Viijen kniigan kiännändän jälgeh, midä olet opastunnuh muumilois, heijän eloitavas da filosoufies, kui hyö eletäh da ajatellah?
Hyö eletäh omua elaigua, ga muga ku ei olla tiel toizel, ku toizil ei olis pahua mieldy sen periä ku ruan midä minul himoittau. Muumit ellendetäh ku jogahizes on hyviä da pahua, niken ei ole kai hyvä, niken ei ole vaigu paha. Toiči olemmo toizien puoleh pahat, toiči hyvät, se pidäy ellendiä. Kaikil pidäy sobuh eliä perehes da ruadokollektiivas. Sit eliä rodieu kebie da hyvä.
Muumimama on vikse se, kudai kaikkii selgiembi sen ozuttau.
Häi kaikki rauhoittau, ellendäy, avvuttau. Häi on kaikkien muamo, häi kaikis huoldu pidäy, kedä tulou heijän kodih, ei vaiku omas ukos da poijas. Häi kaikkii ottau vastah, se on kui karjalaine taba.
Karikatuurua on jogahizes, on Muikkustu, on Hemulii, on Muumitata da Vezirottu,...
Muumipeigoi tahtou olla rohkiennu, hos ainos ei ole. Ninnineidoin pidäs ainos olla čomannu ku händy ihailtas da suvaittas. Muumitata on vähäzen Muumipeigoin moine.
Oletgo vastavunnuh muumiloinke muijal, komiksois libo kinolois?
Tottu sanuo vähän. Lapsennu näin Nevvostoliitos luajittuu multfil'mua, no ei ylen äijäl se painunnuh mieleh. Ičel on pahua mieldy ku Ven'al net ollah vähäl suositut da kuulužat, kinolois da kniigois. En tiijä mikse. Vikse ven'ankielizet lapset ollah vähästy toizenmoizet migu suomenkielizet da ruočinkielizet, heidy ei nagrata se mi nagrattau suomelazii lapsii. Minä iče tottu sanuo en lugenuh äijiä ven'ankielisty Muumi-kniigua. Vaste nygöi konzu rubein kiändämäh.
Fil'mois minun mieles ollah jiädy iäre monet kniigan kerrokset, on vaiku jiännyh yksi toimindukerros. Moine on minun mieli.
Sehäi tavan mugahgi on muga, konzu verduat kinuo da kniigua. Kniigu ainos on parembi migu sen pohjal luajittu kino libo multfil'mu.
Kyzymys kiändäjän ruavos. Kiändäminehäi on mahtotoi ruado. Kirjuttai kirjuttau sulajua tekstua omas kul'tuuruymbäristös. Kiändäjän pidäs olla uskolline syväindöle da kirjuttua hyväl kielel, hos ainos ei ole ni tarvittavua sanua täs toizes kul'tuuras. Kuibo sinul menöy kiännändyprotsessu?
Se on suuri ruado, tiettäväine. Minä ainos allus luven kogonah alguperäzen tekstan, minul se on olluh ven'ankieline libo suomenkieline, ku ellendäzin, mis rodieu pagin da midä rodieu lopus. Ku nygöi rubiezin kiändämäh enzimästy kirjua, "Tiedoniekan hattuu", se olis ihan toizenmoine kiännös sendäh, ku nämmien vuozien aigah ylen äijän tiijustin Tove Janssonas. On ylen tärgei tiediä ken on niilöin kirjoin kirjuttai: Ken oli häi, midä häi ruadoi, kenenke häi eli, ket oldih hänes ymbäri, mittumas perehes häi kazvoi. Minuu ylen äijäl auttoi Tuula Karjalazen kniigu Tove Janssonas sendäh ku Tovehäi ylen äijäl iče mustoittau omii muumiloi. Häi nikonzu ei suvainnuh vastata sih kyzymykseh, ken iče sinä olet muumilois. Häi sanoi ku minuu terstaittau se kyzymys, minus on yhty da tostu, kaikis on minun tabua da luonduo. Pideli ellendiä enzimäzekse se, ku häi ylen äijäl suvaiččou omua perehty, no hänel oli vaigei sie olla. Häi ei sovinnuh ylen hyvin oman tuatanke, hyö oldih eri mieldy äijis azielois. Häi ylen äijäl suvaičči omua muamua, häi suvaičči nuorembua vellie, a vahnemban vellenke oldih vaigiembat suhtehet. Kai se pidäy tiediä, mindäh Muumi on moine, ei toizenluaduine.
A kirjuttamizes vie, mittuzis vaihielois läbi menöy kiännös?
Minä ainos kiännän terväh. Se on minun taba moine. I sit ylen äijän kerdua uvvessah luven, uvvessah kohendan. Sen jälles ku lugietah Lena da sinä, minä vie kerran luven da erähii kohtii kohendan. Ainos on mostu vaigiedu kohtua, kudamua pidäy moneh kerdah muutella, ku olis se ellendettävy da löydys pättäviä sanua. Se toiči on ylen vaigei. Ainos kerras en ellendä mi on suomekse kirjutettu, da sehäi jo on kiännös ruočin kielespäi.
Konzu käin Tove Janssonan omistettuh matkah, minuu ylen äijän auttoi Tove Janssonan ozuttelun kačondu Ateneumas. Minä händy tiezin kirjuttajannu, en tiedänyh taidehmualarinnu. Se oli ylen suuri rouli hänen elaijas. Häi ylen äijäl igävöičči sidä, ku händy väheksittih mualarinnu. Sidägi pidi tiijustua.
Vie yksi kyzymys lugijois. Kedä toivozit ku suadas lugie muumiloi?
Pahakse mielekse tiijän ku lapset, školniekat ei voija lugie kebieh, se on vaigei heile lugie da ellendiä.
Se pidäs lugie heile.
Valmehekse lugie, sit ku opastai lugis da sellittäs. A löydyygo opastajua, kuduat hyvin maltetah. Minä tiettäväine tahtozin ku sidä lugiettas kaikin ket maltetah karjalan kieldy. Ol'ga Ogneva kyzyi jo viijetty kniigua, häi L'oša-poijanke lugou. Minä omal poijal en vie allannuh lugie, ku myö hänenke luvemmo vie parembi hänen igäh pädijiä kniigua, sidä Kähärin kniigua da semmostu. In'astugi emmo vie lugenuh. Minä uskon ku minun lapsi, libo häi iče libo minä hänenke, lugou net muumit. On unelmu kazvattua hos yksi oma lapsi tovellizekse karjalazekse.
Tämä tiettäväine on probliemu, ken on valmis lugemah muumiloi. Äijängo pidäs tundie Oswald Spengleran filosoufiedu ku vois ellendiä, mindäh Vezirottu lugou kirjua "Kaiken tyhjyös"?
Sen voibigi ellendiä sen jälgeh ku on kaiken kirjan lugenuh.
Toinah se ongi nenga ku muumin lugiettuu sit voi ruveta lugemah Spenglerua.
Voibi olla, ihan hyvä dielo algua toizes agjaspäi.
