Omistusliiteh

Omistusliiteh ilmoittau kenentah kuulumistu enzimäzele, toizele libo kolmandele persounale. Omistusliittehet ollah -ni, -s , -h. Niidy käytetäh suguterminöinke da pronominanke iče, vaiku yksikös:

  1. -ni: poigani, tyttäreni, muamoni, tuattoni, velleni, sizäreni, baboini, died'oini, iččeni;
  2. -s: poigas, tyttäres, muamas, tuattas, velles, sizäres, buabas, died'ois, iččes;
  3. -h: poigah, tyttäreh, muamah, tuattah, velleh, sizäreh, buabah, died'oih, iččeh.

Omistusliittehen azemes voi käyttiä pronominoi minun, sinun, hänen:
minun poigu, tytär, muamo, tuatto, velli, sizär, baboi, died'oi;
sinun poigu, tytär, muamo, tuatto, velli, sizär, baboi, died'oi;
hänen poigu, tytär, muamo, tuatto, velli, sizär, baboi, died'oi;

Omistusliiteh liittyy sijapiätteheh. Sanas se on jälgimäzenny. tytär-dä-ni, tytär-dä-s, tytär-däh,
tyttäre-lle-ni, tyttäre-lle-s, tyttäre-lle-h,
iče-lle-ni, iče-lle-s, iče-lle-h,

Omistusliittehii käytetäh vaiku erähis sijois:
nominatiivas: Tyttäreni tuli lomale kodih;
genetiivas: Tämä on tyttäreni lapsi;
akkuzatiivas: Pidäy kuččuo tyttäreni kodih;
partitiivas: Tytärdäni ei nägynyh nikus;
allatiivas: Tyttärelleni kirjutin kirjazen.

Toizis sijois omistusliitehty ei käytetä. Monikos ei ole omistusliittehii, pidäy käyttiä pronominoi meijän, teijän, heijän: meijän poigu, teijän tytär, heijän muamo, i m.i.