Valentina Libertsova:
Kylläl karjalakse paista...
Periodika, 2016.112 s.
Kirjuttajan algusana:
Hyvät karjalazet!
Minä ylen äijäl suvaičen meijän nerokastu, ruadajua da rahmannoidu rahvaskanzua. Kaiken ijän suvaičen lugie, ga muamankielel luvendu toi vie suurembat ilot. Runoloin luvendu dai kirjutandu ollah eriluaduzet dielot: net voibi ehtie vähäzin ruadoloin keskes, huogavunduaijal, matkas, lapsen liikuttajes, keittäjes, pruaniekal. Runol voibi kiittiä, hyvitellä ristittyzii. Se andau hengele vägie, kaikenluadustu tunnustustu, mustoksiigi. Konzu keräin omii runoloi kogomukseh, tulin nämmih mielih.
Toivottazin, ku minun kirjutukset mielytettäs teidy, avvutettas nostua ičentunduo, suvaija da kannattua omua kodirandua. Anna vai muamankielel lugijoin lugu liženöy.