Kielinäyttehien šuarnat ta starinat
Työnnetty: 18 03 2016, 15:07
Šelailin mie erähänä päivänä Pertti Virtarannan kirjua Lähisukukielten lukemisto vuuvvelta 1967. Jo vuosi takaperin Paula Palmeosan Valdain karjalan kielioppie lukiessa huomasin, jotta rikeneh kielinäyttehissä on hoš mimmoista hyvyä ta vesselie štarinua ta pakinua. Onkelma vain on šiinä, jotta ne näytetäh šemmosilta:
En tiijä, äijänkö piäššettih kielinäyttehie ilmah paičči tiijollisie kirjoja. Vuotena 1963 ilmua näki Unelma S. Konkan toimittama teoš Карельские народные сказки (Издательство Академии наук СССР), kumpasešša on 80 starinua naverno varšinaiskarjalan murtehilla. Vähän aikua takaperin erähie kielennäyttehie piässettih ilmah kirjašša Культура повседневности карельскои семйи (конетс ХИХ–первая треть ХХ века), kumpasešta kirjutettih Oman Muan numerošša 46/2014 tekstissä Karjalan kielen näyttehet istorijallis-etnografisien tutkimukšien lähtienä. No nämä kirjat vet ollah tiijolliset – moušot, ei puututa rahvahalla käteh, šemmitenki lapšilla tahi nuorilla.
Miušta kielinäyttehissä olijoita starinoja ta pakinoja eri murrehalovehilta välttämättä pitäis šuaja rahvahilla luvettavakši, još niitä vielä ei ole. Šiitä vielä rahvas nähtäis, mimmoni še on kieli eri puolella Karjalua. Tveristäki ylen äijän kerättih hyvyä šuarnua, kumpaset šuorah kelvattais omakši tveriläisekši lapšien šuarnukirjakši, kuin vain šuatais lupa piäštyä niitä ilmah ta vieläi niillä kuvittaja. Mänetiijä, ollahko niitä konšana piäššetty ilmah kirjana – još ollah, pitäis painattua uuvveštah.
Tietäykö ken täštä aihiešta mitänä? Oisko tolkkuo šemmosešša hommašša?
Niin kuin ois kišša juoššun näppäimistön poikki. Šemmosella foneettisella tarkehkirjutukšella tarkah voijah tallentua iäntämisen piirtehie, no lukomini on vaikie. Kuitenki, erähät informantit kerrotah šuarnua niin hyvin, jotta ne šuorah voitais painattua kirjan šivuloilla prostoilla kirjutukšella – ei kielinäyttehinä tutkijoilla ta opastujilla, ka šuarnoina tavallisella rahvahalla. Eikö ole šuali, još nämä starinat ollah vain foneettisella tarkehkirjutukšella šemmosissa vanhoissa tietokirjoissa, kumpasista yksikänä tolkušša olija ei rupie niitä lukomah?e·ńńein e·l´iäśśäh e·let´t´ih u·kko da a·kka | he·il‿ol´i vain do·bri̮a ü·kśi ka·nańe | u·kko‿i a·kka | l´ä·ht´iet´äh hüö pa·kkuomah | pa·kotah pa·kotah | tu·lou kü·l´ä | i ša·nou: | »t´ota e·dgo lašše mi·lma ü·ökši?» | »da tu·lgi̮a ri·śt´ikanžat | mi̮·akki̮a» |
Virtaranta, P. 1967: Lähisukukielten lukemisto, s. 48
En tiijä, äijänkö piäššettih kielinäyttehie ilmah paičči tiijollisie kirjoja. Vuotena 1963 ilmua näki Unelma S. Konkan toimittama teoš Карельские народные сказки (Издательство Академии наук СССР), kumpasešša on 80 starinua naverno varšinaiskarjalan murtehilla. Vähän aikua takaperin erähie kielennäyttehie piässettih ilmah kirjašša Культура повседневности карельскои семйи (конетс ХИХ–первая треть ХХ века), kumpasešta kirjutettih Oman Muan numerošša 46/2014 tekstissä Karjalan kielen näyttehet istorijallis-etnografisien tutkimukšien lähtienä. No nämä kirjat vet ollah tiijolliset – moušot, ei puututa rahvahalla käteh, šemmitenki lapšilla tahi nuorilla.
Miušta kielinäyttehissä olijoita starinoja ta pakinoja eri murrehalovehilta välttämättä pitäis šuaja rahvahilla luvettavakši, još niitä vielä ei ole. Šiitä vielä rahvas nähtäis, mimmoni še on kieli eri puolella Karjalua. Tveristäki ylen äijän kerättih hyvyä šuarnua, kumpaset šuorah kelvattais omakši tveriläisekši lapšien šuarnukirjakši, kuin vain šuatais lupa piäštyä niitä ilmah ta vieläi niillä kuvittaja. Mänetiijä, ollahko niitä konšana piäššetty ilmah kirjana – još ollah, pitäis painattua uuvveštah.
Tietäykö ken täštä aihiešta mitänä? Oisko tolkkuo šemmosešša hommašša?