Kuulumizii

[Olói]

Ozua kogo perehele!

[Maria]

Tänäpäi pikkarastu pruaznuimmo. Juuli oli luadinuh ramkah kuvan, kudamas on meijän pereh, da kirjuttanuh kaikkien mollembat enzimäzet nimet, sidä ozuttajen häi saneli pruazniekkurahvahale ketbo ollah meijän perehes: Maria Elsa, Mikko Juhani, Juuli Helena da Iivo Juhani. Sit minun velli saneli erähii sanoi, da minä sih näh mindäh ollah nämmä nimet (Juhani tuatan puoles, , on jo kolmandes polves, oli jo died'oin toine nimi, da Iivo karjalazis juurispäi,minun suvuspäi, Iivon died'oin died'oin nimespäi) i m.i. Koufin,čuajun da mehun kel oli (kuibo sanuo) sliuhkutortua, must'oitortua,voileibytortua (?) , šipainiekkua, pyörösty, kukkostu, i m.i. Seinäle panimmo ramkas olijan sugupuun, kudamah nygöi olimmo ližännyh nuorimbazetgi

[Maria]

Täl nedälil meijän linnas on Vekara-Varkaus -festivualinedäli, äijy midätah hommua lapsile ezmäsarres pyhäpäivässäh. Tämä on jo 19. vuozi ku mostu tiä pietäh, da se joga vuottu on kezäkuun toine nedäli. Äijät perehet jo aijoi huavatah pidiä loma sil nedälil ku piästäs lapsienke festivualah. Tänäpäi avattih festivualinedäli, dai sie oli Petroskoispäi Mily Balakirev lapsien taidehškolan muuzikku-pantomiimujoukko, no en tiijä pagizougo kentah heis karjalakse. Pidännöy kyzyö ku vastavunnou heijänke täl nedälil toizis kohtis

Juuli on tarkah lugenuh tetrattii, kudamas sanellah kai programmu. Ga jäi myöhättäväkse, da häi omassah pahakse mielekse dogadi vastevai nygöi ku olishäi tossarren se samaine kilbu, kudamas häi mulloi lugi karjalaisen runon. Olis tahtonuh nygöigi sinne lähtie, sanoin ku olis pidänyh valmistua mitah ozutus, ga tuliekse vuvvekse voi jo aijoi smiettie midä tahtos ozuttua libo sanella. Huomei onnuako myö lähtemmö frisbielöi lykkiämäh, tyttiteatrua kaččomah, da vie midätah muudugi pikkarastu, onnuako sinne bazarile kaččomah sidä kilbua. Kolmanpiän ollus,sanommo, meijän linnalazen karjalseuran järjestetty piiraipaja, ga sikse päiväkse meile puutui nevvolakäyndyä da muudu, en tiijä ehtimmögo sinne, ga pidäy duumaija mittumua ehtimmö

[Maria]

Enhäi ole vie nimidä kirjuttanuh Iivon roindupäiväh näh, voizin vähäzeh sit kirjuttua ku himoitannou kedätah lugie mittuinengo päivy on moine leikkavuspäivy.. Juuli meni buaballuo yökse jo ehtäl sendäh ku meijän pidi huondeksel jo 6.30 olla Savonlinnas da čuassuu enne pidi jo lähtie ajamah meilpäi. Minul oli sanottu ku puolen yön jälgeh ei sua nimidä syvvä. Söin ehtäl midätah da sit ku viegi en olluh muannuh enne puoldu yödy, söin vie vähäzeh silloigi, ku tiezin äijy aigua menöy kuni suau syvvä. Jygei oli sitgi uinota, vähäkse jäi unet, no huondeksel yhtelläh kerras čuasuloin nostatettuu olimmo havaččunnuh. Savonlinnah ajajes suuri pyöryžy kuudam taivahal,Savonlinnan lähestyjes päiväine nouzou, ozuttau ku čoma päivy rodieu.

Bol'ničas menimmö pertih, sanottih ku liijakse ei pie tavarua sumkaspäi ottua, sih pertih emmo jiänys kogo aijakse. Ezmäi ruattih midätah valmisteluloi, vaihtettih sovat, tugisukkua jalgah da muudu. Käimmö vie ultral kaččomah ku viegi oli pikkaraine perzyt alahal. Sit pidi vuottua kuni piäzemmö leikkavuszualah. 8-9 čuasun aigah minä kävelin zualah, Mikko jäi vuottamah kuni händy sinne kuččutah. Kyzyttih minuu vietähgo hyö minuu kravatinke zualah, sanoin ku enhäi voimatoi ole, astun omil jalloil.

Äijy menetiijä mi vehkehty minuh kiinitettih, happimaskua piäh, toizeh kädeh kanyyli (kaniil'u? en tiijä..), toizeh pul'san da verenpainon miärättävät vehkehet. Sit sellän kauti ukolal työttih puvvutustu. Kaikel aigua yksi hoidai (libo mi lienne leikkavusavvustai, en tiijä) minul vieres oli, saneli midä konzugi ruatah. Varaitti tulii operatsii, da minä puvvutustu työndäjes toizen käin sormii (niilöi kudamis nimittumua vehkehty ei olluh) hieroin toine tostu vaste ku tundizin hos yhten kohtan rungas normualinnu. Hoidai saneli ku terväh tunduu alarungu lämmäle,sit tunduigi, kiännettih minuu sellälleh (toizel bokal tiettäväine viruin ku sellän kauti puvvutusbutkie työttih). Opittih jogo puvvutus kai ruadau,pyhkittih vilul märräl lippuzel ylärungua (vilu oli, tunzin) da alarungua (tunzin vaiku ku midätah pyhkittih, en viluu). Ylärungale pandih lämbökatettu,sit midätah hurstistu minule edeh. Kučuttih Mikkuo zualah (häi oli sil aigua suanuh bol'niččusovat). Häi istui minule viereh, kogo leikkavuksen aijan saneli midätah,tyhjiägi,se oli hyvä, saneli häi ičegi ku pagizou sendäh ku parembi olo midätah paista moizes kohtas. Kogo operatsien aijan jatkoin hieruo sormii toine tostu vaste ku kai midä alarungas tapahtui oli kummua. Kibuu tiettäväine ei tundunuh, ga kaikel aigua tunzin midätah lekahutteluu, paineluu da muudu. Hoidai vieres saneli kus kohtas ollah, midä ruatah, kyzeli minun voindua.

Meni kodvaine aigua, jo rubei itkuu kuulumah, pikkaraine ilmoitti iččiedäh. Minule kyynälet nostih silmih, ei sendäh ku pikkaraine oli roinnuh,ga sendäh ku minuu himoitti suaha se pikkaraine minule yskäh, rinnale, ga en suanuh. Erähis bol'ničois jo kerras leikattuugi nostetah pikkaraine muamale yskäh, ga erähät bol'ničat vie ollah ei muga nygyaigazet.. Alatieči lastu suajes tiettäväine kerras piäzöy lapsi muamale yskäh, enzi-imetykseh. Nygöi pidi sidä vuottua. Ga kučuttih Mikkuo kaččomah sidä pikkarastu, sit jo tuodih minun lähälegi. Oli olluh paginua ku konzu Mikko lähtöy pikkarazenke, häi ottau pikkarazen hibjale. Da minä sit leikkavusstolal virujes vuotin ku lähtettäs jo pikkarazenke ku piässys pikkaraine tuatale yskäh eigo pidäs sit plastinkujuaššiekas muata, ga en rohkennu sanuo "mengiä jo", kentah vie smiettinys ku on sit muamo ku käsköy viemäh lastu iäre... Lähtiettih hyö, Mikko da pikkaraine yhten n'ababuabanke.

Sil aigua ruvettih ombelemah minuu. Minä sit virujes kaččelin ekruanua kudamal suau nähtä menetiijä mi tieduo, čuasut, verenpainuo da muudu. Jo kačoin ku čuassu oli mennyh aigua sit ku pikkaraine oli roinnuh. Erähäs kohtas kačoin ku ekruanu ozutti verenpainuo 129/46.. Hos oli hirvei olo olluh aijembi, oli se sidä sitgi ku kuundelin sidä kun tyhjendettih kohtuu da muudu... Hätken meni kuni piästih ombelemah. Sit kai oli valmis, zualas ku lähtiettih, jo sain varbahii lekahutettuu, hyväs mieles olin sendäh ku olin lugenuh ku erähil oli äijy aigua mennyh sit kuni suau.

(Mibo ollus 'heräämö' karjalakse...) no sinne minuu kravatil työttih. Kyzyin konzugo piäzöy Mikko pikkarazenke sinne. Kyzyttih minun voindua da sanottih ku hyö zvonitah ku suahah tulla. Minä jo sil aigua olin ehtinyh Mikole viestii työndiä ku terväh tullah heidy tuomah minulluo. (Kyzyin suaugo telefonua käyttiä, vaiku viestii työnän engo toizii sit pertis olijua nostata koval iänel telefonas paistes. Telefon minul oli bol'niččutakin kormanis) Jo oli mennyh läs kaksi čuassuu sit ku pikkaraine rodei.. Jo sain jalgua vähäzeh koukulleh. Sit tuli Mikko pikkarazenke,da pikkaraine piäzi rinnale, eči kusgo syömisty löydyy da hyväl himol rubei syömäh (jo oli tuatan paijan al ruvennuh eččimäh kuspäigo maiduo suannus).

Sit oli puoldu päiviä kuni lähtimmö lapsien suannuzien ozastole. Tarkoitus oli pertii vaihtua (moizeh, kudai ollus käymälänke, eigo koridoran kauti pidännys mennä),smietimmö jiänysgo Mikko sikse aigua vuottamah kuni pertii vaihtua, ga emmo sit vaihtanuh pertii vie sinny päivänny (emmogo sit kogo aijannu,jäimmögi sit sih pertih kogo aijakse) da puoli kahten aigua Mikko lähti ku tullus Juulinke järilleh. Sanoi, ku kodvazen maguau enne ku lähtietäh ajamah järilleh, da sit viijen čuassun aigah tuldih Juulinke. Nygöi olimmo yhtes kogo perehenke. Ezmästy kerdua leikkavuksen jälgeh sit avvutettih minuu nouzemah kravatispäi, se oli ihan hirvei, kravatis virujes (libo puoli-istuksis) oli hyvä,ga hirvei oli nosta kravatispäi. Smietin sit astujes kui vois suoral selläl astuo, astuo köpötin pikkarazii askelii. Ga päivy päiväl olo pareni.

Pikkaraine kaiken aigua söi da magai minul yskäs. Enhäi ollus iče suanuhgi lastu sit plastinkujuaššiekaspäi, parembi oli sitgi yskäs, ku muite olis ainos pidänyh kuččuo da vuottua kedätah hoidajua abuh andamah lastu minule. Parembi oli ku sai hibjal olla kaiken aigua. Erähät hoidajat da n'ababuabot passiboittihgi minuu minun tavas olla da kaččuo lastu, se olis hyvä taba nostattua maiduo (da sanottih, ku hos olen sie leikkavuksen jälgeh, minus on heile ylen vähän ruaduo ku minähäi ruan kai iče, vähä midä abuu kyzyn, ripakkuogi vaihtoin lapsi yskäs, vaiku perzytty pezemäh enzimäzinny päivinny kučuin hoidajua, ku minul ollus äijy aigua mennyh nosta kravatispäi sih ruadoh. Ga kuni sain pikkarazen järilleh,sain ripakon vaihtettuu kravatil puoli-istuksis, lapsi yskäs)

Ei olluh tyhjiä pertii muga, ku olizimmo voinuh perehel olla bol'ničas, sit Mikko da Juuli joga päiviä ajettih bol'ničah meijälluo, sit čuassuloin luguh oldih. Kahten hengen pertilöi oldih, hil'l'u oli. Ga sit toine pertis olii (kudai samazennu päivänny lapsi suadih) vie lähti toizele ozastole lapsenke, ku hänen lapsi voimatui (ga parani terväzeh ku hoiduo sai, kyzelin heijän voindua jällespäi), sit jälgimäzet suutkat oligi perti vaiku meile. Nellänpiän tulimmo, ezmässarren lähtimmö kodih.

[Pedrunnybly]

A voi voi, enhäi tiennyh sinä tiä olit bolniččas! A ei häi tovennägözesti minuu olis piästetty gostih, emmöhäi rod'nat ole. Yksikai, čoma da mieldykiinnittäi starin. Kuibo nygöi voit?

[Maria]

Sie ozastol sai hyvin kävvä gost'at kyzelyittäh, ei ole moine kui erähät bol'ničat kudamis vasteroinnuttu vunukkua pruavovahnembilegi suau vaiku stoklan läbi ozuttua ku ozastole vaiku oma pereh suau tulla. Ga tiettäväine hyvä vähästy rajoittuagi gostien käyndiä ku suas huogavuogi. Nygöi jo hyvin voin, jo setämä medäli jälgeh leikkavukses oli vägi hyvä olo. Net enzimäzet päivät oli kaikkii pahimbat, ei muite, ga kai lekkumine hirviedy, da rygie libo nagrahtuagi ei suanuh, yhten kerran petties nagrahtin midätah Mikon sanondua da muga kibei oli vačču. Enzimäzet päivät libo nedäli koisgi oli jygei hos kravatilpäi nosta,ravieh eibo piässyh. "Kibuu" ei olluh, olihäi putin liečehet sih niškoi, ga yhtelläh paha oli kai kudamah vaččulihaksii pidi

[Maria]

Ku yhtelläh tahtoi Juuli yhtyö kilbah, lähtimmö sinne, oli moine improvisatsii, Juuli midätah saneli mandžoih, must'oih da vagoih näh. Vaiku kobralline kilbuniekkua, paha siä, ylen äijän tuuli, vihmui čipetti. Aijembi päiväl käimmö frisbielöi lykkiämäs, tyttiteatrua kaččomas, sit milienne karjalakse moine 'temppurata', sit muzeispäi käimmö bumuagan, taidehkartan, kudamah on ozutettu kuspäi linnua on azuttu taidehtevoksii, saneltu niilöih näh

[Maria]

Kolmanpiän Vekara-Varkaukses käimmö šipainiekkua pastamas, sit verštah kus soittimii azutah. Lapset opiteldih soittimii, kandelehiigi oli piendy da suurdu, suurin onnuako kaksimetrihine

Nellänpiän käimmö kirjastol kižuamas nyblienke, sit kaččomas toizen tyttiteatruozutelman. Ehtäl sit Kauppakatu oli Kesäkatu, sie äijy rahvastu oli, muuzikkia, laukkoloin ies stolua, midätah juattih da myödih pihalgi. Silloi-toiči myö kitailastu syömisty käymmö, Juuli ylen äijän suvaiččou, da heilgi oli stola pihal, huovis oli ostua syömisty.

Vie kolme Vekara-Varkaus -päiviä. Festivualinedäli loppietah pyhänpiän linnantaloin bokas olijas puustos piettäväh konzertah

[Olói]

Hyvät pruaznieat teil Varkaukses! Minä suvaicen kitailazii syömizii.

[Maria]

Tämä on ylen hyvä nedäli lapsile, on hommua ihan pienis lapsis školniekoissah,dai suajah vahnembatgi yhtyö kižoih da kaikkeh Ollus päivän tävven programmua ku ehtinnys kaikkeh. Myö huavuaammo joga päivy hos yhteh kohtah mennä, ga enimyölleh kaksi kolme on päiviä kohti.

Ga midähäi karjalankielisty programmua suannus tuliekse vuvvekse? Ku voinnou vie suurembi roita, roinnou, onhäi se kahteskymmenes vuozi festivualile

(Ezmäsarren työnnetys viestis olijas linkas petties oli jiännyh .fi, nygöi ruadau)