Enzimäine kirjutus on tundemattoman kirjuttajan kirjutus vuvvel 1917, kudamas häi kuččuu karjalazii perustamah karjalankielisty Karjalan valdivuo.
Toine, lyhykkäine kirjutus on Dmitrii Bubrihan kieliopin algusanat. Häi sellittäy selgiesti, kui pidäy luadie kanzukundua yhtistäi, "yhtenäine" kielioppi. Pahakse mielekse sidä vönyteldih moneh suundah da käskiettih kirjuttamah kirillizil kirjaimil.
Kolmas kirjutus on tverinkarjalazen hallindomiehen kirjutaine Karjalan tazavallan piämiehele, kudamah häi kuhkuttau karjalan kirjukielekse otettas Bubrihan ehoitettu kirjukieli.
Lugiettavakse olen vallinnuh palazii školakirjois da suarnoi, kuduat on kirjutettu/kiännetty karjalakse ligimiärin Bubrihan kieliopin mugah. Enne vuottu 1937 kirjutettulois tekstois on tveriläine vivahtus. Sit edehpäi karjalan kieldy pidi kirjuttua kirillical da siidy rodih uuttu oigiehkirjutuksen probliemua. Muutin tekstat nygöi käytettyh latinalazeh kirjaimikkoh, nygözien oigiehkirjutussiändölöin mugah. Puaksuh se meni kirjain kirjaimes, ga ezim. "равда", "лёвдяв", "юрю" kiännytäh "rauda", "löydäy", "jyry". Vahnembile školniekoile da ruavahile tarkoitettulois kirjois oli enämbi propagandua da ven'alastu sanua, kudamile toinah ei ruohtittu keksie karjalastu sanua. Uskon, ku kelletahto Suomen karjalazele, murdehes rippumattah, bubrihankarjalakse latinalazel kirjaimikol kirjutetut tekstat ollah ellendettävät. Erähičči ven'an sanakirjois olis abuu. Ga ličattihhäi rajakarjalazetgi paginah ven'an sanua.
Bubrih luadi hyvän pohjan karjalan kirjukielele. Žiäli, ku valdu ei andanuh rahvahale aigua putilleh harjavuo Bubrihan ehoitettuh kirjukieleh. Eigo Bubrihan yhtenäzele karjalan kielele annettu aigua kehittyö kaikkien karjalazien hyväksytykse virrallizekse kielekse.