(Šuutka.)
Pollin dorogalla –
Jiä tul' jallan alla.
Buh! uh!
Tuasen lähtin ièlleh –
Jiä on ajno jiälleh.
Tuasen – bah!
Tuasen – ah!
Pollin dorogalla,
Jiä tua' jallan alla...
Oli talvi, no oli lämmin. Oli äjja lunda. Lapset oldih pihalla. Otettih lunda, luaittih kukla. Käet kylmettih, ga kukla rodih ojvalline. Kuklan suuss oli trubka. Kuklan silmät oldih – hiilizet.
11 päjvä dekabrjan kuuda.
Myöhästyin urokoilla – čuassut jiädih jallellä.
17 päjvä dekabrjai kuuda.
Èn ollut školassa – piädä kivisti.
21 päjvä dekabrjan kuuda.
Myös školassa èn käynyt — muamo èj ollut koissa, Mišua käski kaččuo.
Tabaj Borja Rìžikan, ozuttau knijgah päjn:
– Luve, luve. Riuhtavuj Rìžikka, rijbaj Borjua i fortočkasta hyppäj levolla (katolla).
Borja i sanou Rìžikalla:
– Kir'jaton, kir'jaton.
Purskahti nagramah Ljoša i sanou hänellä:
– Kaksi tejdä Rìžikan kera on kir'jattomiè.
Borja kačahti häneh, nosti knijgan i sanou:
– Davaj, rubièn opastumah. Nyt talossa mejllä kir'jattomaksi jiäy vajn
yksi – se on Rìžikka.
– Nu, sanou Kolja, – tulijalla kuulla miè ni yhtä kerdua èn myöhästy.
22 päjvänä dekabrja kuuda mejllä on kajkista lyhin päjvä i kajkista pitkin yö.
Yrrästyj se zvièrilöjn piällä. Lumella kattoj pellot i nijtyt, pakkasta pakkazen perästä työndäy. Èj pöllästytty zvièrit. Yksillä turki on lämmin, tojzet syvih pezih pejtytäh.
Sid? ènämmällä tuskeuduj talvi. Kaloih lähenöy. Kijrehellä juostah pakkazet, kujn palljazilla kolkutetah. Jogiloja myöte, jarvilöja myöte sildoja stroitah. Kylmettih jovet i jarvet, da vajn piäliči, A kalat kajkki ujittih poh'jah. Jiän alla kalojlla èj ole vilu.
Rubej talvi ihmiziè tabajlemah. Työndäy pakkasta pakkazen perästä. Jumäjtetäh pakkazet i sejnih i veriälöjh. A ihmizet päčit lämmitettih. Istutah lämmissä pertilöjssä da talven piällä irvistetäh.
Piènet lapsuot — i ne talviè èj varata. Čuratah kon'killa da regyčöjllä, lumizilla ollah, luaitah lumiakkoja, stroitah mägilöja, veellä valellah. Da vièlä pakkasta kučutah: Tule vajn auttamah!
Viheldäy truvassa,
Šumizou pertissä.
Nägöy rahvas tulen,
sammuttamah èj mäne.
A midä stjoklièn sijah panna?
Juahatettih lapset stjoklat luadiè veestä.
– A ved' vojbi kajken luavullista stjoklua luadiè – sanoj Mitja. — Davajkkua vedeh panemma kruaskua, a sijdä kyl'mätämmä.
Suadih lapset kaksi vanhua rauda listua, kiättih reunat. Valettih nijh vettä, pandih yhtellä listalla ruskièda kruaskua, a tojzella sin'kua ripotettih. Azetettih pakkazeh. Vezi kylmi. Tojzena päjvänä tahtottih jiä ottua pojs, a se èj lähte.
Kannettih rauda listat pertih. Kuni paistih, jiä pertissä sulahti. Lapset kumattih listat, jiä i kirboj.
Rodih, gu stjokla!
Lähtièttih lapset stjokliè kodih azettamah.
Liččaj i kattoj
No midä ba lièni?
Käet vajn pezi!
èi varua lumuzih,
Ninan kädözih
jaj yksi vezi.
Arefij vajbuj, uppoj lumeh. Händä lumella i kattoj.
Hebo sejzoj kodvazen i lähti kodih. Koissa nähtih, Čto hebo tuli yksin. Lähtièttih èččimäh Arefièda. Èčittih, èčittih da muga ni min kera i kiänyttih.
Huomnes puoleh tojsta dorogua myöte ajoj meččänièkkä kojran kera. Kojra tunzi midä liènöy lähellä dorogan. Rubej se käbälillä lunda kuobimah. Meččänièkka lähti kaččomah, missä on dièlo. Nägöy – kojra kajvoj hauvan, a hauvasta höyry nouzou. Rubej hän kuobimah i nägöy: hauda, a hauvassa ihmine viruu, maguau.
Kattoj hän hauvan lumella i lähti kyläh. Keräydyj rahvas. Kajvettih Arefij, tuodih kodih. Koissa händä pertih èj kerralla veetty, a ènzin kodvan hièrottih lumella. Čuassun kahten perästä hän tojbuj i pakičči syyvä.
Mittyne bo fuabrikka mejllä roinnou?
— Ombelus, sanou Kolja. Miun mama ombelus fuabrikassa ruadau.
– Èj, sanoj Lena, – avuamma kuvonda fuabrikan. Sièlä materièda luaitah. Miun mama on kudoja, han materièda kudou pluattjaksi.
— Ruvekkua, — rešši Vasja, – zavodan luaimma. Mojzen, min mojzella tata ruadau. Tata on metallista, hän mašinoja stroiu. Sidä zavodua kučutah ma-ši-nojn lua-in-da za-vo-dak-si.
– Ringukkua ènämmällä "Ura!" Avauduj uuzi zavoda!
Griša hijlellä kir'jutto vìveskan:
|
Vladimir Il'ičan Leninan nimelline mašinojn luainda zavoda |
Adrej èläy Moskovassa. Hän ruadau kuvonda fuabrikalla.
Ahmet èläy lojttona-lojttona – Turkmenièssa. Hän ruadau pellolla. Kazvattau hlopkua. Èletäh hyö èrilazissa Sovetskoin Sojuzan paikojssa, paistah èrilazilla kièlillä.
Lojttona tojne tojzesta èletäh Andrej i Ahmet, a luaitah hyö yhtä dièluo: sijččua valmistetah. Ahmet kolhozassa hlopkua kazvattau. Andrej Moskovassa fuabrikalla hlopkasta kudou sijččua.
Enzin se puuttuu kezriändä mašinojh. Sièlä hlopkasta luaitah nijttiè. Nijtit puututah kuvonda fuabrikkah. Nijstä kuvotah kajken mojziè tkaniloja.
Krasil'nojssa tkani mujutetah. Valmis tkani mänöy magazinojh. Ajja-äjja ihmistä ruadau sen piällä, kuni pionera panou kaglalla ruskièn galstukan.
Myö tulimma suureh valgièh zualah. Sièlä kahteh riädyh sejzottih mašinat. Tässä ruadau udarnitsojn briguada.
Tojzissa zualojssa jogahine rabotnitsa ruadau kahtella mašinalla. Tässä udarnitsat ruatah kolmella mašinalla.
Myö lähtimmä keski zualua myöte. Sejnällä rippuj plakatta.
A rinnalla rippuj lista, kudamalla oldih kir'jutetut udarnitsojn objazatel'stvat.
1. Ruadua kolmella mašinalla.
2. Ruadua ilmajn bruakkuo.
3. Beregojja mašinoja.
4. Èj luadiè proguloja.
5. Vediä tovariššoja udarnojh ruadoh.
Vdrug miè näin oman maman. Hän sejzoi mašinan luo. Mama kačahti, tunnusti miun i muhahti nagruo.
– Tak vot ken on miun mama! – duumajčin miè. – Hän on – udarnitsa!
Šuran muamo ruadau fuabrikassa "Skorohod".
– Siè hätken-go nämiè botinkoja ombelit? – kyzyj Šura muamolda. – Vajgiè, naverno, oli loukkoziè šnurkih nähte luadiè?
– Nämiè botinkoja ombeli äjja ihmistä. Miun ruado on vajn vijllä. Miè olen vijlija. A loukkoziè luadiu Novikovan Katja. Luadiu hän nijdä mašinalla. Käzillä on vajgiè luadiè. A tojzet rabočojt aluksiè ommellah, kandoja iskiètäh. I muga ze kajkki mašinojlla.
– Äjjan go tiän fuabrikka ombelou jallaččiè?
– Kajkkeh muah nähte ruamma.
– Kujn se työ kergièttä kajkkih nähte jallaččiè ommella?
– Èj yhtellä miän fuabrikalla jallaččiè luaita. I tojziè jallačin fuabrikoja on.
Tässä-ze hijan koissa on i kluuba rabočoloja varte. Sièlä spektakliloja stuavitah, i kino on. Koin yhteyvessä on pračečnoj. Èndizessä fatièrassa komnatassa pestih sobiè. Höyry, liga. A nyt tuuvah kodih sovat puhtahat i kujvat.
Pidäy Mišutkan muamolla majdoh käyvä, a Mišutkua èj ole kenen kera jattiä. Istutti hän Mišutkan lattièlla. Yhteh kädeh hänellä sydäj pogremuškan, tojzeh valgièn lejvän kuoruon i lähti.
Jaj Mišutka yksin. Midä hänellä ruadua? Pogremuškasta tolkuo on vähä, viskai hän sen. Kuoruot — se on tojne dièlo: kuoruolla vojbi latetta pyyhkiè. Kasteli sen Miša suussa i rubej latetta hièromah. Hièroj, hièroj – väzyj. Lykkäi kuoruoni, i myös ruaduo èj ole ni mida.
Ryydi Miša komnattua myöte. Vot škuappane astièlojn kera. Avaj sen Miša. A sièlä, i kastruljat i rièhtilät i tarelkat.
Tuli muamo. Tulou — kajkki on hilläh. Midä tuo Mišutka vajkastuj, èj-go hot' ujnonnut?
Kačahti — da muga i ahni: kastrjuljat, krijškat, rièhtilät — kajkki-kajkki škuappazesta on lykitty. Mišutka istuu lattièlla, ottelou bankasta jauhuo i pirojttelou nijdä ičen piällä. Sejzou muamo i èj tijja, midä hänellä ènzin ruadua: Mišutkua go pestä, late go pestä, vajn astièt go kerätä.
Zavtrakojjah i murginojjah stolovojssa. Ken vojbi syöy iče. Murginan jalgeh – magavo. Illalla muamot kerätäh lapsiè i veetäh kodih tojzeh päjväh suate.
Riuhtaj Liza parohodan, vältyj lapsista, punoj zavodan. Rattahat ruvettih pyörimäh, parohoda rubej puhkamah i lähti.
Lykättih lapset igruškat i – Lizan luo.
— Nu, Liza, työnnä sidä kajkkiè komnattua myöte!
Pejtti Liza parohodan, sellän tuaksi:
— Miun parohoda!
— Èj, èj ole siun, — miän, yhtehine!
Rubej itkemäh Liza.
— Alä koske händä, Maša. Anna hänellä on, a myö tojzen stroimma — "Krasinan".
Ravièh sijrettih stola — tämä on paluba. Paluballa stuulat azetettih. Keppilöjstä mačtat luaittih. Kartonasta truba luaittih.
— Miè kapitana! — iändäy Sereža, — a missä matrosat?
— Miè matrosa! Miè matrosa!
– A miè rubiè"n ruljua kiändämäh!
Viuhkutettih lapset ruskièlojlla flagazilla, kahistih, vihellettih: čuh-čuh čuh-čuh! pš-pš-pš!... Ajamma!
Paha mièli lièni Lizalla.
— Sejzo! Sejzo! — iändäy rulevoj.
Truba èj gudi, èj sua ajua ilmajn gudkua. Èj tirpanut Liza.
— Miè... Miè trubaksi rubièn!
— Nouze terämbi, — sanotah lapset, gudi!
Nouzi Liza. Kerralla rubej gudimah. Parohoda – u–u–u, – puuhki, kähizi. Ajamma!
Kuččuj dièdjo abuh ičellä buabon. Tartuj buabo dièdjoh, dièdjo nagreheh: veetäh, veetäh — kiskaldua èj vojja.
Kuččuj buabo bunukan. Bunukka buabosta, buabo dièdjosta, dièdjo nagrehesta. Veetäh, veetäh — kiskaldua èj vojja.
Kuččuj bunukka Žučkan. Žučka bunukasta, bunukka buabosta, buabo dièdjosta, dièdjo nagrehesta: Veetäh, veetäh – kiskaldua èj vojja.
Kuččuj Žučka kazin. Kazi Žučkasta, Žučka bunukasta, bunukka buabosta, buabo dièdjosta, dièdjo nagrehesta: Veetah, veetäh — kiskaldua èi voija.
Kuččuj kazi hijren. Hijri kazista, Kazi Žučkasta, Žučka bunukasta, bunukka buabosta, buabo dièdjosta, dièdjo nagrehesta: veetäh, veetäh — kiskallettih nagris.
Kerran joučen, rakka da haugi rukka
vediä regi ottavuttih,
i yhteh kolmen valljastuttih.
Krähketäh, a regi èj vajn mäne èdeh...
Regi hejl' i olis kebiè,
da joučen pilvih tahtou vediä,
rakka myöstyy tagah päjn,
a haugi vedäy vedeh.
Ken oigiè hejst, ken viärä
mäne toko suudi vièl
dai regi vajn on nyt gi sièl
Juoksou Maša školasta. Puhtahalla
ilmalla hengittäy. Tulou kodih. Oj, kujn
on paha! Ilma on jugiè...
— Buabo, kujn-ba siè mojzessa tupehtuttavassa
ilmassa istut?
A buabo vastuau:
— Salbua terämbi uksi, lämmän ilman piästät.
— Davaj, buabo, lattièn pezemmä.
— Midä vièlä, sìrostiè luadiè!
Yhtellä kerdua lähti buabo. Annas, — duumajččou Maša, — kabrastan, kujn školassa. Pyhki hämähäkin verkot, pezi stjoklat, pezi lattièn, avaj fortočkan. Päčin vièreh pani juaššikan toppiè panna.
Tuli buabo, jaksauduj, istuuduj i kaččou
kajkilla puolilla.
– On gu rouno pruazdnikka mejllä tänäpäjviä?
A Maša nagrau:
— On-go hyvä, buabo?
— A Paha go viksi?...
– Buabo, rubièmma nengomua Pruazdnikkua pidämäh jogapäjvä!
Ruvettih lapset školasta lähtemäh.
Nähtäh: uuličan čupussa Serjožan luoksi
läheni brihačču-besprizornikka. Serjoža
hejtti kološat i andoj besprizornikalla.
Pijritettih lapset Serjožua i besprizornikkua.
Serjoža pöllästyj, itköy i burbettau:
— Miè èn ottanut, miè èn ottanut! A besprizornikka
sanou:
— Tämä èn miè, tämä hän!
Viätettih hejdä školah. Tijjustettih, čto Serjoža jo ammojn besprizornikan kera druužiuduu. Besprizornikka Petja usjutteli händä se muamolda spičkua varrastamah, se tuatolda — papiroskua. A nyt opasti varrastamah kološšoja.
Midä ruadua Serjožan kera? Tahtottih serjožua školasta ajua. Žiäli lapsilla Serjožua, a prostiè tože ej sua: Kalošat hän ved' varrasti.
Keräj vožatoj oktjabrjatat.
— Vot midä, lapset, Petjua pidäy lapsièn kodih andua. A Serjožan puolesta annakkamma porukan. Rubièmma hänellä auttamah. Uskallat siè, Serjoža, lopettua kaikki nämä?
A Serjoža itköy ni sanua sanuo èj voj, vain piädä nytkyttäy.
Mäni talvi. Serjoža kävelöy nyt ruskièn tähten kera, I hujgiè hänellä on juohattua männyzestä. Hän iče on nyt oktjabrjonka.
A nyt tämän jalgazen
tuasen piluan vähäzen.
Vièlä tämän jalgazen.
Èh, nyt petyjn vähäzen!
Pidäy kajkeksi talveksi halguo luadiè: meččäh aella, puut sordua, halguo hallata, vediä mečästä ne.
Pidäy, čtobì keviällä èj olis pidätystä, čtobì kajkki olis valmista kevätruadolojh.
Tojne oksa oli vièlä korgièmmalla.
Briha nouzi oksan piällä i, čtobì lejkata se
lyhyömmäksi, istuuduj sen piällä
kiändyen puuh päjn. Hän lejkkaj vähän,
i rubej oksa ridžizemäh. Briha oli ihastuksissa
i sanoj:
— Ièlleh ajna muga rubièn lejkkuamah.
No oksa katkej, i briha langej.
Vajgiè oli èlos Ivan Kosarevalla. Muada hänellä on vähä. Oli lehmä, da se töllöj. Lähti Ivan kulakan Paramonovan luo.
Stepan Andreevič, — sanou, — auta, anna velgah
lejbiä uudizeh suate.
A Paramonov I sanou:
— Hyvä, annan siulla lejbiä. Kujn keriät villjat,
maksat. Da vièlä ruat miulla päiviä kymmenizen.
— Èt midä rua, — soglasiuduj Ivan.
Otti Paramonovalda kaksi huavuo jyviè.
Keräj Ivan villjat, andoj Paramonovalla vellan da
vièlä kymmenen päjviä huomneksesta ildah suate
ilmaziksi hänellä ruadoj.
Mojziè velganièkkoja Paramonovalla oli äjja. Ruattih kulakalla krest'juanat keyhälistö, a hän hiän čottah bohattuj. Muga kulakat i bohatuttih keyhälistön ruavon čottah.
Lähtin miè. Näen: vedäy hebo pluugua.
Loppiu kyndäja oman peldozen. Peldone
on kajda, ku kijla.
Mänen ièlleh. Najne istuu pluugan
luona. Valgiè, vajkkane.
— A miès missä?
— Vajbuj. I miè èn voj, ga ajga èj
vuota. Lähtin pellolla.
Mänen ièlleh. Rijda, mängeh... Midä tämä?
— Siè miun pelduo kynnät!
— Èj, siè miun!
Mänen ièlleh.
Kačahtin mäeldä — budto tojzeh muah
puutujn. Sièlä vasta zavoditah, tässä jo loppiètah kyndö.
Sièlä peldozet, a tässä mua kaikki yhteh kynnetty: ni
pièndariè, ni kijloja. Sièlä jogahine omalla dièlolla
kijni, a tiälä kajkilla yksi dièlo — yhtehine.
Iče miè näjn, missä kenen mua.
A Egor ruadau lajskasti, ajna vajn bokkih kaččou. A èj ga i vouse ruadoh èj tule.
Tuli sygyzy. Ruvettih kolhoznièkat kaččomah,
ken min zarabotajčči. Egoralla
knižkah kir'jutettu on ylen vähä trudopaiviè.
— Miksi? — suuttuj Egor.
— A siè midä ruado-ajgah ruavojt?
Äjjango päjviä magajt? — kyzyj Aleksej.
— Tämä tejh èj koske!
— A kačos vajn, midä siun knižkah on kir'jutettu?
Egor lugi: Ken ènämmän ruadau, se ènämmän i suau. Min zarabotajčet, sen i suat.
Komnatassa sejnällä rippuu portretta.
Vasja sanoj tuatolla:
— Tata, kerro miulla hänestä.
— A siè tijjat, ken se on? Tijjan. Tämä on Lenin.
— Da, tämä on Vladimir Il'ič Lenin. Miän suvajttava, miän armas voždja.
— No, kuundele. Olin miè nuori. Huono èlajga oli sillojn miän, rabočolojn.
Ruado oli jugiè. Ruavojmma myö huomneksesta myöhäh yöh suate, a èlimmä
puolinällässä. Äjja mejdä zavodassa ruadoj. Zavodan izändä oli Danilov.
Hän èj ruadanut. Selgiä èj pajnanut, a èli hän — ah, kuin bohatasti.
Mistä kajkki oli hänellä? Myö hänellä ruavojmma. Hän mejllä ruavosta maksoj vähän, kohti sanuo, kiskoj mejdä. Miän ruavolla bohattuj. Hänellä oli zavoda, dengat, mašinat, a mejllä ni midä, pajči miän ruadokäziè, èj ollut. Vot i pidi hänen luoksi männä ruadoh. Muga oli èj vajn Danilovan zavodassa. Muga oli i kajkissa zavodojssa i fuabrikojssa.
Kylässä krest'juanojlla myös oli paha èlos. Hejllä muada oli vähä, a pomešikojlla äjja. Krest'juanat ruattih pomešikalla.
Pomešikat èlettih bohatasti, a krest'juanat — keyhästi. Pomešikat i kapitalistat oldih yksimièliziè. Yksimièlizenä oli i hiän kera glavnoj, suamoj bohatin pomešikka – tsuari. Hän kajkkièn piällä oli izändä.
Mojziè porjadkoja pidi, kudamat oldih hyvät vajn pomešikojlla i kapitalistojlla. A rabočolojlla i krest'juanojlla näjstä porjadkojsta oli ylen vajgiè èliä. Lenin oli rabočolojn druugana i tovariššana. Hän tahtoj kajkki porjadkat muuttua. Tahtoj, čtobì kajkki, ken ruadau, ruvettas èlämäh hyvin. Lenin vedi bor'bua rabočolojn dièlon puolesta. Lenin rubej keriämäh nijdä, ken sejzoj rabočolojn puolesta. Ajna ènämbi keräydyj hejdä, ajna luemmaksi rodiuduj rabočolojn partija, kommunistojn partija. Partija nägi, čto bor'batta ni midä èt dobejččiuvu. Ruvettih tädä èllendämäh i kajkkièn mualojn rabočojt. Rabočojt suvajttih Leninua, a pomešikat i kapitalistat händä vihattih. Tsarskoj politsija èj yhten kerran händä arestujčči, istutteli tyrmäh,työndeli lojttozeh sibirskojh kyläh. Tahtoj händä ilmanigäzeksi tyrmäh istuttua. Lenin ajoj rajan tuaksi i lojttona päjn kir'jutti rabočolojlla, midä pidäy ruadua. A sen jalgeh tuli jarilleh tänne i rukovodi kajkella bor'balla.
1917 vuodena rabočojt yhtessä saldatojn kera — sillojn oli vojna — aettih tsuari, pomešikat i kapitalistat. Otettih hejldä mua, a sen jalgeh fuabrikat i zavodat i ruvettih zavodimah omiè porjadkoja. Ni tsuari, ni pomešikat, ni kapitalistat, a iče rabočojt i krest'juanat ruvettih obsuždajmah i reššimäh omiè dièloloja soviètojssa.
Uuzi oli tämä dièlo hejllä. Lenin i hänen partija veettih rabočoloja tädä vajgièda matkua myöte i autettizs hejllä azetella èlajgua uudeh luaduh. Äjja tuli ruadua Leninalla. Äjja hänellä oli huolda. Katkaj hän ruavolla oman tervehyön i kuoli 1924 vuodena.
Äjjallä gorjujčimma myö, Vasja. Lenin kuoli, no sidä, min hän sanoj, myö ni konza èmmä unohta. Myö starajččiuvumma kajkki ruadua muga, kujn hän soviètujčči. Ruaduo, èlosta uuvelleh azetamma.
Školassa siulla yksityjskohtajzesti rasskažitah Leninasta. Da i miè vièlä èn yhten kerran hänestä rubièn rasskažimah, äjja on midä vièlä rasskažiè.
Tu1ine pakkane. Pihat täyvet rahvasta. Kaikki mändih prostiudumah suuren voždjan kera.
Konza Leninua pandih muah, gudittih miän muan kaikkièn zavodojn i fuabrikojn gudkat. Vijeksi minutaksi azetuttih kajkki poezdat matkojlla, tramvajt, jallalla astujat. Sambuj kajkkièlla èlektričestva.
Vijeksi minutaksi kuoleuduj kajkki mua. Vijzi minuttua hejttelemättä gudittih gudkat.
Ken èj tijja tovariššua Stalinua? Händä tiètäh i tulizesti suvajjah, kučutah omaksi kajkki rabočojt i rabotnitsat, kolhoznikat i kolhoznitsat, vanhat i nuoret, venjalazet i èj venjalazet.
Stalin – rabočoin poiga, gruzin, rodih i kazvoj Kavkazalla, Gruzièssa. Lapsuosta suate hän nägi, kujn ahtistettih kajkkièn narodnostilojn rabočoloja i krest'juanoja tsuari, pomešikat i kapitalistat.
Jo ylen nuorena hän rubej vedämäh bor'bua hiän pièttylöja porjadkoja vastah, vedäy bor'bua yhtessä Leninan i hänen tovariššojn kera, yhtessä rabočolojn kera. Oli hän rohkièna. I tsuarin pravitel'stva presledujčči händä. Äjjan kerdua Stalin istuj tyrmässä. Händä työnneltih suamolojh lojttozih sijojh. Hän pagejli ssìlkasta i opjat' ottauduj dièloh.
Äjjan ylen luadi Stalin sih nähte, čtobì valmistua Oktjabr'skoj proletarskoj revoljutsija. Oktjabrja kuulla rabočojt aettih pomešikat i kapitalistat i luaittih oma sovetskoj vluasti. No pomešikat i kapitalistat èj kerralla andauvuttu. Tahtottih kiänyttiä vanhat porjadkat, raspruaviuduo Leninan kera, bol'ševikojn, rabočolojn i krest'juanojn kera. Èj udajččiudunut tämä hejllä. Èrähiè vuoziè mäni bor'ba, i Leninan i Stalinan rukovodstvan alla sovetskoj vluasti vojtti.
Yhtessä Leninan i tojzièn tovariššojn kera Stalin azetteli èlajgua uudesti.
Kuoli Lenin, partija jatkau hänen ruaduo. Stalin ruadau hejttelemättä käziè, zobottiuduu, čtobì Leninan dièlo vijja loppuh suate. Partièn väellä, voždjan i rukovoditeljan Stalinan väellä, ruadaièn väellä, on ylen äjja luaittu jalgimäzièn vuozièn kuluessa.
Ajja on luaittu uuziè zavodoja, fuabrikkoja. Paremmin on naluadittu nijen ruado. Krest'juanat, kudamat ènnen oldih bednjakkojna, kudamat ènnen pahasti èlettih, tojzih nähte ruattih, nyt èletäh kolhozassa, družno ruatah iččeh nähte, yhtehizellä pol'zalla, auttaen tojne tojzella, i kazvetah zažitočnolojksi. I lapsilla on parembi èliä. Kajkialla on jaslit, detplošadkat, kajkki lapset opastutah. Ènämbi èj rojte kir'jattomiè. Täyzi-igäzet myös opastutah. Nyt on äjja radiuo, kinuo, teatroja, kluuboja, bibliotekkoja.
Družno èletäh miän muassa kajkki narodnostit: venjalazet, ukraintsat, tatarat, baškirat, gruzinat, armjanat, evrejt i muut.
Tojzièn mualojn rabočojt kačotah miän muah i ihasteliuvutah miän uspehojlla. A tojzièn mualojn pomešikat i kapitalistat oldas ruadi hävittiä sovetskoj mua, da èj vojja. Mejllä on družnoj, vojmakas Krasnoj Armija, kudama puolistau miän muada vragojsta. Se on hyvin vooružittu. Mejllä on äjja samoljottoja.
Vojnua myö èmmä tahto, no puolistamah muada rubièmma kajkella väellä.
Dovol'nojt ollah kajkki ruadajat miän muan èloksen paranemizesta i työtäh tovarišša Stalinalla tuliziè tervehtyksiè.
I myö, škol'nikat, työnnämmä hänellä miän lapsièn tervehyön.
|
Luja on miän Krasnoj Armija. Puolistukseh ollah valmehet kajkki ruadajat. Kajkki, kujn yksi, maltamma nosta i puolistua muada. |
Mänöy boju, a patronua èj täyvy. Ken
tuou nijdä mejllä neprijateljan tulen alla?
No mibä tämä? Mittyöt-bo èlävät pallozet liikutah pelduo myöte?
– Kojrat! Nämä ollah miän kojrat! Myö olemma piästetyt!
Vot lähestytäh ne okoppojh, kebièsti hypitäh snarjadojlla luaittulojsta hauvojsta piäliči. Yhtellä bul'ka revitti korvan, tojzella on snarjadalla ruaniattu jalga. Kolmas on kogonah terveh, no vajn jugièsti hengittäy, väzyj. Myö rijčijmmä hejldä sumkat patronojn kera. Ne on sivottu pièneh poponah i riputah kojrièn bokkiè vaste.
Myö luaimma perevjazkua ruanittulojlla kojrilla, i hyö juostah jarilleh. Patronat sajmma, myö ihastujmma. Vraga liènöy lyödy.
A vièlä vot mittyne slučaj miun kera oli vojnalla. Miè olin ruanittu jalgah. Yö. Virun miè pellolla. Juotatus mukiččou. — Näen: lojttona pilketetäh tulet. Èllennin miè, čto ne ollah miän sanitarat. Vajn lojttona ne ollah miusta.
— Èj löyvetä, – duumajčen miè. Vdrug näen: mi liène vièröy pelduo myöte. Ajna lähemmäksi i lähemmäksi... Kojra... Miän kojra — sanitara! Juoksi se miun luo, bokkua sydiy. Bokassa rippuu sumka, a sumkasta fljažka rippuu.
Otin miè fljažkan. Jojn. Kerralla lièni vesselembi. Sajn miè sumkasta bintan, sivojn, kujn maltojn, oman ruanan. Nouzin i hilläzeh lähtin hijvomah tulda Kohti. A kojra lähti èččimäh tojziè ruanittuloja.
Linnut kuollah talvella sijdä, čto nijllä èj täyvy syömistä. Kačokkua hyvin kylmänyttä linnusta. Sillä jiädih vajn nahka höyhenièn kera da luuhuot. Sih suate se vajbuj. Čtobì löydiä ičellä syömine, linnut ajna lähemmäksi i lähemmäksi tullah miän kodiloja. Täh ajgah työ I vojtta auttua nijllä.
Myö luaimma stolovojn linnujlla, sanottih lapset. Löyvettih laudane, kijnitettih se ikkunah. Ruvettih laudazella jogapäjviä lykkimäh muruziè, kuoriè da jyviè. Kyllästyttih linnut, a sentäh i lämmembi lièni.
I syötetäh kolhozassa ojgièh. Hejniä annetah vièsan mugah. Annetah svjoklua, žmìhua, otrubua. Sentäh lehmät i majduo annetah äjja.
Jallojlla Rìžuha polgou ylen varovajzeh, varuau koskettua sidä. Sälgyne herästyj, nouzettelou vièlä väettömillä, hojkkazilla jalgazilla. Läheni muamon luokse i sydiy sidä piähyöllä bokkah. Se tahtou imiè, da éj viélä malta kujn pidäy.
Sejzou Rìžuha, syöy hejniä da kaččelou sälgyzeh. Vot se mačkuttau, imöy, a Rìžuha nuolou sidä, armastelou.
Tiéttäväne, — sillä hebo vastazi, — siun ojgié pagin on yhtelläh, konza mié èn kyndäs, sillojn siun vardejčusta gi èj miksi pidäs.
— Éjsty Lohmačka, älä mešajče, siulla hän kodié luaimma!
Hätki hyö stroittih. Valmis! Mäne, Lohmačka!
A Lohmačka éj tahto. Vajvuttih kojran kera.
— Älgiä muakakkua Lohmačkua, lapset!
— Da se èj kodih tahto. Kellä bä myö koin stroimma!
— Miè tijjan, kujn Lohmačka kodih muanittua, — sejčas!
Pageni Vanja. Vähän ajan kuluttuo juoksou jarilleh.
— Vot miè, laskekkua!
— A midä siulla?
— Väjsty, näet.
— Luut! luut!
Lykkäj Vanja luut konurah. Lohmačka lähti luulojlla jalgeh.
— Tol'ko Vanja!
Nyt Lohmačka rubièu èlämäh uuvessa koissa.
Yksi tämmöne kojra piästi kaksitojsta lasta. Sidä kučuttih Bob.
Yhtellä kerdua syttyj kodi. Konza požarnikat tuldih koin luoksi, hiän luo juoksi najne. Hän itki i sanoj, čto kodih jaj kaksi vuodine tyttöne. Požarnikat työttih Bobua. Bob juoksi pordahiè myöte i hävizi savuh. Vijen minutan kuluttuo se juoksi koista. Hambahissa pajdazesta kijni se kandoj tyttöstä. Muamo juoksi tyttären luo i ihastuksesta itki, čto hänen tytär jaj èloh. Bob juoksi jarilleh sinne. Se juoksi kodih i terväh kiändyj min kera liène hambahissa. Konza rahvas tarkajltih hyvin, midä kandoj Bob, kajkin ruvettih nagramah: se kandoj suurda kuklua.
Sejčas suan!
Tädä miè èn tahtonut.
Midä bö sanuo kudžusta? Kuždu kujn kudžu. Hännän kera, silmièn kera, i vällilline i vagava. Revittiä, murendua, vejaldiä mi tahto — täh se on muasteri.
I vot oli kerran Terämbi Terämbövičan kera mojne slučaj. Mama oli kuhnjalla, Terämbi Terämbövič sièlä že, a kudžuo èj ole.
— Oj, — sanou Mama, — juokse terämbi komnattah, kabrasta oma kurtkane, kujn vajn se Šarik midä èj luadis.
Terämbi Terämbövič hyppiäy senčoh i... täh! Šibliètässä šnurka rijččauduj. šnurka pidäy siduo, èjga sorrut. Da kebiè on sanuo! Kijrehessä ni kujn èt puutu šnurkalla šibliètän loukkozeh.
— Hejtän čijsto iäre šibliètän, parembi dièlo rojh.
Terämbi Terämbövič riuhtaj šnurkat, no ne èj tahtota lähtiè loukkozista. Sillojn Terämbi Terämbövič kajkella väellä derniu jallan. Šièblièttä lendäy yläh i pakkuu ojgièh kazin piällä. Kazi hyppiäy čuppuh. Terämbi Terämbövič juoksou ukseh suate, avuau sen i... Kaččokkua iče paremmin, midä telmi šarik komnatassa.
Strašnojt ollah hänellä èj pakkane, a meččänièkat, hukat, revot da tuukkajat. Yksi piästäy janoä – se on valgie karva da hypyt. Èt terväh tijjusta kunne hyppäj i pejttyj.
Tojzin ollah dièlot talvella. Vačča on veetty iččeh, kajkki kylgiluut voj lugiè. Nälgä, nälgä! Vaj ku yö tulou, hukka lähtöy mečästä. Kylä maguau, tulda ni missä. I tièdäy harmua, čto vardejjah kojrat pihoja, a yksikaj mänöy. Astuu pelduo myöte. Nyt hänellä vastah ihmine älä tule: sordau, purou kurkun.
Kyläh tuli, hijvou kodilojn tagači. Kojra kuulou, rubièu haukkumah. Hyppiäy piäliči ajjasta,kojrua kurkusta tabuau, lykkiäy sel'gäh i pagoh. Koirat haukutah kajkilla pihojlla, ulvotah.
Ken liènöy pihalda hyppäj, ambui pimieh. Hukalla on vajn viha, a varavuo ni lähillä.
Sygyzyllä kondiè sydäydyj suamojh pimièh vijdakkoh. Kajvoj Miška hauvan kuuzahazen alla,ribajtti oksiè. Piäldä päjn lykki habuo. Tungeuduj kondiè haudah i vièri sinne.
Mečän kattoj lumella. Mečässä tuuli viheldelöy. A Miška maguau ynnäh talven.
Keviällä se lähtöy omasta berlogasta kujhtunuona i lähtöy kävelemäh, ičellä syömistä èččimäh.
Pedäjan hojkkazilla oksazilla on azetettu sièniè. Se orava kujvuau sièniè talveksi.
A konza orièhat kypsetäh, orava keriäy kajkista kypsemmät. Se pejttäy ne puun ondeh. Tojči kandau orièhua nelläh-viideh kiloh suate. Oravalla sijnä on kerätty kajkista parahimmat vallitut orièhat.
On tojči i neurožaj orièhojlla, siènillä, žoludilojlla. Sillojn oravat jatetäh omat rodnojt mečät. Hyö lähtiètäh ynnällizinä parviloina. Èčitäh pajkat, missä on syömistä, missa voi vièttiä kylmän talven.
Nellä revon pojgasta kizattih, lämbiyvyttih päjvänpajstolla, torattih keskenäh. Kuuluj pikkarane samizenda. Revon pojgazet pöllästyksissä peityttih norah.
No pöllästys oli joudava. Se oli èmä. Hän se hilljakkazeh ribajtti hambahissa kanua. Hilljane kučunda.
Pentuzet vilahtettih norasta, hypättih kanah. Hyö reviteltih sidä i telmettih sen ymbäri, uristen hyvästä mièlesta. Èmä istuj vardejnnassa.
Kazvettih revon pojgazet, i rebo rubej opastamah pojgaziè iččiè tabajlemah surikkoja, hijriè, oraviè, janölöja.
Pyydi hän kalua ynnäh reen i vedäy kodih. Vot hän ajau i nägöy: rebojne vièri sellälläh i viruu dorogalla. Dièdo lähti reestä, tuli revon luoksi, a se ni lijkahta èj, viruu kujn kuollut i sijnä kajkki. Vot liènöy vorotnikka akalla turkkih, — duumajčči dièdo, otti revon, pani regeh, a iče lähti astumah ièllä.
A rebo valličči ajjan i rubej lykkimäh kalan kalalla jalgeh, kalan kalalla jalgeh, kuni kajkkiè kaloja èj lykkinyt; a sen jalgeh i iče pagej.
– No, buabo, — sanou dièdo, — mittyön vorotnikan tojn miè siulla
turkkih.
— Missä?
— Ga sièlä reessä i kalat i vorotnikka.
Tuli buabo reen luoksi, — kaččou ga ni vorotnikkua, ni kaloja. Siidä dièdo dogadi, čto rebo oli èj kuollut. Gorjujttih, gorjujttih, ga luai ni midä èt.
Viärä luappane Miška söj kezän sygyzyn aloh täyven vačan. Talveksi hän luadi ičellä berlogan haudah i vièri sinne. Pezän typičči lumella, ga hänellä tästä on vièlä lämmembi.
Orava vajhtoj talveksi turkizen, kohendi pezän, laddjaj sammalda i kujviè lehtiè, čtobì lämmembi olis.
Rebo valmisti noran. Norassa pehmièlöjstä lehtilöjstä luadi ičellä sijan.
Pahembi kajkkiè on koittomalla hukalla. Vedeliydyy hän pakkazilla yölöjllä i pajattelou omiè hukan pajoloja.
Tuldih meččäh. Piästih vardejčenda
pajkkah suate. Šarikka juoksendelou kodizesta ymbäri,
njuustelou lunda, pitkäzeh vinguu. A dièdo i sanou:
— Midä, Šarikka, mejttä tänne gostjat
on käydy, harmuat hukat? Hyö ollah i
oldu!
— Mistä bä siè sen tijjat? — Kyzyy Miša.
— A miè hyvin maltan meččä kir'jah.
— Mittyöh sen mojzeh meččä kir'jah?
— Kačo vaj, lumi ved' langej veres, ken lunda myöte ni matkannou
ga jallen jattäy. Vot tämä i on meččä kir'ja. Kačo,
näet jallet — ollah kujn kojran. Tol'ko
vajn suuremat. Nämä ollah hukan jallet. A
kačo petljat nävytäh lumella. Se janis tänne
čokkeliydyj. A kačo nijn kujn ristazet ollah lumella.
Tässä varojt käveltih.
— A miksi siulla pidäy ne tièdiä?
– A kujn ba ilmajn! Jalgilöjdä myöte
siè i zvièrista vojt paeta i löydiä sen.
Otamma vajkka kondièn. Kačot, kunne sen
jalgi vedäy, no i vojt primièttiè händä.
Ken mečässä tièdäy meččä kir'jan,
hänellä mečässä èj varavuta. Kajkki se
on kujn knijga kir'jah maltajalla: Kačo i
luve.
Lähtièttih hyö pakkazeh. Kylmä, pimiè. Tiälä talvella päjvä monda kuuda èj ozuttauvu, sen sijah kezällä monda kuuda èj vouse laskeuvu.
Puuda tiälä èj ole vouse. Vot Ikvan tuatto i stroiu kodiè lumesta. Kezällä hän luadiu palatkan nahkojsta.
Tundran èläjat piètäh pedroja. Pedra iče suau ičellä jagälän lumen alda. Syyväh pedrat kajkki jagälä yhteldä pajkalda, ihmizillä tulou kajken kar'jan kera muutella tojzeh pajkkah.
Tundran èläjat syyväh pedran lihua. Pedran nahkasta ommellah ičellä sobua. Pedralla aellah tundran lumiè myöte.
Jugiè olis tundralla èliä ilmajn Pedroja.
Mänöy ljodokola lojttozeh poh'jazeh. Kunne ni kačahtat, kajkkièlla on jiä, jiä i jiä! I midä lojtommaksi, sida sangièmbi jiä, sidä jugièmbi on murendua ljodokolalla.
Laskièttih ljodokolasta aèroplana. Lähti se lendoh jiähizièn lagevuksièn piällä, èččimäh hiässä olijojda ihmiziè.
Jalgimäjn nähtih aèroplanasta, čto lumella virutah ihmizet. Hyö oldih èlossa, lijkuttih. Hejtettih hejllä syömistä. Radion kaute annetti tièdiä ljodokolalla, čtobì terämbi tuldas piästämäh ihmiziè- Ljodokola tuas rubej murendamah jiädä, luadimah ičellä dorogua.
Jalgimäjn "Krasin" piäzi ihmizih suate i piästi heidä. Počti vijzikymmendä päjviä oldih nämä ihmizet jiälöjn keskessä.
Mečissä kazvetah suuret puut. Nämillä puulojlla i plodat ollah ylen suuret. Puut ollah kogo vuuven lehtièn pejtossa.
Mečissä ollah linnut, mavot, i èrilazet zvièrit: leopardat, slonat, obez'janat. Lämmissä mualojssa kazvetah bananat, kofejnojt puut, čuajutuh'jot.
No on lämmissä mualojssa mojzet kohtat, missä vihmua èi olettele vuozina. Sièlä ni midä èi kazva — ni heiniä ni puuloja.
Tämä on pustìnja. Pustìnjassa on pesku i pesku.
Nämissä pustìnjan kohtissa ihmizillä auttau verbljuda. Verbljuda on ylen kestävä. Se vojbi kogonaziè päjviè olla veettä i syömizettä. Se kandau jugevyksiè i ihmiziè.
Tigra i levazvièri pohoditah miän kazih. Muga že hypitäh oman sualehen piällä, kujn i miän kazi hijren piällä. Vajgiè on vardejja kar'jua nämistä hišnikoista.
L'vitsa ojendi kynzikkähän luapan, a tigra irvisti hambahat.
— Hyö ollah miän kazin Mirkan nägöziè, vajn vovse èj olla mojzet
luaskovojt.
Pikkune tom
èj ole vessel
päjviä ni pal'moja
tahto èj vovse.
Bohatojl hyvä
on ilmane igä,
a negroja lyyväh,
hejl' nälgä i liga.
Èj sudre talvi vongu,
jo ajga mäni sen —
kevät lunda čongiu
i nagrau kizaten.
Kajkki nygy tässä
ajau talviè pojs,
I lindu tajvahassa
laulau vesselöjs'.
Talvi vièlä oppiu
pyzyö tässä ajn'.
A kevät sidä loppiu
i šumiu ièlleh vajn...
Valličči muamo hyvän laukan. Jura valoj vettä stjoklazeh vakkazeh i vakkazen rannojlla pani laukkazen. Dar'ja buabo lekuttau piädä i nagrau:
— Nu i ogoroda! Nu I ruadaja! Muatta vedeh, laukan istutti. Vuota urožajda.
Kolmen päjvän kuluttuo laukka työndi vedeh pačkazen juuriè. Yläh lähti nouzemah vihanda työnnös. Vihanda työnnös on valgiè, venyy, i joga puolella työndi idozet.
Min go päjvä – sen luemmiksi tullah idozet. Juuvah vakkazesta puhtasta vettä valgièt juuruot, Jura ihasteleuduu.
— Kačo, buabo, kujn laukka veen piällä kazvau. dijviydyy buabo, piädä punou, ähkäy:
— Oh, Jurane, mièleväne siè miän!
Miè èn tièdänyt, čto laukka muatta veessä vojbi kazvua.
Päjvät ajna pitketäh i pitketäh. Yö on kajkkejn pitkin talven alussa. A sen jalgeh joga päjviä päjväne öttau sildä minuttazin. Nouzou vähiä ajgazemmin, laskeuduu vähiä myöhemmin.
I vot tuli marta kuu. A marta kuussa, 21 päjvänä, tazojttuj päjvä yön kera. I päjvä — 12 čuassuo, i yö — 12 čuassuo.
Linnut tullah pöristen,
i mečät lehtilöjllä typpiy.
Puhtas tajvas sini on,
i päjvä lämmembi jo lièni.
I purrujn ajga, ozaton,
nyt tässä on jo ylen pièni.
Terämbi, terämbi kylvämäh – èi propustiè ni yhtä päjviä! Sièmenet mejllä jo ollah valmehet. Puhtahat, suuret. A vot kylvömašinat èi kajkki olla provièritut. Pidäy terämbi ne provièriè, čtobì ni päjvia èi propustiè uuvella kylvöllä.
Tulou Kevät, èj vuota ihmiziè, kiirehtäy.
Vot vejaldi jiän keskellä jogiè. A kylän tagua on joven punalmus. Tuas vedäy vezi jiän randah päjn. Vajn kojra muan kuuli – vedeh bul'skahti da terämbi veestä kublamah. Nouzi kujvalla kohtalla, pujstaldih – da gu työndyy juoksemah! Sen vajn i näimmä händä!
– Vasja, tämä on nijn gu miän lähtemäne Burenka – kirguu Mašutka. Kačo, da se oigièh jogeh päin...
Juoksou lähtemäne jogeh päjn, a sen jalgeh Žučka, hyppiy, haukkuu... A lähtemäne juoksou Žučkasta. Vot hän jo on juuri joven rannalla. Nägöy Maša: Burenka juoksi rannasta i sejzattuj jiällä. Jiä lautta, millä sejzoj Burenka, halgej, i sen umbari ozuttauduj vezi...
– Vièy jiä lautta miän Burenkan! — kirguu Vasja.
Jiä lautta hilljazeh ujvau ajna lojtommaksi. A Burenka žiälittävästi mörizöy. Vasja kačahti i nägöy: rannalla puu pajnunut jogeh. Hyppäj hän alahazella oksalla.
— Mašutka! — kirguu hän. — Tuo tänne bagra ... Kačo sièlä, rannalla.
Vasja riuhtaj bagran, hyppäj oksasta jiällä Burenkan luo, tartuj bagralla puuh. Keräj Kajkki väet, pidäy lujasti bagrua yhtellä käellä, a tojzella käellä jahkiy Burenkua randah.
Sijdä Mašutka tabaj lähtemäzen i vedi sen ičen luo randah. Sebäjlöy hän omua suvajttavua lähtemästä. A Burenka armahasti nuolou hänellä rožiè, käziè, i hilljasti mörizöy. Ihastuj.
Kerran miè venehel halgoh lähtin.
Nijdä mejl jovesta keviällä ajau.
Ajan da tabualen. Vezi vajn nouzou.
niän – yksi èj-suuri suarine on,
i janikset säristäh joukol sen piällä.
Ajojn sih miè: ne vajn perretäh korviè,
iče ni pajkasta. Otin miè yhten,
tojzilla käskin: — Hypikkiä iče!
Hypittih janikset minun, — da i hyvin.
veneheh istuoti viär' silmä joukko,
suarukka ynnäh sih kadoj vièn alla.
– Se-se, miè sanojn, — älgiä ni kijstäkkiä...
Kuunnelkua, janikset, Mazajda, dièduo ...
Randazeh parren miè plotno sih liččajn,
venehen sivojn i — hypikkiä! — sanojn ...
Janikset hypittih täyvellä väellä!
A miè nijllä — Y-uh! Terämbi, zvièrizet!
Kačo siè, viär' silmä pagene nyt,
a talvella vastah vajn miul' èlä puutu
Ammun ku-buh! i vièrit... Uuuu-h!
Hyvän siän ajgah hyö lennettih sadoja kilometrojda päjvässä. Matkalla nijdä tabaj tuhu. Suat linduloja hävittih matkalla. Enzimäjziksi tuldih suamoit vägevimmat.
Nyt hyö lebäyvytäh. Hyö kävelläh muada muöte i kajvetah sidä luilla njokilla.
Sluččiuduj, toven juoksi hukka. Brihačču rubej iändämäh: — Tänne, tänne, terämbi! Hukka! Mužikat duumajttih, čto myös muanittau, — èj lähtiètty. Hukka nägöy — varata èule midä: lagièlla tappoj kajken kar'jan.
Nu, lähti, nu, lähti! Hop, hop, hop! Vejallettih. A se oli murennut kengä, ynnäh oli mudah kiäriydynyt. Vot on kala!
Muga èj ni lähtenyt. Tuli kevät. Suli lumi. Mua lièni musta. Vereksyöllä
tulou pellosta päjn. Valljasti Fedotta oman Savraskan pluugah. Ajau omua
muada kyndämäh. Kyndäy Fedotta, pluugalla pajnuu, selgiä èj žiälejče.
Puolen päjvän ajgah juoksou pellolla Grišuha. Kandau tuatolla lejbiä
kannikan da vuassua butìlkan.
A Savraska odva jalgoja vedelöy. Talvella syömizet oldih pahat.
Hejnä puoleksi ollen kera annettih. Syöy Fedotta da tuas ruadoh kijni.
Da yksin äjia èt rua!
Kolhoznikojn luona.
Sillä že huomneksella i kolhozassa lähti ruado. Vièlä illasta kolhozah traktorat tuldih. Ajgazeh huomneksella tartutettih traktorojh pluugat kuuven lemehan kera i työnnettih hoduh.
Mänöy traktora peldoloja myöte, tazaziè, levièlöja lajnehiè kiändäy. Puolen päjvän ajgah murginojttih kolhoznikat. Pohodnoj kuhnja toj pellolla hijlavan murginan. Murginojttih traktoristat, i uuvestah traktorat ruvettih puhizemah i liikuttih pelduo myöte. Ildah suate kynnettih suuri peldo.
Kuluj kezä. Fedotalla lejbiä rodiuduj vähä. A kolhoza Keräj bohatan urožajn. Nägi Fedotta, čto kolhozassa ruadua on kebièmbi i kajkki on parembi. Ènnen kevättä stuppi Fedotta kolHozah.
Midä ruadua, čtobì lähtis diädä Stepana ambarilda päjn. Pridumajttih vihollizet poltua hänen perti. Možet, lykkiäy yhtehizet hyvyöt i juoksou omiè hyvyziè piästämäh.
Kujn duumajttih muga i ruattih. Sejzou Stepana vardeiččemassa. Hilljajsta on ymbari. I vdrug kuulou iänet kylän puolelda. Nägöy: požara. Rahvas juoksou. Iännetäh hänellä: Juokse, terämbi juokse, Stepan, siun perti palau!
No Stepan ni sijasta ej lijku. Hajruttih vihollizet. Èj lähtenyt Stepan diädä omiè hyvyziè piästämäh. Kajkki pohjah suate hänellä paloj, a kolhozan sièmenet hän piästi.
Kolhoza premirujčči Stepanua: Perti hänellä uuzi stroittih i sovat uuvet kajkella hänen perehellä annettih.
Kiuru laulau čomembah
i päjvän sugahissa palau:
— Miè laulan tässä keviäh näh,
mejl kevät vesselyttä valau!
Puuttuj kulakka kladovšikaksi kolhoznojh skluaduh. Sanou häi sobranièlla:
— Pidäy dobejččiuduo kolhozassa korgièloja urožajloja. Pidäy kylviä pellot
valittulojlla sièmenillä.
A midä hän ruadau?
— Annas vajn miè puhdistettulojh sièmenih liziän murduo. Anna kylvetäh
murdo sièmenillä — urožaj pahembi liènöy.
Kulakka puuttuj konjuhaksi kolhozah.
Pagizou iäneh kolhozassa:
– Hevot kolhozassa pidäy olla kylläzet, pidäy olla porjadkassa, ajna ruadoh
valmehet.
A midä hän ruadau?
Syöttäy heboziè pahojn. Juottau heboziè èj aijoissa i èj täyvelleh.
Kagroja varrastau. Hevot pahetah, a hän on hyvässä mièlessä.
Kulakka traktoristaksi puuttuj. Hänen sanat: – Kynnämmä pellot srokkah suate,
miän brigada on udarnoj!
A midä hän ruadau? Missä gajkkazen, missä vintazen traktorasta kiskou.
Murennettu on traktora. Ruadua èj voj. Ruado on keskustettu. Srokkah suate
sidä èj vìpolnittu.
Hvattiuduj konjuha piästä, rubej vongumah:
— Lejkattih! Parahat hebozet vièdih!
Juostih kolhoznikat. Midä ruadua?
A kolhozan predsedateljalla ammujn jo Silantij i Petra primetalla oldih.
Hot' i tuldih hyö kolhozah da ajna pejtoči kolhoznolojn dièlolojn piällä
muristih. Konza kolhozassa on vahingo — hyö oldih ihastuksissa.
Predsedatelja kahten kolhozan členan kera lähtièttih Silantièn luo. Èule
händä. Hyö Petran luo. I händä èule. Vot on slučaj! Parahiè heboziè èule,
Silantièda èule, Petrua èule.
Ruvettih èččimäh. Löyttih Silantiè i Petra, a hejjan kera i heboziè.
Silantij i Petra okaziuvuttih èndizinä kulakkojna. Heboziè kiännytettih
kolhozah, a varrastaiè suudoh annettih.
Vot i Pervoj Majja tuli, no sejzotah vièlä vilut. Poh'jazen lapset kylmäh har'jauvuttih. Bojkosti i vesseläh männäh hyö yhtessä suurièn kera pervomajskojlla demonstratsièlla. Hyö varustettih pruazdnièkaksi fluagat, plakatat, kruasittih škola. Ihastuksella astutah hyö fluagulojn i plakuatojn kera sovièttah päjn, pajatetah pervomajskoloja pajoloja.
Loppuj demonstratsiè. Kijrehtetäh lapset školah radiuo kuundelemah, Moskovskolojlla škol'nikojlla kir'jasta kir'juttamah. Himottau hejllä kerduo lojttozilla tovariššojlla, kudamilla nyt on kevät i tsvetat, kujn hyö, poh'jazen lapset, lumen i jiälöjn keskessä pruazdnujjah Pervojda Majjua.
Varuau Tanja: lähtöy tuatto ilmajn händä.
Midä mojsta vojs priduumajja, čtobì havaččuo?
— Pridumajčin, pridumajčin!
Yjnoj tuatto. Tanja postelista hyppäj,
otti nuorazen, yhten ag'jan sidoj tuattoh
kengäh, tojzen ičellä kädeh kiäri i
rauhassa ujnoj.
Havaččuj huomneksella tuatto. Vedi kengän — èj tule, myös vedi — a èj
tule. Kaččou — nuorane on sivottu.
— Mibo šuutkiè Tämä on?
Vedi nuorasta kovembah, riuhtoj, riuhtoj. Tanja čut postelista èj langennut.
Ringahti. Kujn nägi nuorazen, muga kajken i mujsti.
— Tämän miè sivojn. Varajn, čto èt nostata.
Nagrau Tanja: ihastuj, čto i hän tuaton kera rabočolojn pruazdnièkalla mänöy...
Vanja ajau dièdon kera,
gordo nostau yläh piän.
Vanja, linnah?
Lejvän kera.
Nouze regeh, istuo, viän!
Esli villjua rabočolojl
kezällä myö ruamma,
ga sijah traktoran i sijččua
Hejldä päjn myö suamma.
Nägöy Petrun'ka: koit suurièn ikkunojn kera kolmeh, nelläh riädyh.
Kodilojssa magazinat.
A tuatto sanou:
– Linnassa on äjja kajken luaduziè magazinoja. Tässä jallaččiloja myyväh,
rinnalla on buločnoj. A vot sièlä knijga magazina. Myö siun kera huomenna
sinne knijgojn piällä lähtemmä.
Sijriči kodilojsta i magazinojsta trotuaroja myöte ihmizet astutah,
kijrehtetäh. Èj nähnyt Petrunja kylässä tämän mojsta ihmizièn äjjyttä.
Kačo uuliččua myöte tramvaj mänöy, sijnä rahvasta on täyzi. Da vièlä
avtomobiljat ièlleh-jarilleh ihmiziè veellah. Ruvettih uuličasta pojkki
mänemäh. Vdrug Petrunja hypähti, pöllästyj: tagua päjn fìkajčči i ajoj
strašnoj zvièri.
– Se on avtobussa, — sanoj tuatto.
Minutan kuluttuo Petrunja äjjallä ringahti:
— Tjatja, tjatja! Kuut! Kačahta-vajn! — i hän ozutti tuatolla jarkolojh
èlektričeskolojh fonarilojh päjn. Kiändyj tojzella uuličalla.
— Min mojzet korgièt truvat! Naverno suuret päčit ollah tässä koissa,
ozuttau Petrunja.
– Se on fuabrikka. Sièlä sijččua kuvotah, – selitti hänellä tuatto.
Esli èttä tièdäne dorogua, kyzykkiä militsioneralda. Hän ajna tejllä avuttau.
Vot i vièlä ostanovka. Tuli najne lapsi käessä. Jugiè hänellä on pidiä lasta. Kačahti ymbäri — èule pajkkua. Kajkki detskojt sijat on zajmitut. Nägi Vasja, čto tuli najne lapsen kera, a svobodnojda sijua èule. Nouzi i sanou: – Istukkua, a miè sejzon.
Istumma myö stolan tuaksi i rubièmma čuajua juomah. Nu, tästä työ iče sanotta, midä linnasta on tuodu. Mänemmä kolhoznojh sarajh. Vot kirves, stojkka, pluuga, mašinat: molotilka, vejalka, sejalka i muut. Kajkki on linnasta, kajkki on luaittu linnalazilla rabočolojlla. Kačahtamma sel'sovettah, izba-čital'njah. Joga sijassa mejllä rubièu kaččomah linna.
I učitelja tože on linnasta, i douhturi i agronoma. Kajkki hyö opastuttih linnassa.
Linnojssa pečatojččiuvutah knijgat, žurnalat, gazetat. Nijstä vojbi tijjustua, midä luaitah meillä muassa, kujn ihmizet èletäh tojzissa mualojssa. Hejstä voj tijjustua, kujn parandua èlos i naluadiè hozjajstva.
Počtal'ona lähti. Mitja otti žurnalan,
rubej kaččomah kartinaziè i lugemah.
— Miksibä hyö miuda Moskovassa tiètäh?
Neuželi miuh nähte pisateljat sočinittih i tipografièssa pečatojttih
žurnala?
Murginan ajgana Mitja kyzyj tuatolda:
— Tjatja, a miuda Moskovassa Tiètäh?
— Nu vièbo se. Kajkki vajn siusta i duumajjah, — nagroj tuatto.
— A kujn ba Moskovassa miun adressatijjustettih?
- Èn tijja miè, armas, Ken tämän siulla udruži. A jo ken tahto da andoj siun
adresan. Muuten počta èj tuonus.
— Tjatja, a razve počta vedelöy? Miulla počtal'ona jalgazin toj.
— Počtua rauda dorogua myöte tuodih.
— A rauda doroga mistä miuda tièdäy?
– I rauda doroga siuda èj tijja. Kontorassa žurnalah klejjah adresnojt
jarlìčkat. Sijdä annetah počtalla. Sièlä počta razberitah i työtäh rauda
dorogua myöte joga puolella. Vot i siun adressua myöte tuodih, kujn on
ozutettu konvertalla. Vajn adressa pidäy kir'juttua ojgejn.
Tojzena päjvänä Mitja saj kir'jazen diädä-krasnoarmejtsalda. Diädä kir'jutti, čto hän vìjpišši Mitjalla žurnualan.