Karjalazet kirjukieldy luadimah

Martti Penttonen (Oma Mua 2008/08)

Kirjukieles pagizendu ainos on olluh ylen herky teemu. Kieli on jogahizel oma. Kirjukielen luajindua rahvas varatah muga kui toizet tuldas ottamah kieldy omas suuspäi. Ei ole muga, kirjukieli pidäs nähtä käytännöllizenny kyzymyksenny, kudamal yhtelläh on ylen suuri merkičys kielen hengihjiändäs. Sen vuoh karjalazet voijah kirjuttua toine toizele da sen kauti toizenkielizii tekstoi voi jagua kaikile karjalazile. Toruamattah kirjukieli ei roih, ga pidäy maltua hyvin torata. Kielitoranke suomelazet luajittih 1800-luvul kirjukieli, mi on hyvin menestynnyh. Norveegies sobu jäi löydymättäh, marilazil sežo ei ole yhtehisty kieldy. Ratkuamatoi kirjukielikyzymys on kui kivi kengäs, ainos kaiherdau da rahvastu rammiččou.

Mindäh pidäy kirjukieli? Kois pagizendah sidä ei pie, yhtelläh kirjukielettömys voi loppie koisgi pagizendan. Kul'tuuruperindö siirdyy kirjutetun tekstan kauti. Kyläeloksen aigah kois opastuttu kieli pädi ruadoh da susiedoinke pagizendah, muudu kieldy ni pidännyh ei. Nygöi tilandeh on ihan toine. Leivän hankindah niškoi pidäy ylen aijän opastuo ruadoalan tieduo da tiediä yhteiskunnan azieloi. Se ei mene kniigattah. Konzu yhteiskunnan kieli ollou ihan eri kui kodikieli, ruavon, školan, kniigoin, televiizoran avul se rubieu joga ragozen kauti kodihgi liččavumah da oman kielen pagizendu menettäy motivatsien.

Nygyaigazes elokses kirjutettuu tekstua täydyy ylen äijy. Kenentahto net on kirjutettavu. On tyhjy huaveh vuottua, ku kai valdivollizet dokumentat libo Homeroksen "Ilias da Odysseia" ičekseh kiännyttäs viijel karjalan murdehel. Sikse kirjukielen tuakse on kerättävy muga äijän joukkuo kui vai voi. Kirjukieli pidäs luadie muga, ku se olis suurele joukole ellendettävy. Se on kui kate, kudaman pidäs yhtenjyttyöh lämmittiä piädy dai jalgoi. Pidäy eččie kompromissua, kui sanotah, nostua kirikkö keskelle kyliä.

Karjalazet ollah levälläh. Kus ammui sanotah olluon karjalazien pezä, Korela, Kägöisalmi, se nygöi on karjalazis tyhjy kohtu. Karjalazet siepäi on kui ammuttu loitos joga suundah. Lyydis vienah da tveris anukseh on pitky matku: voijah da tahtotahgo kaikin ellendiä yhty samua kirjukieldy? Yhteh menendy on vaigei, ga yksin jiändy vie pahembi - se jovvuttau oman kielen häviendiä. Ga yhteh pidäs mennä - konzu juna jo lähti, jygei on resinal peräs ajua. Kirjukieli ei hävitä murdehii - päinvastoin se avvuttau murdehien hengihjiändiä.

Kirjukielen luadimine on suuri ruado, ga vaigevuon varuandan vuoh sidä ei pie jättiä ruadamattah. Enne voinua suomenruoččilaine E.V. Ahtia luadi oman oman ehtotuksen karjalan kirjukielekse. Vähästy myöhembi toizel puolel rajua ven'alaine D. Bubrih Tveris latinalazen kirjaimikonke, Karjalan tazavallas kirillizen kirjaimikonke. Terväh kaččojen kumbazengi mužikan ehtotukset oldas oldu hyvä algu kirjukielele, da aijanke net oldas voidu hivouduo pättäväkse da kaikkien hyväksytykse kirjukielekse. Ga histourielline tilandeh ei andanuh kehittiä niidy iellehpäi. Voinan jälgeh karjalan kieli muuttui poliitiekallizesti pädemättömäkse da nygöi kolmekymmenluvul luajittu kieli jo on vahnennuh.

Kuibo nygöi? Mittuman protsesan kauti kirjukieli vois roita? Kieli nikonzu ei tule valmehekse, a kui panna alguh se ruado? Kahtenkymmene vuvven aijannu on äijän ruattu karjalan murdehien alal. Se andau hyvän pohjan kirjukieliruadoh. A pahakse mielekse livvin da vienan kehitykses suavutetun menestyksen huono puoli on se, ku murdehien puolistajat ollah puututtu azemuvoinah. Meil on oma kieli - hos i hävikkäh a toizis murdehis emmo tahto tiediä. Pidäs nosta okopis da kaččuo loitombi. Se ruattu kieliruado ei ole mennyh sudre, kai ruattu dai tulii ruado murdehien alal tulou käyttöh kirjukieldy nostajes. A sih ruadoh pidäs ruveta. Heitän täh omii ajatuksii mittuzen protsesan kauti kirjukielen kehityksen vois panna alguh viijen, kymmenen vuvven aloh.

  1. Ruadajan pidäy syvvä. Uskon, ku moizeh suureh ruadoh annettas dengua Ven'an, Ruočin da Suomen valdivot, kudamat enimite ollah karjalazile vellas, Jeuropan Unioni, karjalazien liitot da yksityizet rahvas. Olis hos dengua kymmeneh kahtehkymmeneh ruadovuodeh da vie fondu mispäi vois maksua abudengua pienembih projektoih. Dengua pakiččemah da ruaduo ohjuamah pidäy kerätä ohjuandujoukko, mis olis kaikkien karjalazien edustajua: lyydilästy, liygilästy, vienalastu, tverilästy, Suomen karjalastu. Pidäs myös olla kirjuttajua, tutkijua, poliitiekallizen vallan edustajua. Yhtelläh joukko ei suas kazvua liijan suurekse da se pidäs kerätä muga, ku kai aigu ei menis tyhjän toruandah.
  2. Kirjukielen luadimizeh niškoi järjestetäh kilbu, ken luadii parahan opastundukniigan uvvele kirjukielele. Pidäy tunnustella, äijängo joukkovehii voi löydyö da sit piättiä, ongo kilbu avvonaine libo kuččukilbu. Ei vähembi kahtu kolmie joukkovehtu pidäs löydyö. Joukkoveh voi pakita kirjukieliprojektaspäi denguabuu 1-3 hengiruadovuodeh niškoi. Joukkovehet tiettäväine ellendetäh, ku ei voi voittua kižua tariččemal oman čupun murrettu toizih kačahtamattah. Žiäli ku Ahtia da Bubrih jo ei voija yhtyö kižah.
  3. Kilbuaijan loppiettuu ohjuanduryhmä valliččou parahan ehtotuksen da andau kymmenen tuhanden jeuron palkindon voittajale, a ku selviä voittajua ei olle, palkindon voi jaguagi. Tiettäväine, kilvan tulos vie ei ole valmis kirjukieli. Voittai ehtotus ohjuandujoukon suozituksienke pidäy levittiä tuhanzin paloin kaikkien karjalazien kačottavakse da arvosteldavakse. Tämän jälgeh algau toine vaiheh. Voittaijoukkoveh, toinah toizien joukkovehienke yhtistellen, luadii lopullizen kirjukieliehtotuksen opastundukniigan muvvos. Täh ruadoh voi projektaspäi pakita viijen hengiruadovuvven abudengan kahten vuvven aloh käytettäväkse. Muga luajittuu opastundukniigua painetah kerras kymmene tuhattu palua libo enämbigi kaikile karjalazile juattavakse.
  4. Loput dengois laitetah fondah kniigoin ilmahpiäständäh niškoi. Hyvä tavoiteh on piästiä ilmah kymmene vuvven aloh tuhat kniigua, prouzua, liiriekkua, tehnillisty tiedokniigua libo kiännettyy kniigua.