Interjektu (Kirrahtussana)

Interjektakse sanotah taibumattomua abusanua, kudamua käytetäh erilazis kirrahtuksis tundoloin ilmoittajes: Oi, kenbo sie on? Aiče, kulleh piädy rubei kivistämäh. Enzimäzes virkehes interjektu oi ozuttau pöllästysty, a toizes virkehes interjektu aiče ozuttau vaivua.

Yksi i sama interjektu voi ilmoittua erilazii tundoloi. Ezimerkikse interjektu ai voi merkitä ihmettelyy: Ai, mittuine suuri tämä on; pahua mieldy: Ai, ei tahto auttua; hyviä mieldy: Ai, kui hyvä tiä on olla.

Merkičyksen puoles interjektat jagavutah kahteh joukkoh: Interjektoin joukkoh lugietah i matkindusanoi: ka-ka-ka, ko-ko-ko, hau, n'au, mu-u-u, bul'-bul', čik, šn'au i m.i. Bul'-bul', järven pohjah meni veičči. Čik, i katkei. Šn'au, iškeldi vičal.

Pidäy mustua: Interjektu ainos eroitetah virkehes pilkul libo kirrahtusmerkil.