Suojärven murrehtu

Tiä šeikuijah karjalan kielen kielikyzymyksii: kielioppii, sanastuo i m.i.

Valvoi: verkomuagari

BUTTON_POST_REPLY
Käyttäjän avatar
mp
Viestit: 2108
Liittyi: 05 08 2008, 19:45

Suojärven murrehtu

Viesti Kirjuttai mp »

Tämä suarnu on Eino Leskizen Karjalan kielen näyttehii II kirjas sivuloil 120-127. Sen on Ahtiale sanelluh Timofei Bomba Suojärven Kuikkaniemes vuonnu 1900.
Tuhkamukki

Ol'i ennen taloneläjä ukko, hüvii-rikaz-da muiten neürä mies. Häi käütti it't'šie kaupaz-da muus suures taloo-hoijos. Hänel ol'i kolme poigoa, kaks-ol'i hänel viizasta poigoa, kolmas tuhkamukki. Häi sanoi poijilleh: »kui mie kuolen, tulgoa tüö miuu-hauval. Enzimäin tulgah vanhim-poiga, siit tulgah toizeks-üödä toine poiga, da kolmanneks-kolmas poiga». - Kui ukon aiga täüdüi da kuol'i, vanhim-poiga se palkkai nuorimmam-poijan. Tämä poiga ei muuh tüüdünüh kui nagrista üksi nel'likkö süüvä' kui häi män'i, otti nagrista nel'likön, heitti sen izäng-kalmalauval, izä sanoi: »kumban'i poiga on, vanhim-poigag-on»? Häi vastai: »vainggo hüö tullah; ei hüö tulla siul-luo, izä». »Ei poiga tiedänüh, omaz-ozaz-väl'itüi», sanoi: »ota täz-miuu-hauvam-peäm-pohjiz-varba da lüö kivie ristah rästäh». Poiga kuul'i izää-sanan, otti varvan, löi kivie ristah rästäh. Kivi avaudui. Teäl ol'i. kaikeejüttümie sobie, siel ol'i keizaril'l'izie voatteida, ei voinnuh ihmizeng-kiel'igi kerduo, n'iing-kaun'ista da kal'l'ista. Siid ol'i kaks-kuldaista ašt'etta vettä, ühez-valauduo, toizes pezeüdüö. Häi otti, ühez-valaudui, toizes pezeüdüi. Rod'ih briha moine kaun'is, ei soa soarnois sanuo, virziz-vedeä. Häi män'i izällüö. izä käski viheldeä poijal. Poiga viheldi; silloin tul'i pari hevoista, toine karva kuldan'i, toine hobien'i, kolmannel ei verdoagi olluh. Tul'i kuldan'i korietta. Izä sanoi: »nämät kai mie siul blahoslovin». Poiga lähti kod'ih.

Kui män'i kod'ih, vel'l'et küzüttih: midä toatto siel sanoi»? Häi sanoi: »Izä käi itkemäh. Hänel ol'i raudazet hambahat, häi käi minuo revittämäh. Enämbi en-lähe izää-hauval». - Kui päivä män'i ildah, tul'i keskimäzee-vel'l'en oza; vel'l'i rubei küzümäh händä. Häi käi kiistämäh vel'l'eng-kera: »Em-mie lähe». Vel'l'i käi rugoilemah: »Käü, vel'l'i, miun ees, kui käit toizee-vel'l'en ees». Häi sanoi suureng-kiissam-peräs: »Kui annad- n'el'l'ikön nagrista, siid l'ähem. Vel'l'i andoi ihassuksiz-n'el'l'ikön.

Otti n'el'l'ikön nagrista selgäh da lähti astumah izää-hauval illal'; heitäldi lod'ahutti nagrehet, algoi loustoa süüvä »kudaim-poigan'i oo-siel», izä küzüi, »onggo keskimän'i poiga»? - Vaigohai keskimän'i poiga, izä, tuloo tänne; vältäd-vie kui mie tul'in». Izä vastai: »omaz-ozaz-väl'itüi; on lagies pellos, vihannaz-nurmes seit't'šemem-pedroa, karva kuldan'i, toine hobien'i, kolmannel ei verdoa olegi; net, poigan'i mie blahoslovii siules, toizee-vel'l'en ozam. Poiga viheldi seit't'šemem-pedroa n'el'l'ui, karva kuldan'i, toine hobien'i, kolmannel ei verdoa olegi.

Kui üö loppih, poig-astui kod'ih itkum-mödẑmötükseng-kera. Toized-vel'l'et küzüttih: »Midä siel izä sanoi»? Häi sanoi: »Izä raudazil hambahil da raudazil künzil groabi da revitteli minuo». Poijat toized-nagrettih reketettih.

Män'i tuhkamukki tuhkih moate, magai päivää-sie, tul'i hänel omah oza da omah üö. Vel'l'ilöil sanoi: »Andakkoa, vel'l'et, nagrista n'el'l'ikkö». Vel'l'et käüdih t'šakkoamah: »Vaigo vie nagrista pideä siul; mäne, vel'l'i, nagrehettagi». Häi käi itkemäh: »andakkoa, vel'l'et, hot puol'i n'el'l'ikküö». Hänel sanottih: »emmo-anna kui üheng-kapan».

Otti kapan nagrista selgäh, vei izää-hauval, kalmalauval komahutti heitteä da algoi loustoa süüvä. Izä sanoi: »sieg-olet, poigan'i»? - »Mie». - »Siules, poigan'i, siun omaz-oza on: Lagies pellos, vihannas nurmes pot't'ši seit't'šemm-poijang-ker, karva kuldan'i, toine ...».

Üö loppih; astui kod'ih. Vel'l'ed-nagrosilmis küzütäh: »Midäbä toatto siel sanoi». Häi käi itkemäh: »toatoo-sanomad-on tiettävät; raudazil hambahil, raudazil künzil groabi da revitteli minuo». Häi nouzi tuhkih moate; siel magai sem-päivän.

Tuodih viešt'i illal: huomen-roiteh keizar'im-boal'i, keizar'in tütär nouzoo kuldazeh pat't'šahah kuldazez-rešotkas. Vel'l'et käüdih keskenäh sovietoimah: »Lähemmö boal'ih, annammo blukahutammo suuda keizar'in tüttärel rešotkas». Tuhkamukki: »ottakkoa minuo, blukahutan i mie suud-andoa keizar'in tüttärel». Vel'l'et käüdih t'šakkoamah: »Kehnoo-sinne lähtie»; lüömäh: vai tule huigieks-sinne meil». Kui huondeksel nostih da šuor'ittih, läht'iettih boal'ih, Tuhkamukki sanoi moamalleh: »anna komšša mitahto, lähen, tuon-siendä da griboa». Mänöö izäng-kalmal, ottoa vi(t'šan, lüöö ristah rästäh kivie; kivi avauduu. Üksil vezil valauduu, toizil pezeüdüü. Roih briha ei soa soarnoil sanuo, virzil vedeä. Šuor'iaa tsarskolois-sobih, viheldeä kajahutaldoa. Tuloo kaksi hebuo karva kuldan'i toine ... Ottoa ühee-hevon, saduloit't'šoo kuldazee-sadul'in; ottoa kives siel kuldazen nahaikan, hüppeää hevoo-selgäh, lähtöö ajamah;. Ajajez- muga lävähtel'i, ei soannuh t'iedeä rišt'ikanzaks-eigo an'hel'iks. Ajoi karahutaldi, dogad'i vel'l'et, löi vel'l'ilöi nahaikal selgäh. »Täs», sanoi, »kui ed-ottanuh minuo», muga kit'šittäjen ajoi, andoi keizar'in tüttärel suuda; keizarin tütär painoi omal sormuksel kleimaa-häneng-kulmah. Silloii-ruvettih taboamah suun andajoa; ei voidu tavata. Soar'i suutui: »mintäh ettö voinnuh tavata net'šidä suun andajoa».

Briha män'i da ajoi izäng-kalmuẑimah, tüönnäldi hevoo-lagieh peldoh, vihandah nurmeh; it'še män'i, otti komšang-kädeh, heitti hüvät sovad-eäreh, pan'i net kud'muzet t'ilah. Otti griboa, keräi löböidä min midäi; män'i kod'ih väzüksis. »A voi voi, moamo rukka, n'älgä on». Koadoi ned-löböid-lat't'iel, vai kui kün'n'ükses peäzi, küzüi moamalles-süüvä. Tuldih net kaksi hüveä vel'l'ie kod'ih, ruvettiih pagizemah keskenäh: »Ol'i briha siel semmon'i; emmö t'ie, ol'i briha vai an'hel'i ol'i». Tuhkamukki sanoi: »miehäi ol'in, vel'l'et». Vel'l'et sanoi: »sem-paha siel, ole eänettäs, eräz-olija». Häi sanoi: »miehäi ol'in, kui issin teidä nahaikal: Täs, vel'l'i, sinuo, da täs sinuo». Vel'l'et paistih keskenäh: mis häi nägi, kui häi t'iedeä issennät»?

Kui hüö üön aiga menetettih, huondeksel ruvettih toassee-šuor'iemah soar'im-boal'ih. Tuhkamukki sanoi: »Ottakkoa, vel'l'et, i minuo». - »Höh, kehnoo-lähtie sinne; tule vai sinne meijää-huigieks ga ...»

Hüväd-vel'l'ed-lähteis-sinne boal'ih. Tuhkamukki küzüi moamalleh vel'l'ilöii lähtehüö: »Anna moamorukka, komšša; lähen, tuoo-siendä da griboa, hoz-ei muuda aijam-mänöks». Ottoa komšang-kädeh, astuu kalmuẑimah. Ottoa izäm-peäm-pohjiz-vit'šan, isköö kivie ristah rästäh avauduu kivi. Üksil vezil valauduu, toizil pezeüdüü. Roih briha, ei soa soarnoil ... Šuor'iaa parembih tsarskolois-sobih, viheldeä kajahutaldoa, tuloo pari hevoista, karva kuldan'i ... Ottoa ühee-hevon, nouzoo selgäh, ajoa karahutaldoa dorogoa müöt'e. Dogad'i vel'l'et siel matkoamas. Hüö väl'itütäh kasekseh: »ku ei toassen isse nahaikal». - »Täs vel'l'el, täs toizel». Vel'l'et paistih keskenäh: »Eihäi taki meijää-vel'l'i ole».

Tuhkamukki ajoi karahutaldi da andoi suuda soar'in tüttärel. Ruvettih taboamah, ei voidu tavata n'i mil taval. Jo soar'-iel päi varoitti: »Tavata pideä n'epremenno». Suutui soar'i herroin da saldattoin da muijem-muẑikkoim-peäl: »Net'šis ku ettö nähnüh pideä käzis». Dai vihastui tüttäreheh, sanoo: Nengg-ol'izin tavannus-sül'ih da pidänüh lujah». Tütär sanoi: »rubeing-ku kleimoa painamah, n'aukahtih käzis; en-voinnuh pideägi sül'is; soammohai, toatto, vie huomee-senggi, tuloo se huomengi, kui minun oma olloo».

Keizar'i ilmoittoa kolmanden päivännä vie suuremmam-boal'in. Tuhkamukk-ajoa kod'ih izäng-kalmuẑimah, tüöndeä hevon eäreh, panoo kud'muzet peäl, kereää siendä, griboa, vanhoa löböidä,

kaikkie, mänöö väzüksis kod'ih. Kui peäzöö kün'n'ükses peäl'it't'ši, lod'ẑahtoa langgiaa sih. Küzüi emäl süüvä, nouzi tuhkih moate, süöö pät'šim-peräs, kupettaa siel. Tuldih toized-vel'l'et kod'ih, ruvettis-süömäh da juomah, pagizemah keskenäh: Vai siel ol'i briha, emmögö t'iijä brihaks-emmögö an'hel'iks». Tuhkamukki sanoi: »Vel'l'et, miehäi ol'in. Ettögö muissa, kui mie ühtä nahaikal löin da toista: Täz-vel'l'ie, täs toista». Vel'l'et ruvettih kat't'šomah keskenäh toine toizee-silmih: Mis häin nägi, kui sanoi muga tarkašt'i; taki häi ei olluh net'še meijää-vel'l'i».

Uön aiga menetettih, huondeksel ruvettih boal'iš-šuor'iemah. "Nüd-on-vie suurembi boal'i siel, lähemmö, kat'šommo hot' boal'ie, ei muuda». - »Ottakkoa, vel'l'irukad, i minuo sinne»! - »Sen pahaa -lähtie sinne boal'ih. Huigieks vai tule ga». Händä ruvettih korendoloil lüömäh, t'šakkoamah, kiruolehtamah. - Hüväd-vel'l'ed-lähtöö astumah.

Tuhkamukki küzüü moamalleh komšan: »Lähen, siendä da griboa kereän». Andoi moamah komšan; lähtöö, astuu toattoh kalmužimah. Ottaa vit'šang-kädeh, lüöö kivie ristah rästäh. Avauduu kivi. Üksil vezil valauduu, toizil pezieteh. Roih briha ei soa soarnoil... Šuor'iaa tsarskolois-sobih; viheldi kajahutaldi, tul'i kaksi hebuo ... ottoa, panoo kuldazee-sadul'ii-selgäh, isköö nahaikal hebuo, lähtöö ajamah' vel'l'et hänem-mändih jo lähil linnaa-seinärandah; hüö pilissüttih peittoh: »ku ei meidä lüö kolmatta kerdoa nahaikal». Tämäbä ei sidä kat't'šonuh, dogad'i vel'l'et, löi ühtä vel'l'ie nahaikal »täs vel'l'ie», sanoi, »täs toizel vel'l'el». Siid ajoi karahutaldi, andoi soar'in tüttärel suuda. Varussuttih herrat taboamah, loajittih rihmat, loajittih nuotat. Eibä sidä voidu tavata. Soar'i vihastui enzimäin tüttärem -peäl, siit herroin, siit saldattoim-peäl da muijem-miehienggi peäl. Net'šis ku ettö nähnüh pideä gä ...», rubei kiruolehtamah da t'šak'koalehtamah kaikkie. »Huomen tull'a pideä kaikkien, migäl'i meijää-sarsvaz-olloo, joga miest'šuram-pideä tulla boal'ih».

Tuhkamukki ajoi toatoing-kalm'uẑimah, tüönnäldi hevoo-lagieh peldoh ... ottoa komšang-kädeh, heitteä hüvät sovat peäl, panoo kud'muzet peäl, kereää siendä, griboa, kaikenjütüttä löböidä. Mänöö kod'ih, heittüü n'älgähizeks, väzünüöks, lomahtoa langgiaa kün'n'ükses peäl'it't'ši, koadoa tuigoaa sienet i gribalöböid- lat't'iel. Küzüü moamalles-süüvä, nouzoo pä(t'šil tuhkih moate. Magoaa tuhkiz-da süöö kupettaa. Tuldih toized-vel'l'et; sanotah. »Vai siel ol'i briha ...». »Miehäi ol'in, vel'l'irukat». - »Hös-sen pahan olija; Muga kaun'iz-oli ...»'

Hüväd-vel'l'ed-üön aiga menetettih; läht'iettih boal'ih. Tuhkamukki küzüü moamalleh komšan. Moamo sanoi: »ole, poigan'i, jo kaks kolme kerdoa n'älgevüid-da langgiel'it, väzüit». Häi ottoa komšan hot vägehes, mänöö kalmužm'ah, astuu, ottaa vit'šang-kädeh, isköö ristah rästäh kivie. Kivi avavuu. Šuor'iaa kaikkii parahih tsarskoloih voatteih, kat't'šoo it't'šiedäz-zirkkaloz-omoadah kuvoa, kui häi on ülen t'šomis t'šoma. Ajatteloo: »vel'l'et hot paheksitah, a mie miitüz-olen»! Siid-ottoa da ajatteloo: »Kui mie lähtizin nengga nüd-mänemäh, enhäi mie tuhkamukki n'i olis». Heitti sovat kai peäl eäreh, keräi siendä da griboa, imingkummaista min midäi, mänöö kod'ih n'älgevünnüönnä, väzünnüönnä, lod'ẑahtoa langgenoo kün'n'ükses peäl'it't'ši, koadoa grivad-lat't'iel. Nouzoo pät'šil tuhkih, küzüü süüvä.

Tuldih hüväd-vel'l'et, sanottih: »Kaikkiem-miest'šuram-pideä männä boal'ih». - »Ottakkoa, vel'l'irukat, i minuo sinne». - »Hös-sen pahan ol'ija, huigieks-vai tule ga». »Em mie n'i lähegi sinne varoalemah da hädeälehtämäh da särizemäh».

Hüväd-vel'l'ed-üön aiga menetettih, huondeksel lähteis-sinne boal'ih. - Tuhkamukki magai päivän tuhkis kui konzanah. Keizar'in tütär rubei et't'šimäh omal sormuksel painettuloi kleimoi, Et't'ši joga miehen da kat't'šel'i kai kulmat' kai ot'šat. Ei löüdänüh, ei ühelgi. Rubei küzelemäh da toimittelemah: vieg-om-miestä kuski vai ei». Kaksi nais vel'l'eksiz-nouzi seizoalleh: Meil on vie üksi vel'l'i, vai ei se ole suunandaja, se on Tuhkamukki». A soar'in tütär: Miks-ettö tuo Tuhkamukkie? Mänet'ie häi ol'igi suunandajai. Läht'iettih hüväd-vel'l'ed-astumah kod'ih. Ilmoitettih Tuhkamukil hänem- boal'ih küzündä. Ölähti itkuh: »elgeä, vel'l'irukat, ottakkoa minuo». Älizemäh rubei, itkemäh da särizemäh pät'šil. A hüö nagretah da t'šakatah: »Midä sie varoaled ... »

Üön aiga menetettih. Huondeksel juodih da süödih, lähteih, otettih Tuhkamukki keral. Tuhkamukki astuu, ölizöö, itköö, vabizoo.. Astujes sanoo: »A voi voi, kunne viedänöö nügöi». Soatetah händä keizar'ii- hovii-lähil.. Kat't'šoo täz-olevaa-liang-kesses suuree-lehmän. Langgiaa sih ligah ot'šalleh, vel'l'et potkitah perzieh ližäks. Häi nouzoo, ottaa - seng-kaikee-lian, hieroo voatteih. Viijäh händä keizar'in dvort'šaa südämeh. Ei oteta händä huigieks keizar'im-boal'ih; sanotah: »tulla sium-pideä jälles». Tuhkamukki varates tunggieteh kanoim-perttih, kuz-ol'i soar'ing-kolme sadoa kanoa, viiskümmeng-kukkoi; mänöö sinne kanoing-kožinoh, sinne höšt'ieh.

Kerdüi keizaril'l'ine boal'i kai. Rubei soar'in tütär kat't'šomah kaikkie kulmie, kaikkie ot't'šie, kuz-omang-kleimaah-löüdää. Ei löüdünnüh ni kus. Jälgimäii-häi sanoi: »vie häi ong-kustahto». Kaksi vel'l'eksis, suurešt'i hädäüdünnüttä, hüppäi seizalleh, sanoi: »meijän on üksi Tuhkamukki vie teäl». Soar'in tütär küzüü: »Kus se on»? pöllättäjee-heidä sanoo: »Miks tüö vel'l'ie peittelettö»? Läht'iettih vel'l'ed et't'šimäh da kai tsarskoi rahvas. Ei kuz-löüdünnüh, muijal käveldih joga paikkah. Viimeii-löüvettih händä kanoim-pertis. Kui se kuul'i eäneng-kaikkien, öleüdüi itkuh. Sanottih: »Teäl se on». Keizar'in tütär suurel ilol n'el'l'ui, kiirehti sinne. Ku(t'šui kuldazih toazoih da kuldazih kruuških vettä. Mändih kai terveht'imäh, kat't'šelemah kulmie da ot't'šoa. Tuhkamukki ei siel lähe eäreh˚. Viimeii-händä ruvettih vägizin ottamah eäreh' otti keizar'in tütär toazan-kädeh da it'še rubei pezemäh. Pezi hänem-puhtahaksl. Löüdi häi kulmaz-omang-kleiman, omal sormuksel painetung-kleiman. Andoi kättä da andoi suuda.

Otettih, veätettih händä keizar'il'l'izeh hovih, käüdis-svoadboa pidämäh. Net kai kat'šottih händä ülen da hüvii-huonoks; keizar'i ei millähgi ol'luh eigo keizar'in tütär. Kui svoadbo sai pietüks, käüdih vent't'šah.

Svoadbon loppiezis tuodih viešt'i, jotta lagies pellos, vihannaz nurmez ong-kaksi hebuo, karva kuldan'i, toine ... keizar'ii-hüväd' väüt sanottih: »müö lähemmö, net soammo». Kui lähteih ned-väüt, Tuhkamukki jäi pahoil miel'in istumah. Hänen mu(t'šoi sanoi: miks, miez-armas, olet pahoil miel'ie»? Sanoi: »dai mie lähtizin, ga andanoogo soar'i hevon»? Soar'in tütär küzüügi: »Toatto, annatko hevon»? Soar'i käski ottoa hüveä hevoista. Vai ei ottanuh hüveä, mänöö selgäh, ajoa koẑounas-sah, lüöö salmuo vasse: »tossa luu, tossa nahka» astuu palazen, viheldää kajahutaldoa, n'el'l'uoo pari hevoista, karva kuldan'i, toine hobien'i, kolmannel ei verdoa olegi; kuldan'i kor'ietta. istuoteh kor'iettah, ajoa karahutaldaa izäng-kalmužimah, ottaa vit'šan, lüö kivie ristah rästäh. Kivi avauduu. Üksil vezil valauduu, toizil pezeüdüü häi kaun'istuu üleng-kauneheks. Ajaa lagieh peldoh, vihandah nurmeh. Panoo hevom-pat't'šahah kuldazeh. Tuldih net hänen toizet svajakat, eigo händä tundiettu. Sanottih: »kui sait nämät hevot?» - »Nämäd mie tabain». - »Ole hüvä da müö nügöi». Mut häi ei tüüdünüh müömäh. hüö sanottih: »Ota mitahto, vai müö müö löühkimmö soamah». Häi sanoi: »miul on huigie sanuo, mih mie müön; d'enggah em-müö». Nämät keizar'ii-väüt küzüttih; »Midä siules pideä»? - »Annatto kui peigalon, keskimäzee-sormen, ukkovarbahan, välimäzee-varbahan, siid mie müön». Hüö tüüvüttih - ajettih karahutettih hüväl paril keizar'ii-hovih da löühkettih hevoispar'ii-soannal.

Mändih süömäh da juomah. Net toizet sizared-ivattih. Häi ei millähgi. Tuodih viešt'i: lagies pellos ... on-seit't'šmeng kuldaista pedroa. Hüväd-väüd-net keizar'in ülbiešt'i nouzi seizalleh: »Müö net soammo». Šuor'ittih da lähteih matkah. Tuhkamukki jäi pahoil miel'ie. Hänem-mut't'šo küzüi ...: »Miulen' kui appi andas hevon.» Keizar'i käski ottoa väül hevon. Otti hevozen, ajoi koẑounah, löi ... astui palazen, viheldi šaugai, tul'i seit'šem-pedroa, karva kuldan'i, toine ... sil'ittel'i n'iidä, män'i pedroing-ker izää-hauval, otti vit'šan, löi ... Üksil vezil valaudui ... rod'ih mies üleng-kaun'is .... män'i lagieh peldoh, seizahti samah paikkah. - tuldih net keizar'ii-väüt:

»Müö pedrad-nämä». - »em-mie näidä müö d'enggah; annatto kui n'imettömät sormet, pien'immää-rajahized-varbahat». Tüüvüttih kauppah. Mändih keizar'illizeh hovih. Keizar'i käü ülistelemäh da kiittämäh da load'i suurem-boal'in. Tämä huonoii-väü kat't'šoo it't'šiedäh pidävän alazarvozenna, erittäii-sizaretki nagrettih. Tuhkamukki sanoi: »Mintäh teil ku on hüväd-miehet, süüväh pert'šantkois»? Keisar'i käski ottoa pert'šantkat käes. Hüö ei ruvett-ottamah. Keizar'ii-sanas heil täüdüi ottoa. Ku otettih pert'šantkat pois, ei olluh ku kaks-sormie. »Jaksakkoa jallat» - Ei olluh ku kaks-varvasta. Ülen äijäl suutui keisar'i: Nämäd-väüt pideä urail ubehil händäs-särgie». Käi terveht'imäh Tuhkamukkie. Häi ei terveht'innüh. Küzüi kolme minuttie aigoa. Män'i izää-hauval ... Pan'i siel parahad-voattiet peäl, tuli da terveht'i keizar'in. Appi terveht'i hänee-väüksi, andoi valdakunnan. Ei muuda kui piettis-suuri boal'i... Siid' ei muuda midä, kui annettih miul suur'i rüüppü pohjattom'al stokanal; Vägitukul olee-vesselä.

BUTTON_POST_REPLY