Kirjukieldy enne da nygöi

Puuttui minule kädeh tukku 1930-luvul jullattuloi karjalankielizii
opastundukniigoi. Sen vuozikymmenen algupuolel karjalankielizii 
kniigoi jullattih Tveris. Net kirjutettih latinalazel kirjaimikol 
da Tverin murdehel. Aijan hengen mugah kniigois, olgah aberi, 
luonnontiijon libo histourin opastundukniigu, ilmiannettih 
tsuarin "činoviekoin", pappiloin, "pomeššiekoin" da "kulakoin" 
pahat ruavot, ga yhtelläh net sežo oldih kudakui putillizet 
opastundukniigat da annettih äijän hyövyllisty da käytännöllistygi 
tieduo kirjattomale rahvahale. Kniigois ihastellah, kui 
vallankumovus andoi vähembistörahvahile mahton kehittiä omua 
kirjukieldy da kävvä školua omal kielel. Voibi sanuo, ku Tveris 
todevutettih leninilästy kielipoliitiekkua da karjalan kieli kodvazen
aigua kukki kui niittu keviäl. "Ruamma urhakaldi" 
luvendukniigua lugijes kiinnittäy huomivuo, midä Tverin karjalazet 
sanotah "Karielan respublikas": "Kaikki karielazet opaššutah 
finnoin kielellä, kumbane on heiläh maltavembi hormin kieldä".

Kolmekymmenluvun lopul, konzu suomen kieli Karjalas kiellettih
"fašistoin kielenny" da suomenkielizet opastundukniigat poltettih,
Petroskois ruttozeh jullattih uvvet karjalankielizet 
opastundukirjat. Net kirjutettih uvvel  "Bubrih II" kielel
kirillizil kirjaimil. Täs uvves kirjukieles sanasto oli 
ven'alazembi migu tveriläzes "Bubrih I" kieles - ilmansuunnatgi
oldih ven'akse! On sanottu, ku täl kielel kirjutettuu poliitiekallistu 
tekstua karjalan kieldy ellendämätöigi voi lugie da ellendiä, 
oligo kirjuttai oigeioppine, hos i sanois oligi kummallizii 
piättehii. Aberiloin da luvendukniigoin tekstu oli lähembä 
rahvahan paistuu kieldy.

Vikse poliitiekallizis syylöis 30-luvun Nevvostoliitos 
kielitiedoilijatgi ei tahtottu tiediä karjalan kielen tutkimukses 
da kirjukieliruavos rajan tagan. Yhtelaigua Bubrihanke 
suomenruoččilaine E.V. Ahtia kirjutti karjalan kieliopin. 
Häi sežo keräi läs puolet myöhembi jullatun 3800-sivuhizen  
"Karjalan kielen sanakirjan" sanois.

Bubrihan kirjukieldy on äijän niäritetty, ku se oli karjalazile
ellendämätöi tegokieli. Tozi on, ku semmite Bubrih II kieles on
äijy ven'ankielisty sanua hos i omagi sana karjalas olis olluh. 
Minungi pidäy lugijes puaksuh ven'an sanakirjua käyttiä. Yhtelläh 
Bubrihan kieles da bubrihakse kirjutettulois opastundukniigois on 
yksi erinomaine ominazus: net on kirjutettu da net ollah 
karjalazele kudakui ellendettävät. Niilöis kniigois voi opastuo 
karjalakse sih aigah pädeviä tieduo. Ku niidy, libo Ahtian 
kirjukieldy olis suanuh kehittiä edehpäi, niilöis olis roinnuh 
hyvä kirjukieli da meil nygöi vois olla levei karjalankieline 
tiedo- da kaunehkirjallizus da savoin tuhanzin karjalakse 
pagizijua rahvastu. A vallanpidäjän mieli muuttui da karjal 
puuttui hävitettäväkse kielekse. Rajakarjalazile pidi pajeta 
Suomeh da Ven'an karjalaziengi pidi olla hičoi hil'l'ah 
Nevvostoliiton hajuondah sah. 

Kuibo nygöi? Kanzoinvälizih normoih da konstitutsieloih on kirjutettu
kanzoin oigevus omah kieleh da natsionalistizetgi valdivonjohtajat
jo ei ruohtita sanuo, ku kandurahvahat pidäy hävittiä, hos i
nengostu poliitiekkua ajettasgi. Oigevus omah kieleh tarkoittau 
oigevuttu kazvua tävvekse kanzalazekse omal kielel. Sendäh 
kandurahvahil on oigevus prizmie omankieline päivykodi- da 
školaopastus, suvvon da hallindon palvelut vastineheksi verolois da
valdivon avvuttamizes. Se, todevutahgo oigevuot, tiettäväine riputah
vallanpidäjäs, a vie enämbi net riputah iče rahvahas. Karjalazien pidäs 
rehellizesti smiettie, midä hyö tahtotah omah karjalažuoh da
kieleh näh: Tahtotahgo, ku karjalan kieli eläs da kehittys.  Min 
verran karjalazet tahtotah maksua omas kieles? Kirjukielen tuomine 
nygyaigah da sen ylläpidämine ei tulla ilmai. Yksin opastundukirjoin 
kirjuttamizeh tarvitah kymmenin azientundijoin ruado. Ga ylen suuri 
hindu on kielen, muan da histourien menettämizelgi. 

Kieli on moine kogonazus, ku vähä tahtomal ei voi suaha ni vähiä. 
Pajoloin pajattamine da perindehruuttih šuorivumine pyhäpäivin 
ei säilytetä kieldy, se on vaiku gor'ankäzittelyy. Tävvekse 
kanzalazekse pidäy opastuo. Sendäh pidäy tahtuo omakielizii
päivykodiloi da kaikkien škola-ainehien opastustu omal kielel. 
Kieli on kiini aijas da 2000-luvul kielelgi pidäy olla 
2000-lugulaine. Sendäh Bubrihan da Ahtian kielet nengozenah 
jo ei pätä nygyaigah. Yhtelläh net ozutettih, ku tervähgi voi 
luadie pädevän kirjukielen da nostua školaopastuksen sen vuoh,
ku vai ollou tahtuo.

Kieli on kommunikatsiivälineh, paiči pagizijoin välis, se
on tiijollizen da kul'tuuruperindön siirrändyvälineh.
Net kielet säilytäh, kudamat pätäh täh tarkoitukseh.
Suuri vuitti kul'tuuriperindös, školatiedogi, siirdyy
kirjutetun tekstan kauti. Sendäh eläi kieli tarviččou 
sen kirjalližuon, tiedo- da kaunehliteratuuran, kudai
kandau kul'tuuruperindyö edehpäi. Kirjutettu sana tarviččou 
kirjukielen. Olis čoma, ku voizin lugie muailman kirjalližuttu
da tiedokirjoi oman kodikylän murdehel, a kenbo net kiändäs da 
kirjuttas. Pidäy liittyö yhteh eri murdehien pagizijoinke. 
Hos i piäluvun mugah karjalan kieli on muailman 7000 kielen 
kolmensuan viijenkymmenen enimbän paistun kielen joukos, 
pilkomal sadatuhattu hengie moneh joukkoh luadiu 
kul'tuuruperindön siirrändän ylen vaigiekse. Minun mieles 
on karjalan kielen kohtalon kyzymys, maltetahgo karjalazet 
liittyö yhten yhtehizen kirjukielen tuakse.

Vuozi tagaperin tveriläine Anatolii Golovkin työndi Karjalan 
johtajale kirjazen, kudamas häi kehoitti luadimah karjalazile 
yhtehizen kirjukielen. Loitos puuttunuot karjalazet vuotetah, ku 
Karjalan syväinmualoil eläjät karjalazet ozutettas tien oman 
kielen tulieh aigah viemizekse. A vastavuksien mugah meijän 
azientundijat ruvettih suuren ruavon eis huijustelemah: Myöhä jo 
on kieldy pellastua! Tahtotahgo karjalazet pidiä kielen? Meijän 
murdehethäi ollah ylen erilazet, ei voi luadie yhtehisty kieldy! 
Meilhäi jo on kaksigi kirjukieldy livvi da viena! Ga tovelleh ven'a 
da suomihäi ollah karjalazien oigiet kirjukielet! 

On vaigei löydiä metriekkua, kudamal miärätä kielien libo 
murdehien erilazuttu da ellendettävytty, a minun mieles suomen 
murdehetgi ollah ylen erilazet, yhtelläh suomelazet voidih, hos
toraten, 1800-luvun puolivälis sobie kirjukieles. Mittuine olis 
suomelazen kul'tuuran tila, ku Suomes olis puolenkymmendy "kirjukieldy"?
Golovkinan kirjaine juohatti mieleh  suarnan tsuarin 
nägymättömis sovis: tarvittih tuhmu ulgopuoline sanomah, 
ku tsuari on alasti. Vuvven smietindän jälgeh, eigo jo olis aigu 
piättiä, tahtommogo pidiä kielen da ruveta kirjukieliruadoh?

Silloi toiči on kyzeldy, pidäsgo Oma Mua da Vienan Karjala 
yhtistiä. Konzu Oma Mua juattih kahtekse lehtekse, silloi se
oli minun mieles oigei toimeh. Kieli rubei selgenemäh. Nygöi
toinah voisgi liittiä lehtet yhteh: anna liygiläzet da
vienalazet totuttas toine toizen kieleh. Onhäi luonnollistu, 
ku eri murdehien pagizijat tavates paistah kumbainegi omal 
murdehel. Karjalazien ičentundo on moine madal, ku vierahan 
paikale tulduu muutetah kielen ven'akse libo suomekse. A se on 
minus aiga hirviedy, konzu liygiläine da vienalaine ei tahtota 
keskenäh paista omal kielel a vaihtetah paginan ven'akse 
libo suomekse. 

Hyvittelen 20-vuodehistu Omua Muadu, toivon lehten luadijoile
vägie tärgies ruavos da ylen äijän uuttu lugijua uvvele vuozikymmenele. 

Martti Penttonen