Kirjukieldy enne da nygöi Puuttui minule kädeh tukku 1930-luvul jullattuloi karjalankielizii opastundukniigoi. Sen vuozikymmenen algupuolel karjalankielizii kniigoi jullattih Tveris. Net kirjutettih latinalazel kirjaimikol da Tverin murdehel. Aijan hengen mugah kniigois, olgah aberi, luonnontiijon libo histourin opastundukniigu, ilmiannettih tsuarin "činoviekoin", pappiloin, "pomeššiekoin" da "kulakoin" pahat ruavot, ga yhtelläh net sežo oldih kudakui putillizet opastundukniigat da annettih äijän hyövyllisty da käytännöllistygi tieduo kirjattomale rahvahale. Kniigois ihastellah, kui vallankumovus andoi vähembistörahvahile mahton kehittiä omua kirjukieldy da kävvä školua omal kielel. Voibi sanuo, ku Tveris todevutettih leninilästy kielipoliitiekkua da karjalan kieli kodvazen aigua kukki kui niittu keviäl. "Ruamma urhakaldi" luvendukniigua lugijes kiinnittäy huomivuo, midä Tverin karjalazet sanotah "Karielan respublikas": "Kaikki karielazet opaššutah finnoin kielellä, kumbane on heiläh maltavembi hormin kieldä". Kolmekymmenluvun lopul, konzu suomen kieli Karjalas kiellettih "fašistoin kielenny" da suomenkielizet opastundukniigat poltettih, Petroskois ruttozeh jullattih uvvet karjalankielizet opastundukirjat. Net kirjutettih uvvel "Bubrih II" kielel kirillizil kirjaimil. Täs uvves kirjukieles sanasto oli ven'alazembi migu tveriläzes "Bubrih I" kieles - ilmansuunnatgi oldih ven'akse! On sanottu, ku täl kielel kirjutettuu poliitiekallistu tekstua karjalan kieldy ellendämätöigi voi lugie da ellendiä, oligo kirjuttai oigeioppine, hos i sanois oligi kummallizii piättehii. Aberiloin da luvendukniigoin tekstu oli lähembä rahvahan paistuu kieldy. Vikse poliitiekallizis syylöis 30-luvun Nevvostoliitos kielitiedoilijatgi ei tahtottu tiediä karjalan kielen tutkimukses da kirjukieliruavos rajan tagan. Yhtelaigua Bubrihanke suomenruoččilaine E.V. Ahtia kirjutti karjalan kieliopin. Häi sežo keräi läs puolet myöhembi jullatun 3800-sivuhizen "Karjalan kielen sanakirjan" sanois. Bubrihan kirjukieldy on äijän niäritetty, ku se oli karjalazile ellendämätöi tegokieli. Tozi on, ku semmite Bubrih II kieles on äijy ven'ankielisty sanua hos i omagi sana karjalas olis olluh. Minungi pidäy lugijes puaksuh ven'an sanakirjua käyttiä. Yhtelläh Bubrihan kieles da bubrihakse kirjutettulois opastundukniigois on yksi erinomaine ominazus: net on kirjutettu da net ollah karjalazele kudakui ellendettävät. Niilöis kniigois voi opastuo karjalakse sih aigah pädeviä tieduo. Ku niidy, libo Ahtian kirjukieldy olis suanuh kehittiä edehpäi, niilöis olis roinnuh hyvä kirjukieli da meil nygöi vois olla levei karjalankieline tiedo- da kaunehkirjallizus da savoin tuhanzin karjalakse pagizijua rahvastu. A vallanpidäjän mieli muuttui da karjal puuttui hävitettäväkse kielekse. Rajakarjalazile pidi pajeta Suomeh da Ven'an karjalaziengi pidi olla hičoi hil'l'ah Nevvostoliiton hajuondah sah. Kuibo nygöi? Kanzoinvälizih normoih da konstitutsieloih on kirjutettu kanzoin oigevus omah kieleh da natsionalistizetgi valdivonjohtajat jo ei ruohtita sanuo, ku kandurahvahat pidäy hävittiä, hos i nengostu poliitiekkua ajettasgi. Oigevus omah kieleh tarkoittau oigevuttu kazvua tävvekse kanzalazekse omal kielel. Sendäh kandurahvahil on oigevus prizmie omankieline päivykodi- da školaopastus, suvvon da hallindon palvelut vastineheksi verolois da valdivon avvuttamizes. Se, todevutahgo oigevuot, tiettäväine riputah vallanpidäjäs, a vie enämbi net riputah iče rahvahas. Karjalazien pidäs rehellizesti smiettie, midä hyö tahtotah omah karjalažuoh da kieleh näh: Tahtotahgo, ku karjalan kieli eläs da kehittys. Min verran karjalazet tahtotah maksua omas kieles? Kirjukielen tuomine nygyaigah da sen ylläpidämine ei tulla ilmai. Yksin opastundukirjoin kirjuttamizeh tarvitah kymmenin azientundijoin ruado. Ga ylen suuri hindu on kielen, muan da histourien menettämizelgi. Kieli on moine kogonazus, ku vähä tahtomal ei voi suaha ni vähiä. Pajoloin pajattamine da perindehruuttih šuorivumine pyhäpäivin ei säilytetä kieldy, se on vaiku gor'ankäzittelyy. Tävvekse kanzalazekse pidäy opastuo. Sendäh pidäy tahtuo omakielizii päivykodiloi da kaikkien škola-ainehien opastustu omal kielel. Kieli on kiini aijas da 2000-luvul kielelgi pidäy olla 2000-lugulaine. Sendäh Bubrihan da Ahtian kielet nengozenah jo ei pätä nygyaigah. Yhtelläh net ozutettih, ku tervähgi voi luadie pädevän kirjukielen da nostua školaopastuksen sen vuoh, ku vai ollou tahtuo. Kieli on kommunikatsiivälineh, paiči pagizijoin välis, se on tiijollizen da kul'tuuruperindön siirrändyvälineh. Net kielet säilytäh, kudamat pätäh täh tarkoitukseh. Suuri vuitti kul'tuuriperindös, školatiedogi, siirdyy kirjutetun tekstan kauti. Sendäh eläi kieli tarviččou sen kirjalližuon, tiedo- da kaunehliteratuuran, kudai kandau kul'tuuruperindyö edehpäi. Kirjutettu sana tarviččou kirjukielen. Olis čoma, ku voizin lugie muailman kirjalližuttu da tiedokirjoi oman kodikylän murdehel, a kenbo net kiändäs da kirjuttas. Pidäy liittyö yhteh eri murdehien pagizijoinke. Hos i piäluvun mugah karjalan kieli on muailman 7000 kielen kolmensuan viijenkymmenen enimbän paistun kielen joukos, pilkomal sadatuhattu hengie moneh joukkoh luadiu kul'tuuruperindön siirrändän ylen vaigiekse. Minun mieles on karjalan kielen kohtalon kyzymys, maltetahgo karjalazet liittyö yhten yhtehizen kirjukielen tuakse. Vuozi tagaperin tveriläine Anatolii Golovkin työndi Karjalan johtajale kirjazen, kudamas häi kehoitti luadimah karjalazile yhtehizen kirjukielen. Loitos puuttunuot karjalazet vuotetah, ku Karjalan syväinmualoil eläjät karjalazet ozutettas tien oman kielen tulieh aigah viemizekse. A vastavuksien mugah meijän azientundijat ruvettih suuren ruavon eis huijustelemah: Myöhä jo on kieldy pellastua! Tahtotahgo karjalazet pidiä kielen? Meijän murdehethäi ollah ylen erilazet, ei voi luadie yhtehisty kieldy! Meilhäi jo on kaksigi kirjukieldy livvi da viena! Ga tovelleh ven'a da suomihäi ollah karjalazien oigiet kirjukielet! On vaigei löydiä metriekkua, kudamal miärätä kielien libo murdehien erilazuttu da ellendettävytty, a minun mieles suomen murdehetgi ollah ylen erilazet, yhtelläh suomelazet voidih, hos toraten, 1800-luvun puolivälis sobie kirjukieles. Mittuine olis suomelazen kul'tuuran tila, ku Suomes olis puolenkymmendy "kirjukieldy"? Golovkinan kirjaine juohatti mieleh suarnan tsuarin nägymättömis sovis: tarvittih tuhmu ulgopuoline sanomah, ku tsuari on alasti. Vuvven smietindän jälgeh, eigo jo olis aigu piättiä, tahtommogo pidiä kielen da ruveta kirjukieliruadoh? Silloi toiči on kyzeldy, pidäsgo Oma Mua da Vienan Karjala yhtistiä. Konzu Oma Mua juattih kahtekse lehtekse, silloi se oli minun mieles oigei toimeh. Kieli rubei selgenemäh. Nygöi toinah voisgi liittiä lehtet yhteh: anna liygiläzet da vienalazet totuttas toine toizen kieleh. Onhäi luonnollistu, ku eri murdehien pagizijat tavates paistah kumbainegi omal murdehel. Karjalazien ičentundo on moine madal, ku vierahan paikale tulduu muutetah kielen ven'akse libo suomekse. A se on minus aiga hirviedy, konzu liygiläine da vienalaine ei tahtota keskenäh paista omal kielel a vaihtetah paginan ven'akse libo suomekse. Hyvittelen 20-vuodehistu Omua Muadu, toivon lehten luadijoile vägie tärgies ruavos da ylen äijän uuttu lugijua uvvele vuozikymmenele. Martti Penttonen