N.A. Anisimov
BUKVARI
Kargosizdatta - Petrozavodska 1938
N. A. ANISIMOV
BUKVARI
Utverdi Karel'skojn ASSR Narkomprosa
Uvvestah luaittu kolmas izdanija
KAREL'SKOI GOSUDARSTVENNOJ IZDATEL'STVA
PETROZAVODSKA 1938
Mm
am
am | ua
au | au
ma-ma
am-am
mu-mu
ua | mu
au | mu
Rr
ra-ma
u-ra
ra-ma | ru-ma
u-ra | mu-ra
Mura, au! au!
Oo
o—ra | Ro-ma
o-ma | Mu-ra
Roma, ura! ura!
Mura, ura! ura!
Mama, ura! ura!
Tt
ta-ta
ma-ma | Ro-ma
ta-ta | ru-ma
o-ma | to-ra
o-ta | To-ma
Tata, Mura.
Tata oma, Mura oma.
Ro-ma
ta—ta | to-ra | ma-ma
tu-tu | mu—mu | ra-ma
Roma tu-tu-—tu!
tu—ru-ru!
Roma, Mura, Mama-ura! ura!
Hh
na
na | on | no-ra
Na-ta | no | nu
Nata, na ota ...
Mura, na ota ...
Kk
ka-na
na | ka | o-ma
ka-na | ka-ta | ko-na
Kana-ka-ka-ka!
Oma kana
Mama, ota kana.
ka-na | ta-ta | ku-ku
ko-na | ka-ta | mu-mu
On mama. On Roma.
On nata. On Mura.
A tata on ...
Ll
Ka-la
ka-la | ku—lo | lo—to
ko-lo | tu—lo | lo-ma
ku-lu | ta-lo | lo-mu
Mama, na kala.
Tata, ota kala.
RoMa, na ota loto.
Ee
me-la
me-la | o-le | ke-ro
ka-te | tu-le | ke-ta
ta-lo | Le-na | no-ra
On mela. On kate.
- Roma, tule ota mela.
- Lena, na ota kate.
tuk tuk
o-le | tu-le | ken
o-len | tu-len | ket
o-let | tu-let | ke-nen
Tun! Tuk! Tuk!
- Ken olet?
- Olen Lena.
Ii
I-ra
I-ra | u—ni | o-li
i-lo | mu-ni | tu—li
ki-lo | mo-ni | lu-mi
Ki-no ni—Mi P Ile—Mi
Oli kino. Tuli Ira.
Tuli i Nina. Tuli Lena.
Tuli i Rita.
Kuni oli kino, oli ilo.
ka-na ka-nat.
ta-lo | ku-kat | lu-met
ta-lot | tu—kat | ni-met
lo-mat | no—rat | me-ret
Natan kana.
Kana muni...
Tuli Nata.
— Mama, Mama! Kana muni!
Ni-na | ku-lu | me-lan
Ni-nan | ku-lun | ta-lon
ki-no | lu-kun | ma-man
ki-non | lu-kut | ta-tan
Kenen kukat?
Kukat Ninan.
Kenen on Nina?
Nina on maman i tatan.
ua, uo
mua | tuo | nuo-ra
mua-mo | tuo-mi | nuo-le
kua-la | luo-mi | nuo-ri
ka-lua | ta-luo
ka-nua | ki-nuo
Tuo on nuori tuomi.
Tuomen luona nuoret Timo i Lari, Lena i Mari, Kira, Ira i Mira.
Vv
vuo-na
va-la | o-vi | vuo-na
ko-va | ki-vi | vuo-ta
ku—va | vi-lu | vuo-ro
Vo-va | tal—vi | vua—ru
Vuona oli nuori.
— Ime, vuona, ime.
Vuona imi. Vot on Veran vuona.
Kar—ta | tur—ki | ter-va
mar-ka | kor-va | tor—vi
tar-ka | ver-ko | vil-ka
tu—lov | kuv—li | kiv-ru
va-luv | tuv—li | rev-na
Tuvli kova tuvli.
Tulov talvi. Tulov vilu.
Talvi kuluv, kivru tulov.
Kivru lavlav - korva kuvlov.
Ss
ki-sa
u-sa | as-tu | sar-vi
sa-na | kas-tu | sal-mi
su-la | os-ta | sol—mi
suo-la | kos-ke | sor-mi
Kisan nimi on Murka. Murkan korva on tarka. Turki kisan losniv.
-MurKa! Murka! Kis-kis-kis!
Murka nosti korvat.
kos-ki | sa-nat | ok—sa
kas-ki | su-lat | suk-si
kes-ti | so-vat | kan-si
Ken min osti.
Vera osti uvvet sukat.
Sima osti suvan.
A Semo osti sukset.
Vot ken min osti.
Jj
koj-ra
aj | koj-ra | a-vaj
oj | muj-la | to-raj
voj | voj-na | kaj-vo
toj | toj-ne | kuj—va
Mira nosti sormen i sanoj:
– Istu, kojra, i kuvle!
Kojra istuv, i suvn avaj.
I Mira istuv.
Aj kojra! Aj Mira!
An-ni
an-na | van-na
kan-na | tun—ne
o-le | su-kat | kot-ta
ol—let | suk-ka | mit-ta
ol-len | va-kat | ot-ti
ke-lo | vak-ka | let-tu
kel-lo | tuk-ka | ket-tu
Anni rukka, musta tukka,
kullan kassa, maman kukka.
Ee
é-lot
é-lo | éj | kié-li | vié
é—lot | ét | mié-li | ki-vié
é-lon | én | lié-mi | le-vié
mié | si-lié
sié | si-éni
Ka on éluo. Élot osti tata, osti mama i osti Vovan velli Timo.
Vova otti kellon. Oli miéli ottua kellon kiéli, a kiéli on kijni.
nié-mi | os-tav | taj-vas
sa-vié | nos-tav | vas-taj
vié-ri | kos—kov | kuj-vaj
Talvi
Tuli talvi. Oli lumi.
Kiran velli Semo sanov:
– Kira, mié istun, olen valmis.
Katti sanov: —
– Lena, i mié olen valmis.
Kira sanoj: — Semo, Katti, on vilu?
– Éj ole, éj ole vilu.
il-lat | kié-let | suo-laj
sil-lat | sié-net | muj-laj
kel-lot | sii-vet | kuj—vaj
vel-let | kui-vat | kaj-voj
Miksi kivet
Sillan alla oli tukku kivié.
Ne tukkui Veran velli.
– Miksi kivet?
– A sié voit arvata?
– Voin!
Ää
ke-rä
ke-rä | é-lä | tä-mä
te-rä | vié-lä | täs-sä
ne-nä | sié-lä | mä-ne
nä-re | tiä-lä | vä-li
Kiska Murka i kerä
Mi tämä mojne ollov?
Vot mié sen ...
Kerä viéri. Kiska Murka – siélä, kerä tiälä.
siä | nel-lä | vet—tä
siä-ri | väl-lä | met-tä
liä-vä | sej-nä | nij-tä
kiä-mi | ke-räi | kij-tä
Oli lämmin.
Kojvun alla on siéni.
Sen luona on tojne. Tuo on kolmas, i nelläs, i vijves.
Aj mi on! Vera keräj kajki. Tata siénet suolaj.
Pp
pi-la
pi-la | po-la | pol-vi
pi-li | po-ro | pel-vas
pi-no | pe-ro | lop-pu
pa-ne | pe-rä | sep-pä
pa-lo | pu-re | lep—pä
Otti Lari pilan. Tuli puvn luo.
– Vot on pitkä puv. Mié pilin sen
pojkki.
Pila on suvri, a Lari piéni.
Lari éj voj pilié.
pe-stä
pol-ka | pej-tä | lop—pié
par-ta | päj-vä | kop-pié
pit-kä | pié-ni | näp-pi
kap-pa | pol-ta | lap-si
— Kira, vettä on? – On.
— Mujla on? – On.
– Korvat vojt pestä? – Vojn.
– A piän vojt pestä? – I piän voin.
Hh
huk-ka
ha-vu | nah-ka | pa-ha
hi-mo | tah-ko | pu-hu
har-va | täh-kä | vi-ha
huk-ka | tuh—ka | li-ha
Oli vilu talvi. Hukka tuli pellon
piäh. Hän on harmua, lajha. Tässä
tuli vastah tojne hukka. I tämä
hukna on lajha.
– Élä tule vastah, kojra. Hukan hammas on terävä.
Yy
yk-si
yk-si | ky-lä | sy-vä
y-len | ky-ly | syv-vä
yn-näh | hy-vä | ty-tär
Yksi, kaksi, kolme, nellä!
Yksi, kaksi, kolme, nellä!
Kaikin yhtessä! ura, ura, ura!
niin astutah lapset kylän pihua pitkin.
vojm-ma | pujm-ma | sajt-ta
tojm-ma | lojm-ma | kejt-ti
sajm-ma | tojt-ta | pejt-ti
Muamo sanoj: – Katti, kejtä syvvä.
Katti kejtti i sanoj:
– Rokka on valmis, vojmma syvvä.
A piéni Mari sanov:
– I Mié tahton rokkua.
Ki-vis-ti | kej-te-täh
é-let-tih | pej-te-täh
soj-te-tah | pit-ke-täh
am-mu-tah | ku-ma-tah
Päjvät pitkettih. Lumi suli.
Piha kujvi. Liéni lämmin.
Tuli lapsilla vesselä.
Hyvä on hejllä savussa.
Savussa ollah kajken kylän lapset.
Dd
pa-da
sa-da | rav-da | od-va
mu-da | pov-da | kod-va
sa-du | ka-doi | lad-va
ko-di | si-doi | par-da
Mama osti kaksi padua. Toj kodih.
Yksi oli savi pada, toine oli
ravda pada.
– Dina, vala padoih vettä.
Dina valoj. Savi pada vuodi.
Tata kiäri sen tuohella.
Verkot vedeh i kala padah.
Öö
löt-tö
yö | myö | mök-ki | löt-tö
vyö | työ | tyt-tö | pö-ly
syö | hyö | pyö-rä | lyö
Kylän revnassa oli vanha mökki.
Mökissä éli tyttö. Mökin lähällä
oli suo. Suolla éli löttö. Nyt éj
ole mökkié, éj ole suoda. On kodi
i on kujva peldo. Lötöllä pidi
lövdiä tojne éländä paikka.
syö-dih | öh-käv | löv-ly
myö-dih | röh-käv | syöt-ti
lyö-dih | lövh-käv | pyö-rit-ti
Puavila syöttäv kojrua, silittäv.
— Syö, kojrane, syö. Myö ni ken
sivda émmä lyö.
Kojra syöv i pyörittäv händiä.
Yöllä kojra havkkuv.
A Puavila éj kuvle.
Bb
bua-bo
bo-ba | buo-la | lej-bä
bua-bo | bul-ka | ke-bié
so-ba | hua-ba | he-bo-ne
re-bo | kob-ra | ka-ba-lo
Miän buabo on ylen vanha. Oli i hän nuori.
Sillojn hän oli kövhä. Vähä oli lejbiä.
A mi mojne on bulka, hän i tiédänyt éi.
Sobua ombeli pijkoista.
Nyt buabo éläv hyvin. On kajkkié kyllällä.
buk-va | kar—ba—lo | kär—bä-ne
bab-ka | kä—bä-lä | ba—ra—ba-na
Lapset lähtiéttih buolah. Kerättih
kodvan. Rubej tulemah ilda.
Kiännyttih kodih päjn.
– Lapset! Rebo! — sanoj Semo.
— Missä?
– Tuola on tukku varbua, läbi tukusta
ruskottav.
Mändih lähembäh, a siélä ruskié Kivi.
— Nu i rebo! Aj da, Semo!
Zz
kä-zi
kuv-zi
ke-zä | kuv-zi | kuk-ka-zet
ki-za | pua-zu | kel-lo-zet
ve-zi | zua-la | päj-vä-zet
ka-zi | kon-za | koj-vu-zet
Liza kävyv lapsién saduh.
Hänen sizär Zina viélä éj kävy
– on piéni.
Konza Liza tulov kodih, hän énziksi
sanov:
– Zina ozuta käzié!
za-vo-da | bö-ri-zöv | ky-zyj
za-bo-ra | kö-bi-zöv | py-zyj
kol-ho-za | ku-bi-zov |sej-zoj
Zavoda
Zaharan velli Ijvana éläv linnassa.
Hän ruadav zavodassa. Zavoda on suvri,
uvzi. Zavoda ruadav yöt i päivät. Éj ni
konza sejzo ruavotta.
Ijvana ruadav siélä énzi vuot-ta.
y
byst-ryj
Ko-py-tov | ol-dyh | sa-not—tyh
Ko—ry-tov | tul-dyh | mu-ret-tyh
os-tet-tyh | pan-dyh | ruat-tyh
Kolhozah ostettyh uvven hebozen.
Tuodyh ilda päjvällä i sivottyh pihalla.
Tuldyh rahvas i pajstyh:
— Vot on hyvä hebone! Hebozella
annettyh nimen "Bystryj".
sto-la | sta-li | bri-ha
sto-ka-na | klu-ba | bro-ni
stuv-la | klet-ka | tru-ba
Kyläh luaittyh uvven kluban.
Ostettyh stuvlua, stolua. Brihat nijdä
kanneldyh klubah. Sejnillä pandyh plakattua,
kartinua. Liéni hyvä.
Čč
čua/sut
mi'ččy
ka-čo | čir-ka | čik-ko
ku-ču | čur-ka | čor-pa
é-či | čak-ka | čir-ku-ne
čo-ma | sin-čo | čir-ka-ne
Katin velli tuli linnasta.
Katti hyppäj hänellä vastah.
– Midä, vejkko, tojt?
– Kačo, midä, tojn.
– Čuasut da miäčyn!
– Čuasut ostin čikolla, a miäčyn sivlla.
Käzittä, a risujččov.
(pakkane)
oč-ča | meč-čä | val-lič-či
vač-ča | lavč-ča | či-pet-ti
puč-či | vejč—či | ču-rat-tyh
päč-či | kač-čuo | é-čit-tih
Oli kezä. Liza éčči poččié.
– Lena, missä on miän počči?
– Kačo! Počči on kanuavassa.
Liza kuččuj: -Čukki, čukki, čukki!
Tuli počči röhkön ke. Sorkat mustat,
vačča musta, kärzä musta, yksi očča
puhtas.
– Oh sié, počči, počči! Kylyh pidäv
sivlla kävvä.
Gg
knij-ga
su-ga
ol-gi | kiä-gä | kag-la
on-gi | ma-gié | niég-la
la-gi | val-gié | siég-la
re-gi | muj-gié | do-ro-ga
Piéni Lida tuli gostih buabon luoh.
Lidalla valgiét tukat, suga piässä.
Buabo istuv, očkat nenällä, lugov knijgua.
Kaččoj Lida, kaččoj i sanoj:
– Baba, osta mivlla očkat.
– Miksi pidäv očkat?
— Lugié tahton, kujn sié.
— Hyvä, – vastaj buabo.
I osti Lidalla knijgan
kä-gi | poj-ga | kiv-gua
nä-gi | sij-ga | räj-gäj
si-ga | ren-gi | nag-roj
aj-ga | kur-gi | nuag-la
Havgi éläv lammissa. Hambahat hänellä
ollah terävät, kujn niéglat. Havvilla
ajvin himottav syvvä. Dogadiv hän särrin
— i särgi puvttuv vaččah. Ujdav lähičči
ahvenut – i hän éj piäze havvin hambahista.
Čuglahtav vedeh löttö – i parahiksi havvilla
zakuskaksi.
'
pal'—to
kon'-kat
kol'-ča | tyl'-čä | sel'-gä
pal'-ča | kyl'-mä | näl'-gä
kon'kat | sil'-mä | pil'-vi
Tulov kezän loppu. Lähenöv sygyzy.
Veralla on kaheksan vuotta. Hän vuottav,
konza vojt lähtié opastumah.
Pal'to rippuv vuarnassa, sumka on
pal'čalla, kon'kat lavčan alla.
Vera on valmis.
sil'-mä | kyl'-mä | kyl'-vi
sol-mi | kul-ma | kyl'-gi
pil'-vi | syl'-gi | pal'-ča
pol-vi | sul-ga | pal-ka
On huomnes. Yön aloh mua kyl'mi.
Lunda viélä on vähä. Lapset pandyh
pal'tot, otettyh sumkat kajnaloh i
lähtiéttih ruavolla.
Mih ruadoh lapset männäh?
Suvreh ruadoh — opastumah.
Šš
Ša-rik
Mi-ša | kua-ša | ško-la
Ma-ša | šuap-ka | škuap-pa
Da-ša | šta-nit | ška-tul-ka
Pa-ša | ku-šak-ka | šliäp-pä
Mišan kojralla on nimi "Šarik".
Miša viskaj lastun vičikköh.
— Šarik, éči, tuo tänne!
Šarik lövdi i toj. Miša viskaj lastun
vedeh.– Tuo, Šarik!
Šarik hyppi vedeh, tembaj lastun i toj.
Šarikan mojsta kojrua éj ole ni kellä
školan lapsista.
i-has-tuk-sis-sa
mu-he-lojt—ta-mah
ka-čah-te-le-mah
Ihastus.
Puavila tuli školasta ihastuksissa.
Vesseläh muhahtelov, kačahtelov tuattoh
päjn.
– Midä, Puavila, muhelojtat?
– Mivda školassa tänä päjvänä kijtettih.
– Mistä?
– Kajkilla urokoilla sain "otlično".
– Moločča, Puavila, čto hyvin opastut.
I tuattoh rubej muhelojttamah.
Ja ja
Ja-ša
Ma-nja
a-ja | O-lja | Bo-rja
o-ja | Po-lja | Du-nja
Zo-ja | Ko-lja | Va-nja
Piéni Jaša on Manjan velli.
Jaša hyppiessä satatti jallan i rubej
itkemäh. Hiérov käzillä sil'mié, Mölizöv.
Kyvnelet tiputah läbi sormista.
Manja otti puhtahan ripakon i kiäri
Jašan jallan.
Kuni Manja Kiäri, Jašalla kyvnelet kujvettyh.
Nagrav: – Ka, nyt éj kivistä.
si-ja | si-jal-la | paj-jat
siä | siäl-lä | poj-jat
pa-ja | pa-jas-sa | aj-jat
piä | piäs-sä | kaj-jat
Oli hyvä talvi siä. Lapset čurattyh
regyzillä.
Mišua vedi uhuabah i hän langej
myrčin-märčin.
Raja kuččuj: — tulgua tänne! Tiälä on hyvä
sija, éj ole uhuabua.
A Miša éj tijja -itkié, vajn nagrua.
Lunda mäni pal'ton alla, šuapkah i
pajjan alla.
jal'-gi
jal-let
jal-ga | aj-jan | jaj
jal'-gi | äj-jan | jajn
jajč-čä | ja-nö | jajt
Jänön jallet
On jarven randa. Rannalla ollah Zoja
da Petja.
– Zoja, kenen tässä ollah jallet?
– Ne ollah janön jallet.
– A missä on janö?
— Janö pageni meččäh, täh vajn jallet jätti.
— A millä janö jätti jallet?
— Jallojlla.
har'-ja | tyh'-ja | oh'-jak-set
kar'-ja | poh'-ja | kirj'-ja-zet
kor'-ja | lah'ja | marj'-ja-zet
Énnen miän kylä oli kövhä.
Vähä oli rahvahalla lejbiä, vähä lehmiä
i viélä vähembi hebozié.
Nyt mejllä on kolhoza.
Liéni suvri kar'ja lehmiä, viélä suvrembi
kar'ja lammasta. On äjja hebozié.
Éj tyh'jat olla i ajtat — on lejbiä.
Piénillä lapsilla ollah jaslit.
Jojo
jo | ku-jo | ka-jok-si-ne
jor-ši | pa-jo | maj-jos-sa
jov-hi | njok-ka | si-jojt-tav
Tuli Vasja joven randah ongittamah.
Istuv puvn tyvellä, ongittav.
Olis ajga jo kodih männä, da ylen hyvin
rubej ottamah kala.
Sillä keskié ongi tartuj joven lomejkoh.
Jovhine sijma kesti, a ongen njokka katkej.
– Nyt jo vojn männä kodih, — duvmajčči
Vasja.
Uvzi silda
Énnen jovesta pojkki oli paha vanha
silda. Oli paha aella i kävellä.
Sen sillan vej kevät vezi.
Soviétta luadi uvven sillan.
Nyt sidä éj ota vezi. Silda on luja i
hyvä. Vojt aella mašinojlla – éj vabize.
Sillan luona joga päjviä Johora ongittav
joršié.
Kaksi kol'čua, kaksi njoknua,
a keskellä nuagla.
(Nozničat)
Juju
Ju-ra
juo | Ju-ra | Ko-ljua
juo-ta | Ju-lja | Va-njua
juot-ti | Nju-ra | kir'-ju-ta
juok-si | Lju-ba | tii-jus-ta
Savussa kazvoj juablokka puvda.
Juablokat ruvett'ih sualistumah.
Diédo Juran ke tuld'!h ottamah sualehié
juablokkojda. Juralla rubej himottamah
juvva. Hän rubej kuččumah:
Julja! Tuo tänne juvva!
Diédo sanoj: — Sié syö juablokka.
Sijdä i juvva éj pié.
Oktjabrjatat
Miän nimi — oktjabrjatat.
Myö olemma vesselät.
Mejllä évle lijgua sanua:
Ole valmis!
Ajvin valmis!
Sejzatumma kajnin rjadah
Yhten suvren otrjuadan.
Sanomma myö kovah iäneh:
Ole valmis!
Ajvin valmis!
ju-vä | ju-ry | ju—ri-zöv
ju-viä | jur-kä | ju-mi-zöv
Kolhoza osti kyl'vö mašinan. Se on sejalka.
Sejalkah pandyh rugehen juviä. Valljastettyh
puaran hevosta. Ruvettyh kyl'vämäh.
Juvät hyvin mändih muah.
Kazvav rujs. Rugehen lejkatah i pujjah
mašinojlla. Juvät javhotetah.
Javhosta pajstetah lejbiä.
Žž
žij-va-tat
žes-ti | mu-žik-ka
žua-ri | kuo-ža-li
Ženja kir'jutti doskalla —
– Kodi žijvatat: hebone, lehmä, härgä,
počči, lammas, čiba, kojra.
Jura kyzyj: – Mié én tijja, mi on härgä?
Ženja vastaj: – Se on häkki.
– A počči Mi on ? – Kyzyj Ljoša.
– Se on siga — sanoj Olja.
– A čiba? — Kyzyj Petja.
– Čibua tojzin sanotah — koza — sanoj učitelja.
Fd
fla-ga
fo-na-ri | fa-tié-ra
for-ma | kan-fiet-ta
for-toč-ka | fuab-rik-ka
Miän školassa on pionerskoj komnatta.
Siélä ollah kruasitut stolat, uvvet
stuvlat, gorna, barabana i muvda.
On knijgua, žurnualua, gaziéttua.
On viélä pionerskoj flaga.
Flaga on ruskié, a kistit kuldazet.
Flagalla on kir'jutettu:
"ole valmis!"
"Ajvin valmis!"
Ts ts
tsir-ku-li | kom-so-mol'-tsa
per-tsu | par-tij-tsa
por-tsi-ja | kras-no-ar-mej-tsa
Žoržik opastuv školassa énzi vuotta.
Hän tiédäv jo kajki tsifrat.
Žoržikan velli on komsomol'tsa.
Žoržik joga päjviä sanelov vellellä,
midä školassa opastettyh.
Tänä päjvänä hän ozutteli, kujn kir'jutti
tsifrojda. Velli händä kijtti.
Žoržikalla on hyvä miéli.
Š' š'
š'jot-ka | plo-š'ad-ka
plo-š'a-di | to-va-ri-š'a
Kezäksi miän kyläh avattih detploš'adkan.
Siélä lapset ollah huomneksesta ildah
suate.
Ploš'adkalla lapset syvväh, juvvah, kizatah,
muatah, lugiétah, risuijah.
Lapsié opastetah čistimah hambahié.
Jogahizella on š'jotka i poroškua.
Detploš'adkan zavedujuš'oin familija on
Š'ukina.
`
ob`-jav-le-nija | s`ez-da
Kluban sejnällä on pandu suvri bumuaga
lista. Bumuagalla suvrilla bukvilla on
kir'jutettu:
OB`-JAVLENIA.
Tänä päjvänä 8 č. ilalla on KINO.
Tulov ozutettavaksi zvukovoj fil'ma
"ČAPAEV".
Biliétan hinda 60 kopejkkua.
jiä | jiä-dih
jiäl-lä | jiä-vit—tih
— Lapset, läkkiä mägié valelemah, — sanoj
griša.
Vasja otti regyön, Borja toj korvon,
Manja tuli kavhan ke, a Petja otti kirvehen.
Tuldyh jarvellä.
Jiän piällä oli äjja lunda.
Kodvan lapset jiädä lejkattyh, kuni
novzi vezi. Hyvä, jiähine liéni mägi.
Libié liénöv čurata.
Perretäh, a itke éj, vajn
bojkombah skoččiv.
(Miäččy)
Dž dž
či-dže-lis-kö
lié-džu
Čidželiskö syöv nasekomojlojda i sillä
luadiv mejllä pol'zua.
Lapset liédžutah liédžulla. Hejllä on
vesselä.
Sygyzyllä hojkka jiä jallojn alla radžizov,
a sijdä katkiév. Keviällä jiä éj
radžize, a keralla katniév.
Mečässä kujvat varbazet jallojn alla
ridžistäh, a tuorehet éj ridžista.
Aa Bb Vv Gg Dd Ee Jojo
Žž Zz Ii Jj Kk Ll Mm
Nn Oo Pp Rr Ss Tt Uu
Ff Hh Tsts Čč šš Š'š'
y ' Éé Juju Jaja Ää Öö Yy
LUVENDA
Vladimir Il'ič Lenin piénenä.
Hyvä tovariš'a
Volodja Ul'janov opastuj gimnazijassa.
Hyvin hän opastuj.
Tuagiéh hänen tovarišat kävdih Volodjan
luoh - yksi éj voj zaduaččua rešié,
toine éj éllendä midä tahto.
Volodja — kajkilla avttoj.
Vardejče veš'ojda
Vešat iče éj kazveta. Nijdä pidäv
luadié. Karandašua, knijgua i stolua,
sumkua, partua i kartinua, seinié,
lattiélojda i kartojda élä ligavta, élä
lejko, pié i vardejče hyvin.
Jaslit
Huomneksella mama lähtöv ruavolla,
a piénen lapsen vedäv jasliloih.
Kolhozan jaslilojssa on äjja lasta.
Yhtet ollah piénet, viélä i kävellä
éj. Tojzet ollah suvremmat — kävelläh
nellin kömpyzin. Kolmannet kävelläh
stuvlan ke. A kajkista vanhemmat jo iče
vojjah käzié pestä.
Lapsié jaslilojssa hyvin syötetäh i
kačotah. Jaslilojssa on puhtas, valgié,
on vesselä.
Lapsilla on ostettu äjja hyviä bobuo.
Illalla mama lapsen ottav kodih.
Stroitah
Talvella tuli loppu. Lumet sulettyh.
Juostah ojazet. Vasja da Ljonja luaitah
ojazesta pojkki plotinua. Vasja sanoj:
– Täh myö stroimma melličän. Rubiémma
juvié javhottamah!
Ljonja lizäj: — da viélä zavodan.
Rubiémma lavdua pilimäh.
Kojra
Syvästä ojasta pojkki telua myöten
juoksi koira. Hambahissa han kandoj liha
palua.
Kačahti kojra vedeh i nägöv – siélä
juoksov tojne kojra liha palan ke.
Sejzattuj kojra, ärähti i skokni vedeh
liha palua kiskomah. Lihua éj kiskonut,
a oman palan kavotti.
Kazi i lindune
Kazi magaj katoksella. Sil'mät ummessa.
Korvat pystyssä. Käbälät varuksissa.
Kazin luoksi istuoči lindune.
– Élä istu, lindune, kazin luona.
Hän tabuav sivn.
Miän kolhoza
Miän kolhoza on linnan lähällä. Kolhozassa on
suvri kar'ja lehmiä. Lehmät hyvin lypsetäh.
Kolhoza joga päjviä työndäv linnah majduo.
Majduo veetäh mašinalla bidonojssa. Linnasta
mašinalla tuvvah tavarua. Mašinan kolhoza osti
linnassa.
Mašinat
Kolhozan peldolojlla ruadav äjja mašinua.
Sejalkalla kyl'vetäh. Žnejkalla lejkatah.
Kosilkalla nijtetäh. Molotilkalla pujjah.
Yksih mašinojh valljastetah hebozié:
Tojzié vedelöv traktora. Traktoralla
i kynnetäh.
Lapset kävelläh kaččomah, kujn mašinojda
čistitäh i kujn laskiétah hoduh.
Sygyzy
Tuli sygyzy. Pellot tyh'ettih. Luhtat
(lätäköt) levettih. Liéni äjja reduo.
Päjvät lyhettih. Yöt pitkettih i pimettih.
Linnut lennetäh lämbimih mualojh.
Tuvlov vilu tuvli. Lehtet puvlojsta
kirvottyh.
Kojvun lehtet langettyh,
Keldaziksi muvtuttyh.
Huavan lehtet ruskottyh.
Tuvlet nijdä rivhtoottyh.
Lapset lehtié kerätäh,
Bumuagalla kleitäh.
Orava
Lapset tavattyh mečässä oravan i tuodyh
školah. Učitelja luadi oravalla pezan.
Terväh orava hejtti varuannan i rujbej
juoksendelemah kaikkié komnattua
myöten. Lapset kanneldyh oravalla
kuvzen käbyö.
Kumman orava
Dvordan iéssä kuvzi kazvav,
Kuvzen alla kodi uvzi.
Kodi se on hrustaline.
Sijnä oravane piéni.
Pajozié hän pajattav,
Oriéhojda murottav.
Oriéhazet évlla nuoret —
Kuldazet on nijllä kuoret.
Sydämessä kivyzet.
Izumrudnojt juadrazet.
Zaduačča. Kahtella tuatolla da kahtella
pojjalla on kolme šuapkua.
Äija-go šuapkua on jogahizella?
Radio
Školah pandyh radion. Myö kävymmä
kuvndemah kujn radiossa pajatetah,
sojtetah.
Érähié pajolojda myö jo iče vojmma
pajattua. Konza oli školassa kino, silloin
tuldyh kaččomah kajkki škol'nikat
i kaijkki vanhemmat piénién lapsién ke.
Arvua.
Éj ole tuh'jo, a lehtet ollah.
Éj ole pajda, a on ommeldu.
Éj ole ristikanza, a sanelov.
(Knijga)
Linna
Miša ön énzi kerran linnassa. Lin-
nassa ollah leviét, pitkät uvličat,
suvret kruasitut koit. Kylässä viélä sen
mojzié éj ole. Avtomobiljat, avtobusat,
gruzovikat juoksennellah sinne — tänne,
tojne tojzella jal'geh. Tramvait romistah
rel'sojda myöten.
Rahvasta kävelöv sen verda, min verdua
Miša ni konza éj ole nahnyt. Miša
duvmajččov: – Ollov-go tänä päjvänä mi
pruazdnikka?
A rahvas kijrehtetäh jogahine omah ruadoh.
Päjvillä myö émmä magua,
Yölöjllä myö émmä magua,
Yöt i päjvät kävelemmä,
Kajken ijan harpualemma,
Pojkki pertin émmä piäze.
Talvi.
Tuli talvi. Pani äjjan lunda. Lumi
kattoj kivet. Lumi pejtti kannot. Tuli
čuruanda ajga.
Terväh rubiémma kijstah hijhtelemäh.
Kondie
Varusti kondié talveksi ičellä pezän.
Viéri sinne. Pezän kattoj lumi.
Kondié magaj pezässä kajken pitkän talven.
Tuli kevät. Kondié novzi näl'gähizenä i
lähti syömistä éččimäh. Murdelov kandolojda,
sijrdelöv kivilöjdä, sydelöv neniä muvrahazién
mättähih – éi-go missä midä lövvy, éj-go millä
sua näl'giä muanittua.
Kon'kat
Tata osti kahtet uvvet kon'kat. Yhtet
andoj mivlla, tojzet sizärellä. Myö
ylen ihastujmma. Kijrehesti juoksimma
jarven randah, kijnitimmä jalgojh kon'kat
i novzimma sejzomah. Jiä oli ylen libié.
Čurata myö viélä émmä vojnut i odva
pyzyjmmä jallojlleh.
Kahten-kolmen päjvän jal'geh myö jo
hyvin čurajmma.
Lapset
Lapset jiällä čuratah
Ka vajn kon'kat losnitah.
Vot on hyvä, vesselä
libién joven kesnellä.
Tulov ilda, vijrittäv,
Lapsié kodih muanittav.
Tuldyh lämmäh pertizeh,
Päčin luona nuaglazeh
Pandyh kon'kat kujvamah,
Tojsta päjviä vuottamah.
Viélä pidäv primiérat,
Zaduačat i luvennat
Huomeneksi valmistua,
Čtoby hyvin opastuo.
Gostjat
Ammujn jo sejzov talvi. Ollah kovat pakkazet.
Lumi kivokset ollah ajjojn korgehuot. Paha
éländä tuli linduzilla. On vilu, on näl'gä.
Žiäli on lapsilla linduzié. Pandyh hyö puvloih
lavdazet. Lavdazilla pirotetah syömistä. Linduzet
ruvettyh joga päjvä gostih lendelemäh.
Nijn lapset i syötettih linduzié kajken talven.
Vladimir Il'ič Lenin.
Myö kajkin mujstamma Leninan sanat:
"Opastuo, opastuo i opastuo". Sentäh
myö hyvin opastumma. Mahtamma jo lugié,
kir'juttua. Školassa on hyvä porjadna,
on puhtas.
Miän eländä
Myö, Sovetskojn muan lapset, élämmä
ozakkahasti i vesselästi.
Ken luadi miän élännän vesseläksi?
Ken luadi miän Sovetskojn muan
ozakkahaksi.
Bol'ševikojn partija. Leninan – Stalinan partija.
Iosif Vissarionovič Stalin
Tovariš'a Stalin on SSSR:n rahvahién i kajken
muailman ruadaién rahvahan voždja i opastaja.
Kajkki ruadajat rahvahat kučutah Stalinua
omaksi kalleheksi Stalinaksi.
Stalinua vihatah miän vragat i suvajjah kajken
muailman ruadajat.
Pajo
Družno lennetäh miän pajot,
Čomaldi ne kuvlutah.
Ozan muassa pajo kajuov
Rajasta i tojzeh suah.
Iäni miän, kujn linduzién,
Vesselä i helié on.
Pajatamma pajoloissa
Stalinalla passibon.
Lenin kuoli
Talvi. Vilu. Pakkane kobristelov,
vihaza tuvli neniä i korvié lejkkuav.
émmä čuvstvujče Pakkasta, émmä čuvstvujče
vihasta tuvlda.
Kajkilla sydämessä on suvrembi gorja:
KUOLI LENIN.
Kyvnelet šokilla kyl'metäh, keroh kujn
kiämi novzov - émmä i sidä čuvstvujče.
Lenin kuoli.
M. I. Kalinin.
Myö stroimma fuabrikkoida i zavodoida.
Myö stroimma sovhozojda i kolhozojda.
Myö stroimma uvzié školié:
Joga sijassa mänöv ruado. Ruatah kajkin.
Udarnojsti ruatah miän muassa.
Miän pereh
Tuatto on kommunista. Muamo on
kommunistka. Velli on komsomol'tsa.
Sizär on pionerka.
A mié olen oktjabrjonka.
Telefona
Škol'nikat tuldyh sel'soviéttah kaččomah,
mi se mojne on telefona. Kuin telefonah pajstah.
Kuni lapset kačott'!h, ruvettyh helizemäh
kellozet.
Predseduatelja rubej pagizemah. Sen jal'geh hän
sanoj: – Pagizov linnasta Vasjan sizär. Vasja,
na kuvndele.
Vasjan korvah ylen sel'giéh sanoj iäni:
— Vasja-go olet? vasja daže pöllästyj.
Ongella
Borja da Senja lähtiéttih kalastamah. Tuldyh
lammin randah. Oli tyvni, pilves huomnes.
Borja mäni lavtalla, a Senja lähti randua myöten.
Hyvin otti kala.
Lapset ej ni nähty, kujn novstyh mustat pilvet.
Konza rubej jurizemäh, silloin vain tuli hejllä miéleh,
missä hyö ollah. Kiirehesti lähtiéttih juoksemah kodih.
Koissa ruvettyh kaččomah kalojda:
Borja oli suanut kaksi havgié da lizäksi ahvenda.
Senjalla oli tojne tojsta parembua ahvenda.
Janö
Lapset oldyh mečässä.
Kačokkua, kačokkua! – kirgaj Petja.
Lapset nähtih, kujn janö skokni piäličči
kannosta i lähti hypyllä pojkki pellosta.
— Olgua hilljah — sanoi Timo. Mié piétän janön.
Timo lujah vihel'di.Janö istuoči, nosti korvat
i rubej kuvndelemah.
Lapset ruvettyh nagramah, Janö hypähti i
lähti skoččimah iélleh.
Konza tämä on? | A tämä konza?
Päjvät lyhettih. | Päjvät pitkettih.
Linnut ujittyh. | Linnut kiännyttih.
Pil'vissä päjväne. | Paistav päjväne.
Pitkä yö pimeni. | Lyhyt yö valgeni.
Kezällä harmua, talvélla valgié.
(Jänö)
Kazi-Vas'ka
Iče Vas'ka harmuattava,
Hännän njokka valgiéttava.
Sil'mié Vas'ka pil'kistelöv,
Pitkiä händiä kiäverdelöv.
Kynnet on kujn orazet,
Hambahat kujn nuaglazet.
Kävelöv kujn kuvahane.
Kuvlov joga humuzen.
Hijret, iččié vardejgua.
Varovasti kävel'giä!
Vas'ka korvat nostaldi,
Käbäläzet varusti.
Miša
– Miša, pyvhki Perti.
– Puhtas on.
— Miška tuo vettä.
— Rengié éj ole.
– Miša, vie vazalla hejniä.
– Heiniä éi ole.
– Miša, tuo ičelläs majduo, leibiÄ, vojdU i syö.
– Tuon, tuon! Jo juoksen.
Hännät pitkät,
Iče piénet,
Lattién alla életäh,
Kajkkié sinne kannetah.
Rebo i kurgi
Kuččuj rebo kurgié gostih. Kejtti
notkiéda mannojda kuašua. Vojdi
kuašalla torelkan revnat i gostittav
kurgié:
— Syö, kuldane, syö, kallis.
Kurgi pitkällä njokalla tujkkaj torelkua kerran,
tujkkaj toizen, ei ni midä sua suvh.
Rebo sillä ajgua vajn nuolov da nuolov kiélellä.
Nijn kajken kuašan i nuoli.
Lähti kurgi näl'gä vačalla kodih.
Päjvän tojzen jal'geh kuččuj kurgi
rebuo gostih. Otti korgién kukšinan,
valoi sinne majduo, pani lejbä palua i
gostittav rebuo:
– Syö, kuldane, syö, kallis.
Oppiv rebi nijn, oppiv näjn, éj voj
suaha ni midä. Kurgi pitkällä njokalla
tabajlov lejbä palojda.
Nijn kajkki lejvät i söj. Pidi revolla
nällällä männä kodih.
Rebo i kukšina
Tuli najne pellolla kagrua lejkkuamah.
Kukšinan majjonnke tuh'joh pejtti.
Astuj lässä rebo. Dogadi kukšinan,
sydäj sinne pian da majjot i joj. Pidäjs
jo iélleh juosta, ka beda tuli — piä
kukšinah tartuj. Kävelöv rebo, piädä
hejluttav, a kukšina éj piäze.
Sanov rebo kukšinalla hyvällä sanalla: —
— Kukšinane, kuldane, šuvtijt vähäzen i
hyvä. Piästä mivda.
Kukšina éj piäze.
Tuskevduj rebo.
— Vuottele kodvane, hyvilleh ku ét piästäne,
ka mié sivn upotan.
Juoksi rebo lammin randah i rubei kukšinua upottamah.
Kukšina uppoj, da i revon poh'jah vedi.
Kujn janis
Saneli rebo janiksellä:
— Mié olen sovsem kujn janiksyt,
vajn én ole Moine piéni,
da händä on turbiémbi,
da iče olen vuažnojmbi,
da miéli on bojkojmbi,
da hammas on terävembi,
da kynzi on kovembi,
da vägi on luembi,
da janölöjdä syön.
A mujten olen sovsem kujn janiksyt.
Ken pöllästyj?
Lähti Ijvana meččäh. Tuli kondié vastah.
Ijvana novzi puvh, kondié lähti pagoh.
Tuli sih Peša.
– Miksi, Ijvana, novzit puvh?
– Kondiéda varuan.
– Missä on kondié?
— Pagoh mäni.
Nagris
Kyl'vi diédo nagrehen. Kazvoj nagris suvri–suvri.
Tuli diédo nagrista ottamah.
Vedäv, vedäv-nyhtätä éj voj.
Kuččuj diédo abuh babua.
Baba tartui diédosta, diédo nagrehesta.
Veetäh, veetäh — nyhtätä éj vojja.
Kuččuj baba vunukan.
Vunukka babasta, baba diédosta, diédo nagrehesta.
Veetäh, veetäh — nyhtätä éj vojja.
Kuččuj vunukka kojran.
Kojra vunukasta, vunukka babasta,
baba diédosta, diédo nagrehesta.
Veetäh, veetäh – nyhtätä éj vojja.
Kuččuj kojra kazin.
Kazi kojrasta, kojra vunukasta, vunukka
babasta, baba diédosta! diédo nagrehesta.
Veetäh, veetäh — nyhtätä éj vojja.
Kuččuj kazi hijren.
Hijri kazista, kazi Kojrasta, kojra vunukasta,
vunukka babasta, baba diédosta, diédo nagrehesta.
Veetäh, veetäh – nyhtättih nagrehen.
Arvua
Meččäh mänöv — kodih kaččov, kodih
tulov — meččäh kaččov.
(Kesseli sellässä)
Pezä
Luadi lindune tuh'joh oman pezän. Muni sinne
jajččiä, istuoči nijllä i rubej havdomah. Istuv,
lämmittäv jajččäzié.
Terväh lähtiétäh pojjat.
Tuldyh kerran sih lapset. Hyö nähtih
pezän. Lindune pörähti pezästä pois,
lendelöv ymbäri, čičettäv, nijn i hejttiäčöv
tavattavaksi. No pahat lapset jo otettyh pezän
i lähtiéttih kodih. Suvri gorja tuli linduzella.
Mi on sejnällä pyzymätöjn?
(Jaiččä)
Linduzet
Mečässä tuh'jon alla myö dogadijmma
linnun pezän. Pezässä oli vijzi kir'javua
jaičästä.
Nedälin jal'geh tulimma tojzen kerran kaččomah.
Tuas oli vajn vijzi jajčästä.
Kodvan jal'geh tulimma viélä kerran. Pezässä oli
jo vijzi pikkarasta linnun pojgasta. Hyö avajldyh
suvlojda i tivkettih. Suvt oldyh ylen suvret.
Iče oldyh palljahat.
Käzittä i kirvehettä stroittu on pertine.
(Pezä)
V. M. Molotov
Artekassa
Mivn vanhembi velli Mitja on pionera. Han on
otličnikka. Kezalla han oli Artekassa. Siélä
hän äjjan uideli meressä i äijan guljajčči.
Kerran Artekah tul Vjačeslav Mihailovič Molotov.
Hän kodvan pagizi lapsién ke, šuvtti i nagroj,
a Mitjan piädä silitti. Nu i ozakas on miän
Mitja.
L. M. Kaganovič.
Kujn Ljoša piästi poezdan
Ljoša astuj školah pitkin ravda dorogua. Nägöv hän,
čto yhten rel'san njokka on katkennut. Sillä aigua
oli tulemassa passažirskoi poezda. Ljoša lähti
juoksemah poezdalla vastah. Hän otti kaglalda
pionerskoin galstukan i rubej vivhkuttamahž.
Mašinista dogadi Ljošan i piétti poezdan.
Ravda dorogan načal'nikKa työndi
Ljošalla suvren nagruadan.
Ljotčikka Kostja
Kostja opastuj školassa ylen hyvin. Jovdavilla
ajjojlla hän ajvin luadi samoljottojda.
Peremenojlla hän tojzién lapsiénn ke kizaj
voennojlojh kizojh.
Konza Kostja kazvoj, hän postuppi ljotčikojn
školah. Nyt hän lendelöv suvrella voennojlla
samoljotalla. Kostja puolistav miän muada vragojsta.
Nuoret rajan vardejččijat
Kostja opastuj nellännessä klasassa. Hyvin hän
opastuj. Avttoj muamollah i kodi ruadoloida ruadua.
Kerran muamoh työndi Kostjua meččäh lehmiä éččimäh.
Lähti Kostja. Astuv meččiä myöten, kuvndelov éi-go
missä kello helähtä.
Kuvlov – kujvat oksat radžistah. Pejttyj tuh'joh.
Puvlojn keskessä vilahti miés.
— Ken tiälä kävellöv? — duvmajččov Kostja. Kaččov —
vuattiét harmuat, miés tundematojn. Lähizié mužikkojda
Kostja tundov, a tädä éj tunne. Kostja ruttozeh lähti
kodih. Sanoj muamollah, kedä nägi mečässä. Muamoh
sanoi kolhozan predseduateljalla, a hän andoi viéstin
zastuavah.
Tuldyh pograničnikat. Kostja suattoj hejdä meččäh.
Miéhen tavattyh. Hän oli piäličči rajasta tullut.
Kolja on pionera. Yhten kerran hiän pertih tuldyh
tundemattomat miéhet. Kolja kerrassa éllendi – nämä
miéhet ollah viérahat. Hän pyörähti, da kijrehesti
viéstin suattoj zastuavah.
Pograničnikat tavattyh miéhet. Hyö oldyh piäličči
rajasta tulluot.
Kezällä Kostja i Kolja tojzién parahién škol'nikojn
ke kävdih Moskovah.
Oli kezä. Mar'jat mečässä oldyh jo kypset.
Kymmenenvuodine Vanja lähti mar'jua keriämäh.
Tuli mečän randah. Linduzet puvlojssa čičetetäh,
päiväne čirittäv lämbimästi. Hyvä on olla mečässä.
Äjja on Mar'jua, vesselä on nijdä kerätä...
Keriäv Vanja i kuvlov – oksat račketah. Nostaldi piän,
rubej kaččomah meččäh: – Ken siélä kävelöv? Éj-go kondié
ole?
Nägöv — puvlojn tagana pejtočči hijvov tundematojn miés.
Vanja nijrehesti lähti juoksemah kyläh. Kylässä hypähti
hebozella sel'gäh i min vojdenah lähti ajamah zastuavalla.
Vuahtessa oli hebone, konza Vanja tuli zastuavalla.
Pograničnikka kojran ke tabaj miéhen. Miés oli piäličči
rajasta tullut. Vot kujn miän parahat lapset vardejjah
miän Sovetskojn muan rajojda.
Vot kujn pidäv vardejja miän muada kajkilla lapsilla.
K. E. Vorošilov.
Kirjane Vorošilovalla
Klim Vorošiloval
mié nenga kir'jutin:
– Oi kuvle, Vorošilov
Tuatto armahin.
Krasnojh armiéh, kujn
Sygyzy tulov,
Krasnoih armiéh mivn
Vejkko mänöv.
Fašistat, mié kuvlin,
Čto voinua luaitah
I gruabié sovetskoida
Muada suoritah.
Oj armas Vorošilov,
Kujn algav boju se,
Nijn työnnä minun vejkko
Otrjuadah édizeh.
Oj armas Vorošilov,
A esli vojnalla
Sorduv minun vejkko,
Sié čirkni minulla.
Oj armas Vorošilov,
Mié kazvan bojkozeh
I vejkon tuačči lähten
Bojuh tulizeh.