Yksi kieli vai nimidä?

Martti Penttonen (Oma Mua 2009/09)

Anatolii Golovkinan kirjutukses (OM 09/06) yllättäy kuspäi se tulou da kelle se on työnnetty. A vie enämbi minuu yllättäy vastuajien syvä pessimizmu karjalan kieleh näh. Tämä šeikku, arbuan, rippuu täl aijal ulgon puhaldajis kylmis šovinizman tuulis. A pahal ilmal eigo pidäs ruadua sižäruadoloi, oman kielen kehittämisty - hyväl ilmal ethäi ni kergie moizih hil'l'azih suurih ruadoloih.

En ole kaikes yhty mieldy Golovkinan kirjutuksenke ga minuu se muheloitutti. Kirjuttajan tavoiteh on ei vähembi migu oman karjalan kielen pellastamine. Mindäh se toizii muga suututtau? Emmogo vähä vähäl harjavu ajattelemah murreh- da kielikyzymyksii anualittizesti muga kui pagin ei kerras mene okopoispäi ammundakse? Toine hyvä puoli kirjazes on se, ku se tulou "perifeeriespäi" - karjalazus ei ole Karjalan Tazavallan eläjien yksinoigevus. Tverin karjalazetgi ollah karjalazet kui i Suomen karjalazet da vie loitombi eläjät karjalazet hos i joga čural kielen puoles olemmo niistiet. Ga sen tiettäväine voit arbata, äijängo suat kannatustu, konzu nevvot pakoittamah oman murdehen kaikile kirjukielekse.

Den'goinjagajispäi puaksuh suammo kuulta: emmo rubie teile enämbi den'gua andamah, kuni etto voi ni yhtes kirjukieles sobie. Buite duumaijah, mostu päiviä nikonzu ei tule. Ku heile Golovkinan kirjaine ei olle hyvä uudine, vastavukset ollah. Yhtenäzen yksikielizen kanzallisvaldivon luadijat tietäh min tiettih jo Riiman tsuarit: "Divide et impera!". Anna rahvahat keskenäh toratah, magua iče rauhas.

Konzu valdivospäi sanellah vuadimustu yhtehizes kirjukieles, sidä ei pie hyväksyö sendäh ku moine kielen tila on tulos valdivoloin toimehis - ičego karjalazet tahtottih Tverih da Suomeh pajeta, ičego tahtottih kodikylät jättiä da sevoittuo tulolazienke, ičego tahtottih hyllätä omakieline opastus da muamankielen kehitys? Yhtelläh karjalazien ičen pidäy tahtuo omua kirjukieldy da den'guabuu sih ruadoh, suureh kieliprojektah.

Mindäh pidäy kirjukieli? Kirjoin kielekse. Pien suurennu varavonnu karjalazuole etnograafillistamistu, karjalazen kul'tuuran gorniččah salbuamistu: kai mi on karjalastu, on mennyös aijas. Kieli ei voi eliä mennyös aijas da pruazniekas, se voi eliä ja kehittyö vaiku tänäpäi arres, pruazniekat taritah vaiku vaihteluu arres. Nygözes argielokses tarbehellizet tiijot siirrytäh kirjutetun sanan kauti. Net kniigat pidäy kirjuttua. Pitkäle tulijah aigah kieli ei voi eliä vaiku keitändypertis da pajoloin sanois, ku se ei voinne olla kanzalazekse kazvatandan kielenny. Opastukseh niškoi pidäy olla opastundukniigat. Pidäy kirjuttua muantiijon, biolougien, histourien, matemaatiekan da kai muut opastundu- da tiedokniigat.

Kirjutan iče tiedotehniekan kniigua karjalakse. Ei himoittas kirjuttua sidä moneh kerdah, livvikse, tverikse, lyydikse, vienakse da suvivarzinkarjalakse. Eigo himoittas suudie lyydiläzien libo tveriläzien kieldy kuolijakse tiedämättömien kielekse. Tahtozin ku tiedokniigat oldas ellendettävät kaikile karjalazile, kuduat tahtotah kaččuo tulijah aigah. Sendäh pidäy kirjukieli. Kirjukieli on kompromissu, olgah hos rostoi, kudai oppiu olla ellendettävy suurele joukole. Se ei kiellä jogahistu pagizemas da pajattamas omah luaduh syväimen kielel. Kyzymys ei ole: "Murdehet vai kirjukieli?". Kyzymys on: "Murdehet da kirjukieli libo nimidä?"

Kirjukielen kehittämine ei sua azettua paginkielen elvyttämistoimehii, ezimerkike kielipezien nostandua. Paginan siirdämine uvvele sugupolvele on täl aijal kiirehelline toimi, ga pagin tarviččou rinnale kirjutetun kielen. Kirjukielen luadimine ei ole moine vuvven libo kahten ruado, se on pitkembiaigaine kehitys- da hyväksyndyprotsessu. Ku ollou pagizijua, roih kirjuttajua, ku ollou kirjua, roih pagizijua.

Bubrihan kieles olen lugenuh vain palazii da tiijän, ku sidä äijän on irvisteldy. Häi ylen äijän käyttäy ven'alastu sanua, hos omuagi sanua olis olluh. A kuibo häi voinnus tävvelleh ruadua muga terväh. Vähä oli aigua da pidi varata hengenmenuo. Ga sengi pohjal, kui i Ahtian kieliopinke, olis hyvin voinnuh kieldy kehittiä. (Nämmä kieliopit buite pidäygi nygöi uvvessah piästiä ilmah, moizet kul'tuurumonumentat ollah!) Nygöi tiettäväine aigu on toine eigo muailmu jo ole sen aijan kielen mugahine. Ga eihäi Bubrih olluh jälgimäine kielentundii. Eigo tämä nygöigi olis hyvä teemu opastujien, jatko-opastujien da tutkijoin ruavokse: Mittuine oli Bubrihan kielioppi, mittuine se olis nygyaigah sovitetunnu? Ebäonnistuigo se sižäldön däh libo libo ulgonazien poliitiekallizien kiännälmyksien däh?

Mindäh lienne kielikyzymyksis rahvas ottau jyrkän kannan. Parembi kieli kuolkah migu käyttiä susiedukylän murrehtu, kirjukieli kaikkii pahin. Rajakarjalazennu minule hyvin voinnus pädie Bubrihan karjal sendähgi ku Tverin eläjät ollah Ruoččii pagoh lähtennyzien karjalazien jälgeläzii da sendäh heijän kieli on tuttavu, hos i antiekalline. Livvikse rubein kirjuttamah sendäh ku piäzöy ilmah Oma Mua da piästih ilmah sanastokomissien ruavot, hos i livvi ei olegi minule muamanmurreh.

Karjalazil on olluh vaigei histourii. Tuonilmazih on mennyh sugupolvi, kudai omua nahkua pellasti olemal vaikkani. Tuonilmazih menendiä vuottau sugupolvi, kudai kaččou mennyöh aigah da surou oman kul'tuuran kaimuandua. Sanotah, ku vai olizimmo alganuh kieliruavon puoli ristikanzan igiä aijembi, hyvin olis dielo, a nygöi jo on myöhä. Muga voi sanuo kahtenkymmenen vuvven peräsgi - ku ei vie olle noussuh se surematoi sugupolvi, kudai kaččou tulijah aigah, opastuu iče karjalan kieldy da työndäy lapset karjalankielizeh školah.