Passibo vai, ga igiomua pampersoiččijua ei vie ni ole. Onnuako biolougine čuasut tikettäy i sen periä tulou vijattoman kniigan bumuagugi ripakonnu nenäh...
Passibo suuri vedämizes. Tiettäväine ainos on tahto, ku työndy menis oigieh adressih. Menetiijä, mit ollah kiändäjän valličendoi libo hairahtuksii, mit verstaiččijan. Yhtelläh kiännös ičes oli minus ylen ylen hyvä, hos kieleh nähte en voigi putilleh paista, tiettäväine, sendäh ku muga hyvin en karjalakse malta. Vaigu kniigan lopullizeh kundoh panendu čökkäi silmäh sendäh, ku olen aiga pedantine moizis dielolois. Hairahtukset tiettäväine sellittäy kiireh, kudamah nähte pagizit. Ga, konzu karjalan stuatussu vie nouzou da pagizijua liženöy, onnuako suammo uvven, korjatun painoksen. Piäzöy pedantan mieligi leboh.
Pitkästy viivazestu vie. En tiijä, kuibo äijän pitkii viivazii käytetäh ven’as, a monis kielishäi se on loppujen lopukse vaiku stiil’ukeino da rippuu kirjuttajas. Ket käytetäh enämbi, ket vähembi. Karjalas on yksi omaluaduine taba, kudamas pitkäl viivazel aksentiiruijah vastukohtii. Ezimerkikse: "Ket käytetäh enämbi, ket – vähembi." Onnuako tulou taba ven’aspäi?
Kirjutan lopukse vie vähäzel mielii vuoropaginan merkičendän nähte.
Viivaziihäi on kolme: yksi on lyhyt, kudamua kučutah yhtysmerki (-), dai kaksi pitkyä, lyhembi n-viivaine (–) da pitkembi m-viivaine (—). (Pidäy sanuo, fooruman fontas n- da m-viivazet ollah liijan lähäl toine tostu. Ero pahoi nägyy. Da sit on miinusmerkii i muudu viivastu, a niilöil ei ole dieluo vuoropaginah.) Suomelazis kirjois vahnembis käytetäh m-viivastu, uvvemmis lyhembiä n-viivastu, kudai nygöi on SFS 4175 -standartan mugaine.
Kačoin muumikniigois, kui vuoropaginat ollah merkitty. Lövvin kolme tabua.
Muumipeigois da tiedoiniekan hatus dai Varattavas iivananpäiväs vuoropaginas vie ainos ollah kaksi eriluadustu viivastu. Enzimäziksi tuloi pitkembi m-viivaine, jälles lyhembi n-viivaine. Mollembien viivazien mollembil puolil ollah välitilat. Taba on minule vieras, a yhtelläh siännönmugaine. Nenga:
Muumipeigoi da tiedoiniekan hattu kirjutti: — Kuule, Muumipeigoi, Muikkuine sanoi. – Minä olen keksinyh homman.
Muumipeigoi da varattavu Iivananpäivy kirjutti: — Ga net kai ei olla tovellizet! šupahutti Homsu. – Taivahal ei olluh ni pilvytty.
Sego Muumitatan mustelmis, sego Händytiähtes käytetäh vaiku n-viivua, kudaman mollembil puolil ainos ollah välitilat. Taba on sama, migu nygöi suomes.
Muumitatan mustelmat kirjutti:
– Olen, vastai häi. – Kirjas.
Muumipeigoi da händytiähti kirjutti:
– Se on mustu, sanoi häi. – Ihan mustu.
Jälgimäzenny on Kumman talvi, kudamas on vaiku n-viivaine. A vaiku enzimäzen viivazen mollembil puolil ollah välitilat. Konzu vuoropagin jatkuu, viivazen oigiel puolel ei ole ni välitilua. Taba minule on ihan vieras da diivittävy.
Kumman talvi kirjutti: – Terväh, sanoi Tuu-tikki. –Ga sinä älä huoli sidä.
Kirjois pitkyä viivastu tiettäväine käytetäh vuoropaginan ulgopuolelgi. Hiändytähtes vie pitkänny viivazennu käytetäh n-viivua, kudaman mollembil puolil ollah välitilat, a Kumman talves n-viivaine puaksuh ongi kiini tulies sanas. Silloi-toiči pitkän viivazen kohtas on hairahtuksen periä yhtysmerki (lyhin viivaine).
Mindähhäi n-viivazen käytändäs terväh rodihgi Kumman talves, noh, moine kummu. Omas muasgi ei käytetä moizeh tabah, a ainos ollah välitilat – sidä vikse voi pidiä standartannu? En ellendä, mindäh viivaine Kummas talves on kiini tulies sanas ainos silloi, konzu se ei ole rivin allus. Tulougi mieleh, onnuako olis roinnuh minlienne tiedotehniellizen hairahtuksen periä.
Ga loppujen lopukse samua mieldy olen mp:nke sih, ku käytön pidäs olla lougiellinen da ellendettävy.
Ga toivon, ku työndy kirjas kelbuau ruadajile.)