★ Keviän 2. päivy (toinargi) ★
Uuzi päivy! Pasternakat kai ollah muas; ei varoi viennyh taimenii yön aigua. Poštujuaššiekas on L’ošah niškoi mittuinelienne kirjaine. Kenbo hänele kirjuttau?
Terveh!
Tulin vaste kodih kalastusmatkal. Kuččuzin sinuu tulemah rannale.
Minul on sinule dieluo.
Tervehyzin
Willy
L’oša vie ei nähnyh eigo randua, eigo Willyö. Pidäyhäi lähtie, konzu kučutah.
L’oša kaččou kartua gu nähtä, kui puuttuo rannale. Ozutahes, ezmäi pidäy astuo dorogua myö päivännouzuh, hieruh, sit suveh, kuni varbahat ei upota čuuruh.
L’oša lähtöy matkah da jälgimäi puuttuu rannale. Kenlienne mužikku kuriu randuteloil. Onnuako pöhkyttäi on Willy, kudai vuottau L’ošua?
Toven on Willy – ribuhine, reduhine mužikku šliäpänke, pitkän parranke dai trupkanke.
”Terveh, briha”, kalaniekku sanou muheloittajen. Häi on hyväs mieles, gu jälgimäi vastavuu L’ošanke. Mužikku oli kalastamas merel kuun päivät. Äijy hyviä kalua puutui myvvä. Jälgimäi häi suai kylläl dengua, gu ostua uuzi ongiruagu.
”Sinä suat minun vahnan ongen”, kalaniekku sanou L’ošale. ”Minule on tärgei, gu tulii polvigi rubieu pyydämäh kalua. Toinah sinä voit toiči ostua midätahto minun laukkazes.”
Bambukas luajitus ongiruagas on kai, midä pidäy ongitandah niškoi: i kubloi, i siimu, i koukkuine. Ga tarkah sanuo, eigo vehkeh ole spinningu?
Yksikai L’oša kerras tahtou sidä opitella. Koukkuine kaduou vedeh. Pulloine keiluu pinnal.
Aldoloi kačelles L’ošan mielen pinnas läbi nostah hämärdynnyöt mustokuvazet, gu häi lapsete ongitti died’oinke jogirannas. Menetiijä kui juohtutah mieleh net vesselät luvut, kudamii luvetteli died’oi.
”Ahven argu, perze märgy!” L’oša kirrahtau iänel. ”Ota ongi, syö čyöttö...”
Kodvazen mendyy pulloine lekahtahes. Ruattihgo luvut? Anna ahnas kala puutui ongeh!
Uraa! Siiman piäs bringuu mittuinelienne vaskenkarvalline kala.
L’oša ottau kalan kädeh. Piduhuttu – 12,7 cm. Ozutahes, gu se on čirozenkala. Ga L’oša tottu sanuo nikonzu ei kuulluh moizes vezielätis.
L’ošal himoittas ongittua ližiä, no kormanih jo ei synny niyhty kalua.
Eigo L’oša vois myvvä kalua Willyle da ongittua tostu? Ga ei. Willyl ičel nygöi himoittau ongittua.
Vot L’oša rubieu tutkimah randua. Päivännouzupuoles briha löydäy kenenlienne kalaniekan kodizen.
Kenenbo taloi? Willyn? Toinah ei, Willy ved’ eläy randuteloil olijas kois. L’oša oppiu kiägiä, a kodizen veräi on lukus. Sydämeh piästä ei sua.
Kodizen oigiel puolel on mittuinelienne jogine. Toizel puolel nägyy havvinkukkaruo. Sildua vai ei ole. 300 puukappalehes voibi luadie sildua, no L’ošal on vai 34 puudu...
Willy viegi ei tahto ostua kalua. L’oša lähtöy järilleh hieruh. Sie häi vastavuu Pennynke.
Penny sanou, gu häi on menemäs opastamah kahtu lastu, Vincentua da Jasua. Ruado ei ole kebjei, a inehmizes on tärgei avvuttua lapsile.
Hierus L’oša löydäy uvven kodizen. Eigo se ole bibliotiekku?
Kodine on täyzi kirjupualiččua. Vältämättäh on kirjasto.
L’oša kačahtahes ičes ymbäri, sit stolan tagan olijah ristikanzah. Mužikku koskettau omassah hattuu, gu andua tervehytty.
”Terveh tulgua Stardew Valleyn Arheolougizeh Laitokseh”, mužikku sanou.
L’ošal silmät piäs ällistytäh.
”Midä, eigo olluhgi kirjasto?” häi kyzyy. ”Kusbo kai net muaspäi otetut ammuzet tavarat?”
”Ongo huigei...” Gunther burbettau. ”Meijän ielline kuruattoru näppäi Laitoksen kogomuksen. Omah kormanih sydäi kai lövvöt da pagei. Meil ei jo ole niyhty artefaktua rahvahale ozuttua.”
L’oša kerras nägöy omassah mieles, kui kuruattoru oppiu syvätä čamodanah kogonastu dinozauran skeliettiä.
”Mužikku kabrasti ei vaigu omat luut”, briha ajattelou.
”Yksikai”, Gunther jatkau parembas mieles, ”myö tämän problieman terväh sellitämmö! Löydänet midä vahnua tavarua libo minerualua, etgo sanele niilöih näh minule?”
L’oša uskaldau sanelta. A nygöi häi jatkau Pelican Townan tutkimistu.
Dorogal L’oša nägöy brihaččuzen Vincentan. L’oša kačahtahes čuassuloih – 10:20 č. Eigo poijal pidäs olla Pennyn opastukses?
L’oša jatkau matkua da puuttuu sepän pajah. Clint, tiettäväine, eläy tiä.
Sepän pajas ollah kai sepän ruadovehkehet – päčči, pal’l’u, alužin.
”Ruadoh pidäy pättävät brujat”, seppy sanou vagavah. ”Älä čakkua leibiä, gu ollou vigua veičes.” Nämmien viižahuon sanoin jälgeh seppy ehoittau, gu luadie L’ošale vaskizet ruadovehkehet.
”Äijygo maksetah net brujat?” L’oša kyzyy da kačahtahes omassah kormanih, kus hänel ollah kai omat muallizet elot, kaikkiedah 500 dengua.
”Ei äijy”, Clint sanou hyväs mieles. ”Vaigu 2 000 dengua.”
”Ga minä sit yhten suan”, L’oša sanou. ”Minul on 500.”
Clint kaččou L’ošua očču ruppilois.
”Ellendit pahoi”, seppy sanou. ”Yksi ruadovehkeh maksau 2 000...”
Ei ole L’ošal moizii dengoi. Häi reššiy jatkua matkua.
Toizes čupus häi vastavuu hierun piämiehen Lewisanke. Mužikku kohendelou kukkuvagoloi omassah savus.
”Hyvingo magait vahnas kodizes?” piämies kyzyy hyväs mieles.
”Ylen hyvin”, L’oša vastuau. Kodvazen paistuu häi jatkau matkua bol’niččah. Sie häi tuttavuu vahnan akkazen Evelynanke.
”Tule terveh, brihaine!” baboihut sanou ystävällizesti. ”Tahtonet, kuču vai minuu buabokse.”
Bol’ničas myvväh lekarstvua, no net ollah ylen kallehet – 1 000 dengua yksi butilku. Anna ei L’ošaine voimatu, kuni ei peldo rubie andamah myödäviä...
Bol’ničas, tiettäväine, pidäy i douhturi. L’oša terväh vastavuu hänenke.
”Terveh teile”, Harvey sanou. ”Minä liečin rahvastu täs hierus. Moine ruado äijän andau minulleni.”
”Äijän dengua, tarkoittau”, L’oša duumaiččou ičekseh. ”Lekarstvoin hindu on moine korgei, ga butilkat onnuako luajittih almuazas.”
”Toivon, gu aijan aloh sinungi ruado rodieu moine andai”, Harvey sanou nagrajen.
L’oša toivou lujah, gu nikonzu ei rubie kyzymäh pasternakas tuhattu dengua. Häi proššaičehes douhturinke da lähtöy laukkah.
Laukas L’oša nägöy Abigailua, no neidine ei ole hyvis mielis, eigo tahto paista.
Toizes pertizes rahvas luajitah fiskul’tuurua.
Liikundu, tiettäväine, ližiäy elaijanvägie dai parendau mielialua. No L’oša vaigu nagrau akkazien tölmändiä da öhkimisty. Muanruadajale moine ei pie! Lihakset ved’ kazvetah ruavon puoles.
Pädis akkazilegi vaigu heinäzii kandua.
L’oša mänöy järilleh myöndystolale da kyzyy Pierrel, äigygo maksetah siemenet. Hinnat ollah moizet:
Pasternakku – 20
Fasoli – 60
Kukkukapustu – 80
Kartohku – 50
Himoittais L’ošal panna muah kartohkua. Net kazvetah kuvves päiväs, no yhtel kabrastandal voibi suaja enämbi yhty kartohkua. Ga sit häi mustau, gu ei sua nimidä ostua – eihäi kormanis olluh sijua ni yhtele kalale, semmite kartohkuhuavozele.
Kois L’oša luadiu puus sundugan, gu panna sih ylimiärästy tavarua, kuni ei sua dengua reppuh niškoi.
Häi panou sundugah kazvoksispäi suavut kuijut, kivyzet dai oksazet.
Vot on kormanis sijua!
L’oša juoksou järilleh Pierren laukkah, no puuttuu pihah 17.40 čuasul – 40 minuuttua (30 sekundua) jälles salvanduaigua. Himoittas panna mattii.
Gu Willygi ei rubie torguimah kalal jälles 17.00 čuassuu, L’oša istuhes randuteloile ongittamah. Toinah häi voibi myvvä kalat Willyle tuliel huondeksel.
L’oša ongittau, ongittau ehtässäh. Yksikai kala toizen peräh piäzöy koukkuzespäi da uidelou pagoh. Ozutahes, gu kalaniekannugi olendu ei ole moine kebjei.
L’oša myöstyy kodih tyhjien kormaniloinke. Toinah hänel lykystäy kävvä laukas da myvvä čirozenkala kalaniekale Willyle huomei...