaškan i äjjal'di: "Mivlla jallesti!" kajahti steppiè myöten. Komandira ièllä, komandiran jal'geh – bojtsat; steppi rubej kajuomah bojtsièn iänilöjllä i hebozièn hirnuomizella.
Vastah krasnojlojlla lennettih belojt bandat. Vot yhtyttih protivnikat i zavodièči suvri lejkkomine. Vorošilov i Budjonnìj oldìh enzimäzissä riädylöjssä, vedäen ičellä jallesti bojtsiè.
Belojt e kestetty ahtahusta i kiännällettih hebozet. No èj puvttunut belojlojlla paeta budjonnovtsojn suabljojsta, kajkki polka oli lejkottu.
Budjonnovtsat aettìh kyläh, missä hejdä ihastuen vastattìt martìnovtsat. Kovalevan otrjada yhtyj Vorošilovan armijah.
13:sta 17 avgustah suate mändih žestokojt bojat. Stalin i Vorošilov kajken ajjan oldìh frontalla. Vorošilov lično vedäv bojtsiè generalan Mamontovan belokazakojlla vastah, hän iskusnojlojlla manevrojlla ymbäröjččöv hejdä i žualejmatta gromiv.
Stalin on kajkista rešitel'nojmmilla učastkojlla. Händä nähtäh okopojssa, bronepoezdojssa, hän ajav lojtos frontalla. Stalin ynnäläzin suvtkin èj muannut. "Hänellä oli yksi soznanija – yksi mièli – vojttua, murendua vraga mittyöh ni olgah luaduh", – sanov Vorošilov.
I krasnojt vojtettìh. Ravdazena lavinana mändih krasnojt otrjadat i divizijat belokazač'jojlla polkilla vastah, kumattìh i mädžennettih hejdä. Vraga oli lykätty èdäh Donalla.
I konza kuvn jal'geh Krasnov uvvestah perejdi nastuplenijah, häi uvvestah oli aettu, razgromittu i luodu Donan tuaksi. Èj puvttunut hänellä yhtyö ural'skojlojn i astrahanskojlojn belokazakojn ke. Èj puvttunut moriè sovetskojda reopublikkua nällällä. Gerojčeskoj Tsaritsìnan oborona katkaj gnusnojt vragan pluanat.
VTsIK nagradì slavnojn linnan Tsaritsìnan omasta geroičeskojsta mužèstvasta sotsialističeskojn otečestvan ièssä boevojlla krasnojlla znamenilla.
Nyt tämä linna kandav Stalinan nimiè, sen, ken luadi Tsaritsìnan nepristupnojksi.
Èlimmä kvartièralla, kumbane oli kahtesta komnatasta da vièlä kuhnjan ke. Mivn tuatto oli naboršikka, a muamo portniha.
Kujn nyt mujstan sen illan, miè vähäzel'di kyl'min i virujn postelilla. Tätiä èj ollut kojssa; mama istuj stolan luona i ombeli. Hänellä oli huomeneksi kijreh ruado. Mašinan judizendah miè ujnojn i kuvlen unesta läbi: tuli tätä – vesselä i bodroj. Mama hänellä čuhkuttav: tsss ... Tanjuša maguav.
Tätä läheni mivn luoh, kačahti, istuoči mamalla revnah i
sanov hilljakkazeh:
– I parembi kujn maguav. Sajn miè...
– Oh, hospodi – sajt-taki. Parembi olis ollut kujn èt ojs
suanut...
– Tyh'iä pagizet... sejčas ozutan, ylen uvvikkazet, ni
yhtä kerdua èj vièlä oldu ruavossa ...
A miè jalgevvujn i kuvndelin, mih nähte hyö pajstah. Èj-go ole mivlla mityttä podarkua.
– Hyvin liènöv, – sanov tätä. Huomena on pyhäpäjvä, huomneksella Petjussa keriällämmä. Tuhatan palua pečatojčemma. A sijdä tovarišat suatetah zavodojda myöten. I hyvin se on luaittu proklamatsija, täh dièloh Petja on nerokas (muasteri).
Mama hengähti.
– Èl'giä työ vajn puvtukkua. Mivlla sydän èj ole sijalleh.
Perehtä žualejččizit.
A tätä rubej nagramah.
– Hyl'giä, – sanov, – vongunda... Varačču siè olet. Kujn kajkin
näjn ruvennemma varajamah, ni konza èj sua vuottua revoljutsijua.
Nijn i hävièmmä kazakkana.
Läheni stolan luoh, kumbane sejzoj keskellä pertiè.
– Kačahta vajn, – sanov, – min čomevuot. Mama läheni.
Miè sil'mät vähäzel'di avuallin i kačon. Keritti tätä ripakon;
pirahti stolalla uvzi, losnija šrifta. A miè šriftua ylen äjjal'di
suvačin. Ènämmäl'di kajkkiè bobaziè.
Ka vot, pirahtutti tätä šriftan stolalla. Losnitah bukvazet, piristäh, sihistäh, uvzikkazet ollah kujn bobazet. Miè kerralla èllennin tämän azièn; èn duarojn ollut naboršikan tytär i zabastovkih i arestujmizih näh èn vajn kerdua kuvllut. Himotti mivlla lähemmäl'di uvtta šriftua kačahtua, da uni otti oman. I èn mujsta miè, kujn miè ujnojn.
Kuvlen unesta läbi, ka kujn ken liènöv mivn pièlusta èjstäv.
Avajn sil'mät: mama pajnuj mivn piällä, iče ynnäh vallonnut,
sil'mät suvret, midä liènöv mivn pièluksen alla sydiv. A
tojzessa komnatassa – kuvlen jugièsti harpitah i kuvlutah
mužikojn iänet.
– Mama, – čuhkutan, – ket ollah?
– Obìska, lapsut. Siè magua. Možet sivda èj koskièta èj
kerrinnyt mama novsta, komnattah tullah kahten. A mama
hejllä:
– Požalujsta, tässä hillembäzeh, mejllä lapsi läziv.
A jariè iäni vastaj:
– Hyvä. Tuagièh tejllä lapset läzitäh. Kunne vajn èt ni
tule obìskalla, ajvin lapsi läziv.
Miè virujn ni uvzi ni kypsi, sil'mät salbajn, bujtto magajn.
Kuvlen, tojzessa komnatassa ken liènöv ravizov:
– Ènzin tiällä kačomma. Kajkin sijdä komnatasta tänne
tulgua.
– A tiälä. Vièlä lapsi maguav.
– Anna maguav. A èmändä tänne.
Kuvlen, lähtièttih kajkin. I oven salvattìh. Avajn sil'mät,
särizen. Stolalla lampa palav. Ildane stolalla èj ole uberittu
(kabrastettu), posteli èj ole mur'jottu. Nägyv vièlä i muata
èj vièrdy... A oven tagana harpinnat, iänet.
Kerdah juohtutin: a missä šriftat. Higeh rabaj. Hyvin tijjan: lövvetäh šriftat, tätällä èj liène hyvä.
Istuočin kravatilla, kačojn komnatan. Èj nävy. Da! A midä mama mivlla pièluksen alla kajvelièči. Sydäjn miè pièluksen alla käen – i häpsevvyjn ... Sièlä ... Lujah sivottu ripakkoh, pistelijat ... Ruvetah èččimäh – i mivn postelin luoh tullah, lövvetäh... pidäv pejttiä... teriämbäh.
No kunne?
Ynnäh säräjan, hambahat lodistah, kačahtelin komnattua, èj ole pejtto sijasta. Kuvlin miè: konza obìska on, sillojn kajkkièlla kajvuačetah ...
Kivguah? – Lövvetäh. Škuapalla luvva? Kuvllah, da vièlä sorran... Vägiè èj tävvy jugiè on se. Istun kravatilla, šriftua käzissä pièn – èn tijja, midä ruadua... A pidäv. Tijjan čto pidäv. No kunne... kunne?
I kerralla kujn valgaj. Skočahtin miè, hypähtin varbahazilla. Stolan luoh, kačahtin savizeh kukšinah, – suvri se mejllä oli. Nijn i on: poh'jassa vièlä on äjja majduo. Keritän solmiè i käet säristäh, èj ole vägiè... Solmi on lujah sivottu. A iče nijn vuotan, – Ka, tullah, èj keriè solmi. Tabajn hambahilla, rivhtajn – kerij! Rivusta yhten njokan laskin kukšinah. Pirahti šrifta, šihahti. Miè nijn i jampistyjn... ni midä, – kävelläh sièlä, možet èj kuvlla.
Rubej majdo novzemah, ripakon kastoj. Levähtytin ripakon stolalla, kahmalolla pirotan, novzi majdo randojh suate, a šriftua vièlä on äjja. Midä ruadua? Kuadua? Käet säristäh, läjkytän ... Pajnullijn miè, i nu majduo juomah. Lajnuon, juvttelièčen, keroh puvttuv. Čut' on juvtunnasta ryvähtänyt. Vdrug harpinnat oven luona... Pimeni sil'missä... Èj ole, ujittìh ...
Pirahtutin vièlä kaksi kamahluo, – tuas majdo randojh tuas rubejn juomah...
Èh! Kajkki sièlä, jal'gimäzeh bukvazeh suate! I majdo tuas randazièn tazalla. Juollin vièlä lajnovsta kaksi, ripakon kiärijn, lykkäjn avattuh lippahah, missä mamalla oldìh ribu palazet – iče skočahtin postelilla. Piä humizov, ka kujn bujdto lennän kunne ynnäh komnatan ke, mojne oli èj hyvä... Vijkon-go virujn – èn tijja. Kuvlen, avavduv ovi, kajkin tuldìh.
Mama sanov, a ičelläh iäni särizöv:
– Lasta èl'giä vajn koskekkua, ylen on läzija tyttöne.
A ken ollov vastaj:
– Tytöstä mejllä ni miksi èj piè. A kravattih kačahtua
pidäv. Ottakkua vajn tyttöne!
– Èj voj, – sanov mama, – koskiè händä. Kuvlen, odva pagizov
ravkka. Ylen mivlla händä lièni žuali. I sanuo èj sua,
čto šriftua pièluksen alla èj ole.
Rängähti pristava: – ottakkua tyttöne. Èvle midä tässä! Tuli tätä, otti mivn käzih, istutti stuvlalla, miè pritvorivčin, ka kun bujtto èn ni midä kuvle. A ičellä sydän skoččimah on valmis. I tätällä käet säristäh. Kuvlen lykättih pièlukset, käbistih postelissa. Vijkon käbälöjtettih.
– Ladno, – sanotah. – Vojčetta jarelläh lapsen viruttua. Pejtti tätä mivn hilljakazeh. Miè kiännyllin nijn, čtobì viruo sil'mät komnattah päjn. Ičellä himottav kačahtua. Avuallin vähäzel'di sil'mät, kačon läbi kulmista. A nu kajkki käbistih, kajkkièlda èčittih. Tätä sejzov kujn istukkana kivi, mama uglah istuoči, käzillä sil'mät pejtti.
Pristava – suvttuj (siändyj). Èj ole nägyv mièleh, čto ni
midä èj lövvetty.
– Nu, – sanov, – protokolua rubièn kir'juttamah. Pyhkil'däkkiä
vajn stola. Podojdi gorodovoj, èjstäl'di torelkan.
Kyl'geh mivda pistäl'di: midä vièlä i liènöv. Otti gorodovoj
kukšinan, hilljakkazeh sejzatti ikkunalla. Mama novzi,
rivulla pyvhkil'di stolan. Rubej pristava kir'juttamah.
Ènämbi mie ni midä on mujsta: ne to ujnojn, ne to virujn maltiètta.
Jalgevvujn kujn tövkinnästä. Avajn sil'mät kačon, pihalla valguov. Mama lampan luona istuv i ombelov. A keskellä komnattua sejzov tätä.
Mujstutin miè kajkki i čut' èn ravahtanut ihastunnasta.
Tätä on hyvilleh. Kojssa. Mama pagizov, a iäni – sen mojne
on siändynyt:
– Da miè min-go hajulda sahnièčin, kujn tädä èj mujstua, –
sanov, – omilla käzillä Tanjušan pièluksen alla panin.
– Piäh suate hyppelit omièn buntovšikojn ke.
Häjmäj tätä käzillä.
– Udivitel'no, – sanov, kujn vedeh uppoj.
Èj suanut mivlla tirpua. Kun logahan nagramah, da kujn rängähtänä:
– Tätä èi vedeh. Maidoh!
Särähtettih molen. Kačahti tätä mivh.
– Midä hän, brièdiv.
A miè od'jualan èjstin, istuočin kravatin rannalla, ičellä
ihastunnasta i sanuo èj sua. I tuli mivlla mièleh:
– Kuvndele, tätä – sanon, a iče nagran – Miè èn ammujn
tämän mojsta suarnua luvin. Èlettih vanhazet ukko da akka.
A hejllä oli vol'šebnoj kukšina. Hyö majduo juvvah, a se ajvin
on tävzi... Nijn i tejllä maman ke.
Arvaj tätä, kačahti komnattah. Hypähti ikkunan luoh, otti
kukšinan käzih...
– Tanjane, – sanov, –tämä siè nämä tänne?
A miè vajn piällä vatkajn.
Mama čilkaj käzillä, da kun röngähti, da kujn rubej luvettelemah.
– Tyttöne, mièlövä siè miän. Piästit miät tyr'mästä...
A tätä tuli mivn luoh, otti mivn käzih, nosti liččaj iččièdä vaste i pyöritti komnattua myöten. Iče iänettä, vajn mivda luemma ryndähiè vaste liččov.
Kandelov tätä mivda i sanov nijn hilljakkazeh:
– Nu i tytär on mivlla. Tozi revoljutsionerka liènöv. Èt
segonnut.
A miè hänellä:
– Kun tämä on näjn, sanon, "liènöv". Razve miè èn ole
revoljutsionerka.
Nagraldi tätä.
– Ojgièh! – sanov, – i sivn tilka yhtehizessä dièlossa on.
I kivisti že mivlla huomneksella vačča. Vièlä bì: läzija,
da kerralla tämän verda majduo juvva.
A tätä šuvttiv:
– Tämä siè miän vällyöstä muokkuačet, revoljutsijasta...
Miè–iče kivusta čut' èn itke, – a nijn že vastah sanon:
– Konečno revoljutsijasta!
Yksi tuska mivlla oli: školassa podrugojlla èj vojnut sanella.
Konspiratsija.
I.
Ljoška oli besprizornikka Rjazanista.
Hänen tuaton i muamon tapettìh graždanskojssa vojnassa belojt. A lapsièn koista Ljoška ujdi sentäh, čto obijdièči karbalo kijselin tuačči. Hän ylen suvačči majon ke kijseliè. Söj hän sidä hilljah i balujen. Ènzin söj kijseliè bljudtsan rannojsta, a sijdä havdazih valoj majduo. A keskessä jai kijseli peregorodka. Syöv sen Ljoška jo jalvgimäjn. Jo kajkki lapset ammujn illastettìh, suvt pyvhkittih i muata lähtièttih, a hän vajn yksin kijselin ke čeluačov. Zavedujuščoj kijrähti händä, otti hänel'dä luzikan, čtobì mešajja kijseli majjon ke, no Ljoška röngyj:
– Èlä riko! Tämä on plotina! – I toraj. Kerran hän sen vijkkohuon istuj kijselin ke i sen verran ravizi "Èlä riko", čto kajkki lapset nostatti. Hyö pöllästyttih. Zavedujušoj kiskoj Ljoškalda bljudazen. Sillojn hän pageni lapsièn koista. Hän lièni besprizornikka i ruvettìh händä kuččumah Ljoška-Rjazan'.
Yhten kerran lebävö päžjvänä kommunista-čekista i hudožnitsa guljajdìh Moskovua myöte. Hyö guljajdìh i rijel'dih. Rijel'dih hyö sih näh: hudožnitsa suvačči vajn hilljua siädä, čekista suvačči tuvlda i èj varannut kyl'mändiä.
Kerralla hyö dogadittìh redukkahan besprizornikan. Tämä oli Ljoška. Hän istuj revussa. Kijseliè nyt hänellä èj ollut i Ljoškä čeluači revukkahassa lätäkössä. Hän kohti käzillä kajvoj muada i luadi zaplottua.
– Oh, mittyne užasnoj! – ravahti hudožnitsa. – Hän on
ylen musta, redukas! Miè èn voj kaččuo häneh.
– Pidäv otpruaviè händä ruado kommunah, – sanoj čekista.
– Sièlä hänen pestäh. Èj, prijuatelja! Kujn sivda kučutah, a?
– Ljoška-Rjazan'.
– Nu, zemljakat, značit. Miè nijn že olen rjazanskoj. Nu ka,
vot, bratana. Ljoška, astu velli, mivn ke...
– Mäne siè! – börizöv Ljoška, – yksi kajkki pagenen.
– Ah, da vet hän tejdä varajav, kujn työ èttä èllennä! – sanoj
hudožnitsa. – Työ oletta strovgojt, a hänellä pidäv pehmiè hengi.
Miè èn anna sivlla händä. Miè iče tahton händä prijuttiè. Hänellä
ollah tämän mojzet golubojt sil'mät. Vajn anna ken olgah pezel'däv
händä, čtobì hän liènis rozovoj-rozovoj.
I hudožnitsa tahtoj lähetä Ljoškan luoh lähemmä. Hän luadi vajn
yhten harpavksen.
– Èlä riko! – ravahti Ljoška. – èt näe min-go kunne sorkua
sejzatat. Tässä on zaplotta.
– Kuvle, brihaččune, – luaskovalla iänella sanoj hudožnitsa. – Siè
tahtot mivn ke èliä? mivn luona on hyvä. Miè sivlla kartinaziè
rubièn risujmah.
– A kurildua sivlla on?
– Midä siè, Ljoša, razve vojt täh luaduh. Kujn sivlla èj ole hujgiè kuriè?
– Mäne siè, tijjat kunne, èdembäzeh mivsta.
Ka mittyne gruboj oli tämä Ljoška! Hudožnitsa rubej itkemäh.
Ljoškalla lièni žuali händä.
– Kerralla jo i höbliämäh, – sanoj hän. – Midä zrja kyvnellät?
Hyvä jo. Lähten. Annat kijselin?
Ka tässä i lähti suvri rijda. Čekista sanoj: tämä aziè
on gosudarstvan, čto Ljoškua pidäv objazatel'no otpruaviè
besprizornikojn kolonijah. Sièlä hänen pestäh i opastetah
ruadamah. Tämä liènöv Leninan tabah. Lenin täh luaduh pagizi:
"Respublikassa èj voj olla ozattomiè i besprizornojlojda lapsiè.
Anna hyö liètäh nuoret i ozakkahat graždaninat". Vot kujn pagizi
Lenin. A ozakkahana vojt olla vajn ruadaessa. No hudožnitsa ni
mistä èj andanut Ljoškua. Hän sanoj, čto iče kazvattav sirotinan.
I Ljoška rubej èlämäh hudožnitsan luona. Hän söj kijseliè, no
pezièčiè ni kujn èj kehtannut. Veen käziastièsta hän valoj
lattièlla i sormilojlla vedeli luhtua, a luhtan keskeh luadi
sildojda. A konza yhtellä hyvällä huomneksella hudožnitsa tuli
kooperativasta kodih, hän koissa èj lövdänyt ni Ljosua, ni
golubojda, ni rozovojlojda kruaskojda. Ljoska häneldä vej nämä
i pageni. Hudožnitsa hyppäj zvonimah telefonua myöten čekistalla.
– Oh! – itki hän – suagua händä, zaberikkua. Mittyne èj
hyvä brihačču rajska! Miè nyt èn voj risujja. Hän otti mivlda
golubojt i rozovojt kruaskat. I mivlla nyt kajkki vijdiv mustana!
I hän nijn itki telefonan trubkah, čto sìrosti lähti provodojda myöten, i terväh čekistan stolalla, missä sejzoj telefona, lièni luhta.
II.
Projdi äjja vuotta i èj ollut Ljoškasta ni sluvhuo ni duvhuo.
Yhten kerran myöhä illalla čekista ajoj avtomobiljalla kodih.
Yhtellä uvličalla hän dogadi tuskevdunnuon artelin. Tavotettìh
vorua. I tahtottìh händä pergua. Ken ollov jo vimsaj käellä.
Čekista hyppäj avtomobiljasta i piètti nostetun käen:
– Ruohti vajn koskiè!
– Ah, strovgoj ristikanza, a vorua opastua èj anna!
– Myö opastamma tojzeh luaduh, – strogo sanoj čekista.
– Läkki, graždanina, mivn ke.
I hän vedi vorua ičellä jallesti. Rahvas humizi, a vora särizi.
– Laskekkua mivda, – sanoj vora, – miè olen nuori brihačču, miè ènämbi
èn rubiè.
Čekista kačahti häneh, i hyö tunnustettìh tojne tojsta.
– Nijn, – sanoj čekista, – ka i vastajn zemljakan. Èh,
velli Oleksej, ka siè mittyne liènit! Pahojn sivn dièlot.
– Nu i olgah, – sanoj Ljoška.
– Mintäh siè pagenit sillojn? Olizit tullut mivn luoh, miè
ojzin työndänyt sivn kommunah opastumah. Kačahta, missä
sivn tovarišat. Oli Serjoža – vora, a nyt on inženera Sergej.
Oli žulikka – Pavluška, a lièni ljotčikka Pavel. Oli Kol'ka
– pakiččija, a nyt artista Nikolaj. Oli Vas'ka – toračču, a
lièni dohtari Vasilij Ivanovič. A siè, Ljoška-Rjazan', nyt
olet vora-Oleksej.
– Nu sijdä midä? – sanoj Ljoška, – miè buržujlojlda vorujčin.
– Buržujlojda mejllä èj ole – Siè omiè gruabit. Siè omalda
mualda vorujčit. I mujstella on protivno. Näjn sanoj čekista.
I Ljoška ni midä èj virkanut. A čekista toj händä GPU:n kodih,
i vedi händä omah kabinettah. Suvri karta rippuj čekistan
kabinetassa. Kartalla oli kaksi merdä, a merilöjn keskessä oli
nièmi.
– Vot, – sanoj čekista, – lähtet siè, Oleksej, Medvežkalla,
merdä zaplottimah. Tämä sivlla èj ole kijseli, tämä dièlo
on serjoznoj. Tovellista plotinua rubièt stroimah, tovellista
kanuavua rubièt kajvamah, čtobì miän parohodat kohtallista
dorogua myöten mändäjs yhtestä merestä tojzeh, a to
nijllä nyt èdähäkkäli ymbäri pidäv aella.
– Nu i aelgah, – börizöv – Yksi kajkki pagenen!
– Èt pagene. Miè sivsta mièhen luain!
– A nyt miè razve èn ole miès?
– Vièlä èt ole, – sanoj čekista i vejal'di Ljoškan kartan luoh.
– Ka, kačo: Skandinavija. Tämä èj ole suari (ostrov), a on
nièmi (poluostrov). I siè èt ole vièlä miès, a puolimiès!
I Ljoška-Rjazanin työnnettih Medvežkalla. Händä työnnettih zaplottimah merilöjdä. Poezda lähti suattamah Ljoškua èdäh viluh randah, vilulojlla jarvilöjllä kovin kallivojlojn luoh i dijkolojh meččih.
Yöllä vagonassa Ljoška nägi strašnojda unda. Hänellä
ozuttuači, čto tullah vastah pöllästynyöt zvièrit i linnut.
Hörskyttäen juostih kondièt i hypättih hukat. Juostìh revot,
i skočittìh janikset. Lennettih bronit i hyvbièt. Vajn tuvli
puhaldeli hiän jugejstä sijbilöjstä. "Mäne pagoh, ken vojnnov!"
– ravistìh zvièrit. "Mäne pagoh, Ljoša!" – vinguttìh
linnut. Medvežkan luona strašno jurähtelöv. Kivet langetah
pil'vilöjstä. Jovet novstah pistyh. Kallivot lekutah, kujn
majdo hambahat. Avavvutah mečät. I mua novzov tajvahah
suate. Ljoška pöllästyj i čut' èj jalgevdunut. No tässä häi
kuvli vesselän iänen:
– Èlä varaja Ljoša!
– Èlä kuvndele varaččulojda! Rohkièh aja èdeh päjn. Zaploti meret.
Luai ičellä čestnoj doroga. I avua mejllä merestä mereh kohtalline
doroga!
Nämä ruvettìh pagizemah kalat, kièlettömät kalat. Kalat
tujkettìh randojh. Hobièzet kalojn artelit ujdìh zvièrilöjllä vastah.
III.
Tuodìh Ljoškan Medvežkalla. Tiälä oli luageri. A luagerissa èlettìh èndizet vorat i èndizet razbojnièkat, èj ammuzet vrediteljat i vanhat buržujt, èglizet huliganat i tojzet Sovetskojn muakunnan vragat. Ymbäri sejzoj meččä. Pimeni tajvas. Nävyttìh kivet. Oli vilu, i èj ollut časovojlojda. No kajkkièlla mäni ruado. Ruado mäni gorizontasta gorizontah suaten, merestä mereh suaten. Rahvas astuttìh kirvehièn ke meččäh. I meččä andoj hejllä dorogua. Rahvas vzrìvajdìh granitnojlojda kallivolojda i mua uhnien lendi tajvahah. Rahvas kajvettìh kanuavua kivizestä gorasta läbi, čtobì yhtevttiä meret. Hyö stroittìh zaplottojda, čtobì vezi èj valujs randah.
"Èn tahto ruadua. Ujin, – duvmajččov Ljoška i kačahti randojh. – Iš' min hijtrojhuot ollah časovojt; pejtyttih, i èj nävy hejdä. A kujn lähtet juoksemah, sidä i kačo, kerraldi tuh'jolojsta ruvetah ambumah".
I čtobì provièriè tädä, Ljoška lähti hyppiämäh pagoh
meččäh. Hän hyppäj i kačahteli. No ni ken èj lähtenyt händä
tavottamah. Ni ken èj häneh vnimanijua obratinnut. Kajkki
oldìh zajmièčennuot omalla ruavolla. Kajkin ruattìh. I
Ljoškalla Lièni daže abiè, čto ni ken händä èj vardejče,
čto ni kellä hän èj ole nužnoj. Igävästä hän lähti luagerih.
Vastah hänellä tuli Belomoran djad'kan brigada. Djad'ka
ènnen iče oli znamenitojna razbojnièkkana. Hän gruabi parohodiè
i piètteli poezdojda hovussa. A nyt hän lièni parahana udarnikkana
i voopitateljana.
– Èh, rjazanskoj! Siè midä èt rua? – kyzyj djad'ka Belomora
Ljoškalda. – Ken èj rua, se suav märrän kanan ordenan.
– Nu i olgah! Èn rubiè miè ruadamah, – sanoj Ljoška.
– Miksi mivda ni ken èj vardejče? Miè vet vojčen paeta?
– Èt pagene! Sivda sana vardejččov.
– Mittyne mojne sana?
– Leninskoj.
– Miè Leninalla ni mityttä sanua èn andanut.
– Zato Lenin andoj mejllä sanan, čto myö liènemmä ozakkahat
graždanat. Razve siè èt vièri Leninah? Razve siè èt
tahto olla ozakkahana?
Djad'ka Belomor rubej sanelemah, čto hänen brigadassa on 32 brihaččuo – 32 kanaloarmejtsua, 32 èndistä vorua, besprizornikkua.
Hyö ènnen nijn že tahtottìh lähtiè pagoh. A ka nyt hyö
stroitah kajkkiè parasta plotinua, i hejdä kajkin uvažajjah.
– Astu miän ke, liènet kolmenymmendä kolmas, – sanoj
kolmekymmenes tojne – kajkista piènin djad'ka Belomoran
udarnikka.
– Èn lähte, – tahtoj sanuo Ljoška. No djad'kan Belomoran brihaččuzet nijn gordostin ke kačottìh Ljoškah, čto häi andoj ičellä sanan ozuttua, mittyne hän, Ljoška, on ruadaja.
– Nu i midä, – sanoj hän, – nu i lähten, missä dièlo? A iče duvmajčči: "Miè vajn hejllä ozutan, čtobì hyö èj kijttelièčettäs, a sidä yksi kajkki pagenen".
I brigada lähti luadimah zaplottua. Hyö pajatettìh 33 iänellä:
Lähtejh zaplottimah merdä.
Kolmekymmendä kolme brihua.
Kajkki brihat udalat,
Nuoret brigadirat.
Vedäv hejdä èndine vora. –
Slavnoj djad'ka Belomora.
– Sejčas miè ozutan, mittyne miè olen ruadaja! – sanoj
Ljoška i bojko kuoritti suvren hirren. No jogahine udarnikojsta
tällä ajgua kergij kuorittua kolmin hirzilöjn.
– Ah, työ nijn, – sanoj Ljoška, – hyvä... I hän kuoritti
kolme hirtä. No udarnikat tällä ajgua kuoritettìh yheksän.
Ljoška starajčči, čtobì èj jiähä djad'ka Belomoran Brihojsta.
Ljoška tahtoj hejllä dokažiè, mittyne hän, Ljoška, on ruadaja,
esli vajn tahtonov. Kymmenendenä päjvänä hän tavotti tovarišat
i jatti. I kajkki händä kijtettih.
Aj da rjazanskoj! – sanoj djad'ka Belomor. I kir'jutti täh näh čekistalla načal'nikalla. "Nu, nyt dokažijn, vojt paeta", – rešši Ljoška, no ujdiè midä liènöv èj ruvennut himottamah.
Ylen interesno oli kaččuo, mittyne liènöv zaplotta hänen hirzilöjstä. A zaplotta bojko kazvoj, i Ljoškalla ozutti, čto hän nijn že kazvav yhtessä sen ke. Ruadua oli jugiè. Jugiè Ljoškalla oli ènzimäzinä päjvinä. No tämä ruado oli midä interesnojmbi, čem majjossa kijseli zaplotta.
IV.
Luagerissa èli paha miès, prozviščua myöten graždanina Kontrik. "Èn tahto olla ozakkahana graždaninana, a vägeh työ mivda häneksi èttä luai" – ajvin pagizi Kontrik, i yliči päjvät hän vièrettelièči kojkalla. Hän pajatti igäviä pajuo vanhah èländäh näh i koravtti kajkella luagerilla. Kontrik grubi vospitateljojlla i toraj tovarišojn ke. Hän ajvin toko, otkazièči ruavosta. hän oli "Otkazčinikka". Händä kir'jutettìh märrän kanan ordenan kavaleraksi. – Kontrikalla himotti paeta luagerista. Rubej hän kuččumah i Ljoškua lämbimäh muah. No Ljoška i kuvlla èj tahtonut täh näh. Sillojn Kontrik luadi ka tämän. Ljoškalla yhten kerran rubej piädä kivistämäh. Kontrik andoj Ljoškalla njuvhtua tajnojda magièda humalluttajua poroškua. Ljoškalla èj suanut tirpua, njuvhti i lièni, kujn humalassa. Hänellä pyöri piä i jallat slabevvuttìh. Sinä päjvänä Ljoška pahojn ruadoj. Hän ruadoj èj sidä, midä pidi, hän grubi djad'ka Belomoralla, hän rikko zaplotasta uglazen. Händä työnnettih pojs. Hän èj lähtenyt. Hänen tuačči brigada jaj tojzista. I Ljoškalla riputettìh märrän kanan ordenan. Konza Ljoška jalgevduj i dogadi tämän pozornojn ordenan, hän rubej itkemäh, mojne oli hänellä hujgiè i abiè.
– Vot nyt, – sanoj sillojn Kontrik, – myö nyt sivn ke tovariščat liènemmä. Èvle midä kejkistelièčiè, märrän kanan kavalera. Nevsto i tämän jal'geh siè tänne jiät? I Ljoška uhalla tahtoj paeta. Hyö paettìh yöllä. A yö oli pimiè, burnoj. Tuvli ajoj aldolojda lopettamattomah plotinah. Ljoška i Kontrik hilljakkazeh paettìh luagerista. Ljoškalla himotti jal'gimäne kerda kačahtua omah plotinah, sen mojzeh levièh, korgièh, čomah. I kerrassa hän dogadi čto vezi allot i burja rikottìh yhtestä kohtua nasìpin. Vezi novzi. Vezi tungièči, kajvoj, dolbi i točči. Vezi grozi rikkuo Ljoškan plotinua.
– Rikkov! Rikkov! – ravahti Ljoška. – Kontrik miè èn voj, miè lähten sanon miän omilla. Mäne yksin kujn tahtot! Häi hypähti jiähizeh vedeh: hän, sinizillä kyl'mänyzillä käzillä, umbaj lovkon i lähti hyppiämäh luagerih, ravisten: – "Rikkov! Rikkov!"
Hypättih djad'ka Belomoran brihaččuzet i iče djad'ka Belomora, hirnuen, jalgevduj. Hän jalgevduj i kerralla sydäj kepkan... Luageriosa perrettih barabanojh. Luageriè myöte perrettih trevogua. Läjmähtettih znamenat. Virittih prožektorat. Ruvettìh sojttamah orkestrat.
Kanaloarmejtsat lähtièttih šturmah, hyö lähtej piästämäh zaplottua. Tuvli pergi hejllä vastah. Vihma lendi tuvlen ke. Vezi löj randojda vaste. Kajkkiè ènzimäzenä astuj djad'ka Belomor i 33 hänen bogatìjua.
Kajken yön i kajken päjvän ruattìh udarnikat. Kajken yön i kajken päjvän Ljoška èj sijrdynyt pojs zaplotasta. Hän hyppi vilussa veessä i rubej rygimäh. Djad'ka Belomor käski hänellä männä kodih. Ljoška èj tahtonut männä, i sillojn händä suatettìh vägeh muata. Händä pandìh muata, a ovilojn luoh sejzavduj časovoj ruž'jan ke. Enzimäzen kerran luagerissa vardejčči Ljoškua časovoj. No ljoška luadi vijdun, čto hän maguav, a konza časovoj kiändiäli, Ljoška pageni ikkunasta i tuas hyppäj zaplotalla. Kanaloarmejtsat aettìh veen zaplotasta. Hyö kohennettìh lovkot. I plotina oli piästetty.
I tuli päjvä, konza avavvuttìh jugièt verejat. Vezi nahlìni plotinojsta i jarvi gorasta lähti virduamah suvriè vezi pordahiè myöte. Meret yhtevvyttih. Baltijskojsta merestä kanualua myöten projdi ènzimäne parohoda. Se novzi vezi pordahiè myöte goralla i solahti Valgièh mereh päjn. A hejllä vastah Baltijskojh mereh ujčči ènzimäne Valgièn meren kala.
Se oli kajkella Sovetskojlla rodinalla suvri pruazdnièkka.
I čekista priglassi hudožnitsan parohodalla aelemah yhtestä
tojzeh mereh suate. Hudožnitsa tojvotti risujja tämän
kanualan. Hyö aettìh parohodalla i ajvin rijel'dih.
Hudožnitsalla mièl'dyj tazane sija, a čekistalla – gorat.
Hudožnitsa suvajčči hilljua hoduo, a čekista prikažiajua tävvellä
hovulla. Parohoda pièttyj kanualan keskessä, suvren plotinan
luoh. Passažžirat lähtièttih rannalla i mändih zaplotan
luoh. Vdrug hudožnitsan luoh ken liènöv podojdi, nuori
akkuratnoj rabočoj.
– Terveh! – sanoj hän vähäzel'di hujjustuen. Tämä miè.
Ka, gora goran ke èj yhtevvy, meri meren ke yhtevdyv. Èttä
tunnusta? Èndine Ljoška-Rjazan'. Tädä zaplottua miè luaijn...
Izvinikkia mivda, äjjah-go miè sivlla olen velganièkka nijstä
kruaskojsta, kumbazet miè sivlda sillojn hajrahtuksissa otin?
– Hyvä jo, jal'geh luvetta, – rubej nagramah čekista-načal'nikka.
Nu ka, djad'ka Belomora, ozuta, kujn sivn plotina ruadav?
– On, tovariša načal'nikka, – vastaj djad'ka Belomora
– Nu–ko, Ljoša, piètä jogi!
Ljoša novzi plotinalla, pyörähtytti rattahan i jogi sijnä-že
pièttyj, èj ruvennut virduamah. Rubej nägymäh kivine poh'ja.
– A nu-ko, Ljoša, laske se sovsem välläh.
I Ljoša laski joven vällällä. Jogi rivhtuači i ulvahti.
Ruhnittìh suvret kosket (vodopadat), novstìh fontanat. Virrat, brizgut novstìh plotinan šitojn alda. Päjväne čomasti kizaj veen brizgulojssa tuhanzilla kruaskojlla.
Humahti parohoda. Ruvettìh kijrähtämäh passažirat.
Ljoška läheni načal'nikan-čekistan luoh.
– Tovarišča načal'nikka, – sanoj Ljoša. – Ka myö tuollajn
andomma telegramman tovarišalla Stalinalla, čto kanuala on
loppièttu i nimitetty hänen nimellä. A kuda kunne unahtimma
andua telegrammua. Ka miè kirjutin. Työnnäkkiä požalujsta, –
rajan tuaksi.
– Rajan tuaksi? – dijvujččov načal'nikka:
– Kellä?
– Švedskojlla i norvežskojlla korolilojlla, sanoj Ljoša
i lugi oman telegramman:
– Graždaninat, korolit i mualojn izännät! – lugi hän.
– Pièmmä tejllä vièstiè, čto nyt työ èttä èlä nièmellä, a
kogonazella suarella; työndäv Belomoran brigadasta èndine
puolimiès, a nyt kogonane miès, Aleksej Rjazan' – zaplotan
stroija, krasnoznamejtsa!
Svistiv, kijrähtäen stantsijalla, parovoza – tolpa särähti kujn mustat linnut, hyrähtettih piälöjn piällä moni murčittuo šliäppiä, muzìkantat otetah trubat, mittyöt ollov ser'joznoj vanha rahvas, čomendelièčièn, èjstytäh èdeh, kiännytäh iholleh tolpah i, häjskyttäen käzillä ojgièh i vazemeh päjn, midä ollov pajstah.
Jugièsti i kijrähtämättä, uvličalla luadièn levièn prohodan,
tolpa èroj kahteksi.
– Kedä vastatah?
– Lapsiè Parmasta!
Sièlä, Parmassa on zabastovka. Izännät èj ustupajja; rabočojlla
lièni jugiè i ka hyö, kerättih omat lapset, kumbazet
jo zavodittìh nällästä läziè, työnnettih hiät Genuih, tovariščojn
luoh.
Vokzualan kolonnojn taguada strojno astutah pikkarazet
rahvas. Hyö ollah puoli alasti omissah ribulojssa ozuttuačetah
töpykkähiksi ka kujn mittyöt ollov strašnojt zvierizet. Astutah
käzikkäjn, vijzin rjadassa – ylen pikkarazet, pölykkähät, nägyv
vajbunnuot. Hiän ihot ollah ser'joznojt, no äjjal'di i sel'gièsti
losnitah sil'mät, i konza hejllä vastah muzìka sojttav Garibal'din
gimnua, näjdä lajhaziè, teräviè i näl'gähiziè ihozièn myöte,
vesselinä ruppizina hypähtelöv hyvän mièlen muhizenda. Tolpa
privetstvujččov novzovan ajjan rahvasta oglušitel'nojlla ravulla,
hiän èdeh pajnutah znuamenat, oglušien i sogevttaen lapsiè, röngyv
truvin vaski – hyö tällä prijminnällä ollah vähäzel'di ošelomittu,
sekunnaksi perävvytäh tagah i kerdah kujn ollov ojenduačettìh,
kazvettìh, yhtevvyttih yhteh rungah i savojlla iänilöjllä, no yhten
ryndähän iänellä, ravahtettìh:
– Èläkkäh nuori Parma!
– Èläkkäh Garibal'di! – ravistah lapset, harmuana nualana männäh
tolpah i kavotah sih.
Gostinnitsojn ikkunojssa i kodilojn katoksilla valgejna lindulojna säristäh pajkkazet, mistä lapsin piälöjllä kujn vihma piristäh kukat i vesselät äjjal'di ravizennat.
Kajkki lièni kujn pruazdnièkkana, kajkki èlävdyj, i harmua mramora rubej kukkimih mittynäzillä ollov jarkojlojlla täpnöjllä.
Vatketah znuamenat, lennetäh šliäpät i kukat, vanhemmin
piälöjn piällä. Kazvettìh pikkarazet lapsin piähyöt, pyvvellen
kukkiè i privetstvujen, vilistäh ylen pikkarazet mustazet käbäläzet,
i ajvin jurizöv vozduhassa pièttymättömänä vägevä ravu:
– Èläkkäh sotsializma!
Počti kajkki lapset ollah fatajdu käziè myöte, hyö istutah vanhemmilla
olgupäjllä, ollah ličattu mittynäzin ollov surovvojlojn usakkahin
mièhilöjn levejh ryndähih. Humizennassa, nagrossa i ravussa odva kuvluv
muzìka.
Tolpassa nìrjajdìh najzet razbirajen jiännyziè tulijojda i ravistah
tojne tojzella:
– Työ, Annitta, otatta kahta?
– Da, työ nijn že?
– I yhtellä jallattomalla Margaritalla varojn... Kajkkièlla
vesselä vozbudièčenda, pruazdnièkka. Ihot, tuorehet hyvät
sil'mät, i jo kuda missä zabastovščikojn lapset näčötetäh lejbiä.
– Miän ajgah täh näh i èj duvmajdu! – sanov, linnun njokan nägözen
nenän ke i mustan sigaran ke hambahissa, ukko.
– A nijn on prosto...
– Da! Tämä on prosto i mièlövembi.
Ukko otti suvsta sigaran, kačahti sen njokkah i, hengästähyö, pujstaldi
tuhkat. A sijdä, dogadihuo ičen luona kahta brihačusta Parmasta, nägevä
velleksiè, luadi groznojn ihon, čirhistuj – kačottìh häneh ser'jozno –
liččaj sil'millä šliäpän, čijhisti käet; lapset, liččuačièn tojne tojzeh,
buvristuttìh; perävdyen ukko kerdah istuoči kyvkkyzin i äjjal'di, ylen
pohodièn, lavlaldi kukon mugah. Lapset ruvettìh nagramah, tumsuttaen
palljahilla kannojlla kivilöjdä vaste, a hän novzi, kohennaldi šliäpän
i, reššien, čto luadi kajkki, midä pidi, häjlyen èj nadjožnojlojlla
jallojlla, ujdi pojs.
Vedäon käestä sejččemen vuodista brihasta puvhizissa bašmakojssa i olgupiäh suate harmuassa šliäpässä, karraten, astuv mustatukka genuèzoka. Hän särähtyttelöv piällä, čtobì sijrdiä šliäppä korva juvreh, a se ajvin langièv hänellä iholla; najne rivhtaj šliäpän pikkarazesta piähyöstä i, korgièsti häjmäten midä ollov pajattav i nagrav; brihaččune kaččov häneh, kikistäen piädä, i ynnäh muhizov, sijdä hypähtelöv, tahtoen ottua šliäppiä i molemmat kavotah.
Korgiè miès nahkazissa perednikojssa, palljahièn ylen suvrièn
käzièn ke, pidäv olgupiällä kuvzi vuodihista, harmuasta,
kujn hijryt, tytöstä, i sanov hänellä revnassa, astujalla
najzella, kumbane käestä vedi, rìžojsta, kujn tuli, brihačusta:
– Maltat, esli vajn tämä tarttunov... mejdä jugiè liènöv odoliè, a?
I sagièldi, äjjal'di, toržestvenno hohottav i, lykkien
sinizeh vozduhah omuadah pikkarasta kandamista, ravizov:
– Èläkkäh Parma!
Vedäen i kandaen ičen ke lapsiè, rahvas ujitah. Ploščadilla
jiähäh mur'jotut kukat, kanfetkojsta bumuagat, vesselä gruppa
nosil'ščikkua. A uvličojsta, kujn suvrista trubista. Kuvlutah
hyväh èländäh astuista vesselät iänet.
Lajhane harmua sil'mäne Antoška bojko skočahti i vedi zanaveskan, uvvestah pejttyj uglah – istuv, kuvndelov, sil'miè èj laske...
Yksi nuorista rabočojlojsta vejal'di pačkan listkojda.
Kajkki pajnullettìh, lugiètah. Antoška kuvndelov, sanua èj sorra.
– Huomena yksitojsta huomneksella vastavumma 5:llä lučevojlla
prosekalla, – sanov Fjodor.
– Značit miän paroli "Sokol".
– Da.
– Patrulit ollah nadjožnojt? – strogo kyzelöv vanha rabočoj,
dièdo Evsej.
– Nadjožnojt. Kajkki porjadkassa. Ènzimäzessä patrulissa
rubièv istumah miän briha gaziètta numeran ke lejkatun uglazen ke.
Hilljazesti tolkujdìh i lähtej. Antoškan muamo iänettä keräj ildazen,
a konza vièrdih muata, Antoškan suate lendi hänen trevožnoj šopotus:
– Afanasvevič, siè ne trubah pejttäzit. Èglen ynnälazen
päjvän ken ollov ikkunan alla käveli ièlleh jarelläh...
– A siè duvmajčet, hyö trubah èj dogadajččièčeta kačahtua – nagrav tuatto.
Tänä yönä Antoškalla vijkon èj magavttanut. A konza ujnoj, nägièči hänellä äjja rahvasta, a keskessä sejzov hän, Antoška, i pidäv suvrda znuameniè.
Vdrug havajččièčov šumusta. Tövkkièčetäh mittyöt ollov tundemattomat ristikanzat, rojččièčetah sundukassa, èčitelläh polkilla astièlojn ke, kačahtellah kajkkih ragolojh pujstellah postelilojda.
Tuatto sejzov blednoj, hmuroj. Bruavoj stražnikka lähenöv
ikkunan luoh i iändäv:
– Mi tua ruamojn keskessä on? Proklamatsijat?
– Listkat kalendarasta, – sanov muamo, – zavalièčettìh.
A vot myö kačomma, mittyöt listkat.
I hän ozuav stjoklua vaste skalkalla.
Helizendä ... Palazet ...
Kerävvyttih kajkki ikkunan luoh, tungièčetah suamah listkojda.
Täh ajgah tuatto nezametno sydiäv Antoškalla svjortkan
(kiärèn), i hän, èllendäen, kujn hijri, solahtav oven tuaksi...
Antoška sejzov, pikkarane, hrupkoj i lujah pajnav svjortkua rindua
vaste. Sidä hän hyppiäv koin uglan tuaksi i pejttäv svjortkan
zaboran i halgopinon keskeh.
Sydän (serdtsa) hänen tuagièh lyöv ihastunnasta: nyt häi
on nastojašoj revoljutsionera.
Konza hän kiändyj kodih, komnatassa jo èj ollut politsijua.
Muamo itkièn keräjli lykittylöjdä vešilöjdä.
– Missä on svjortka? – kyzyj tuatto.
Halgolojn tuaksi sydäjn. Miè ved' tijjan, kujn hejstä
pidäv proklamatsijojda pejttiä!
– Nu, molodča! Vìjručijt, – nagrav tuatto. A èt unahta,
kunne pejtit?
– Nu, ka vièlä, sanot!
Huomnes. Päjväne kizuav.
II.
Antoška uvvessa pajjassa hakkuav Sokol'nikkua myöte. Vot 5:s Lučevoj prosekka, tässä dolžen olla patruli.
Skammizella istuv nuori rabočoj gaziètta numeran ke. Ugla gaziètassa on revitetty – značit, hän suamoj. Lähendyen hänen luoh, Antoška äjjal'di kajahtuttav: "Sokol".
Rabočoj udìvlenno loj häneh sil'mät:
– Midä rängyt? Kunne sivda kandav, postreljonkua tämän mojsta?
– Tätäzen luoh majovkalla.
Miksi?
– Käski mivlla proklamatsijat tuvva, valehteli Antoška...
Tuatto händä èj ottanut. Èj tièdänyt tuatto, čto Antoškalla on kebièmbi kuolla, kujn èj olla majovkalla.
Rabočoj burbettav:
– Iš', ved' mittyziè työnnetäh, sidä i kačo, kajkki dièlot
provalitah.
No yksi kajkki hän ozutti dorogan. Tojne patrul'noj – sovsem vièlä nuori briha. Antoška èj iännä, a šöpöttäv hänellä, odva lijkuttaen huvlilojlla: "Sokol". Vot Antoška doberièči naznačittuh sijah suaten.
Tolpan piällä, vihandana, kujn tuline kukkane, oli ruskiè
znamja. Sen alla, sejzov korgièlla kannolla, pagizov rabočoj
Aleksandr. Ozuttuači Antonoškalla sovsem èj mojzena, mittyzenä
hän tièzi händä ènnen. Aleksandr sanoj kovalla iänellä, i
sil'mät hänellä oldìh losnijat. Hän pagizi:
– Kattilojn i stankojn taguada myö tulimma tänne, čtobì
nostua miän ruskiè znamja. Kajkkièlda päjn mejdä vardejjah
miän vragat, tsuarin slugat i fabrikantat. No vanha muailma
jo särähti, i lähillä on päjvä, konza myö...
No èj kerrinnyt Aleksandr sanomista loppiè, kun ken
liènöv ravahti:
– Kazakat!
Kerralla kajkki segavduj: nagajkojn vihellys, kazakojn
röngehet...
Hän nägi, kujn korgièh Aleksandran piän piällä novzi
nagajka. Hän hvattièči käellä kojvun varvasta i kerralda
häjlähti, kujn vedeh čukeldi (nìrni)... Säristen i
pejttelièčièn puvlojn tagana, juoksi Antonoška. Hän vijkon
käveli mečässä, kuni èj piästyt pojs. Tuatto jo oli kojssa.
– Nu, midä, tätä, èj puvttunut kazakojsta?
– A siè mistä tijjat? – udivièči tuatto.
A kujn èj tiètä. Miè ved' tože olin majovkalla.
Tuatto kačahti häneh i muhahti.
– Ylen lovkoj siè olet. Kačo – èj kandua sivlla piädä...
Sidä silitti händä tukkiè myöten i luaskovah lizäj:
– Kazva suvreksi i opastu vedämäh bor'bua. Da kačo, näjh
nagajkojh näh èlä unahta.
– Ka kujn myö lähtemmä ajamah, – sanoj tuattoh. I hänen sormi mäni Leningradasta suaten Baltijskojda merdä myöten, vièrahista mualojsta sijriči, Nemetskojda, Severnojda merilöjdä myöten, Severnojda Ledovitojda okeanua myöten muan šaran piälakkah päjn, vilulojsta mualojsta. Ymbäri Velikojh libo Tihojh okeanah.
– Ka näjn myö lähtemmä ajamah vettä myöten, – sanoj tuattoh
i mučkaj Ljudalla suvda. Sidä hän kabuoldi Igua i otti
čemodanan. Ljudalla žuali lièni laskiè tätiä. Hänellä
rupustuj nenä i huvlet luadièčettìh näjn:
– Kačokkua, lapset, sanoj tuattoh, – tässä mivtta èj
suvrendelièčiè i mamua èj siännytellä. Miè terväh kajkki
radiuo myöte tijjustan. A kun liènettä moločat, miè tejllä
kuda midä tuon.
Ljudalla èj ruvennut himottamah itkiè. Huvlet nyt luadièčettìh
näjn:
– Tätä, – sanoj hän, – ved' sièlä ollah ajvin jiät i jiät.
Tätä, tijjat, tuo mivlla pikkarane palane Severnojda
poljuoua, ka tämän mojne jiähyt.
– Nu, suamojlla poljusalla myö èmmä liène. Myö sijričči
projimma. No poljarnojn jiähyön miè sivlla nepremenno tuon.
– I čtobì olis valgièn kondièn jallen-ke, – lizäj Iga.
– Jiä kondièn jallen ke, kohendeli Ljuda.
I tuatto lähti. hän oli putešestvennikkana. Hän aeli kajkki Severnojt meret i muat. hän ledokolojlla aeli vettä myöten, lendeli tseppelinalla, pitkät talvet èli jiädynyzillä suarilla. No hän sièlä ni konza èj igävöjnyt. Hän druvži kajken ilman ke. Sentäh čto oli zamečatel'noj radista i radiuo myöten pagizi kajkin mualojn ke. Tällä kerdua tuattoh lähti jiähizeh pohodah suvrella parohodalla. "Čeljuskin". Parohodalla pruavi kajkista paras Severnoj kapitana – Voronin. A kajkella pohodalla komandujčči Velikojn Severnojn meri dorogan načalnikka – učenoj professora Otto Jul'evič Šmidt.
I ka korabli "Čeljuskin" ujdi i ujdi ajvin èdemmä i èdemmä, merestä mereh. I gaziètojssa joga nomerassa pečatojdìh Igan i Ljudan tuaton telegrammojda. Lähtièssä školah Iga joga kerdua kyzeli muamoldah: "A missä on tätä?" – "Valgièssa meressä", – vastaj mama i lugi iänellä kuvlovasti gazièttua. A muduatta tuattoh iče työndeli radiuo myöten Igalla i Ljudalla tervehyttä.
Kerran huomneksella mama otti gaziètan i lièni kerralla
strovgoj i blednoj. Iga kuvli, kun mi ollov – tuk! –
stukni gazièttua vasten. Tämä bumuagalla langej jugiè maman
kyvnel.
– Parohoda mureni, – sanoj mama. – Jiät mädžötettih, parohoda
"Čeljuskin" uppoj.
– A kujn tätä?
– Kajkki rahvas kerrittih lähtiè jiällä, vajn yksi miès uppoj,
a tojzet ollah jiällä.
– Kujn hyö sièlä ruvetah èlämäh?
Iga kačahti kartah. I mama. I Ljuda. Kajkki kačahtettìh kartah.
Sièlä golubojlla kruaskalla oli risujdu vilu Ledovitoj okeana.
– Kujn hyö sièlä ruvetah èlämäh?
No tuattoh, vesselä radista, èj unìvajnut. Hän istuj pikkarazessa pohodnojssa palatkassa, – hengitti kyl'männyzih sormilojh i liččaj nijllä oman apparatan avajmeh. Kajkella muailmalla kuvluj hänen: Ti-ti-ti-ti, tr-tr-tr... I kajkki SSSR muan rahvas, i pikkarane Ljuda, i iče tovarišča Stalin žuadno kuvnneldìh, lugièttìh, vuotettìh, midä sanov jiäl'dä radista.
– Kajkki hyvilleh, ijunjalla "tulen jarelläh kodih uverenno soobšajčči
vesselä radista, – tr-tr-ti, ti-tr-tr, ti-ti-ti... Ijunjalla tulen
jarelläh."
I terväh hän iče kuvli i sanoj professoralla Šmidtalla i tojzilla
omilla tovarišojlla, čto kajkki Sovetskoj randa novstìh hejllä abuh.
Aettìh abuh parohodat i ledokolat, lennettih samoljotat i dirižabljat.
Aettih kojrièn nartat (1) i aèrosanit (2).
Iga nyt joga huomnesta ènzimäzenä dièlona otti gazièttua ènnen sidä, kujn lähtiè školah, hypähteli ikkunan luoh i kaččoj gruadusnikkah: "Kuvzitojsta gruadussiè viluo, – ravizi häi, – tänäpäjvänä lähten kon'killa čuruamah, jiä on hyvä!"
A nyt hän kaččoj gazièttah i igäväl'di sanoj: – "Nelläkymmendä gruadussiè viluo. Jiä tuas halgej".
Mama lajhtuj. Yöllä hän èj muannut i ajvin bespokoièči.
Hän kaččoj kartah i jugièsti hengästeli. Iga nijn že käveli
igävdynyt. I daže Ljuda rubej suvrendelièčemah. Vajn yksi
tuattoh, vesselä radista èj unìvajnnut jiällä. Hän radiuo
myöten työndeli spokojnojlojda i nagrettaviè telegrammojda.
– Kujn on Igalla Školassa dièlot? Joga-go päjviä Ljuda
čistiv hambahiè? Tiällä miè čistin joga päjviä". Èglen tapojmma
valgièn kondièn. Poljanojn jiähyön objazatel'no tuon.
Mama vastaj: "Syögiä kondièda tervehyöksi. Iga on premirujdu. Opastuv ylen hyvin.
Sijdä lièni ènzimäne ihastunda päjvä. Nuori ljotčikka Ljapidevskij lendi samoljotalla Šmidtan jiähizeh luagerih. Ljotčikka istutti omah samoljojottah najzet – čeljuskintsat i kaksi lasta čeljuskintsaziè: Alločkazen i pikkarazen Karinan, kumbane syndyj merellä i ni konza. vièlä èj ollut mualla Da muada hänellä èj yleni i piè. Yksi kajkki hän ved' vièlä èj malta kävellä.
No hruabroj ljotčikka toj hänen mujen ke yhtessä kujvalla mualla, čtobì Karina opastujs kävelemäh lujua sovetskojda muada myöten.
Sinä že päjvänä lapset sočinittìh i pajatettìh tämän mojziè stihojda;
Èh, siè, vilune jiähyt,
Èlä mäne okeanah.
Èlä mäne okeanah.
Yksi kajkki i okeanah
Lennäl'däv miän aèroplana
I sinä že päjvänä dvoralla zavodièči suvri, zamečatel'noj kiza Čeljuskintsojn piäständäh näh. Tämän kizan zatejdìh Iga i hänen tovarišča Petja – Petuh. Hän oli nastojašojn ljotčikan pojga. Hän oli pihalla glavnojna brihaččuzena.
Suvrella jiä i lumi tukulla, keskellä pihua, lapset luaittìh lastuzista i pualikkazista Šmidtan luagerin.
Pahatabane dvornikka Harittona tuli, mahni metlalla i
rubej bušujmah, kujn tuhu.
– Miè tiät! – rängähti hän. – Sejčas-že solahtakkua tukulda!
Mitys tämä kiza! Vajn lunda kandoja.
Harittonalla oli suvri parda, no profeseora Šmidtah
näh ni tilkasta èj pohodinut. Abevdunnuot lapset solahtettìh lumi
tukulda. No tällä ajgua tuli ruavolda susièda Fjodor Egorìč.
Häi Igan i Ljudan ke oli yhtellä kvartièralla,
Fjodor Egoriččua kajkki lapset suvattìh; lugièttìh poljarnojlojda
dièlolojda myöten suvrena muasterina, sentäh, čto hän ouvačči
kezällä viluo pimejköstä, joj viluo vuassua i ugošajčči lapsiè
morožennojlla. Fjodor Vgornč puolisti lapsiè.
– Midä siè hejllä kizua rikot? Lunda sivlla on žuali?
– Besporjadka – iändäv Haritona.
Fjodor Egorič mäni lapsin luoh i hilljakkazeh sanoj
hejllä:
– Ni midä, lapsuot. Hän mejllä on kujn tuhu, hypähtäv,
tuhuldav, šumildav, a sidä laskièčov... muata. A miè, lapsuot
liènen tiän "siän bjuro" (3). Rubièn tejllä sanelemah, konza
vojt kizata, konza èj voj. Mivn ikkunasta nägyv, konza häi
astuv.
I sijdä päjvästä suate lähti nijn: Fjodor Egorič tuletteli
krìnčojlla i sanoj toko:
– Nävyndä paha, novzi tuhu, i kajkkiè umbuav. Lendiä èj
voj. I jo tièttih, čto astuv pahatabane Haritona, pidäv paeta...
No tuagièh Fjodor Egorìč pagazi migajen:
– Gorizontalla on sel'giè. Vojt lendiä... I sillojn lapset kizattìh.
No ka jal'gimäjn sovetskojt ljotčikat tungièčettìh vilylosta i tuhulojsta läbi, i vesselä, radista kajkkiè muailmua myöten šuvtildi, čto "avavduj vozdušnoj passažirskoj soobščenija Šmidtan luagerista Vankaremah". Ljotčikat jateldìh lujua muada i solahteldìh èjstyjallä jiällä. Pidi ribahuttua jiä mägilöjstä pojkki jugièdä apparattua. I ljotčikat suateldìh čeljuskintsojda kujvalla mualla. Jal'gimäzenä sinä päjvänä otettìh läzijan professoran Šmidtan. Jiällä jaj kuvzi mièstä. I, konečno, vesselä radista jaj loppuh suate. Jo oli myöhä i pimiè. Ljotčikat tojvottìh uvvestah lendiä sinne tojzena päjvänä huomneksella i ottua hiät kajkki.
Ljotčikat ujittìh. Kuvzi mièstä i kaheksan kojrua jiädih tyh'endynnyöh luagerih. Lièni yö, i ledovitojn okeanan piällä novzi poljarnoj tähti. Se novzi i Moskovan piällä, i rahvas Moskovassa, kaččoen Poljarnojh tähteh (4), duvmajdìh kuvdeh hruabrojlojh näh, kumbazet istuttìh jiällä...
Tänäyönä vijkon Igalla èj suanut ujnota. Hän duvmajčči, kujn on varattava olla jiällä. Jiän alla kyl'mäv musta meren syvys, a ymbäri pläjettih pahatabazet terävät jiät. Iga viruj avattulojn sil'mièn ke. Hänellä rubej ozuttuačemah, čto komnattua myöte nijnže kävelläh jiät. No tämä èjstelièči Lagiè myöte sijričči ajajojn avtomobiljojn sviètta.
Tojzena päjvänä pihalla kiza jiällä ni kujn èj vijdinyt.
Pruobujdìh valgejh kondièlojh lähtiè, no tuli Petjan
Petuhan mama i sanoj, čto èj voj panna pljuševojda Miškua
redukkahalla jiällä. Pyvvettih kojrazen Šturma i tahtottìh
valljastua händä regyzih, no Šturma siändyj: "Miè èn ole
poljarnoj, miè olen dvorovoj", – burahti hän i puri sormesta
Petuhan. No kerralla avavduj maman komnatasta ikkuna, mama
ojenduači i vesselästi, čilakasti sanoj:
– Lapset vojčetta kizata loppuh suate! Jiä on tyh'ja"!
"jal'gimäzet mièhet ujittìh sièl'dä aèroplanojlla. I kajkista
jal'gimäzinä tijjattä ken oli? Načal'nikka Bobrov, kapitana
Voronin i miän papa, vesselä radista.
I mama lugi telegramman: "Jal'gimäzinä jatimmä jiän, Šmidtan luageriè ènämbi èj ole. Paloj loppuh suaten jal'gimäne tuli. Tyh'jallä jiällä jaj vìškalla vajn Sovetskoj ruskiè flaga."
Ijunjalla, kujn i tojvotti, vesselä radista tuli jarelläh Moskovah. Hän tuli kajkkièn čeljuskjantsojn ke i Sovetskojn Sojuzan ljotčikojn-gerojlojn ke. Kajkki Moskova vastaj gerojlojda. Radista stjoklazessa bankassa toj poljarnojn jiähyön. Tämä oli palane sijdä jiäszä, kumbazella čeljuskintsat istuttìh puoli kolmatta kuvda. Jiähyöh kyl'mähti suvri kynzi tapetun valgièn kondièn luapan jalvgi. Radista ylen äbäzöjčči tädä jiähyttä. hän vedi sidä samoljotassa, kojrilla, parohodassa, poezdažssa. Kajkkièlla bankua hän pidi ajvin jiän piällä, čtobì podarka èj sulajs. I hän toj äbäzöjjuon jiähyön Moskovah suaten mojzessa vilussa vagonassa.
Ozakas, vesselä tuli tuattoh kodih. Ljuda i Iga ihastuttìh i
skočittìh hänestä ymbäri. Molemmilla hejllä ylen himotti tijjustua,
toj-go hän tojvotetun jiähyön. No hyö vièžlövyön tuačči èj
kyzytty, otarajdìh èj kaččuo čemodanah i tirpaen vuotettìh.
Vdrug tuattoh tartuj piästä.
– Vuotakkua! – sanoj hän. – A missä banka? Banka sejzoj lattièlla,
čemodanan revnassa. Radista ynnäh unahti sih näh. Ägiè ijuna kuvn
päjväne lämmitti bankan, i sièllä pohjazella, redukkahassa
veessä oli suvri musta kynzi.
– Ka sivlla Severnojn poljusan palane! Suli, – börmötäl'di tuattoh.
– Èh, kujn že miè tämä!..
– Nu, ni midä, – tuhisten nenällä sanoj Iga, – kynzi yksi
kajkki èj sulanut.
– Yksi minuttane, – kuvluj susièdan Fjodor Egoričan iäni,
– Nu-ko, annakkua mivlla banka, miè sejčas.
I hän, ottaen bankan, ujdi omah komnattah. Sidä hän tuli jarelläh i
pani stolalla hièstynyön bankan. Kajkki ahnittìh: bankassa oli
poljarnoj jiähyöh kyl'mähtänyt kondièn kynzi.
– Kuvlgua, –sanoj radista, – čuvdua ilmalla èvle. Kujn työ tämän
luadija?
– Ylen prosto, – vastaj Fjodor Egorìč. – Miè olen vilulojn azejn
muasteri. Miè ruan holodil'nojlla zavodalla. Sièlä luaittìh
iskusstvennojda kujvua jiädä. Sijnä on 70 gruadussiè viluo.
Tämän mojsta jiädä vojt kannella kormanissa. Se sulav, no
aj valu, a ujdiv kohti vozduhah. Kujn vajn luvva palane
jiädä vedeh, vezi sejčas že kyl'mähtäv.
Tässä kajkin ruvettìh hlovpajmah käzillä. Sidä tuattoh
kerralla kačahti Igah.
– Nu-ka, Igor', sejzavvu kartan luoh, – sanoj hän.
Iga nyt koski piällä suamojh Severnojh poljusah suate.
(1) Nartat – pitkät reet, kumbazilla vilussa rannassa aellah
kojrilla i pedrojlla.
(2) Aèrosani – regi kolmen–nellän jalaksen ke i propelleran ke,
èjstyv lumi pelduo myöten ylen bojko.
(3) Siän bjuro – naučnoj učreždenija, kumbane izučajččov siädä
i sanov ièllä mittyne liènöv siä.
(4) Poljarnoj tähti – tähti, kumbane ei ejstelièče tajvahassa, sidä
myöte opredeljajjah randojda.
Moskovasta suamojh èdih pajkkojh,
Jugan mägilöjsta viluh randah suat
Ristikanza nyt izändänä astuv
Suvrda, välliä, omua randua myöte.
Vällä, leviè èländä nyt mänöv,
Kujn Volga syvä, tävdeläne on
Nuorizolla kajkkiènne on matka,
Ukkolojlla suvri počotta on.
Suvri, leviè randa oma, rodnoj,
Äjja meččiä, pelduo, jogiè on!
Tojsta randua tämän mojsta on tijja,
Missä vällä èliä rahvahalla on.
Pellot suvret – sil'mällä èt ota,
Linnojn nimilöjdä mujsta èt.
Sana "tovarišča" mejllä on paras
Kajkkiè čomiè kallehembi vet.
Sanan ke "tovarišča" joga pajkkua,
Kajkin kojssa, rodnjat lövvytäh.
Mejllä èvle kellasta ni mustua,
Mejllä keskeh kajkin mahtutah.
Suvri i leviè randa oma rodnoj,
Ajja meččiä, pelduo, jogiè on!
Tojsta randua tämän mojsta èn tijja,
Missä vällä èliä rahvahalla on.
Stolan taguana ni ken èj lijga,
Vaslugojsta nagradittuo on.
Vsenarodnojn Stalinskojn zakonan
Kir'jutamma kulda bukvilla.
Sanojn näjn suvrehusta i sluavua.
Ni myttyöt vuvvet kuluteta èj:
Miän muakunnassa rahvahalla on prava
Opastundah, ruadoh, lebävöh.
Suvri, leviè randa oma rodnoj,
Äjja meččiä, pelduo, jogiè on!
Tojsta randua tämän mojsta èn tijja
missä vällä èliä rahvahalla on.
Keviän tuvli muakundua myöte tuvlov,
Èliä vesselembi lièni nyt,
Mejdä paremmin ni nen èj mahta
Lavlua, nagrua muailmalla nyt!
No, omat kulmat solmièmma myö lujah
Kun tullov vraga mejdä katkuamah,
Kujn nuori morzièn, rodina on armas,
Kujn varua muamuo kajkijn vardejjah.
Suvri, leviè randa oma rodnoj,
Ajja meččiä, pelduo, jogiè on!
Tojsta randua tämän mojsta on tijja,
missä vällä èliä rahvahalla on.
aldo – volna – волна vajkkane olija – iänettömä – молчаливый valehteli – kièlasteli – врал, лгал vatkaj – mutkaj – мотнул vijriv – hijvov – крадется vijkon – hätken, kodvan – долго vuate – soba – одежда värči – huavo, säkki – мешок mägi – vuara, gora – гора jovčen – hanhi – лебед iho – lijčča, roža – litso kabui – sebäj – обнял katos – levo – крыша kivgua – päčči – печка kirrahti – ravahti, röngähti – крикул kočahtus – hyppävys – прыжок kumma – beda – беда kupaija – kezojda, kyl'biè – купаться kätkiè – muah panna – хоронить lambi – pruvda – пруд lojttona – èdähänä – далеко lièni – rodih – стало luapotti – virzu – лапоть luvva – lykätä – бросить lyöv – pergav – бьёт muakunda – mua – страна mièlövä – hajukas – умный novvittav – slediv – следит nièmi – poluostrova – полуостров ozattu – lykysti – подчастливилось pakiččov – pakkuov – просит parvi – stuaja – стая pattièh – pahah tabah – сердито pezä – pezo – гнездо pövry – tuhu – метель ratas – kolessu – колесо ristikanza – ihmine – человек ruvčča – oja – ручеёк rulevoj – perämiès – рулевой siändyj – suvttuj – расселдился suvata – suata, auvajta – любить sudakka – kuha – судак suari – ostrova – остров sydän – serdtsa – сердце tjopluhat – kuatančat – валенки toko – rigeneh – иногда torčatah – törhötetäh – торчат tuagièh – puaksuh – часто yrrästi – luottuači – вскочил, бросился har'javunnut – privìčnoj – привыкший hirzi – parzi – бревно hovkka – bluazna – дурак čakkuav – havkkuv – ругает čiba – koza – коза čikko – sizär – сестра čoma – soma – красный juoksov – hyppiäv – бежит èllendi – maltoj – понял èdähänä – lojtos – далеко jariè – loziè – толстый ägiè – räkki, žuaru – жаркоOpečatkat
36 str, 8 alahalda: kuvda. -> kuvda
59 str, 3 ylähäl'dä: zavojujja i vojttua -> paremmin ispol'zujja
104 str, 19 ylähä1'dä I. Val'tin -> M. Val'tin