Seppoi Ilmorin starina

[Maria]

Luvin vuvvennu 1847 jullattuu Seppoi Ilmorin starinua da oli setämä sana, kudamua jäin smiettimäh. Alle riputin kirjutuksen, kudamah vaihtoin kirjaindu (w-v, i m.i.) ku ollus nygözet kirjaimet. Tekstan alle oli vähäzeh sanua saneltu suomekse, a ei kaikkii. Sanat kudamii en tiedänyh ollah kursiivinnu. Maltasgo kentah niidy sellittiä?

Suometar n:o 40, 5.10.1847
Seppoi Ilmorin starina
(Präshan kylästä Petroskoin ja Aunuksen linnan keskiväliltä. Satu on Lyydin kieltä.)

Seppoi Ilmori, takoja igäi, pani raudan ahjoh i hiildutti. Tuli naine kyndyksele, pieni naine pikkuraine, suuri naine suurukaine: - Tietäizit seppoi Ilmori minun sanomat, et panis raudat ahjoh.

- Pieni naine pikkuraine, suuri naine suurukaine! seppoi Ilmori vastai, - sanonet hyvät sanomat, minä sinul hyvät lahjat andan, sanonet pahat sanomat, minä sinul hiilavan raudan kurkkuh ajan.

- Minun sanomat: Hiihtoin tsaarin tyttärih, valgeah vaalikkoh, kaunehezeh Katerinah kahdet hyvikse miehikse mändih, venoil soudettih.

Seppoi Ilmori raudan otti ahjos, duumai hörkötteli, tuli kodih.

- Maamoini kandajaini! pane vaskine kyly lämmäh, hiilavambakse lämbitä, hiilavad raudad i hiilavambakse hiilavad kived. Anda maamoini kandajaini pellavapaidat pääle kabukaadiot jalgah.

Mäni seppoi Ilmori kylyh i pezi i tuli kodih vyöttömil rungil i kengättömil jalgoil.

- Kasak viernoi sluug, val’l’asta vil’l’oi val’l’oi varsoi kolmekezäizen, kirjavih korjih, rautaizih rahkehih, vaskizih val’l’ahaksih, teräksizil ohjaksil, tinaizil rinduksil.

Viernoi sluug kasak val’l’asti, rindusta ei voinu riuhtada. Seppoi Ilmori mäni vyöttömil rungil kengättömil jalgoil, rinduksen riuhtai. - Maamoini kandajaini blahošlovi!

Istui seppoi Ilmori kirjavah korjah, rautaizih rahkehizih, vaskizih valjahuksih, teräksizih ohjaksih. Istui seppoi Ilmori vil’l’oile val’l’oile varsoil, lähti sulad merta myö čurahuttamah; ei kabia kastu, ni korjan jälgi ei tundu.

Ajoi seppoi Ilmori merta myö, tabai kahdet venoin soutajat: Kačoo meren tagah, Hiihtoin tsaarin tytär, valgee vaalikko, kaunis Katerina kolmandes jatašis: - Oi taattoini kandajaini, minuh kolmet kodžoimiehet tuldah, kahdet venoil, kolmas korjal ajaa.

Tuldih Hiihtoin tsaari priimii i gostitti, i hyö dološittih dielo: - Tulim hyvikse miehiks kaunehezeh Katerinah. - Nu kudam voinoo minul käärmehizen peldon kyntädä kengättömäl jalgal, pal’l’ahil sorkil, alastoil hibiäl.

Seppoi Ilmori sanoo: - Minä kyndän.

Toizet olgašittiheze i kumardeltihes i ääres lähdettih. Seppoi Ilmori val’l’asti vil’l’oin val’l’oin varsan adrah, lähti kyndämäh; kahta aršinad korgehudel madot peldol kudžizi. Pääliče adras šläimittih, pääliče sepäs, ni kudam ei koskenu. Hän käärmehizen peldon kynti kumardiheze tsaarile. - No voinet minun tahnah lambin laulada, suuret kalat uimah, pienet priskamah.

Seppoi Ilmori mäni da muga i laati, tuli da kumartiheze tsaarile. Sanoo tsaari: - Mäne tuo kodoine sunduk meren raudast kaunehel Katerinal, valgehel vaalikol.

I mäni seppoi Ilmori meren randah; meren randas kolme neidoid. - Oi hyvät neidoit, kus on pridanoi sunduk kaunehen Katerinan.

- Ukol Undamoil on sunduk, mäne kysy häneld, taas pertti nägyy. Äij on sigäl mändyttä, vähä tuldutta.
Seppoi Ilmori mäni pertin luo, toivoi kaikis ikkunois kačotah. Hän ympäri pertis punalduheze magada jalgat i pää ukses. Seppoi Ilmori ukses harpastii keski perttih.

- Ukkoi Undamoine, anda kaunehen Katerinan pridanoi.

- Voinet kielel hyppidä kielel pläššidä, äske andan.

Seppo Ilmori kielel laskettih, kielel hyppi da kielel pläšši. Ukkoi Undamoine suun avai, puoltoist aršinad suu levedyttä, hambadat aršinad pidutta, seppo Ilmorizen lainosi puroittelematta vačah. Seppoi Ilmori heitti paidan pääld, paidast pajan laadii, kaadioist palgehen, huran polven alušimeks, huran käden pihteks, oikedan käden pal’l’aks. Vaskizen nyblän paidast otti, tagoi lindun, rautaizet kyndet, teräksizen n’okan, laulun lauloi pani hengen sydämeh lindul. Työnsi trepeššimäh vačas, kai katkoi suonet i bokkah loukon azui.

Lähti seppoi Ilmori ääreh, i tuli meren randah neidizen luo. - Neidoizet andakaa kotoine sunduk kaunehen Katerinan, valgedan vaalikon. - Ota netäs peskus, nosta, kanda, neidizet sanottih.

Seppoi Ilmori nosti peskust i toi sundukan Hiihtoile tsaarile, kumarsiheze, täs kotoine sunduk. I blahoslovi Hiihtoin tsaari tyttären sepoile Ilmorisel kaunehen Katerinan valgedan vaalikon.

Istui seppoi Ilmori korjah mučoin kera vil’l’oile val’l’oile varsale kolmekezäisele rautaizih rahkehize, vaskizih valjahuksih, teräksizih ohjaksih, tinaizih rinduksih. I lähti seppoi Ilmori ajamah sulad mert myö čurahuttamah, ei ni kabia kastu ei ni korjan jalgas tundu. Ajoi, ajoi seppoi Ilmori yö saimi; hän i laulun lauloi; keskimerel saari rodi.

Laski seppoi Ilmori magada mučoin kera, nousi huondeksel ka mučoid ei ole. Otti ympäri saares sotkat luki, yks sotka rodi liik. Seppoi Ilmori laulun lauloi: - Älä peittädä Katerin.

Rodi mučoi järilleh. I lähdetih ajamah mert myö. Ajettih, ajettih, yö saimi. Sit myös saaren seppoi lauloi, merel, i lasketiheze magada mučoin kera. Huondeksel nouzi, mučoid ei ole.

Hän i lähti, saares puut luki, Yks puu liik tuli. Otti seppoi Ilmori puun, sanoi: - Älä peittädä Katerin, täs olet.

Laulun lauloi, rodiheze mučoi. Lähti ajamah mučoin kera, ajoi ajoi, yö saimii merellä. Seppoi Ilmori, saaren lauloi merel, laskih, magada mučoin kera, nousi huondeksel, mučoid ei ole. Lähti seppoi Ilmori luki saares ympäri kivet; yks kivi liik rodi. - Älä peittädä Katerin, täs olet.

Seppoi laulun lauloi i Katerin rodiheze. - Katerin! Minä sinun tagut äijän sluušban sluušin äijän görän nägin. Mäne sinä merel igäks kaiked, minä sinuu kirodan vartaizeh kačomah.

Mučoin kajoiks i lauloi.

Sit seppoi Ilmori vaskizen mučoin laadii i laulun lauloi: rodiheze inehmine, toizen laulun lauloi, rodiheze hengi. Laskih seppoi Ilmori magada mučoin kera, oman azudun käden pani mučoil poveh, toizen pani ičelleh; kudam oli ičel poves, se lämmy; kudam oli mučoin poves, se vilu. I pagizi seppoi Ilmori: - Ni ken älä laadimah rubeda mučoid, ota valmis laadittu.

I tuli oman mučoin kera maamoin luo, i maamo vastasi neveskän.

[mp]

Paikku tiettäväine on Priäžy, kui nygöi livvikse kirjutammo.

Monii versielöi samas runos voi lugie kahtes almainitus kirjas. Hiijen tytär erähiči on Katerina, toiči Iroi. Ei tahto lähtie Ilmorile da jäjgimäi piädyy kajoikse vasturannale valvattamah. Kirjoi tarkembi kaččojen, ven'an sanakniiganke, toinah lövvyttäs vastavukset.

Anuksen karjalazien eeppizet pajot. toim. Valentina Mironova. Periodika 2006. Täs kirjas on rinnal ven'ankieline kiännös da Val'an sellityksii.

Karjalan kansan runot. toim. V. Jevsejev. Eesti Raamat 1976. Tämä kirju toinah pidäs skanniruija KKS:n digikirjastoh.

Kyzymykset:
jatašis. En tiijä. Juohtuu mieleh "jasattua" sana kudai merkiččöy: burbettua, čakata
dološittih. Ven'aspäi, ilmoitettih
olgašittiheze En tiijä. Moizes tilandehes mužikat voidas sanuo: "Olgah sit, emmo rubie."
trepeššimäh. Ven'aspäi, sykkämäh
vartaizeh kaččomah: vardoiččemah? Et tule, ga lennä igä vasturannal, keitä kalat kattiloitta, särvä rokat luzikoita, vasturannal vaivuksendele, kivilöin piäl kukšistele.

[Maria]

Passibo nämmis! Alarubriekku on moine migu se tekstas alguperäzenny oli, Priäžy tiettäväine on, sen ellendin. Neče olgašittiheze oligi suomekse sellitetty "eivät tahtoneet" (sidä en mustanuh kirjuttua, toizet sanat kudamii kyzelin, ei oltu sellitetty suomekse), ga onhäi vesselästi verbikse luajittu sanapuaru "olgah sit", mugahäi se tiettäväine on roinnuh. Duumaičin onnuako olla > olgua -sanas kudakui rodieu ga en huomannuh sit-sanuagi ližätä.

Da suomennettuu sanuagi oli vessel lugie, kajoi oli suomekse kirjutettu "kajawa", punalduheze oli "punaltainunna", huran "waseman", äske "sitte wasta"

[Pekoi]

Minuu jo ammui ihaškoitti Seppy I. Kalevalas.Smietin mindäh vahnua Väinyö ainos ämmätettih,tiettäväine hänen neruo arvos piin.
Vai Ilmoilline kai tšuuvokkahat ruavot ruadoi,vähäškäizen igraittši,suuret gor'at lainoi.
Erähän luvin Suomen kansan vanhois runois,taki oli toizindo Anuksen eepillizis... ristikanzan lihois kurniekkua laittih,i syötettih... vattšua murdau...
pahathäi oldih dielot ammuigi,muga nygöigi muailmas.
Vai eriže Seppy Ilmoilline minun mieles tuskevui Katerinah oigielleh,sidä en tiijä oligo kajai oigei val'litšendu?
Ollougo minungi karjalaine tusku: viego tullou tagojua,kyizen pellon kyndäjiä?