Tämä kniigu on tärgei, kogonaine kniigu Ven'an karjalazis. Karjalakse kniigan kiännettih L. Markianova, A. Jeremejev, V. R'agojev da N. Sinitskaja i toimitettih J. Bogdanova da O. Žarinova. Kniigas karjalazet ollah piäroulis. Se on tiedobanku - libo sundugu, karjalazien perindehellizes elaijas. Vältämättäh jogagizele karjalazele se pidäs lugie da tarita toizilegi lugiettavakse, onhäi se kiännetty monele kielele. Kniigu sižäldäy karjalazien histourien, perindehellizen ruado- da kul'tuurueloksen ezityksen. Yhtelläh, moine tärgei kniigu ei sua jiäjä kritiikittäh.
Vähäine kritiikan aihe täs livvinkielizes painokses on suuri oigiehkirjutushairehien miäry da kiännöksen ebäyhtenäžys - šipainiekkuagi kirjutetah moneh luaduh. Lugijale olis kebjiembi ku noumeroloi ei olis joga kohtas kirjutettu sanoin. Ga nengomat hairehet voi terväh kohendua tulijois painoksis. Minun mieles hyövytöi on lugu, kuduas luvetellah erillizii karjalan sanoi da piättehii - se ei avvuta opastumah kieldy eigo ellendämäh suhtehii toizien kielienke. Sidävastoi lyhykäine kielentutkimuksen histourii ongi mieldykiinnittäi. Sižäldös enämbi olizin tahtonnuh tiediä kaikkii vahnimbis aijois da ihan uvves aijas. Kniigas nägökulmu ei ole karjalazet karjalazil silmil kačottunnu, a endizet Ven'an karjalazet nygözes ven'alazes valdukul'tuuraspäi kačottunnu. Kirjutannougo konzu ken karjalaine kniigan karjalazis karjalazes perspektiivas kaččojen? Nengomas aihehes ei sua ni vuottua jälgimästy objektiivistu pravdua, ga hyvä olis lugie monengi tutkijan nägemyksii.
Jälgimäzen vuozituhanden histourii kniigas on aiga hyvin ezitetty, ga "izänmuallizuon" suundu pidäy tiediä: Puaksuh tunduu, ku histouriellizis dielolois kirjuttajale on tärgiembi Ven'an valdivon edu migu karjalazen rahvahan edu. Eigo voi olla karjalazembua nägökulmua histourieh migu "myö oigiet tiä, viäryniekat rajan tagan"? Karjalazet pahakse ozakse oldih mollembin puolin rajua da puututtih kahten valdivon abuniekoiksi. Se raja heidy alalleh jagoi da muokkai: ezmäi murendi Kannaksen Karjalan, sit Luadogan Karjalan, sit Raja-Karjalan, murendannougo vie loputgi? Toiči erähis kohtis kniigua lugijes moinegi ebäily nouzou mieleh, viego erähis mennyön vuozisuan kyzymyksis tiijollinegi kirjuttamine on kielletty.
Rajakarjalazennu luvin hyväl mielel, kui sellitetäh ruoččilazien tulo Korelah/Kägöisalmeh: mittuine uskondolline repressii oli da mittuzet suuret verot, kui karjalazet joukol lähtiettih pagoh. Omas škola-aijas mustan, kui suomelazes histourien opastukses Kägöisalmen ottamistu piettih suurennu urhoitevonnu, menihäi Ruočči/Suomi pellastamah karjalazet Ven'an kynzispäi. Iče karjalazennu vaikkani silloi kyzelin, mindähbo myö karjalazet olimmo viäräl puolel. Kniigas aiga hyvin sellitetäh, mittuine "abu" tämä oli Luadogan karjalazile. Myöhembi olen opastunnuh, ku karjalazile pahimbat toravuozisuat oldih 1600-lugu da 1900-lugu. A kuibo tämä kniigu sit sellittäy sen, kui Nevvostoliitto vuvvennu 1939 "muga sanotul talvivoinal" vie tävvellizemmin "avvutti" saman alovehen eläjile - silloihäi 30 tuhanden rajakarjalazen da 400 tuhanden suomelastunnuon karjalazen puutui ijäkse lähtie mieroh. Ei ni yhtel sanal! Vikse hyö silloi jo ei oldu oigiet karjalazet. Kniigu mainiččou vai sen "hyvyön" karjalazile, ku Suomi da Nevvostoliitto sovittih liittiä Karjalah Kannaksen, Luadogan Karjalan da Kandalahten päivänlaskupuolizii alovehii Nevvostoliittoh.
Olis himoittanuh nähtä karjalazien ainehelline da hengelline kul'tuuru pitkembänny dynaamizennu protsessannu ammuzis aijois nygözeh da tulijahgi aigah: Kui mečästäjis tuli muanruadajii, kui kauppu- da kul'tuurusuhtehet kehityttih, kui nerokkahat karjalazet otettih käyttöh tehnolougizii keksindölöi, da jälgimäi, kui 1900-luvul karjalua ruvettih ruadoeloksespäi bokkah ähkiämäh.
Kirjalližuon histourien kohtas uuzi aigu vähäzen vilahtaugi: Nouzou uuttugi kirjuttajua. On luveteldu uuzii kielenkehityshommii. On monii pajo- da teatrujoukkoloi i m.i. Ga enämbi voidas nägyö tämän aijan karjalazien mielet da pluanat omah elokseh näh: kui viijä edehpäi omua elostu, omua kieldy da kul'tuurua. Parembi, ku nämmä tienviitat tulijah aigah oldas kniigan lopus. Kirjuttajan ruado on andua tovelline kuva karjalazes elokses, a parembihäi olis, ku piälimbäzekse jiäs kuva eläväs da kehittyjäs Karjalas da sil tabua se potakoiččis lugijuagi yhtymäh ruadoh da viemäh edehpäi karjalastu kul'tuurua, kirjuttamah kniigua iellehpäi. Kritiikas huolimattah, suuri passibo kniigan luadijoile. Karjalazet, luvekkua kniigaine!