En tiijä, tiezigo Sem’onov suarnoin vahnois kiännöksis. Erähät virkehet ollah muga lähäl toine tostu, gu ozutahes, ga net ei roittu moizet yhtenjyttymät vaigu petties. A gu ei tiedänyh, ga sithäi kiännökset tovestetah, gu nämmien kielimuodoloin välil on vaigu viegi vähembi eruo.
Kirjukieleshäi tärgevin šeikku on, gu olis ellendettävy suurele joukole eri murdehien pagizijua. Tavan mugah ristikanzale omembi on čomembi, eigo tovessah yhtehine kirjukieli, tiettäväine, ole nikenen oma, a kaikkien yhtehine. Sendäh niken sidä onnuako ei kerras rubie suvaimah, olgah hos mittune. Sugupolvele, kudai ei pienete opastunnuh yhtehizeh kirjukieleh, suvaičus tulou vaste jälles harjavundua. A lapsile, ket opastuttas sih školas, se ozuttazihes ihan luonnollizekse. Da kehbo niškoi kirjukieldy luajitah – iččeh vai tulien polven?
Nämmien Tolstoin suarnoin kiännöksien välil on kui muodo-opillizii mugagi sanastollizii eroloi. Sintaksisgi on vähäine eruo. Kirjutan täs viestis vähäine erähih nähte, gu ozuttua tarkembah, äijygo erotah toine toizes vuvven 1938 karjalan yhtehine kirjukieli da nygöine livvin kirjukieli.
MUODO-OPILLIZII EROLOI
Sijapiättehet
Vuvven 1938 kirjukieles ollah varzinkarjalan tabah pitkät sijapiättehet, livvis – vepsän jyttyöh lyhyöt:
yölöillä – yölöil
mečässä – mečäs
kačonnasta – kačondas
Sijapiättehet ollah liittehii, kudamat pannah sanoin loppuh. Net avvutetah merkičyksen ellendämizes. Ei sanota vaigu: *
lähtin minä meččy, *minä olen meččy, a
lähtin minä meččäh, minä olen mečäs. Suomi-baltiekkumeren kielis kai piättehet aijembi oldih pitkät:
mečässä, meččähän. A aijoin aloh net lyhettih. Karjalazet kai ruvettih sanomah
meččäh, vepsäläzet –
mecha dai vie
mecas. No lyhyzien sijapiättehien periä sanat, kudamil oldih eri merkičykset, roittih yhtenjyttymät. Enämbi ei olluh eruo linnas olijan da linnas tulijan välil:
minä olen lidnas; minä olen lidnas. Gu kebjendiä ellendämisty, ruvettih sanomah
päi:
minä olen lidnas; minä olen lidnaspäi. Konzu karjalazet myöhembi tuldih Luadogan rannoilpäi Anukseh vepsäläzien alovehele, hyö ruvettih sanomah heijän jyttyh
mečäs, mečäspäi. Mugahäi karjalazien da vepsäläzien vastavundas rodih livvin murreh.
1938-kieles kaksi sanamuoduo ollah varzinkarjalan tabah yhtenjyttymät. Pellole lähtendy da pellol olendu sanotah saman tabah:
minä lähtin pellolla, minä olen pellolla. Yhtelläh ei sanota
*minä lähtin pellolla päin, a
minä lähtin pellolda. Livvis voijah luadie ero pellol olendan da pellol lähtendän välile käyttämäl -le-liitehty:
minä lähtin pellole.
peldoloida – peldoloi
1938-kieles sanotah tverinkarielan rukah
-loida/-löidä, a livvis on lyhembi muodo
peldoloi.
Loppu-a
konza – konzu
händä – händy
koirasta – koirastu
Livvin omaluaduine piirreh on nominatiivas olijan sanan lopus olii u libo y, hos taivutusmuodolois net muututah a:kse libo ä:kse. Piirreh on niilöis kaksitavuhizis sanois, kudamis enzimäzen tavun lopus ei ole vaigu lyhytty vokalie (kui on sanas
ka-la), da sanois, kudamat ollah pitkembät kahtu tavuu. Piirreh nägyy ezimerkitekstas moizis sanois kui
konzu, nägevy, viizahuttu. Täsgi sanat ezmäi ammui lyhettih: alguperäne sana
koira rodih
koir, kui on viegi vepsäs, no muijal loppuh ruvettih panemah kus midägi: livvis -u/y (
koiru), lyydis – -e (
koire).
Konsonantuvardalollizet muvvot
lövvettäis – löyttäs
En rubie tarkembah kirjuttamah sanavardaloloih näh, ga voibi sanuo, gu täs slučais livvis buite kui sanan keskes olii
-ve pakkuu iäre: löv(ve)ttäis. Samah tabah livvis
kua(ve)tah rodies
kuatah, i m. i. Yhtelläh sežo 1938-kieles sanottas
ruatah eigo
*ruavetah. Konsonantuvardaloloi enäm käytetäh livvis mi kui varzinkarjalas onnuako vepsän periä.
Konditsionualu
tavattais – tavattas
käveliis – kävelis
Aijembi konditsionualan tunnus oli
-izi, *tavattaizi, no sanan lopus olii -i pakkui iäre kui varzinkarjalas mugagi livvis. Varzinkarjalas vie nägyy enzimäine -i, no livvis sidägi jo ei ole. Tämä toine -i sežo nägyy sanas
käveliis.
Abessiivu
varuamatta – varuamata
Konzu midägi ei ole, käytetäh sanas abessiivan liitehty. Toizin sanoin, gu sinul ei olle lastu, olet
lapsettah. Sem’onov käyttäy täs liitehty
-ta, no tavan mugah livvis on
-ttah:
varuamattah, vuottamattah, den’gattah. 1938-kieles on varzinkarjalan mugah
-tta.
3. persounan indikatiivan liiteh
kävelöv – kävelöy
Erähis varzinkarjalazis murdehis mužikku
kävelöv, kävelöw, kävelöu. 1938-kieleh otettih 3. persounan indikatiivan liiteh -v, kui oli 30-luvun tverinkarielan kirjukieles. Vuvvennu 1937 kirjukieles vie kirjutettih
kävelöy, no tverinkarielazien pakičuksen periä yhtenäzeh kirjukieleh pandih erähii tveriläzii piirdehii. Muga vokalin jälles u ainos pannah ven’an tabah v: havkunda, kuvlla.
Aktiivan II partisiippu
koskenut – koskenuh
1938-kieles on -nut/nyt-liiteh, kudamua enimyölleh käytettih varzinkarjalas, no sežo erähis liygiläzisgi hierulois. Äijis varzinkarjalazis murdehis, kuigi nygözis vienan da tverinkarielan kirjukielis, käytetäh -nun/-n-liitehty:
ei šuanun mitänä; ei ollun kirjakieldä.
Monikon partitiivu -ie ~ -ii
hyppävyksie – hyppävyksii
1938-kieles on varzinkarjalan mugah substantiivan lopus -ie silloi, konzu livvis on -ii.
Translatiivu
paloiksi – palazikse
1938-kieles translatiivu on varzinkarjalan tabah -ksi, livvis -kse.
Refleksiivuverbit
udivl’aiččiečetah – diivitähes
1938-kieleh otettih tverin refleksiivuverbisistiemu:
istuočie, istuočen, istuočettih. Livvis on oma sistiemu:
istuakseh, istummos, istuttihes. Enne kui yhtenäzeh kirjukieleh otettih tverinkarielan sistiemu, käytettih kaikil eri murrehalovehil olijua -uduo/-ydyö-verbimuoduo:
istuuduo, istuuvun, istuuvuttih.
SANASTOLLIZII EROLOI
Paiči muodo-oppii, eroloi on sanastosgi. Täs erähii «Зайцы»-suarnas olijoi sanoi:
(yhtehine kirjukieli – liygi)
* i – da
* myöten – myö
* kuori – koja
* luadie – azuo
* vorona – varoi
* huomnes – huondes
* terväh – ruttoh
* viholline – vihaniekku
* nosta – havaččuo
* rudžizenda – vingeh
* mies – mužikku
* skoččie – juosta
* kyl’gi – bokku
* udivl’aičie – diiviekseh
* hiitrosti – viizahus
* vain – vaiku
Kai erot, tiettäväine, ei roittu vaigu kielien sanastoloin a kiändäjän valličendoingi periä. Kohtan «треск волка по лесу» Sozonov kiändäy tarkembah
hukan räčkineh mečässä, Sem’onoval on
hukan hiivondu mečäs. Yksikai räčkineh da hiivondu ollah ihan eri dielot. Hypähtelijiä liikkumistu tarkoittai
skoččie-verbi on livvisgi, mugaže ven’aspäi suadu
hiitrosti, kudaman sijas Sem’onov käyttäy karjalastu
viizahus-sanua. Skoččie ei ole sama kui juosta – Tolstoin alguperäzes suarnas sana проскачет.
Juosta on aiga prostoi sana, a
skoččie,
hypästelläkseh i m. i. toinah tarkembah kuvatah jänöin liikkumistu da parem vastatah ven’an alguperästy sanua.
Sozonovan käytetty
viholline onnuako on suomen vaikutustu, Sem’onovan
vihaniekku – karjalazembi. Varzinkarjalasgi tietäh
vihanikkua, vihaznikkua, vihaniekkua. Sendäh on vuottamatoi, gu vuvven 1938 kiännökses käytetähgi
vihollistu.
Kyl’gi onnuako on varzinkarjalazembi sana, no ven’an бок-sanaspäi suaduu
bokkua tietäh kaikes karjalas.
Terväh da
ruttoh mollei ollah tuttavat livvis.
Rien
rudžizenda da
vingeh (ven. визг) toinah tarkoitetah vähäzel eriluadustu iändy.
Vingeh vikse on lähembänny ven’an sanua? Yhtelläh mollei ollah hyvät deskriptiivizet sanat da ozutetah kielen bohatustu.
SANAINE SINTAKSAH NÄH
Konzu pagin on ellendämizeh näh, onnuako yhtehizen kirjukielen da murdehien muodo-opillizii eroloi tärgiembät ollah sanastollizet da sintaksizet dielot. Äijät sanat voijah olla sinonimat; sen periä rodieu kielen bohatus. Nämmien kiännöksien sintaksis libo virkehien luajindas ei ole äijiä eruo. Jälgimäzes suarnas toinah suurin on ero on ehtovirkehen luajindas:
1.
Jesli jänis kävelis prosto i oigieh, ga huomneksella händä terväh lövvettäis jäl’gie myöte i tavattais
2.
Gu jänis kävelis oigieh, sit jo huondeksel ruttoh jälgii myö sidä löyttäs da tavattas
Mollembis käytetäh konditsionualua. Suurin ero on, gu 1938-kieles ehton da tuloksen sivesanat ollah
jesli—ga, Sem’onoval –
gu—sit.
Jesli tulou suorah ven’aspäi,
ga on livvisgi tavalline, no täh Sem’onov pani
sit. Puaksuah varzinkarjalas on
ga-sanan sijas
ka, nin, niin. Suvembas puaksuh käytetäh ven’an
jeslii, no pohjazes tietäh suomen
još-sanua. Mollembis piämurdehis jälgimäine sivesana voijah jättiä iäre.
Livvin
gu onnuako tulou varzinkarjalan
kuin-sanaspäi. Nygöi minus livvin kirjukieles on vähäzel segavuttu sen periä, ku yhtes
kuin-sanas roittih
ku, gu, kui. Sit suat arbailla, kunnego panet midägi.
Vuvven 1820 Matvein jevangelin tverinkarielazes kiännökses ehto-tulos-virkehien malli on
Ezimerkikse:
kuin tahtonet, voit šie milma puhtahakši luadie
kuin tahtonet, luajimma tiälä kolme majua
kuin šilma ei kuunnelle, ota ičeš kera yhen miehen ali kakši
Livvikse minun tiedämäl on äijy mahtuo, vähimyölleh:
tahtonet, mene
tahtonet, ga mene
tahtonet, sit mene
tahtonet, ga sit mene
Minun tiedämäl karjalan virkehoppii tutkittih äijy vähembi muodo-oppii. Tiedäygo ken tutkimuksii eri murdehien sintaksah näh?
LOPUKSE
Hos vuvven 1938 kirjukielen da livvin nygözen kirjukielen välil on lugumiärän puoles aiga tukku eruo, ga maksau huomata, gu erot ollah ylen pikkarazet. Yhtehisty on äijy enämbi. Koskenut vai koskenuh, hyppävyksie vai hyppävyksii, konza vai konzu, myöten vai myö, vain vai vaiku – moizet pikkarazet erot oigiehkirjutukses ei lugijes estetä ellendämisty. Sanois
hyppävyksie da
hyppävyksii on 10 yhtehisty kirjaindu da yksi eri. Ved’ samanmoizii pikkarazii eroloi on yhten murrehjoukon keskesgi: liygiläzet yhtel čural sanotah
maa, ääre, kazvaa, toizel –
moa, eäres, kazvau, no yksikai kirjukieles kirjutetah
mua, iäre(s), kazvau.